Pala kaunista keskisuomea

Jossain matkan varrella

8.9.2012

Kituskoskella lounaan jälkeen päätimme lähteä pois, sillä paikalle änki meidän lisäksi ainakin 8ukkoa lisää joten ei kiitos. Ehdotin Nikolle josko häntä kiinnostaisi kalastaa hieman erinlaisissa maisemissa, pikkuperhoilla, pikku luonnon kaloja, tietäen että isompikin saattaa tuurillaan ottaa kiinni, kalamiehenä Niko innostui paikasta kovasti, luonnonkalaa.......

Lähdimme kitusilta ajelemaan kotia päin ja mikäs siinä kun pikku mutkan heitettyä pääsimme kohteeseen. Olimme käyneet täällä kuluvan kesän aikana Jussin kanssa pariin otteeseen ja Pietari "sipe" Sipposenkin kanssa tuli yksi ilta paikassa koluttua.

Pääsimme rantaan ja laitettiin miehisyyttä uhkuvat kurahousut jalkaan jotta päästäisimme kalalle. Kävelimme rantaan ja huomasin että vettä olikin tällä kertaa aika vähän, huomattavasti vähemmän kuin alkukesästä. No eihän siinä, lyhensin heti alkutöikseen perukkeen puolella ja vaihdoin vähän kevyemmät kaverit siiman päähän. Aloittelimme kalastuksen alkukesän lupaavimmalta ja kalaa eniten antaneelta paikalta, jostain syystä se oli kuitenkin tyhjä, leikkö veden vähyys oli tehnyt tehtävänsä ja vienyt kalat jonnekkin muualle. 

Jatkettiin kuitenkin innokkaasti kalastusta ja minä jäin tätä kohtaa vielä koluamaan sillä tunne oli vahva että kyllä nyt ainakin yksi kala pitäisi tästä löytyä ja aikani koluttua sen sain. Perinteinen 20cm pötkäle, oikein hvyin syönyt yksilö, kaunis. Lähdin tästä alapäin, Nikon mennessä ylöspäin. Jatkoin kiventakusten ronklaamista ja aina aika ajoin sieltä jonkunlainen pirteä pikkutaimen perhoa puri, antaen mukavia oikein pirteitä taistelun hetkiä.

Kävin aivan kosken alaalla ja heitin loppuliukua jonkun verran, täältä tuloksena oli muutama peukalon kokoinen ahven ja yksi särki. Lähdin siis takaisin ylöspäin ja näin Nikon sillan yläpuoleisella niskalla, Niko oli saanut kosketuksen vähän paremman kokoiseen kalaan, kuitenkaan vastaisku ei ollut onnistunut ja siimat tuli silmille. Niko oli jatkanut niskan heittämistä ja saanut tästä n.25cm komistuksen. 

Tampsin itse joen toiselle puolelle ja lähdin ylemmäs, sillan yläpuolella on pieni kosken pätkä josta löysin yhden kala, kala laittoi kunnolla kampoihin ja muutaman minuutin juromisen jälkeen sain kalan haaviin ja tuloksena oli oikein pullea, kultainen, 40cm taimen.

Tämän kalan jälkee Nikokin tuli toiselle puolelle ja kalastelimme rempseen letkeästi loput yläkoskesta, joka antoi vielä kaksi pientä pullukkaa. 

Muuta ei voi sanoa kuin että kesän viimeiseksi jäänyt kalastuspäivä oli todella upea, luvatun koko päivän kestävän rankkasateen tilalla paistoi koko päivän aurinko, kitusilla tuli vain todella rankka 2min kuuro, ei muuten, ei tuullut ja kalaakin saatiin. Tähän oli hyvä siis lopettaa kesäkausi ja suunnata katseet lampikarkeloihi ja yhteen muutamanpäivän mittaiseen lapin matkaan jossa mökit odottavat talviteloille pääsyä. 

Lokakuussa olisi sitten ainakin yhdet, ehkä jopa kahdet lampi sm-karsinnat joten sinne sitä olisi itsensä nöyryytettäväksi vietävä. Nyt alan sitomaan perhoja joten tarinoista tulee hieman taaseen taukoa, ehkä.

Writed By: Atte Valkama

Kituskosken kinkkiset kuohut

Kituskoski

8.9.2012

Kärnänkosken reissusta oli vierähtänyt taaseen reilusti aikaa eikä kalalle ollut kerinnyt. Asia alkoi jo hieman ärsyttämään sillä kuten kaikki tietää että rauhoitus alkoi kolkutella jo ovia ja ikkunoita ja tämä loppukesän kalastus oli jäänyt aika heikolle jalalle.

Ensitöikseen piti löytää jokin paikka jonne olisi vielä lupia myytävänä eikä kiintiöt olisi täynnä, sehän se vasta työtä ja tuskaa teettikin, soitin todella monta paikkaa läpi ja kaikki oli täynnä. Ajattelin kokeilla vielä muutamaa paikkaa ja soitin kituskosken luvanmyyntiin ja siellä oli tilaa vielä lauantaille, aamu klo 06-15:sta. Soitin Jussille onnesta soikeana että saatiin kun saatiinkin luvat, kitusille. Jussi hieman alkoi epäröimään sillä vesi kitusilla on Palsankosken kuraojaan verrattavissa, joten päätti Jussi jättää reissun väliin.

Aluksi ajattelin että lähden itse, kunnes mieleeni juolahti että hyvä ystäväni Niko Saksinen saattaisi jopa innostua, puhelin käteen ja soitto Nikolle joka otti paikan ilomielin vastaan, se oli hieno homma! Nikon kanssa kun tulee muutenkin luvattoman vähän vietettyä aikaa saati käytyä kalalla vaikka se molemmilla hyvin suuri ja tärkeä osa elämää on. Sovimme siis että nähdään Keljon ABC:llä klo 05;00 ja siitä eväät mukaan ja matkaan.

Koitti lauantai aamu, kello soi ja nousin ylös. Menin takapihalle aamukahvin kera ja huomasin että taivas on aivan kirkas, vaikka vettä oli luvattu koko päiväksi, parempi näin kuitenkin. Kahvit kun olin kietaissut kurkusta alas oli aika lähteä. ABC:lle päästyä lompsin kaupan puolelle josta matkaan tarttui perus eväät, pari kolmioleipää, red bullia, lihapiirakoita ja juotavaa jugurttia. Niko teki myös ostokset jonka jälkeen pääsimme matkaan, aluksi ei jotenkin tuntunut siltä että kiinnostaisi kauheasti kalastaa, pimeetä, mustaa, alkoi tihuttaa vettä ja lämmintä oli huimat +4, siinä kuitenkin juttua heitettyä tuli hyvä fiilis joka auringon nousun myötä vaihtui jäätävään poltteeseen päästä ongelle!

Olimme kitusilla 06;15 jonka jälkeen alkoi taaseen hätäinen kamojen kasaaminen. Kurahaalarit ja jokikengät kun oli saatu puettua oli aika kasata perhokepit ja kuinka arvata saattaa, aloitin larvaamalla tämänkin reissun joten litka kasaan ja eikun koskea ronklaamaan. Menin heti sillan alle jossa sen ison kalan pitäisi olla, kalastin sillan alusen mielestäni aika tarkkaan ja vaihdoin perhoa tasaisesti, mutta mitään en siiman päähän saanut. Niko jäi nakkelemaan hänen luottoperhokseen noussutta pinkkiä murkkua siihen sillan yläpuoleiselle niskalle, saamatta yhtään kalaa nousemaan.

Pian lähdimme kuitenkin alaspäin sillä muistelin että alempana olisi todella hienoa mestaa kalastaa, tampsimme siis alaspäin ja muistin aivan oikein, sillä tämä "toinen" niska on mielestäni todella upean näköinen, vielä kun sattui puitteet olemaan kohdallaan, aurinkoa, kirkas taivas, vähän usvaa ja keli lämpiämään päin.

Niskalla ei silti ollut yhtään tapahtumaa, ei minulla eikä Nikolle. Itsekkin heitin oikeastaan koko niskan pinkkiä murkkua ja caddista, mutta kun ei kelepaa niin ei kelepaa. Tästä hitusen alaspäin tulee pienet kuohut joiden jälkeen on suhteellisen syvä monttu ja hyvä liun pätkä, tätä ronklasin aikani ja perhoina oli vaikka ja mitä, mutta ei. Sitten muistin että Hilmonjoella hyvin toiminut Mikko "rysä" Räsäsen opettama pinkki harjuksen surma oli tappavan tehokas taimenelle näillä kurapuroilla. Laitoin siis tämän pinkin surman kiinni ja jatkoin larvastusta, kolmatta uittoa tein ja sain siiman päähän jotain tuntumaa, luulin että kyseessä olisi ollut poikanen kunnes se ensinmäisen kerran pyörähti pinnassa, jumankekka sehän oli ihan oikean kokoinen kala ja näin ollen käytin haavissa n.40cm istarin, tumma kun perkele.

Jatkoin tästä alaspäin ja kolusin jokaisen kiven etusen ja takusen ja sivusen ja vaikka ja mistä, silti en kalaa löytänyt, ihmettelin suuresti sillä särkiäkään en saanut tällä matkalla kuin 2kpl ja toinenkin oli selästä kiinni. Tulin tälläiseen herkullisen näköiseen kohtaan jossa oletin kalan olevan, keskityin ja kalastin omasta mielestäni tarkkaan ja samalla sain huomata että oletin aivan väärin, paskat siinä mitään ollu. 

No ei siinä auttanut kun jatkaa alaspäin ja liottaa siimoja minkä kerkiää, tämän kuvan jälkeen huomasin että kahlaaminen alkoi käydä taas jokseenkin riskialttiiksi hommaksi, meinasin vähän väliä lipsauttaa nurin, sitä kuitenkaan tekemättä! ei uskois. 

Menin alaspäin ja näin kuinka Niko heitteli uskollisesti murkkua seuraavassa hyvältänäyttävässä kohdassa, keskellä oli pieni saari, saaren alapuolella kun kosket yhtyivät toisiinsa oli taas yksi oikein otollinen paikka. Larvastin ja larvastin, pääsin tähän risteyskohtaan josta löysin yhden syvemmän väylän, kapea mutta syvä kolo, tätä kun jaksoi vähän aikaa jauhaa sain tällin ja siiman päässä päristeli pirteä hyvin ruokaillut yön musta istari, "taistelu" kesti reilun minuutin ja käytin kalan haavissa, mittauksen jälkeen päästin kalan takaisin kasvamaan. Mittaa oli 43cm. Kahlasin takaisin samaan paikkaan ja jatkoin kalastusta, mutta enään en samasta paikasta lisää kaloja saanut. Ajattelin kahlata rantaan ja mennä rantaa pitkin alaspäin ja nyt! vihdoinkin se tapahtui! ette ehkä usko mutta uimassahan sitä piti käydä ja kameran kanssa! taas.....

Pääsin kuitenkin räpiköiden kuivalle maalle ja heitin äkkiä kameran kankaalle, kerrankin luoja oli matkassa ja kuin ihmeen kaupalla kamera ei ollut kastunut pahemmin, jotain pientä pintakosteutta oli havaittavissa, mutta toimi niin hyvin kuin pari kertaa uinut kamera voi toimia. Nikokin kahlasi joen yli ja tuli juttelemaan niitä näitä, annoin kameran Nikolle jotta ainakin se olisi turvassa loppureissun, sillä Niko ei niinkään tykkää kahlata.

Jatkettiin alaspäin ja kävimme vielä n.1km alempana, yllätyin kun kotona katsoin miten hienoja kuvia Niko oli ottanut, liekkö kalastanut enään ollenkaan kun pääsi tietääkseni ensinmäisen kerran ottamaan kunnon kameralla kuvia, joten laitan tähän väliin sen kummempia kertomatta muutaman Nikon ottaman kuvan.

                                       Tämän kuvan jälkeen taisin uida jo toistamiseen..

 .

perhojen vaihtoa aamuauringossa.

Kinkkinen Kituskoski

Kävimme alhaalla koluamassa ja tuloksena oli nolla kalaa, Kituskoski ei siis olekkaan mikään helpoin paikka saada kalaa. Varmasti jos kävisi muutaman kerran täältä voisi kalaa löytyäkkin, nyt tämä meni aivan pohjia kolutessa ja monttuja etsiessä. Alhaalla päätimme että lähtisimme takaisin ylöspäin ja syömään. Kävelimme ja olimme tässä saarekkeen kohdalla enkä millään malttanut olla käymättä kopaisemassa josko sieltä lisää kalaa löytyisi. Kahlasin nyt alapuolelta ja larvastelin, tämä mistä edellinen kala otti, se monttu oli tyhjä, mutta montun toisella puolella kiven takana sattui olemaan yksi joka hairahti sekin tähän "rysän" pinkkiin HARJUKSEN surmaan, kuulemma voi toimia joskus kirjolohellekkin. Jännä juttu on se että ainuttakaan harjusta en tällä perholla ole vielä saanut, mutta niin kotimaassa kuin Norjassa, sekä luonnon että istari taimenia olen kyllä saanut päälle 30kpl. Kuitenkin, sain kalan tarttumaan ja tämä yksilö oli myöskin yllättävän pirteä, vääntö otti jo parin minuutin päälle. Olin lukenut jostain että täältä saattaa tavoittaa myös luonnovaraisen kalan, ja haavitsimisen jälkeen yllätyin sillä tämä oli hieman kultainen, oikein kaunispilkkuinen luonnon kala! että oli täällä sitä sittenkin! 

Jatkoin tämän jälkeen samassa paikassa vielä hetken larvastusta ja heti kun rankkasade alkoi tärähti taimen siimaan kiinni, pikku väännön jälkeen koin toisen yllätyksen perään, se oli sama kala jonka olin hieman aiemmin selkäni takaa saanut, se yön ritari, sama istarin tuppi. No tulipahan taas itselle näytettyä että ei se taimen mikään pelokas kala ole, eikä sekään taida paikkaansa pitää että kun leuoilleen saa niin päivä tai kaksi menee ennenkuin rupeaa syömään taas.

Sateen aikana ja sen jälkeen jatkui auringonpaiste, tämän istarin jälkeen lähdimme kodalle istumaan ja nauttimaan lounasta, kävellessämme vastaan tuli pataljoona kalastajia ja parkkipaikalla oli toinen vastaava jengi, menimme kotaan, tehtiin tulet, syötiin ja päätettiin lähteä "pala kaunista keskisuomea" maisemiin narraamaan luonnon pikku taimenia, niillä kun riittää virtaa enemmän kuin kitusen 40cm istarilla! Tästä kirjoitan oman tarinan vielä.... Mutta ruuhkahuippuun ei kiinnostanut jäädä. 

Kituskoski on hieno paikka ja erittäin mielenkiintoinen kohde, kalastus on aika vaikeaa veden värin takia ja saalisvarmuus on todella työn takana! ei mikään helppo ja itsestään selvä istari koski, josta ruokakalat sen kuin haetaan. Tänne on tultava uudestaan, ehdottomasti.

Kiitos vierailevalle tähdelle: Niko Saksinen

Writed By: Atte Valkama

Kärnänkoski, tuo julmetun kaunis koski

Kärnän kolistelu 

16-17.8

Norjasta palauduttua oli päivä aikaa levätä ja purkaa laukkuja, sillä jo tiistaina teimme uudesta asunnosta kaupat vähän sen jälkeen kun vanha oli myyty. Elokuusta piti tulla mukava kuukausi tehden hitunen töitä, remonttia ja kalastellen, no kiitos kuuluu välittäjä yritys HABITALLE jonka takia pitikin ottaa 2vkoa palkatonta lomaa että kerkeisin tekemään remontin ja muuttaa alle 2vkossa. TTU!

No kuitenkin, remontti alkoi olemaan loppusuoralla ja olin ajat sitten varannut luvat. Alunperin meitä piti lähteä matkaan 5, mutta töiden takia matkaan pääsikin vain 4, minä, Maija Koistinen, Jussi "taimen" Wacklin ja isäni eno Esko Rouvari. Kärnänkosken kalamatka kun oli Jussille ja Eskolle kiitos remontti avusta, lupineen, ruokineen ja juomineen.

Pääsimme lähtemään Jyväskylästä klo 17;00 kohti Kärnänkoskea ja kaasu pohjassa sillä luvat alkoi jo klo 18;00 ja piti vielä käydä kaupasta hakemassa ilta/aamupalat ja muutamat nuotio oluset, apteekkia unohtamatta, olin meinaa ostanut monien vuosien tauon jälkeen crossipyörän ja tulihan sitä käytyä Mikko "rysä" Räsäsen kanssa päästelemässä pikku testilenkit, unohtamatta testiä miltä kaatuminen tuntuu vuosien jälkeen, olkapäähän siinä itseensä otti ja pahasti, Kärnänkosken reissun jälkeen kun kuvissa kävi ilmeni solisluussa hiusmurtuma ja kyynärpäästäkin puuttui pieni pala, joten burana tuli tarpeeseen.

Ostokset kun oli ostettu oli aika porhaltaa ja vauhdilla kohteeseen, kyläkaupan mummulta luvat ja kiireenvilkkaa koskelle. Jussi ja Esko ottivat erävoiton vaatteiden vaihdossa ja olivat jo menossa kun itse vielä ihmettelin että minne jo kerkesin toisen sukankin hukkaamaan ja siinähän sitä sitten takaraivoa raapi. Kahluuvehkeet kun oli saatu puettua, oli aika antaa Maijalle muutamat perhot ja muistuttaa kuinka se lenkkisolmu tehtiin, sillä Maijalla kun on ollut kalastuksen suhteen huono kesä, kun ei kerkeä niin ei kerkeä.

Kaikki oli valmista ja Maijan jäädessä tekemään itselle litkaa, lähdin minä malttamattomana jo kalalle, perinteiseen tapaan matkassa oli sekä larvakapula ja pinturitikku, aloitin larvastamalla Kärnänkosken "keskikoskea" josta saaliiksi nousi toinen toistaan mahtavempia särkiä! sotkiessa larvojen uitot aivan totaalisesti. Tästä hieman suivaantuneena menin tähän niskaosuudelle heittämään pinkkiä murkkua ja caddista, sain usean kalan nousemaan pinturiin, mutta saatoin huomata että taisi perhot olla liian suuria näidenkin SÄRKIEN suuhun, olin jo Norjassa näköjään unohtanut tämän suomalaisen koskikalastuksen hienoudet, siellä kun näitä paskakaloja ei löytynyt.

Tämän jälkeen lähdin alaspäin, sillan alle, sillä eikös tarinat kerro että sillan alla on aina iso kala! Maijan ja Eskon näin matkalla ja nuohosivat tätä keskikosken loppuliukua, Maija kertoi ohimennen että oli saanut jo pari pikku taimenta ja yksi parempi oli karannut. Jatkoin kuitenkin matkaa ja menin sillan alle ronklaamaan, tätä kalastin 20min ja sain saaliiksi muutaman pikku taimenen ja rutosti särkiä! Normaalin veden aikaan sillan alapuolelta pääsee kahlaamaan sillan keskelle ja siitä taas jos uskaltaa, pääsee niskan alle jossa on oikein mahtavat isot kivet ja niiden takuset. Vesi oli kuitenkin n.20cm normaalia korkeammalla kuten se on ollut koko kesän, ajattelin että ei tuosta kyllä pääse, mutta ainahan sitä yrittää voi. Otin muutaman askeleen ja huomasin heti että virta on aivan liian voimakas, itsesuojeluvaisto kun on mennyt nollaan tänä kesänä tuossa kahluu hommassa, päätin kuitenkin yrittää, otin askeleen ja pyörähdin virran voimasta 180 astetta ja olinkin naama rantaan päin, taisi olla ahtilta vinkki että mäne rantaan vaan. No ei siinä auttanut kun nousta joesta pois ja mennä koluamaan sillan alusen monttua ja "loppuliukua" saalista kuitenkaan saamatta. Sanotaanko tähän väliin niille jotka eivät ole kärällä kuunaan käynyt, se on ehkä monipuolisin ja hienoin paikka mitä Keski-Suomi voi monipuoliselle perhokalastajalle tarjota, suht kirkasta vettä, 4 niskaa, rauhallista virtaa, kuohuja, kuoleman kuohuränni ja jos jonkin laista. Suosittelen!

Tästäkään mitään kummallista saamatta lähdin takaisin ylös, ajatuksena mennä ylimmälle koskelle asti, kello alkoi olemaan kuitenkin sen verran että hämärä jo alkoi selvästi vaivata. Menin kuitenkin ylös asti ja sain täältä loppuliusta pari harjusta larvoilla ja pinturia ei nähnyt edes heittää, sillä pimeä hiipi todella varkain ja nopeasti niin ettei eteensä enään meinannut nähdä. Oli aika siis lähteä nuotiolla ruuan tekoon ja juttusille.

Esko olikin kerinnyt jo nuotion sytyttämään joten ei muuta kuin kattilat tulille ja ei ehkä yllätä, mutta ruuaksi siunautui makaronimössöä ja juuuuuuuustopastaaaaaa!!!!! tuota jumalten makuhermoja hivelevää herkkua, Maija tosin sanoi jo kotona ottavansa ihan omat eväät, Maijalla lienee makuhermot on vielä sen verran tallella että tietää mistä jää paitsi. Siinä sitten turistiin jonninjoutavia ja juotiin parit oluset, teimme pedit kotaan nuotiota ympäröiville penkeille, kävimme pesulla ja menimme nukkumaan. Kello lähenteli jo muistaakseni 01:00 :tä ja herätys oli klo 05:00 jotta kalaan kerkeää. Niin unohtamatta tietenkään sitä että ehkä jo tavaksi muodostunut, jos ei Jussi niin minä, jos en minä niin Jussi, jos ei kumpikaan niin molemmat, meinaa niinhän siinä kävi että omat varahousuni päätyivät Jussin jalkaan, hänen ripustaessaan omiaan kuivumaan! uimassahan sitä tuli Jussin käytyä.

Kellon soittoon herätessäni Esko olikin jo nuotiota virittämässä ja homma jatkui siitä mihin illalla jäi, jonninjoutavaan turinaan, kattiloiden vaihtuessa kahvipannuun. Kahvit kun oli keitetty oli aika kasailla pikkuhiljaa tamineet ja pukea kurahousut jalkaan ja lähteä ongelle, aurinkokin kun alkoi kivasti paistaa pikkuhiljaa.

Menin aika samalla kaavalla kun edellis iltana, tosin nyt särkiä saamatta, lienee vielä nukkumassa kun ei koko ajan ollut siimojen päässä. Ronklasin nopealla temmolla tämän keskikosken kiven takuset ja virran reunat saamatta mitään. Lähdin siis alas sillan niskalle katsomaan olisko pintovia kaloja, näin yhden pintakäynnin ja jätin larvakepin nurmikolle ja painoin niskalle pintureiden kanssa. Heitin muutamia heittoja ensin kunnes sain perhot oikeaan kohtaa josta taimen kelpuuttikin pinkin murkkuni, möyrähti pinnassa ja vedin siimat kireelle, kiinni on! sekunnin verran kala oli kiinni ja seuraava muistikuva onkin kun siimat tulee tuhatta ja sataa päin näköä, kerkesin kuitenkin väistää samalla vapaa huitoen ja siimat sotkien, hienosti meni!

Siimat setvittyä kokeilin vielä pari heittoa mutta ei kaveri enään innostunut nousemaan, päätinpä siis lähteä sillan alle pikavisiitille, tästäkään en saanut muuta kuin pieniä poikasia, mutta useampia mikä on kyllä positiivistä. Olin ihmeissäni sillä yleensä sillan alla on ollut hyvin kalaa. Lähdin takaisin ylös, keskikoskelle. Ajattelin larvastella rauhassa ja vaihtelin perhoja minkä kerkesin, tajusin että virta on aika kova ja päätin laittaa punttilarvat ja mustan nymfin yläperhoksi, tein muutaman uiton ja sainkin taimenen ottamaan, komea 45cm kultainen rasvaevällinen taimen, hieno homma, peli oli avattu. Larvastin vielä koko keskikosken saamatta mitään, tai sain nautinnon katsoa kun Jussi "taimen" Wacklin paini oikein pulskan 45cm istari tanen kanssa! onse hienoa katsottavaa kun räikkä soi ja vapa taipuu. 

Katselin siinä haavitsemiseen asti ja päätin lähteä takaisin sillan alle, sillä pakkohan siellä on iso kala olla. Tampsin sinne ja samalla näin kuinka Maija kalasteli niskaa, mutta hänkään ei ollut tapahtumia saanut. Menin siis sillan alle ja aloitin taas larvastuksen, sain samoja pikkukaloja kun aikaisemminkin, pari sellaista +30cm pötykkääkin kävi käsissä, oli menossa loppuliukuun, mutta Jussi oli jo sinne kerinnyt. Tässä vaiheessa katsoin kelloa ja huomasin että enään 2h aikaa kalastaa.......Minähän siis menen sinne sillan keskelle! Lähdin sillan alapuolelta kahlaamaan ja ei aikakaan kun lähti jalka virranvietäväksi, pyörähdin ja toinenkin jalka lipsahti, oli siis uimakeikka tiedossa! virta oli sen verran voimakas että se painoi minut kuohuista kivikon läpi tähän sillan alusen loppumonttuun jossa vettä on varmasti 3-4m, siinä ei auttanut kun ottaa uimakoulussa opittu sammakko käyttöön ja uida Jussin luokse kyselemään kuulumisia, Jussikin kun katsoi touhuani, hänen ilmeestä näki että no eipä tuo paljoa yllättänyt, että ihan roolaamaan rupesit. 

Tämän uimaharjoittelun jälkeen kävimme pikakävellyllä alhaalla jossa heitimme vain muutamat heitot. Lähdimme takaisin ylös ja kävelimme suoriltaan kodalle, tarkoituksena lähteä kotia. Vaihdettiin vaatteet ja sain Jussilta omat varahousuni takaisin sillä Jussin omat housut oli kerinnyt kuivaa sen verran. Lyötiin kimpsut ja tamineet kasaan ja lähdimme takaisin kohti kotia. Ensikesänä sitten taas, tai ehkä jo sumarikalalle sitten.

Kiitos Kärnänkoski.

Writed By: Atte Valkama

KojamoRalli @ Finnmark

Norjan valloitus

viimeistä viedään.....

Oli taas aika herätä parin tunnin pyöriskelyn jälkeen, vesi ropisi tuttuun tapaan tänäkin aamuna teltan kattoon. Keittelin siinä teltan itäsiivekkeen eteisaulassa kahvit ja laitoin therma cellin huutamaan jotta saisi rauhassa hengittää ja vetäistä aamusavut. Sipe, tuo jalokalojen jallitta oli tänä aamuna teltassa nukkumassa kun me heräsimme? ihmeitä siis tapahtuu. Jokkepappakin alkoi pikkuhiljaa heräilemään ja pikaisten aamukaffien jälkeen päättivät herrat lähteä alajuoksun jättilohta kokeilemaan, josko se tänään? Itse lupauduin kameramiehen rooliin..

Kaffit naamariin ja kamppeet niskaan ja kaskas, niin se tilaamani auringonpaiste taas tuli ja lämpötila hipoi varmasti pariakymppiä joten oli gollege keli. Lähdimme tampsimaan alajuoksulle ja otin kuitenkin pinturisetin mukaan jos näkisin jonkun mahtavan lohen niin voisin kokeilla sitä jallitella. Pääsimme alajuoksulle ja ei hetkeäkään kun Sipen huuto kuului ja kantautui varmasti pitkälle, sillä niin komeasti se itse perkele ilmaan kajahti vilkutusten kera, no eihän siinä auttanut kun vilkuttaa takaisin 0-5 oli tilanne taimenen hyväksi. Ihailin itse näitä pintovia siikoja, mutta en silti jostain syystä niitä muutamaa heittoa enempää jaksanut kokeilla. Muutaman minuutin kerkesin istahtaa kun kuulin räikän soivan ja Jokkepapan ilon huudon, lähdin kahlaamaan välittömästi joen yli keskisaarelle mistä saisi hyviä kuvia, niitä en kuitenkaan lähempää kerennyt ottaa, sillä kala oli nopeasti haavissa ja Sipe oli huomattavasti minua nopeampi. Sain kuitenkin otettua kuvan kuvattavasta ja kuvaajasta ollessa itse kuvaaja?

Tämän kuvan jälkeen lähdimmekin nopeasti takaisin teltalle ja syömään kunnon aamupalat, menin herroja edeltä sillä jostain syystä toivoin että jompikumpi olisi jokea ylittäessä vetänyt lipat, mutta ei. Tai kyllähän Jokke eilen kävi kainalopyykillä foominpätkähätsin aikoihin.

Aamupalan jälkeen Sipe lähti jo ongelle, minä ja Jokke jäätiin perinteitä vaalien laiskottelemaan teltalle ja miettimään että mistä saataisiin illaksi lisää foomipupia sillä jäljellä ei ollut kuin yhdet per lätty, mietimme ja muistimme kuitenkin pian että ystävämme Jugipojan rasiat ovat takakontissa, joten autuaasti lainasimme häneltä niitä kuitenkaan palauttamatta. Paniikin ollessa kuitenkin pupien riittävyydestä aloitimme leikkelemään retkipatjoista siivuja ja teimme eriväriversioita, minulla oli sininen ja Jokella vihreä joten hyvät retkipatjapupat tuli tehtyä. Tässä oli vierähtänyt jo useampi tunti joten nälkä alkoi kurnimaan vattaa..

Ehkä monien yllätykseksi tänään olikin ruokana pitkästä aikaa lihapullia ja juustopastaa! Ajattelimme että teemme ruuan rauhassa ja lataamme paristot tosissaan iltaa varten, paskanmarjat! viimeistä suullista suuhuntyöntäessä ja ruokatorvi täynnä, toisella kädellä yritti pukea kalavehkeitä niskaan ja toisella kasata settejä valmiiksi jalkojen juostessa jo rantaan kahvia posket täynnä, poltteet oli kovat!

Rantaan päästyä päätimme kuitenkin polttaa vielä sikarit jonka jälkeen tiemme eroasivat iltaan saakka, Sipekin tuli istumaan rantaan kanssamme ja tässä vaiheessa päätimme laittaa porukalla jo foomit siiman päähän.

Foominpätkät kun oli kiinni saatu ja sikarit poltettua lähti jokainen omille teilleen, Jokke jäi motivaatiomontulle ja Sipe lähti jonnekkin, en muista. Itse päätin tehdä niinkuin eilenkin, sillä kalaa tuntui larvastamalla löytyvän ja varsinkin toispuol jokkee, joten sinne menin. Oli viimeinen päivä joten päätin kalastaa todella tarkkaan ja joka kohdan, matkalla niskalle päin larvoihin sortui useampi +/- 40cm täplätakki. Isojen kalojen suhteen oli hiljaista, tai niin oletin. Olin edellispäivien hotspotilla josta olin karkuttanut molempina päivinä arviolta 50cm kalan. Nyt lautauduin täysillä tähän kohtaa ja heitin usean kerran, tyhjää oli. jauhoin virran reunaa arviolta 20min ja sain vain yhden pienen, mutta hyvällä ruualla eläneen poikasen.

Lähdin hieman pettyneenä ylöspäin, larvastelin ja kolusin pohjia minkä kerkesin, isonkalan paikka jäi kuitenkin sen verran kaivamaan mieltä että n.30min päästä palasin takaisin ja ajattelin vielä kerran kokeilla, sillä huomenna tätä mahdollisuutta ei olisi ja ensikesään on pitkä aika! Heitin ehkä toista heittoa ja huomasin että perhot ei mene sinnepäinkään minne oli tarkoitus. Laitoin vielä toisen punttilarvan alas ja jätin luotto pt-nymfin yläperhoksi. Heitin ekan heiton ja katsoin että no nyt ne menee niinkuin pitää ja silloin soi! Huomasin heti että tällä kaverilla on virtaa aivan toisella tavalla ja tuntui vavassa jo raskaammalta kuin edelliset saamani kalat, Taistelu kesti reilu 10min, sillä kala käytti kuohuja rankasti hyväksi ja pysyi kuohuissa ja pohjassa välillä käyden ilmassa katsomassa taistelukaveriaan. Jännittävän taistelun ja useamman komean loikan saattelemana olin kuitenkin hitusen verran kovempi jätkä ja sain kalan haaviin. Reissun viimeiseksi ylös tulleeksi "paremmaksi" kalaksi jäänyt pilkkukylki venytti mittanauhan aina 47 cm ja kamerani linssin ollessa huurussa en saanut ns. hyvää kuvaa, mutta otin puhelimella muutaman rävellyksen kalasta jotta ei ihan tulisi valehdeltua ummet ja lammet.

Kuvan jälkeen löin kalalta tajun pois ja ajattelin antaa tantun Jokkepapan hoiviin joka jatkoi Norjasta suoraan Vuokattiin jossa lohi päätyi Jokkepapan muorin pataan. Tämän jälkeen painelin suoraan niskalle ja joen toiselle puolelle, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli kalastaa koko toinenkin puoli kunnolla ja tarkasti, sillä muut turistit olivat lähteneet aamulla kotia kohti, olimme siis omalla porukalla paikanpäällä. Larvastelin jälleen ja olin jo kolmannella niskalla menossa, saaliina ainoastaan pientä poikasta. Ensi uitolla harmittelin että litka jäi pohjaan, nykäsin vähän reilummin kunnes tajusin että siimat menee alaspäin ja lujaa! Toisessa kädessäni oli kala ja toisessa vapa joka oli aivan luokillaan ja niskassa kamera, otin tässä vaiheessa perus kainalo uiton ja olin polvillaan ja kyljellään ja vaikka mitenkä päin kunnes pääsin virran alapuolelle ja sain lyötyä toisen kalan ja kameran kivelle, tästä lähdettiin sitten jo oikeasti juoksujalkaa alas, tai juoksu ja juoksu, polvimyyryä, kylkimyyryä, selkämyyryä ja vaikka mitä myyryä, tulin alaspäin about 70-100m koskea  ja tilanne oli paha sillä kala oli koko ajan toisella puolella ja minä toisella puolella. Tämän hektisen ja kostean koskenlaskun jälkeen kala jäi juromaan toiselle puolelle pohjaan ja jostain syystä en uskaltanut antaa painetta juuri ollenkaan, katsoin kun siimat lähti valumaan taas alaspäin ja tunsin kuinka kala veti pohjaa myöten joka myös koitui kohtalokseni, luultavasti sivuperho jäi johonkin jumiin ja siinä rytäkässä pääsi kalakin karkuun, ei ollut kuin kekimmäinen perho jäljellä........ Tämä ei kuitenkaan harmittanut tämä menetys, vaan toisinpäin. Olin jo luullut että Gievneguikan ralli oli elämäni ralli, paskanmarjat! tässä oli jo tarpeeksi syytä siihen että ensikesänä palaan tänne varmasti, ainakin kerran, hyvällä tuurilla 3-4:kin kertaa! Kalan kokoa en tiedä enkä uskalla mitään sanoa, koska tätä kaveria en kertaakaan nähnyt...vielä....

Mahtava paikka ja uskomattomia kaloja! Istuin kivelle ja sytytin savukkeen, tai niin ainakin haaveilin, kaikki oli märkänä, tietenkin! Vedin syvään henkeä ja lähdin kahlaamaan takaisin ylös hakemaan ehkä tallella olevan kalan ja kameran. Huomasin että olin tullut kalan kanssa vajaa 100m alaspäin, aikamoista. Tavarat oli tallessa ja nappasin ne matkaani, ajatuksena mennä teltalle vaihtamaan kuivat vaatteet ja kuivat savukkeet sekä tulet.

Teltalle päästyä päätin keitellä vielä kahvit lämmikkeeksi ja kasata larvasetin pois, ottaa vain foominpätkäsetin mukaan ja painella kuivat vaatteet päällä takaisin ongelle. Pääsin rantaan ja tarkoitus oli mennä niskalle, tulin toisiin ajatuksiin kuitenkin ja päätin jäädä motivaatiomontulle ongelle, menin taas toiselle puolelle jokea sillä Sipe oli sanonut sillä puolen olevan parempi saalisvarmuus. Kulutin aikaani tähän motivaatiomontun känkkäränkkä kaloille parisen tuntia, sain vain yhden kalan innostumaan ja ottamaan kiinni., mittaa oli n.40cm. Kävin tämän jälkeen vielä pikaisesti niskalla kyselemässä kuulumisia ja kuulemma heikkoa oli pupahätsit tänään. Pian niskalle päästyä ja muutaman minuuutin kalastettua Jussi soitti ja kertoi olevansa kohta perillä, pitäisi vain tietää minne tulla, ohjasin herrat oikealle polulle minkä päässä leirimme sijaitsi. Lähdin samalla itsekkin takaisin majoitukseen sillä mieleeni riipi ajatus kotimatkasta sittenkin jo tänään. Nappasin motivaatiomontulta Jokkepapan matkaani ja lähdimme teltalle kyselemään mahdollisesta kotimatkasta, pienen arvuuttelun jälkeen päätimme kasata kimpsut ja kampsut ja matkata Rovaniemelle Jokkepapan palatsiin, suihkuun ja untenmaille, pääsimme matkaan Kabardakselta n.klo 03;00 vielä Sipen jäädessä nypyttämään foominpätkää motivaatiomontulle. Kotimatka siis alkoi ja autoon lähti Jussi, Jokkepappa ja minä. Olimme aamulla klo 7 Rovaniemellä valmiina lähdössä nukkumaan, kello soimaan kymmeneltä, pizzat tilaukseen, paljon kahvia ja Haaparannan kautta kotia.

Kotimatkalla vielä puhuimme siitä kuinka mieli olisi tehnyt jäädä illaksi ja yöksi Kärnänkoskelle kalalle, mutta koti-ikävä vei kuitenkin voiton selkeästi ja jätimme Kärnän odottamaan.....

Kiitokset kaikille mukana olleille. 

Jussipekka "Jugipoika" Myllymäki

Pietari "Sipe" Sipponen

Jussi "Taimen" Wacklin

Touko "Jokkepappa" Eräjärvi

Vili Laajisto

Hannu Sipponen

Huikea reissu, uskomattomia kaloja ja ennenkaikkea unohtumattomia hetkiä!

Writed By; Atte Valkama

KojamoRalli @ Finnmark

Norjan valloitus

päivä .7

Tänä aamuna herääminen oli jotenkin hankalaa, tuli torkuttua viimeiset pari tuntia ja odoteltua että alkaa kuulumaan muidenkin ääniä, jossain vaiheessa kun en jaksanut enään torkkua päätin keitellä kahvit. Vesi ropisi teltan kattoon ja ajattelin jo pitää ns. löysän päivän kalastukselta. Kerkesin kahvit tirauttaa pannuun niin naapuri teltassa alkoi kuulua ropinaa.... kysyin että mitäs se Jokkepappa siellä puuhaa, sain vastaukseksi että suklaakeksejä, herkullisia suklaakeksejä...

Mietiskelin hetken ja mieleni alkoi itselläkin tehdä keksiä joten päätin tehdä vaihtokaupat, sain kuksallisen keksejä itselle ja paluupostissa Jokke sai kuksallisen kahvia. Nämä herkut nautittua päätimme että nyt jos koskaan on hetki lähteä kalaan, herkuttelimme jo mielessämme ajatusta että kun tulemme niin Sipe on maansa myynyt mies, sillä että kerkesimme käydä isonkalan montun koplaamassa ensin. Päätettiin kuitenkin vielä keittää toiset kurat ennenkuin lähtisimme kalalle, sillä vesisadekkin näytti lakkaavan ja aurinko pilkahteli pikkuhiljaa. Kahvia keitellessä rupesimme kuoriutumaan ulos teltan uumenista ja mietimme että kylläpä Sipe nukkuu hiljaa, missähän herran vavat on? no siinähän ne makasi puskaa vasten. Kahvit oli keitetty ja juuri kun kuppiin kaadettua aloimme laittaa hiljalleen kahluuvehkeitä päälle, kuului selän takaa Sipen ääni, Olisko kahvia minullekkin? WTF?? jätkähän on ihan märkä, kahluuvehkeet päällä ja kultainen komea taimen roikkui puukapulasta narun jatkeena. Tässä vaiheessa selvisi että kello on jo neljä päivällä ja Sipponen oli jauhanut jo usean tunnin tuota jokea.......se siitä sitten..

No eihän tässä enään minnekkään kiire ollut joten päätimme päräyttää aamupalaksi pika eloveenat ja ottaa uusiksi tämä kalalle lähtö, rauhassa ja todellakin hiljalleen, sotasuunnitelmaa tehden. Jokkepappa ja Sipe päätti lähteä alemmas koskelle kalalle, kokeilemaan samalla tuota jo Sipeltä parikertaa karannutta kuudenkympin ylitystä. Herrat myös päättivät samalla että jäävät sinne katsomaan olisko siellä pupahätsiä illansuulla, no itse päätin heittää saman reissun kun eilen, jäi sen verran homma kesken parin kaverin kanssa siinä koskella että piti käydä hakemassa revanssi.

Vetäsimme Jokkepapan kanssa vielä motivaatiomontun rannalla sikarit jonka jälkeen tiemme erosivat. Kahlasin heti joen toiselle puolelle joka antoi hyvin tapahtumaa koko eilisen illan, päätin vain kalastaa vähän eripaikoista paitsi hyvien tärppien montut. Joki antoi tapahtumia tasaiseen tahtiin jonka tähden pysyi tatsi ja mielenkiinto yllä, tiputuksia tuli tälle larvastus sessiolle reilut 5kpl, väkäsetön larvakoukku ja +40cm hyppivä taimen ei vaan toimi keskenään, mutta on ne niin komeita loikkia mitä kaverit siinä 2m päässä naamasta tekee  että asia ei jää harmittamaan vaan palaa pikemminkin muistona verkkokalvoon, hienona hetkenä.

Kalastelin hyvien tärppien montut mutta tässä  vaiheessa ei täältä noussut kuin pieniä, mutta sitäkin paremman näköisiä poikasia, lyhyitä mutta paksuja, oikein hyvin voivia.

Tämän kuvan jälkeen oli vielä yksi kohta jota en edellis iltana kalastanut litkan menetyksen takia, joka oli mielessäni koko ajan, vihdoin pääsin kohdalle ja tein muutaman uiton, jotenkin perhot eivät menneet sinne minne piti, joten otin litkasa keskinmäisenä olleen haresin pois ja lisäsin tähänkin punttilarvan ja johan alkoi perhot uimaan sieltä mistä piti, toinen uitto tällä setillä ja taas tärähti, tämän kaverin kanssa vääntö alkoi heti komealla hypyllä jonka jälkeen paineli suoraan kuohujen alle pohjaan juromaan, painetta annettua ja muutaman minuutin hyvän taistelun jälkeen sain kalan uimaan rantakivikkoon josta oli helppo kaapata haaviin.

Mittanauhan venytti edelleenkin "vain" 50cm, jos tuollainen voimapesä olisi Jyväskylän nurkilla kiinni niin mittanauha venyisi luultavasti tuplaten ja olisi hauki.

Kuitenkin tämän päästin takaisin kasvamaan sillä kalaa oli syöty jo aika paljon matkan aikana. Jatkoin niskalle josta menin joen toiselle puolelle ajatuksena kalastaa samallalailla kun ylöspäin tullessa. Kabardaksen niskalta katsottuna joki sisältää tavallaan 3niskaa, joten menin heti tälle viimeiselle eli alinmaiselle niskalle ja aloitin siitä kalastuksen. Larvailin koko niskan ja koskiosuuden saamatta kalan kalaa, liekkö hakattu jo tämä puoli tältä päivältä? No ei se siitä tuli vaan vähän nopeampi lasku ja menin teltalle syömään ennenkuin lähtisimme kyttäämään niskalle foominpätkä hätsiä.

Ruuaksi siunautui ehkäpä kaikille yllätykseksi lihapullia ja juustopastaa! Kattilat poristessa paikalle pärähti Hannu, Sipen velipoika. Päätimme hannun kanssa laittaa hynttyyt yhteen ja tehdä yhteinen päivällinen ettei mene ruokaa hukkaan. Tässä toisillemme karuja tarinoita lääkäreiden hoitovirheistä ja välinpitämättömyydestä kertoillessamme ja kattilat kuumina poristen saimme paikalle vierailevan tähden, herra kettu repolaisen. Kettu oli luultavasti tuttu näky täälläpäin sillä eipä tuo paljoa meitä vierastanut vaan kierteli ihan rauhassa telttojen takana ja etsi jotain suuhun laitettavaa.

Ruoka oli valmis ja muutkin herrat saapuivat tukikohtaan, kertoessaan että pientä kalaa tuli rutosti ja Sipe joka on tänä vuonna keskittynyt noihin koski haukiin, eihän malttanut täälläkään olla sitä kalastamatta, joten Sipe käytti haavissa taas yhden pitkänaaman. Kaikki kävivät mielissään murkinan kimppuun ja kerta kaikki oli paikalla päätettiin keitellä kahvit vielä koko porukalle, jonka jälkeen oli tarkoitus painella niskalle foominpätkä hätsiin.

Tällä kertaa joen niska oli kuin osuuspankin tuulikaappi 20 minuuttia ennen ovien avaamista, porukkaa tuntui riittävän juuri näille paikoille. Tänä iltana ei kuitenkaan hätsiä juuri ollut, tai kyllä tartutuksia tuli ja muutamia hyvän kokoisia taimenia koko porukalle mutta varsinaista lätinää ei ollut sillä minäkin kun kalastin rannalta. Kalastelin itse ehkä tunnin jonka jälkeen keskityin enemmänkin katsomaan kun ammattimies on elementissään ja jauhamaan kaikenmaailman kalavalheita kuunnellessani omien valheiden tilalle uusia.

Rupattelin 2 nuoren Tamperelaisen herran kanssa pidemmän tovin ja oikein hauskoja heppuja olivat, Norjassa ensikertaa ja kiertämässä näitä Sipposen blogin perusteella, sanoinkin kavereille että kannattaa seurata herraa tarkkaan, se meinaa veivaa tuolla vastarannalla, ei tarvii tarinoita lukea. 

Näiden herrojen kanssa hurahti varmaan parikin tuntia, kaverit kun kyselivät kilpakalastuksesta sun muusta, tästä en tosin osannut kertoa kun sen että jos oppia haluaa niin mukaan vaan, on siellä niin kovia ukkoja kiertämässä, itsekkin sillä mukaan lähdin kilpailumaailmaan, koskaan kun ei voi oppia liikaa. Joten ehkäpä tuurilla jos kaverit innostui niin nähdään siellä ensikesänä. Tästä lähdin sitten jo painelemaan teltalle päin, iltapalaselle, eli karkkipussin tykö ja sidoskelemaan muutamia perhoja ja jo viholliseksi käyneen pullon tuhoamista, se vaan kun ei meinannut millään loppua. Kerkesin 2 kuppia tehdä ja juoda tuota paloviinalle maistuvaa myrkkyä kun muutkin tulivat teltoille, oli siis päivän yhteenvedon aika jonka jälkeen oli iltapesu ja pisu ja korva tyynyyn.. Huomenna taas, mutta viimeistä päivää....

Written By: Atte Valkama

KojamoRalli @ Finnmark

Norjan valloitus

päivä .6

Taas oli yksi yö nukuttu ja aamu sarasti jo pitkällä. Saimme kammettua itsemme ylös klo 10;00 huitteilla sillä Jussin ja Vilin oli aika vaihtaa maisemaa ja jättää Norjan taimenet taakseen ja jatkaa lohikalojen merkeissä loppu reissu, kun taas muilla oli luvat osteltu koko ajaksi Finnmarkin alueelle. 

Oli aamupalan vuoro, perus pikapuuro ja leivät oli heitetty nassuun ja oli aika pakata tavarat. Tässä vaiheessa Jugipoika ilmoitti että hänen pitää lähteä kotia, olimme täysin unohtaneet senkin asian, sillä matkalla oli ollut niin mahtavaa ja päivät vilisseet silmissä. Ei siinä auttanut kun lyödä kamppeet autoon ja tehdä Jussin kanssa loppu ruokavarastosta tasajako. Jussi ja Vili lähtivät kohti Repparin lohia, me taas lähdimme painamaan kohti Enontekijöitä.

Matka rajan taakse, takaisin halpaan maahan nosti mieltä, sillä teki mieli pirusti karamelliä ja jotain herkkuja, olutta. Suomen puolelle päästyä dumppasimme Jugipojan seuraavaan kyytiin ja Jugipojalla alkoi matka takaisin kohti kaunista Keski-Suomea, autokyydillä Kemiin ja siitä sitten jatkot junassa. Me muut eli Jokkepappa, Sipe ja minä painelimme oitis kauppaan ja ostelimme kaikkea mitä tarvitsi ja lähdimme kiireellä takaisin kalaan, matkalla kun oli jo luvatkin hommattu Cabardakselle, tiedän että nimet ei ole oikein kirjoitettu, mutta se ketä se haittaa niin repiköön ressiä ihan itse, ei kuulu meikäläisen luonteeseen.

Cabardakselle päästyä kasailimme heti kättelyssä teltat ja aloitettiin Jokkepapan kanssa ruuan teko, Sipen painellessa jo ongelle. Jokkepapan kanssa nautittiin, aurinko paistoi, thermacell teki taas työnsä ja piti hytykät loitolla, syötiin herkkuja ja oltiin oikein onnellisia pikkupoikia. Aurinko meni pilveen ja päätimme vielä keitellä kahvit ja nauttia karamellipussien antimista. Kahvit juotua kysyin Jokelta että pitäiskö lähteä katsomaan onkihommia välillä, alkoi tihuttamaan vettä joten Jokkepappa sanoi että ei lohi sateella pure, vaan sen jälkeen napsuu! Jäimme siis odottamaan sateen loppua ja lataamaan karamelleillä pattereita. Hetkeä myöhemmin Sipe tulikin joelta ja kertoi kuinka mahtava päikkäreiden massakuoriutuminen siellä oli ollut, ja käytti 20min aikana 5 hyvää kalaa haavissa, joista 2 otti mukaansa tarkoituksena tappaa häkään. Vai ei se lohi pure sateella..............

