WTF - Women´s Team Finland
-Maija Koistinen-
XXII FIPS-Mouche European Fly Fishing Championship, Poland Slupsk-Lupawa 3-9 October 2016
Torstai 29.9
Lähtöpäivä vihdoin koitti! Olimme sopineet Päivin kanssa kyytiasiat ja Päivin mies Kyösti nappasi minut kotoa klo 11;00. Tästä alkoi matka kohti Puolaa ja EM-kisoja. Joukkueen kanssa oli sovittu treffit lentokentällä hyvissä ajoin, jossa tapahtuisi
lopullinen kamojen pakkaus ja chek-in. Tämän jälkeen siirryimmekin nauttimaan reissunaloitus juhlajuomaa, sillä olihan tämä historiassa ensinmäinen kerta, kun naisten joukkue olisi myös edustamassa Suomea. Kippis sille! Lentokentän ravintolassa kaikki vaikutti hyvältä ja tunnelma sekä joukkuehenki oli korkealla. Koitti lähdön hetki ja oli siirryttävä koneeseen. Taivaltaa läpi taivaan, sinisin siivin kohti Gdanskin kenttää. Lento meni
nopeasti, n. 2tuntia.
Gdanskin lentokentälle laskeuduttuamme oli vuorossa laukkujen ja vuokra-auton haku.
Laukkuja alkoi tulemaan hihnalle.... ei meidän laukkuja, ei sitten misään. Seurueellamme
oli matkassa 11 laukkua. Hetken aikaa asiaa selviteltyämme, meille
selvisi että Finnair oli tietoisesti jättänyt kaikki laukkumme Suomeen
ylibuukkauksen takia!! Ymmärrän ylibuukkauksen kyllä, niitä valitettavasti sattuu. Mutta en sitä, että he tietoisesti jättävät laukut suomeen. Ei ilmoita asiasta mitään. Asiasta kun tiedustellaan, ei saada edes heti vastausta vaan sekin joudutaan kaivamalla kaivamaan. Ei näin, ei kertakaikkiaan näin.
Eikait siinä muuta kun autoa hakemaan ja kohti
harkkahotellia, auton hakukaan ei mennyt niinkuin piti mutta ei siitä
sen enempää.
N. 2 tunnin ajomatkan jälkeen harakkahotelliin saapuminen ja huoneiden
lunastus ja syömään. Ravintola oli menossa kiinni, mutta saimme sentään
jotain keittoa muistuttavaa lientä. Nukkumaan ja asioiden selvittelyä aamulla.
Perjantai 30.9
Aamu alkoi soitolla Finnairille ja matkalaukkujen paikantamista. Finnairilta luvattiin että laukkuja tulisi illalla. Ei muuta kun auto alle ja
kaupungille shoppailemaan vaatteita, syömään sekä kaupassa käyntiä. Olimmehan edelleen samoissa vaatteissa kun reissuun lähtiessä.
Takaisin hotelliin päästyämme alkoi ihmettely että mitäs sitten,
päivä kun oli pyhitetty treenaamiseen. Vaan ei tällä kertaa.
Olimme sopineet, että miesten joukkue tulisi kanssamme syömään illalla
hotellin ravintolaan, toiveissa saada heidän treeniviikosta kaikki mahdollinen tieto selville.
Saimme edes hieman valoa tunnelin päähän, kuriiri kun saapui laukkujen kanssa. Huokaisimme helpotuksesta, kunnes tajusimme että saimme vain
viisi laukkua. Itse sain vaatelaukkuni. Onneksekseni tämä sisälti myös kelalaukun ja
kahluuhousut. Valitettavasti meillä oli kaksi yhteistä isoa laukkua, jotka sisältivät kaikkien kaikki vavat. Arvanette varmaankin, jotta kumpikaan noista laukuista ei kuriirin matkassa ollut. Osa sai onneksi laukut jossa oli
perhoja ja siimoja, joten kalastus olisi melkein mahdollista. Finnair
lupasi että puuttuvat laukut lähtevät aamulla kuuden jälkeen kuriirin
kyydillä kohti hotellia. Näytti siltä että pääsisimme vihdoinkin
Lauantai aamuna kalalle, tosin luottoa ei hirveästi Finnairin sanoille enään ollut. Loppu ilta kuitenkin kului hyvin. Hyvää ruokaa, juomaa ja erinomaista seuraa.
Lauantai 1.10
Aamulla aikainen herätys ja reippaasti aamupalalle, koska loppu
laukkujen pitäisi saapua pian. Aika kului ja laukkuja ei näkynyt. Ei taaskaan.... Soitto
miesten joukkueelle ja onneksemme saimme heiltä vavat lainaan. Ainut mitä enään puuttui,
oli kahluukengät. Ostoksille siis. Suunnistimme ensimmäisenä Lidliin, josta löytyi kuin ihmeen kaupalla
korkeavartiset vaelluskengät. Nämä saivat tällä kertaa toimia kahluukenkien sijaisena.
Kamppeet kasassa ja kohti treenivesiä. Olimme sopineet menevämme
samaan paikkaan kuin miesten joukkue. Kaikki valmiina kalastukseen ja
jakauduimme joelle sotasuunnitelmien kera. Treeni pätkä oli kauhea, majavan kaatamia puita makasi
joen yllä jokapuolella. Nämä suorastaan vaanivat perhoja. Upottavaa suota, sekä merkkejä
villisikojen oleskelusta alueella. Kalalle kuitenkin pääsimme vihdoin ja viimein. Kalojakin saimme jonkun verran. Kuitenkin tieto siitä, että muutkin
joukkueet olivat treenanneet siellä paljon..... Helpotti kummasti mieltä. Jonkun aikaa treenattua alkoi päivä jo taittua iltaan jolloinka oli lähdettävä takaisin kohti hotellia. Uskokaa tai älkää, mutta kaikki loput matkatavaramme oli saapuneet n. 48 tunnin ja kahden treenipäivän hukkaamisen jälkeen. Kamat huoneisiin, suihkuun, syömään ja nukkumaan.
Sunnuntai 2.10
Aamulla aikasin ylös ja kalaan. Ensimmäinen treenipätkä oli erittäin haastava. Sain vain muutaman harjuksen ja paljon taimenia. Taimenhan siis ei tulisi olemaan kisakalana, vain harjus. Tässä vaiheessa päätimme vaihtaa paikkaa. Matkalla seuraavalla treenipätkälle, näimme kuolleen villisian ja hullut
matkaseuralaiseni halusivat mennä poseraamaan sian kanssa valokuvaan.
Oli vuorossa toinen
treenipätkä. Jakauduimme kahteen ryhmään. Petri ja Kanerva menivät alas. Minä, Maria, Aino ja Päivi menimme ylävirtaan. Tämä paikka tarjosi hiukan
enemmäm harjusta, mutta taimenia tuli täältäkin enemmän. Oli aika
turhauttava koska kisakalana tulisi olemaan ainoastaan jo edelläkin mainittu harjus, alamitalla
25cm. Päädyimme taas vaihtamaan paikkaa. Autoon ja nokka kohti suopätkiä.
Kolmas treenipätkä suolla alkoi hyvin, ensimmäinen heitto harjus
haaviin! Näimme päivin kanssa mielestämme niin hyvän näköisen paikan, että sinne oli päästävä! Se tulisi tarkoittamaan suossa
rämpimistä. Matkalla suolle karkoitimme kauriin, joka säikäytti meidät
pahan päiväisesti. Takaraivossa kummitteli kuitenkin ne villisiat... Polvi kipeänä
suossa rämpiminen ei ollut kivaa, eikä luultavastikkaan kovin järkevää! Kuitenkin pääsimme kuin pääsimmekin kalaan asti.
Kalastuksemme aikana kuulimme kuinka
muu seurueemme ohitti meidät naurun äänet taivaalle raikuen. Syy tälle naurulle selvisi myöhemmin, kun näimme videon Mariasta kainaloitaan myöten kiinni suossa. Itsekkin kun kuljin rantaa pitkin Päivin edellä ja yht´äkkiä humpsahdin suohon kainaloitani
myöten. Päivi kuuli huutoni, jolloin hän päätti lähteä pelastusreissulle. Varsinkin, kun en saanut vastattua Päivin huutoihin. Saatatte ehkä arvata, mutta Päivi myös itse jäi kiinni suohon. Pienen taistelun jälkeen molemmat kuitenkin
selvittiin ylös ja hengissä! Samalla kuulimme Marian Ja Ainon sekä päätimme, että nyt saa kalastus ja suojuoksu
riittää. Kaikesta huolimatta saimme muutamia mitat täyttäviä harjuksia.
Tämän jälkeen siis kohti hotellia ja kuumaa suihkua. Miesten joukkue suositteli meille hyvää
hampparipaikkaa, jossa kävimme ja myönnettäkööt että hyvää oli pitkän ja raskaan päivän päätteeksi. Hotellilla valmisteluita
kisaa varten ja nukkumaan!
Maanantai 3.10
Nukuimme pitkään. Aamupalan jälkeen oli vuorossa tavaroiden pakkailu, sillä matka kohti
kisahotellia oli seuraavana vuorossa. Saavuimme kisahotelliin ja tämä ilmestys oli todella
upea kylpylähotelli! Kirjauduimme sisään ja levittäydyimme huoneisiimme. Edustus vaatteet päälle ja avajais seremoniaan.
Joukkueemme sai todella lämpimän vastaanoton joka oli upea nähdä ja kuulla. Seremonian
jälkeen oli vuorossa illallinen, sekä kapteenien kokous. Kapteenien kokouksessa meidät
arvottiin ryhmiin. Viisi eri ryhmää ja jokaisessa ryhmässä oli 16 kilpailijaa. Sain ryhmän C ja miesten joukkueesta samassa ryhmässä olisi
kanssani Esa Pölkki!
Huomenna pääsisimme virallisille harjoitus-sektoreille. Joukkueemme
jaettiin kahteen ryhmään. Minä, Maria, Päivi sekä Kanerva, Petri ja
Aino. Kamppeet kasaan ja nukkumaan, aamulla herätys klo 4.30.
Tiistai 4.10
Aamupala sekä bussi kohti harjoitus-sektori 2:sta. Sektorille
oli noin tunnin ajomatka. Rantaan päästyämme alkoi 3tunnin treenijakso,
joka oli omalta kohdaltani hyvin onnistunut!! Ensimmäisen treenijakson jälkeen vuorossa oli eväiden syönti sekä paikanvaihto harjoitus-sektori ykköselle. Kalojen
löytäminen oli huomattavasti hankalampa. Olihan täällä treenannut kilpailijoista n. puolet. Samoiten kuin me sektori 2:lla. Kaikesta huolimatta, täältäkin mitallisia harjuksia haaviin solahti.
Hotelliin päästyä suihkuun, kamat kuivumaan ja illalliselle. Illallisen jälkeen kamppeiden tsekkaus, valmistelut kisapäivään, joukkuepalaveri treeneistä ja sotasuunnitelmien teko sekä nukkumaan.
Keskivikko 5.10
Herätys klo 4.30. Aamupala, kahluut päälle ja kamat kainaloon. Matka
ensimmäiselle kisa-sektorillle alkaa. Linja-autossa selviää mille
sektorille ja poolille mennään kun valvojien valvoja avaa sinetöidyn kirjekuoren jossa nämä lukee. Minä sain poolin numero 8 sektorilta 3.
Tuuli oli todella kova ja vettäkin satoi, olin jo umpijäässä
ennen edes jakson alkua. Poolini meni keskellä peltoja ja tuulen suojaa ei
ollut minkäänlaista. Valvojani oli mukava, mutta ei puhunut montaa sanaa englantia. Kaikesta huolimatta saimme tarvittavat asiat klaarattua ja kalatkin mitattua. Sain tältä jaksolta neljä kalaa.
Takaisin linja-autolle, eväiden syönti ja seuraavalle sektorille. Jaksojen välissä on 4tunnin tauko, jolloin kannattaa kyllä levätä kaikki mahdollinen. Päivät kun ovat erittäin pitkiä.
Jakso 2.
Sain poolin numero 13 sektorilta 4 . Olin aivan umpijäässä, sillä tuuli oli
vieläkin mahdoton. Valvojani oli erittäin mukava ja kantoi tavarani
rantaan. Hänkään ei tosin puhunut englantia. Oli pelottavaa kalastaa, sillä oksia putoili veteen sekä puita kaatuili lähellä rantaa koko
jakson ajan. Sain tältäkin jaksolta 4 kalaa. Linja-autolla takaisin kohti hotellia, kuumaan suihkuun, kamat kuivumaan
ja syömään. Illalisen jälkeen suunnitelua huomiselle ja nukkumaan.
Huomenna olisi jakso nro 3 ja tämä jakso menisi järvellä.
Torstai 6.10
Järvipäivä! Tänään kalastetaan vain yksi jakso ja minulla se tapahtuu on
järvellä. Aamulla sai nukkua pidempään, koska järvelle lähdettiin
tuntia myöhemmin kuin joelle. Hyvillä unilla aamupalan jälkeen taas bussiin ja matka kohteeseen alkoi. Tuuli oli onneksi helpottanut edellispäivästä. Setit valmiiksi ja
lammen äärelle. Järvellä kalastettiin 4 eri poolia, jolloin kalastus
pyritään saamaan tasapuoliseksi kaikille. Yhden poolin kalastus kesti 45
minuuttia ja vaihto seuraavalle kymmenen minuuttia. Täältä sain viimeiseltä poolilta 2 kirjolohta! Järvi osoittautui erittäin haastavaksi. Kamppeet kasaan ja takaisin bussiin, lounas saataisiin tällä kertaa hotellilla. Vain yhden jakson takia jäi hyvin aikaa seuraavan päivän kisavalmisteluille. Valmisteluiden jälkeen vuorossa oli illallinen sekä
nukkumaan meno.
