13.6.2012
Iltapäivän sarastaessa heräilimme taas, ja pitkästä pitkästä aikaa oli viikon perinteinen aamupala, pekonia ja munia sekä pari kuppia kaffia ja muutaman perhot piti kietaista. Edellis illan Vikakönkään luvista oli vielä onkimatta 7 kalaa, ja aina kello 19;58 asti aikaa, joten aamupalan jälkeen otimmekin suunnaksi taas könkään ja ajattelimme käydä kalastamassa luvat loppuun jonka jälkeen tulla savustamaan kirbelit ja mietiskelemään uusi paikka.
Vikaköngäs jatkoi eilisen linjoilla ja tarjoili taas kasa harreja, perhojen menetyksiä, 2 kirbeliä suvannosta ja useamman koskimelojan, liekkö saa olla koskaan nuo kalat rauhassa tuossa koskessa? Jussin päivä oli hyvin onnistunut, menivät Toukon kanssa heti riippusillan ylitse ja välisuvannon alavirtaan kirrejä ronkkimaan, tämä antoikin Jussille oivat tilanteet saada kalaa, vaan jos olisi kiinnityksiä saanut, tai saihan niitä, mutta ongelma oli enemmänkin saada ne haaviin asti. Itse keskityin pelkästään larvasteluun ja sen sattuma taimenen onkimiseen, tosin harjuksen sotkivat kovasti näitä uittoja, valehtelematta joka kolmannella uitolla oli jonkun sortin harrin perkele kiinni eli taimenta en siis tavoittanut kuin yhden alamittaisen joka hetken räyhäsi siiman päässä potkien itsensä vapaaksi. Alkuillan aurinko oli väistynyt ja tilalle tuli synkät pilvet jotka heittivätkin niskaan ihan isän kädestä vettä, sitä tuli paljon ja kovaa, asteet tippuivat hetkessä +22:sta tuonne +12:sta ja tässä vaiheessa ilmeisesti Jussin mielentila oli kytkettynä ulkoilmaan, tavallaan. Sillä aivan viime minuuttien aikana Jussin vapa taipui, kirre kiinni ja sivutapsit pohjaan johonkin tukkiin, vapa meni poikki ja kirrekin karkasi, tosin vaikka synkkä oli taivas ja Jussin mieli niin voin luvata että miehessä ainakin lämpötila enemmänkin nousi kuin laski. Touko joutui siis tänäänkin ottamaan nämä kirret pussiin jotta olisi jotain kotia viemistä! tai oltaishan mekin niitä otettu mutta mitä suotta kun ei kotia oltu menossa!
Illalla yhdeksän maissa olimme saaneet kalat savustettua ja ehkä 10 yli oli ne jo syötykkin ja pakko sanoa että on se kirre vaan niin pirun hyvää suoraan kuumasta savupöntöstä nautittuna! Tämän ruuan jälkeen alkoikin sitten arvuuttelu, minne seuraavaksi? iso vai pieni koski? luvallinen vai pelkällä valtion kortilla kalastettava?
Tieto siitä että huomenna on kotio lähtö ja se että suht aikaisin pitäisi päästä liikkeelle vei meidät valtionkortilla kalastettavalle pikkukoskelle, koska luvan kun hankkii niin loppuunhan se on kalastettava, joten päätettiin että saa nopea iltakopaisu riittää.
Tämän kosken nimeä en muista, eikä varmaan haittaa koska tuskin tulee toiste käytyä, oli sen verran matala koski että siellä ei ollut siimanpäähän tarjota kuin harria, sitä samaa perkleen kalaa mitä koko reissu oli jo ongittu, tai ei ongittu mutta saatu kuitenkin. Tätä kouttiin noin tunnin repäisy kunnes Jussin ja Toukon hermo petti kun ei kuulemma kalaa noussut, itse sain tässä ajassa kymmenkunta 20-30cm harria jotka pääsi takaisin tietenkin kasvamaan, tai sitten pohjoisten kuuluisien mato-onki miesten ruuaksi, ainakin rannalla olleiden perkeiden perusteella 20cm harrikin oli jo iso, valitettavasti.
Tästä kuitenkin lähdettiin, ja vaihtoehtoina joko uni tai Olkkakoski............ Arvatenkin saattaa että koskellehan sitä mentiin, tietenkin, kello oli vasta 01;00. Tätä koluttua koukkuun tarttui vain ja ainoastaan muutamia harreja, oliskohan yhteensä saatu about 9kpl. kello oli kuitenkin taas jo puoli 3 ja päätimme lopettaa tämän helvetin hienon ja mukavan kalastusmatkan, tosin yksi pikku ongelma meillä vielä oli. Jussi! joka olikin löytänyt hienon reitin kahlata kovan virran yli kahden virran väliin, vaan eipä tuota samaa reittiä löytynyt takaisin. lisään tähän loppuun vielä hienon videon mistä näette miten tälläisessä tilanteessa pitää toimia, koska lipsahtaessa olisi jouduttu luultavasti joko pelastustehtäviin tai sillan alle jääneiden rautatikkujen takia jopa ruumiinsukellus porukan yleisöksi. Perhokelan pohjasiima pelasti tällä kertaa!
Kiitokset kaikille hienoille paikoille ja kaloille, ihmisille ja eläimille joita matkalla näimme, koimme ja satutimme.
Team KojamoRallin väki;
Jussi "taimen" Wacklin
Atte Valkama
Touko "jokkepappa" Eräjärvi
Kumartaa vielä kerran ja päättää tämän reissun tähän videoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti