Pohjoisen purot

Lappi

Paikka jossa kalastusintoni on alkanut ja missä olen pienenä kaikki kesälomani viettänyt, aivan kuten vieläkin teen on Lappi. Lappi on myös paikka jossa olen "oppinut" perhokalastamaan, näillä taivaallisilla kirkkailla pienillä puroilla. Nimitys puro ei tule ehkä niinkään leveyden puolesta, vaan keskisyvyyden joka on 15-30cm. Puroilla jotka pitävät sisällään äärettömän arkoja, ovelia sekä kauniita, pieniä, mutta sitäkin mukavampia kalastettavia "tammukoita". Tosin perhokalastaja olen kehittynyt vasta parin viimeisen vuoden aikana ja oppinut jo jonkin verran saamaan tulosta. Opettajina on ollutkin suomen parasta kilpaperhokaartia ja varmasti vaikka nuoria, niin erittäin tietoa ja taitoa omaavia miehiä. Itse rauhallisuutta on opettanut kalastaessa Taistopappa ja Esko-eno, joiden monien pettyneiden katseiden alta on paistanut sanat "no turhapa tuossa on tuntiin heittää, kun mennään taas niin ryminällä! Jyväskylästä asti kalat menee piiloon"

Se missä itseä on siunattu, on ollut halu oppia kalastamaan ja suuri mielenkiinto lajia kohtaan, sekä paikka jonne minua viety, aina paskatlahkeessa ikäisestä asti. Taistopappa kun rakensi Ivalon nurkille mökin, pienen kalastajan kämpän. On se ollut ehdottomasti paras mökki ja paikka jossa olen elämästäni suuren osan viettänyt. Olin vielä pikkupoika kun tajusin. Jonain päivänä tänne saa tulla ilman valvovia silmiä, sekä tulla ja mennä kuinka huvittaa. Siitä päivästä lähtien, en odottanut mitään muuta niin paljoa kuin päästä tänne ystävien kanssa. Moni on vastahakoisesti mukaan lähtenyt ja reissun loppusuoralla kysynyt "eikö tänne voisi vain jäädä" joten lapintaika on purrut jokaista siellä kävijäänsä.

Tänäpäivänä kun on kehittynyt vielä kalastajana, on viimeiset kaksi kesää ollut lapissa aivan uskomattomia. Itse en käsitä sitä, miksi ihmiset menee joko Juutualle tai porhaltaa ohi Norjaan tahi ruoattinmaalle. Suomen lappi tarjoaa yhtäpaljon, jos vain osaa nauttia. Itseä se ei niinkään kiinnosta onko siimanpäässä 5kg taimen vai 20cm tammukka, yhtä hienoja hetkiä ne tarjoaa molemmat. Jos vain osaa nauttia jokaisesta kalasta ja kalastuksen laadusta. Tiedän kyllä että tämä tammukka on kyseenalainen ja tätä ei kuulemma ole olemassa, mutta se selvinnee itsellekkin ensivuodenpuolella jossain vaiheessa kunhan tulokset tulevat. Sillä viimekesän ohella avustin RKTL:ää näillä suunnilla dna-tutkimuksissa. Tulosten tultua saamme tietää siis mikä kanta on kyseessä. Ja jos joku nyt alkaa marisemaan tästä että miksi näin pitää tehdä ja "kiduttaa" niin kyseessähän on vain suuri apu ja tiedonkeruu siltä varalta, että näitä on tulevaisuudessakin siellä! Voin myöntää että ennenmuinoin näitä itsekkin ruuaksi otin, mutta vain muutamia kesässä. Harjuksia pistetään kylmäksi sitten enemmän. Niitä kun siellä riittää.


Toki se isokin kala on välillä kiva saada, mutta niitä saa kyllä Keski-Suomen alueeltakin ihan tarpeeksi ja kyllä se tulee pohjoisestakin jos on tullakseen. Mieluiten otan 30cm luonnonkalan kun 60cm istarin. 2000km en viitsi itse sen yhden ison kalan toivossa ajaa. Mielummin menen paikkaan jossa saa olla rauhassa ilman muita ja joenrannalle jonottamista, kauniissa maisemissa, nauttia jokahetkestä ja hakea elämyksiä.

Se fiilis on aivan uskomaton, jonka saa päästyä joen rantaan ja juuri tätä ennen on vedetty vene yhdestä koskesta ylös... Keittelet pannukahvit, katsot rasiaan ja kasaat kaiken valmiiksi.. Menet rantaan oikein kyyrässä ja hiljaa, näet kuinka pari kalaa ottaa hatkat...jäät paikalleen ja siirryt hieman ylöspäin... Heität nymfin tai pinturin ja voit alkaa naaaattimaan... Voimaa näiltä pieniltä kaloilta löytyy yhtäpaljon kuin 40cm istarilta, mutta kestävyys puolet parempi. Koppasen kalan haaviin ja katsot sitä taimenta, kultainen kylki joka täynnä kauniita pilkkuja...Voit ottaa sen kulauksen ja kaataa toisen joelle.... Täällä taas, elämä on parasta! Tätä jatkat muutamantunnin ja tallustelet nuotiopaikalle, keittelet kahvit keskiyön auringonpaisteessa. Heittää kamat veneeseen vaihtaen paikkaa... Seuraavalle purolle, josta voisi veneen laskea alas kalastamisen jälkeen ja vaikka syödä joenrannalla.. Tai syödä niskalla ja miettiä laittaisko yhden vai olisko villi ja heittäis 2:lla perholla tuohon 40cm syvään monttuun....Tämä on mielestäni parhautta mitä perhokalastus ja sen tuomat paikat, sekä tilanteet tuovat elämääsi. Nuo kuuluisat "valokuva hetket"

Toki onhan siellä myös huonojakin hetkiä ja kelejä, mutta ne vain antaa merkitystä ja nostaa ne hienot hetket parempaan muistiin. Huonoista keleistä yksi muistettava on, kun Jussin kanssa olimme "kesälomamatkalla" heti kesäkuun alussa. Oli 2.6 ja päivä hieman harmaa ja kolea. Valoa kuitenkin riitti. Illan tullen nälissämme ja kylmissämme saimme veneen vedettyä joen niskalle, josta matka jatkui järven yli soutamalla toisen joen alajuoksulle. Tässäkin edessä veneen ylösvienti. Vitutti, paleli, väsytti, nälätti, janotti ja kaikki maanvaivat oli tunteissa läsnä, valvottu kun oltiin jo melkein 2vrk... Olimme hiljaa veneessä ja Jussi souti, taivas repesi täysin ja lunta alkoi satamaan.... Tästäkin jäi silti hieno muisto, sillä niin isoja hiutaleita en ole ikään vielä nähnyt. Valehtelematta hiutaleet olivat 3-5cm ja nauru raikasi veneessä Jussin heitto " jos tästä jollekkin sanoo ja väittää että hiutaleet hipoi 5cm, ollaan lapissa ja kalassa. Luuletko että kukaan uskoo ja vastuaksesi saa vain, ootteko montapäivää taas juonu putkeen" vedet valu silmistä ja hetken oli hyvä mieli, kunnes alajuoksu häämötti ja ajatuksiin riipi taas tuo loppumatka.....

Kuitenkin pohjoinen pitää sisällään niin paljon, niin hienoja paikkoja. Joista ei monellakaan ole edes käsitystä, sillä porhalletaan aina rajojen ulkopuolelle kaasupohjassa. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, onhan Norja ja Ruotsikin hienoja paikkoja ja kuulemani mukaan Venäjäkään "ei oo hassumpi paikka kalastella" mutta itsellä veri vetää siltikin jänkhälle. Sen verran vielä, että itsellekkin nuiden paikkojen määrä, laatu  ja käsitys alkaa vasta hahmottua. Paljon on vielä nähtävää ja kalastettavaa edessäpäin. Lappi tarjoaa varmasti yhtä hienoja elämyksiä kun muukin maailma, jokainen on omanlainen, jokainen on erinlainen.

Ottakaa ihmiset ja tehkää se, olen tavannut niin paljon väkeä jotka ovat aina unelmoineet menevänsä kohti pohjoista. Kysyt että no miksi et oo mennyt niin vastausta ei ole oikein tullut. Se ei ole sen ihmeellisempi maailma kun eteläinen suomi, vaan huomattavasti parempi, kauniimpi, karumpi, puhtaampi, hiljaisempi ym. Lappi on paikka jossa ihmislapsen on hyvä olla. Vielä kun se on mahdollista ja siellä elämää on. Tämä kirjoitus juonti juurensa katsottuani Peltsin Lappi ohjelmaa jossa kierrettiin ja kyseltiin aidoilta lappalaisilta, kuinka ihmiset siellä voi ja kuinka hätää kärsimässä Lappi on. Se on katoavaa kansaa, valitettavasti. Kuten myös kuvassa oleva lajike.

Writed By: Atte Valkama

Tylsän päivän kunniaksi

Penkkitesti

Odotin tämän tekstin julkaisua ja tiedän että lupasin sen jo viimeviikolle, mutta tajusin että jouluaaton jälkeen ihmisillä on ehkäpä se vuoden tylsin päivä. Kaikki paikat on kiinni ja telkkarista tulee vanhoja ohjelmia joita ei jaksa katsoa, netti on plärätty miljoonaan kertaan ja kellokin näyttää vasta päivällä kahta....

Sain tämän dubbinglangan kanssa matkaani Ruoto Oy:ltä myös sidontapenkin. Italiassa valmistettu, erittäin laadukkaan oloinen sekä mielenkiintoinen. Kotia päästyä nappasin penkin pöydälle ja tämä kovin pieneen tilaan menevä penkki matkusti matkalaukussa vaivattomasti ja pelkäämättä rikkoutumista sekä 30x30cm tilaa viemättä.

Penkki on hyvinkin yksinkertainen kasattava. Tai ei kasattava vaan kasaan taiteltava ja lisäosana mitä ei nyt välttämättä tarvitse, löytyy aluslevy johonka penkin saa kyllä erittäin tukevasti kiinni. Matkalle mukaan ottaessa en välttämättä lähtisi puulevyä raahaamaan, pelkkä penkki riittänee.. Taittelimpa penkin kasaan ja siinä se oli 20sekunnin kuluttua sidonta valmiina.

Kuusiokoloruuvit tuntuvat olevan mustaa hiiliterästä joten ruostuminen, jumittuminen tai rikkoutuminen ei pitäisi olla kovinkaan ajankohtainen nykymaailmassa. Kuvassa näkyy myös penkin kiinnitys aluslevyyn ja tässäkin on otettu huomioon penkin mahdollisuus kiinnittää monesta erikohdasta.

Penkin kasattua ja sitä hieman pyöriteltyä tulin tulokseen notta tälläiset asentomahdollisuudet pitäisi löytyä jokaisesta sidontapenkistä. Itse ainakin tykkään kovasti kun on penkki mitä käännellä ja väännellä suuntaan jos toiseen, jolloin sidonnasta saa itselleen mieluisen. Sekä asennon, jossa ei tarvitse seuraavalla viikolla marista kun niskat on jumissa. 

Penkkiä hieman enemmän tutkittua kiinnittyi huomio leukoihin. Leuat tuntuvat erittäin laadukkailta ja kestäviltä, sekä koukku kuin koukku pysyy kiinni hyvin. Kokeilin penkissä aina 20 koon pinturista, 12 koon jigikoukkuun ja molemmat pysyi erittäin tiukasti kiinni sekä tilaa sitomiselle oli hyvin. Leukojen kiristys tapahtuu ruuvaus periaatteella jotenka leukojen pilaaminen liikakiristyksellä vaikeutuu ainakin osittain. Kaikenhan tietenkin rikki saa jos niin haluaa. Alku vaikutus oli erittäin positiivinen ja yllättynyt.

Penkin kullatusta materiaalista en päässyt ihan jyvälle mitä se olisi, mutta epäilen vahvasti messinkiä. Ja tuo kuvissa näkyvä kultainen piikki leukojen yläpuolella ei ihan auennut omaan ajatusmaailmaan, mutta silläkin on varmasti jokin tarkoitus. Ehkä lohimiehiä ajatellen sillä voi tauluperhoissa pitää keskilinjan linjassaan? en tiedä... Kuitenkin kuten näette, leuat vaikuttavat erittäin hyviltä. Kaikki materiaali vaikuttaisi erittäin huolella valituilta. Viimeistely sekä työnjälki on enemmänkuin hyvää.! Leukoja saa myös liikutettua ylös ja alas. Siinäkin siis on mahdollisuuksia asettaa leuat mieluiseen kohtaan ja korkoon.