Perjantai 7.10
Aamulla taas herätys klo 4.30. Aamupala, kahluut päälle, kamat mukaan ja
raahautuminen linja-autoon. Seuraavaksi saimme tietää sektorin ja
poolit. Sektori 1 ja pooli 17. Valvojani ei puhunut ollenkaan englantia,
mutta naapurin valvoja tiesi kertoa surullisia uutisia. Poolista oli saatu
aikaisemmin vain 1+0+1. Vaikeaa kalastusta oli siis tiedossa. Poolini oli ennemminkin pitkä suvanto, kuin virtaava joki. Vettä satoi jälleen, mutta onneksemme ei kuitenkaan tuullut. Sain yhden
kalan tältä jaksolta.
Vuorossa oli eväiden syönti ja 4h tauko. Olin aivan jäässä.
Seuraavaksi alkaisi kisan viimeinen jakso! Kalastin siis itselleni jäljellä olevan sektori 2:sen ja sain poolin nro.1. Tämä oli yksi
kisan parhaimmista pooleista. Valvojani oli nainen, sekä todella mukava, niinkuin kaikki valvojani olivat olleet!
Heillä oli nuotio metsässä ja sain eväiden päälle vielä lämmintä nuotioruokaa, jee! Jakso alkoi ja aloitin
kalastuksen, heti ensimmäinen heitto ja kala oli haavissa, jes! Kelikin alkoi parantumaan, sadekkin loppui ja tuuli pysyi yhä poissa. Sain kahdeksan kalaa ja siihen oli hyvä ja mukava
lopettaa kisat. Tämä viimeinen jakso oli paras jaksoni koko kisassa ja sain parhaan sijoituksenikin ollessani viimeisellä jaksolla ryhmäni 4.s
Hotelliin saavuttuamme menimme naisten kanssa saunaan, teki niin hyvää!
Laittauduimme, kävimme illallisella ja alakerran rokkipubiin
rentoutumaan, pelailemaan biljardia, jatkamaan tutustumista uusiin ihmisiin ja kilpakumppaneihin.
Lauantai 8.10
Aamupala jäi minun osaltani väliin kun nukuin, sen verta aikaseen sitä tuli mentyä aamulla nukkumaan. Klo 13:sta alkoi
palkintojenjako, puheet ja loppuseremonia. Seremonian jälkeen oli lounas
hotellilla. Lounaan jälkeen oli hyvin luppo aikaa, osa naisista lähti
shoppailemaan ja minä jäin laukkuja pakkailemaan. Vielä oli jäljellä
jäähyväis illallinen.
Illallinen sisälti hyvää ruokaa, live musiikkia, palkintoja ja kilpailuja. Aino sai
parhaimman naiskalastajan palkinnon sijoituksella 37/87!!! Illallisen
sisältämät leikkimieliset jaksot 6 ja 7. Joukkuestamme valittiin
kaksi, Maria ja Aino. Kisa oli tarkkuusheittoa johon esteitä oli kasattu tuoleista ja ym rekvisiitasta. Todella hauskaa ja kekseliästä!!! Ilta jatkui hyvän
juoman ja seuran puitteissa. Puolen yön aikaan oli jopa ilotulitus! Iltaa
jatkettiin taas alakerran rokkipubissa, tutustuen jälleen uusiin ihmisiin! Kiitos
kaikille, oli todella hauskaa!!!
Yhteenveto: Vettä satoi joka päivä, jos ei vähän niin paljon. Kalastus oli erittäin haastavaa. Kisa
järjestelyt ovat erinomaiset! Virolaisen Petrille erittäinerittäin suuri kiitos kun oli joukkueen
matkassa ja tukena. Koko tapahtuma oli niin mieletön. Paljon uusia tuttavuuksia, uusia oppeja ja kaikkea mahdollista. Toivon että pääsisimme uudelleen joukkueena kisoihin! Kiitos kaikille
naisille joukkueessamme, oli ilo jakaa tämä historian ensimmäinen naiste kv-reissu. Sen kun voi tehdä vain kerran. Toista ensimmäistä kertaa kun ei tule. Erittäin iso hatunnosto Ainolle ja Marialle, sijoitukset 40 joukossa molemmat noin kovassa kisassa ja porukassa ei ole mikään helppo suoritus!! Oma sijoitukseni
oli 56/87.
Vielä kerran, kiitos kaikille mukana olleille, meitä tukeneille ja sponsoreille jotka osakseen tekivät reissusta mahdollisen. Muisto säilyy ja elää ikuisesti. Kiitos!
Tässä muutama kuva reissusta.
- Maija Koistinen-
Writed By: Atte Valkama
