Viimeistä viedään!

13.6.2012

Iltapäivän sarastaessa heräilimme taas, ja pitkästä pitkästä aikaa oli viikon perinteinen aamupala, pekonia ja munia sekä pari kuppia kaffia ja muutaman perhot piti kietaista. Edellis illan Vikakönkään luvista oli vielä onkimatta 7 kalaa, ja aina kello 19;58 asti aikaa, joten aamupalan jälkeen otimmekin suunnaksi taas könkään ja ajattelimme käydä kalastamassa luvat loppuun jonka jälkeen tulla savustamaan kirbelit ja mietiskelemään uusi paikka.

Vikaköngäs jatkoi eilisen linjoilla ja tarjoili taas kasa harreja, perhojen menetyksiä, 2 kirbeliä suvannosta ja useamman koskimelojan, liekkö saa olla koskaan nuo kalat rauhassa tuossa koskessa? Jussin päivä oli hyvin onnistunut, menivät Toukon kanssa heti riippusillan ylitse ja välisuvannon alavirtaan kirrejä ronkkimaan, tämä antoikin Jussille oivat tilanteet saada kalaa, vaan jos olisi kiinnityksiä saanut, tai saihan niitä, mutta ongelma oli enemmänkin saada ne haaviin asti. Itse keskityin pelkästään larvasteluun ja sen sattuma taimenen onkimiseen, tosin harjuksen sotkivat kovasti näitä uittoja, valehtelematta joka kolmannella uitolla oli jonkun sortin harrin perkele kiinni eli taimenta en siis tavoittanut kuin yhden alamittaisen joka hetken räyhäsi siiman päässä potkien itsensä vapaaksi. Alkuillan aurinko oli väistynyt ja tilalle tuli synkät pilvet jotka heittivätkin niskaan ihan isän kädestä vettä, sitä tuli paljon ja kovaa, asteet tippuivat hetkessä +22:sta tuonne +12:sta ja tässä vaiheessa ilmeisesti Jussin mielentila oli kytkettynä ulkoilmaan, tavallaan. Sillä aivan viime minuuttien aikana Jussin vapa taipui, kirre kiinni ja sivutapsit pohjaan johonkin tukkiin, vapa meni poikki ja kirrekin karkasi, tosin vaikka synkkä oli taivas ja Jussin mieli niin voin luvata että miehessä ainakin lämpötila enemmänkin nousi kuin laski. Touko joutui siis tänäänkin ottamaan nämä kirret pussiin jotta olisi jotain kotia viemistä! tai oltaishan mekin niitä otettu mutta mitä suotta kun ei kotia oltu menossa!

Illalla yhdeksän maissa olimme saaneet kalat savustettua ja ehkä 10 yli oli ne jo syötykkin ja pakko sanoa että on se kirre vaan niin pirun hyvää suoraan kuumasta savupöntöstä nautittuna! Tämän ruuan jälkeen alkoikin sitten arvuuttelu, minne seuraavaksi? iso vai pieni koski? luvallinen vai pelkällä valtion kortilla kalastettava?

Tieto siitä että huomenna on kotio lähtö ja se että suht aikaisin pitäisi päästä liikkeelle vei meidät valtionkortilla kalastettavalle pikkukoskelle, koska luvan kun hankkii niin loppuunhan se on kalastettava, joten päätettiin että saa nopea iltakopaisu riittää.

Tämän kosken nimeä en muista, eikä varmaan haittaa koska tuskin tulee toiste käytyä, oli sen verran matala koski että siellä ei ollut siimanpäähän tarjota kuin harria, sitä samaa perkleen kalaa mitä koko reissu oli jo ongittu, tai ei ongittu mutta saatu kuitenkin. Tätä kouttiin noin tunnin repäisy kunnes Jussin ja Toukon hermo petti kun ei kuulemma kalaa noussut, itse sain tässä ajassa kymmenkunta 20-30cm harria jotka pääsi takaisin tietenkin kasvamaan, tai sitten pohjoisten kuuluisien mato-onki miesten ruuaksi, ainakin rannalla olleiden perkeiden perusteella 20cm harrikin oli jo iso, valitettavasti.

Tästä kuitenkin lähdettiin, ja vaihtoehtoina joko uni tai Olkkakoski............ Arvatenkin saattaa että koskellehan sitä mentiin, tietenkin, kello oli vasta 01;00. Tätä koluttua koukkuun tarttui vain ja ainoastaan muutamia harreja, oliskohan yhteensä saatu about 9kpl. kello oli kuitenkin taas jo puoli 3 ja päätimme lopettaa tämän helvetin hienon ja mukavan kalastusmatkan, tosin yksi pikku ongelma meillä vielä oli. Jussi! joka olikin löytänyt hienon reitin kahlata kovan virran yli kahden virran väliin, vaan eipä tuota samaa reittiä löytynyt takaisin. lisään tähän loppuun vielä hienon videon mistä näette miten tälläisessä tilanteessa pitää toimia, koska lipsahtaessa olisi jouduttu luultavasti joko pelastustehtäviin tai sillan alle jääneiden rautatikkujen takia jopa ruumiinsukellus porukan yleisöksi. Perhokelan pohjasiima pelasti tällä kertaa!

Kiitokset kaikille hienoille paikoille ja kaloille, ihmisille ja eläimille joita matkalla näimme, koimme ja satutimme.

Team KojamoRallin väki;

Jussi "taimen" Wacklin

Atte Valkama

Touko "jokkepappa" Eräjärvi 

Kumartaa vielä kerran ja päättää tämän reissun tähän videoon. 