Näiden savustamisen jälkeen kasasimme vehkeet jä lähdimme itsekkin kalaan, Sipe mukana. Sipe näyttikin meille muutaman paikan. Kertoi myös että iltasella yläniskoilla voisi olla kunnon pupalätinat, itselle juolahti taas mieleen vaan että näinkö sitä taas joutuu uimaan? 

Jokkepappa lähti johonkin suuntaan larvakepin ja streemeri tykin kanssa, itse jäin koluamaan tätä niinsanottua "motivaatio monttua" jonka kerrotaan näyttävän kaloja koko ajan mutta antaa niitä kovin vähän, huomasin! pakko myöntää... Lähdin pian tämän jälkeen larvakeppi ja pinturitikku mukanani ylöspäin, ylitin kosken sillä siellä rannalla ei muita kalastajia näkynyt. Meinas lipsahtaa, mutta selvisin pelkällä säikähdyksellä. Larvailin koko matkan niskalle asti, sain tältä etaapilta hyviä, +45cm taimenia muutaman ja pienempiä rutosti, oli hieno kalastaa paikassa jossa tietää kun tärppi tulee, se on taimen 99% varmuudella!

Sain matkalla myös kosketuksen hiukan parempaan kalaan, ehkä n.50cm taimeneen, saamatta sitä kuitenkaan haaviin asti. Niskalle päästyä Sipe veivas jo foomipupaa ja katselin kun salamat välkky, joten nyt oli sen kuuluisan pupalätinän aika, istahdin ja poltin savukkeen rauhassa ja huomasin että koko ajan jossain pintoo. Laitoin siis larvakepin reppuun ja otin pinturit esiin ja kietaisin foomin pätkän siihen kiinni, aloitin nypyttämisen ja muutaman heiton jälkeen sain jo ensimmäisen pupataimenen! sellainen vajaa 40cm kultakylkihän se oli. Aikani hinkattua päätin mennä niskalle ja ylittää joen, mennä Sipen kaveriksi veivaamaan foomin pätkää. Toispuol jokkee oli huomattavasti paremmin tapahtumia, itselläkin ensikala oli siitä pohjille asti vetävä oikein voimakas ja iloinen taimen, joka kuitenkin otti epäurheilumaisesti erävoiton viistäessä siimat kiven reunaan poikki! Noo nyt ei harmittanut, sillä kaloja näkyi lisää koko ajan. Karkuutin vielä muutaman pienemmän ja yhden paremman kalan. Päätin luovuttaa sillä kalat ei pysyneet kiinni. Katselin jonkun aikaa Sipen touhuja ja päätin lähteä tampsimaan teltalle, syömään ja juomaan oluen.

Venailin jätkiä teltalla ja pietu näytti tullessaan vielä kuvaa reilu 55cm taimenesta jonka oli kopaissut niskan peilistä. Söimme iltapalan, kävimme läpi päivän tapahtumat ja turinoitiin niitä näitä hetki kunnes päätimme lähteä untenmaille, karamellien kera. Viereisestä teltasta kuului että se on jätkät Helevetin mahtava homma! ja perkeleen hyvää yötä, Jokkepapan huudahdukseen oli hyvä päivä lopettaa ja laittaa posket täyteen karamelliä ja painaa pää tyynyyn... huomenna taas.....

Written By: Atte Valkama

KojamoRalli @ Finnmark

Norjan Valloitus

Päivä .5

Aamusella heräilin muita aikaisemmin ja keittelin siinä hissukseen aamukahvit, hiljalleen ettei vieressä korissut Jussi herännyt. Aamukahvit naamariin huitaistua ja siinä samalla sormet pannun kahvaan poltettua päätin lähteä itsekseni koluamaan Pikefossin alustaa, sen verran kovat olivat poltteet sormissa, kirjaimellisesti.

Vedin kamppeet niskaan ja otin vain larppaustikun mukaani, kahlailin Pikefossin alle ja huomasin että tämä on kosteaa hommaa, putouksesta meinaa tuli vesitihkua tasaisen tappavasti naamaan koko ajan. Pikefossin putous silmissä kahlatessani kalastelin "niskan" imun josta perhoa puraisi muutama hassu harjus, yksi siika ja pari pikku taimenta. Tässä kohtaa virta oli aika voimakas, mutta vettä ei ollut kuin lantioon asti joten päätin tampsia virran yli, sillä halusin putouksen alle, näytti niin herkulliselta paikalta, kuohuineen, kivineen ja kovine virran reunoineen, joten henkeni uhalla sinne päätin mennä!

Putouksen alle päästyä huomasin että paikka oli suht mahdoton kalastaa sillä vesi pyöri ympyrää ja virtaus oli kova, joten annoin asian olla, hermojani sen enempää menettämättä. Katselin alaspäin ja huomasin muutaman otollisen paikan, 2 isoa kiveä vierekkäin ja reunoilta sekä keskeltä tuli vettä jotka yhdessä muodostivat herkulliset ottipaikat. Kahlasin siis sinne, hetken ronklasin kivien edustaa ja sain tästä kohtaa pari +30cm taimenta, siirryin alaspäin jotta pääsen koplaamaan kiventakusia ja virran reunoja, hetken uitettua koin ehkä pienen pettymyksen sillä tästä nousi 3harjusta, ja yksi taimenen poikanen, joten isomusta tästä tuskin löytyisi, jatkoin siis alemmas....

Isojen kivien takana virta vähän hellitti ja näin pohjassa muutaman hyvän, isomman kiven ja jotenkin tuntui siltä että tuonne on perhot saatava, kahlasin ja kävin jo kainaloita huljauttamassa, liekkö jäi sitten pesulla pesemättä? Pääsin kuin pääsinkin kengät lipsuen kivien alapuolelle ja aloitin uittamaan larvoja, jotka totesin aivan liian kevyeksi, ei uppoa tarpeeksi! Rasia esiin ja siinä harjoittelin virran reunassa vaihtamaan perhoja kuin humalainen, lasit huurussa, jalat lipsuu ja lantio vetelehtii minne sattuu ja juuri poltetut sormet ei ihan toiminut niinkuin olisi toivonut. Aikani siinä solmuja tehdessä sain kuitenkin laitettua kunnon punttilarvat kiinni ja jatkoin kalastusta. Muutaman heiton päästä tälläsi, tiesin kalan olevan jo paremman kokoinen, otti syöksyn virran keskeltä, veti suoraan reunakuohujen yli, hyppy ja se o moro! no voi PRKL että otti kupooliin!

Kelailin siimat takaisin kelalle ja jatkoin koluamista samasta paikasta, heittelin usemamman minuutin saamatta mitään, jotenka jatkoin alaspäin. Kävin alempana koluamassa muutaman kiven tartuttamatta mitään sen kummempaa, vähän ruohoa ja limaa, muutama pohjatärppi. Sen verran jäi ahdistamaan tuo edellinen menetys joten menin takaisin ylös, samaan kohtaan. Jatkoin larvaamista ja toisella heitolla pamahti taas! hyppy ja näin että n.50cm kala oli kyseessä, taimen juroi hetken pohjassa ja annoin painetta, taimen päätti kuitenkin lähteä syöksyyn ja veti alas jolloin tunsin kuinka siima hankasi kiviin.... Pari minuuttia sain tämän kaverin kanssa vääntää kunnes se tuli kuin tulikin lähelle, otin haavin selästä ja ajattelin jo kouhaista, mutta paskanmarjat! kunhan pelleili, otti syöksyn, hyppäsi ja jos tällä olisi ollut keskisormi, olisi se varmasti ollut pystyssä samalla kun veti jollain kulmahampaalla siiman poikki!

Tässä vaiheessa olin jo läpimärkä, ärsyyntynyt ja näreissäni että päätin lähteä herättämään muut, ihan vain sillä kun itseäni ärsytti niin paljon. Käännyin rantaan päin ja otin askeleen, samalla taas huuhdellessa kainaloita, sama monttu kun aikaisemmin! tästä selvittyä näinkin jo harmikseni että kaikki oli hereillä, olivat rannassa pesemässä kattiloita aamupalaa varten. Kahlailin rantaan ja tampsin telttaan, otin sidontapenkin ja sidoin lisää näitä punttilarvoja, mielessäni illan uusinta!