Matka aution levin halki kohti Rovaniemeä

12.6.2012

Kohti Rovaniemeä

Eilisen puhelun tiimoilta olimme sopineet herra Toukon kanssa että olemme Rovaniemellä n.klo 15. Kuten arvata saattaa, nukuttiin jolloin aamu oli kuin varkain kääntynyt jo päiväksi ja päivä tuntui kääntyvän jo iltapäiväksi, saimme kuin saimmekin itsemme n klo 13 kammettua sängystä ylös, perus aamupala ja kaffit, nyt jäi perhot sitomatta. Aloitimme mökin siivoamisen ja Toukokin jo hätää kärsimässä soitti klo 14:sta huitteilla että onko vielä pitkä matka, no olihan se kun mökki oli juuri saatu siivottua ja kamppeet kasattua, joten vielä oli tavaran raijaaminen veneelle, joen ylitys, auton pakkaaminen, ja matkaa reilu 200km. 

Lähdimme kuitenkin autolla jo puoli kolmen maissa ajamaan ja kauhean aamu rynnistyksen jälkeen pysähdyimme jo levillä ostamaan vettä, jota ei oltu sitten ivalon jälkeen juotukkaan. Ai että tuo olisi varmaan maistunut hyvälle, ostin kuitenkin mehun ja Jussi limonaadin. Oli outoa pysähtyä levillä kun ei siellä ollut kuin tuulen hönkäykset ja muutama persaukinen mersun uuden maasturin omistava mettämies, tottunut kuitenkin aina talvisin kun siellä käydään ns. laskettelulomalla jätkäporukalla että porukkaa riittää! noh kuitenkin, oikea matka alkoi siis vasta puoli neljä, eli oltiin jo hyvän aikaa "myöhässä" aikataulusta, Jussi aloitti ajamisen kohti Rolloa ja tällä matkalla ei tapahtunutkaan mitään jännää, eläimiä ei kuollut, eikä ollut edes läheltä piti tilanteita.

Matkalla pysähdyttin ostamaan kahvit ja käväistiin vessassa, maha kurni ja oli aika otta yhteys Toukoon joka oli jo viimeiset 2h istunut kotona kahluuhousut jalassa, että tilaa meille pizzat valmiiksi niin päästään äkkiä lohestamaan, Touko teki työtä käskettyä, ainut että kun romut oli levitetty Toukon olohuoneeseen niin lähdettiin hakemaan pizzat jotka syötiin vasta joen rannalla jonne mentiin kalaan, polte oli Jokkepapalla sen verran kova!

Pizzojen jälkeen vedimme vielä hekumaaliset pannukahvit ja sitten laitoimmekin jo vauhdilla kamat niskaan ja vavat reilaan. Tällä hetkellä itseäkin poltteli jo päästä liottelemaan siimoja. Vikaköngäs, koskenlaskijoiden tukikohta, naruja siellä tällä ja jengi reenas samalla jollain kumiveneellä joukkue laskua, joten kalat olivat varma saalis, olihan nuo saanut olla hyvinkin rauhassa näköjään. Unohdin heti taimenen, tuo arka jalokala kun tuppaa ottaa itteensä liika metelistä. 

Aloittelimme kalastuksen ja Jussi nappasi heti muutaman harrin ja yhden pikku pilkkukyljen. Pieniä, mutta lupaava alku. Harria tuli taas niin taivaallisen paljon että jossain vaiheessa aloin jo miettimään että tulisi se sattuma taimen, eden pieni. Touko paineli riippusillan yli ja meni toiselta puolelta kalastamaan niskaa ja ylempää suvantoa, joka tuotti Toukolle 35 taimenen ja 2 kirjolohta, taimen sai vapautensa ja kirren päätyi teurastuksen jälkeen pussiin ja huomiseen savupönttöön. Ilta taittui yöksi ja keittelimme siinä vaiheessa tuumaustauko kahvit. Kahvit juotua ja aikamme tulevaa Finnmarkin matkaa mietiskellen ja herkutellen päätimme ottaa vielä pikaisen kopaisun ylemmälle koskelle, Jussin kalastellessa suvanto ja alempaa virtaa. Jussille harria ja meille Toukon kanssa tuli harrit ja minulle yksi tärppi sillan alla, joten sen on pakko olla ollut isompi koska sillan allahan ne aina isot kalat saadaan. Kuolleen yläkosken jälkeen menimme takaisin alas ja jäimme larvastelemaan tienpuoleista reunaa, josta nousi ihan mukavasti taas harria, ja hei! sain sen yhden sattuma taimenen, joka oli kaikkea mitä edellä olin toivonut, eli valitettavasti pieni n30cm rasvaevällinen, takaisin kasvamaan pääsi hänkin, kuin myös kaikki harrit mitä saimme.

tämän pikaisen muutaman tunnin kopaisun jälkeen keräilimme kamppeet ja lähdimme untenmaille. Toukon luokse päästyämme syötiin iltapalaa ja laitettiin kirbelit suolaan huomista savua varten. Hampaan pesun jälkeen painelimme kaikki unten maille. Aamuyön aurinkokin oli jo taittunut aamuaurinkoa muistuttavan kuumaksi, kellon ollessa jo 05;15

"hyvää yötä" Rovaniemi toivotti Kojamon pojjaat, Touko "jokkepappa" Eräjärvi, Jussi "taimen" wacklin ja Atte Valkama.

Writed By: Atte Valkama