Aamupalan syötyä kuulin jorinaa että tänään lähdettäisiin koluamaan Gievneguikkaa, tai jotain sinnepäin. No kait sielläkin punttilarvoja tarvii... Jussi sanoikin jo että aamupala olisi valmis ja kävi itse sidontapenkin kimppuun ja uhosi tehdä taimenen surmaksi jotain suurta. Aikansa siinä sitoessa ja pölyn/sidontajätteen laskettua näin Jussin loihtineen kultaisen streemerin, ja näytti samalla mallia miten se taimen siihen tänään puree!

Tämän jälkeen otettiin sellainen vanha kunnon kylki tähän väliin ja keräilimme uutta intoa ja uhkua illaksi. Kasailtiin vehkeet kasaan ja tein uudet setit valmiiksi. Aamupalasta olikin jo pari tuntia joten oli päivällisen vuoro ja jos oikein muistan niin tänään tehtiin maaailman parasta herkkua, meinaa mössöä! tuo jumalainen makaronin, jauhelihan ja grillimausteen yhteinäinen maku! sitä kun ei voita mikään ( ja nyt Teresa ja Maija ei tästä saa kotona suuttua) sillä kyseessä on herrasmiesten matka herkku!

Syödessä alkoi jo taas sen verran puntti tutista että hädin tuskin saimme loppuun syötyä kun oli päästävä kalalle, nyt ja heti! Heitimme kamppeet niskaan ja hyppäsimme autoon, huomatessa että juma.. Jokkepappa, Jugipoika ja Vili olivat jo menneet? No Sipe oli sentään vielä jäljellä joten tiedettäisiin minne mennä... Eikun kaikki autoon ja menoksi.

Gievneguikalle päästyä Jussi teki perinteitä kunnioittavan peliliikkeen ja hävis kuin tuhka tuuleen, Sipekin paineli aika äkkiä metsän uumeniin horistessaan jotain yläkoskesta. Itse jäin tässä vaiheessa parkkipaikalle turisemaan Sipen veljen Hannun kanssa, kerrottiin toisillemme edellispäivien tapahtumat ja seuraavien päivien suunnitelmat, tai oikeastaan Hannu kertoi minulle mitä se velipoika oli suunnitellut.

No näistä turinoista irrottua lähdin itsekkin sinnepäin minne näin muidenkin menevän. Aikani käveltyä eteeni aukesi kaksi hienoa näkyä, toinen oli poron luuranko ja toinen oli vissiinkin jonkun "keskikosken" niska.

Aikani niskaa ihmeteltyä näin siellä aika herkullisen ottipaikan ja päätin tuolta harjanteelta tampsia äkkiä sinne, no helppoa se ei ollut sillä matka näytti ylhäältä nopealta ja helpolta! Kuitenkin näiden pensaiden ja risukkojen ja rämeikön läpi päästyä näin paikan läheltä ja se näytti oikein hyvälle! Menin hiljalleen tähän niskan reunan imussa sijaitsevan kiven viereen ja polttelin rauhassa savukkeen, ajattelin että jos tuosta tärähtää niin sitä en karkuun päästä! 

Aloitin kalastuksen ja koplasin kiven edustaa, ei mitään. Siirryin kiven taaksen ja aloin pommittamaan kiven reunaa ja takusta, sain muutaman pienemmän poikasen ja ajattelin että näinköhän tässä isoa kalaa on. Päätin kuitenkin että en lopeta vielä kesken vaan vaihdan perhoja, laitoin punttilarvan ja pt- sekä haresnymfit, lilluttelin siimoja hetken ja katsoin kuinka kultainen möykky pyörähti kiven takana, valmistuin ja silloin tärähti! sain kokea elämäni kovimman pakosyöksyn, arviolta 2-3sek kun oli mennyt, pohjasiima vilisi kelalta ja kela joka ei voi pyöriä yli oli aivan luokillaan, nautin hetkestä täysin siemauksin, oli mahtava fiilis, adrenaliini virtasi......60cm ............. haaveet.........

VOOOOOOOOOOOOOOOI VIT!!!!! riks, raks ja poks! katsoin kauas joen keskelle kun kala veti pakosyöksyä kuohuihin, kunnes vapa löystyi ja näkökenttääni sinkosi heittosiiman loppu, pohjasiimaa ja vapani kärki! lentäen sulassa sovussa jokeen ilman omistajaa. Tajusin että ehkä elämäni kala, kuin myös frenchleederi, heittosiima ja pohjasiimasta pätkä oli mennytta... Tässä vaiheessa voin sanoa että aamuiset menetykset eivät juuri mieltä painaneet, nyt oli mennyt jo tämä karkuutuksen aiheuttama ärsytys aivan uusiin svääreihin!

Istuin rantakiville ja mietin mitä helvettiä äsken tapahtui? tässä vaiheessa poltin jo sikarin, oli se sen verran erikoinen hetki. Otin pinturi kepin, purin siimat pois, kela irti ja reppuun, otin siis pinturivapani ja päätin tehdä siitä uuden larppauskepin, tunkiessa tuota edellista larppauskepin loppua reppuun.

Kasailin siinä sitten aikani tätä uutta larvastus settiä, ottaen heittosiimat ja kaikki tästä pinturisetistä, siirtäen ne larvakelalle. Koin tässä vaiheessa uuden pettymyksen huomatessani että vara ranskalaispiuhat olivat teltalla, tietenkin! Onneksi Sipe tuli ja kyseli kuulumisia, kerroin tilanteen ja Sipe kaivoi minulle taskustaan uuden leederin jotta pääsen jatkamaan menetyksiä. 

Sain setin kasattua ja päätin kokeilla samasta kohdasta vielä, muutama heitto ja kala oli kiinni, tämä taas otti pakosyöksyn suoraan rantakiville ja jäi siihen kun ei poiskaan päässyt. Ajattelin että nyt se vetten herra jo pitää miestä ihan pilkkanaan, kerta ei haaviin saa niin laitetaan rannalla makaamaan, jospa se siitä sen sais! Tämä lohdutus palkinto venytti mittanauhan 43cm ja päätyi savustuspönttöön.

Olin masentunut ja päätin lähteä alas, larvastellen pikavauhtia kosken alas. Näin matkalla Hannun joka harjoitteli moottoriongella foomipupan uittoa, eikä huonolla menestyksella, oli kerinnyt jo karkuuttamaan yhden n.50cm kalan. Turistiin tässä niitä näitä, kulutin aikaani sillä kalastus ei kulkenut enään jostain syystä, niin unohtamatta sitä että jokea larvastellessa kävin vielä tuttuun tapaan uimassa, jos ei Jussi niin minä, jos ei jompikumpi niin molemmat, näin se on tullut meille jo perinteeksi.

Vaatteet märkänä painelin parkkipaikalle odottamaan muita. Odotin ehkä 15min kun paikalle tuli nuo kolme ässää jotka olivat kolunneet joen toista puolta. Jokkepappa oli huudattanut räikkää ylhäällä ja saanut haaviin oikein pullean reilu 50cm taimenen.

Vilikin oli ottanut muutaman erävoiton ja taistellut ylös 41cm ja 43cm taimenet joista lyhyempi päätyi savupönttöön ja toinen sai jatkaa kasvua.

Sipekin tuli kuin tulikin paikalla ja Jussi tuttuun tapaan laahusti, itsensä piiputtaneena, kaikkensa antaneeta. Sipellä oli ollut muutamia hyviä taisteluja ja pari mittakalaa käyttänyt kuvattavana, Jussilla taaseen oli ollut paskathousuun tälli + karkuutus. 

Tungettiin kamat autoon ja ajeltiin teltalle takaisin, laitettiin kalat savustamoon ja tehtiin nuotio, turistiin ja yritettiin tuhota muutamalla mukillisella tuota pirullista pulloa jonka joku oli tahallaan reppuuni laittanut. Kalat savustettua ja Jokkepapan jutuille naurettua, oli tähän hyvä päättää tämä päivä, hyvillä mielin kuitenkin. Ilossa suin sai hampaat pestä ja käydä unille, sillä huomenna olisi taas aika vaihtaa paikkaa... Minne lie vie turistin tie? 

Written By: Atte Valkama