Sidottuani muutamia perhoja jokaisessa kokoluokassa joita itseltäni löytyi, olin vieläkin erittäinkin tyytyväinen penkkiin. Hetken jo haaveilin omistavani tälläisen.... Kunnes mieleen juolahti sidottaa Keski-Suomessa majaansa pitävällä Kuuselan Epulla lohiperhoja, jotta saadaan tuloksia lohimiesten sidonnasta myös. Epun sanat jäivät aika lyhyeksi, mutta kertonee kaiken oleellisen... "On helkkarin hyvä kyllä!!! Hyvä leukojen kiinnitys ja muutenkin asennon säätäminen sekä perhon pyörittely on helppoo ja liikkeet sulavia!"

Otimme myös muutamia kuvia jolloin penkissä on lohimiesten koukku kiinni..

Penkki oli niin monipuolisesti säädettävissä ja asentoja sitojalle löytyy todella, melkeimpä vain mielikuvitus on rajana tämän kanssa. Listaan alle siis hyvät ja huonot puolet.

Hyvät puolet:

- Laatu

- Materiaalit

- Monipuolisuus

- Leuat

- Matkalle helppo ottaa mukaan

- Leuat pitävät erittäin hyvin kiinni niin isot kuin pienimmätkin koukut

Huonot puolet:

- Rotaatio ominaisuus on hieman kateissa jos kaipaa oikein rullaavaa rotaatiota

- Rotaatiossa koukun säde on suuri

Ainoa asia jonka löysin huonoa oli juuri tuo rotaation vaikeus ja se että koukku ei pysy ns. paikallaan vaan pyörintä säde on aika laaja. Toki itseä tämä ei haittaa, koska en niinkään tätä toimintoa tarvite. En ole sitä oikein oppinut käyttämään. Riittänee että saan perhon ylösalaisin jos on tarve. Muuten tykkään, että koukku on jämäkästi paikallaan eikä heilu puolelta toiselle sitoessa.

Sidonta penkki kantaa nimeä FTS joka on todellinen Italian laadun ja taidonnäyte. Hinta penkille tulee olemaan siinä 400€ luokkaa. Se on kova hinta penkistä, mutta uskon että tässä saa todellista vastinetta rahalle ja pitkän ajan sijoituksena varmasti maksaa itsensä takaisin verrattuna moniin puolet halvempiin penkkeihin jossa leukoja joutuu uusiimaan ja muokkailemaan hetken päästä.

Itsellä on tällä hetkellä tuo Danica Innovation Cam ja toiset leuat menossa, kun niistä aika jättää niin uudet leuat tilaukseen ja penkki vaihtaa kotipöydältä joko Ivalon tai Ounasjoen mökille ja korvaajaksi tulee tälläinen FTS:n penkki. Sen verran se jäi mieltä painamaan ja yöunia häiritsemään.

Vielä muutama kuva penkistä.

Ei muuta en voi kuin suositella penkkiä erityisesti niille jotka ovat harkinneet tai etsineet kunnon penkkiä pidemmän sijoituksen tähtäimenä, sekä etsivät penkkiä joka on helppo oottaa reissuun mukaan. 

Hyvää joulua ja railakasta uuttavuotta kaikille!

Writed By: Atte Valkama

Veniard Pro Dub Yarn

Testiä testiä

Ruoto Oy:n kanssa yhteistyö on ollut vallanmainiota ja osa meidän seurasta tekee enemmänkin ja osa vähän vähemmän heidän kanssaan. Omalta osalta on helppoa pitää yllä yhteistyön tuomia välejä sillä reissuhommia kun tekeepi, pääsee useasti käymään liikkeellä. Nykyään toki molemmissa. Kuten aiemminkin Joonas ja JiiPee halusivat kaupan ulkoseinään kyltin joka olisi erinlainen kuin muilla ja ennenkaikkea laadukas ja tyylikäs. Lupasin heille sen toimittaa ja toteuttaa ja sen tein. Nyt kun Ruoto Oy osti ison kirkon sykkeestä Tyrskytaimenen liiketoiminnan itselleen, oli minullekkin tarjolla töitä. Kyltti tilaukseen ja oman firmani turvin sen heille toimitin. Tällä kertaa saimme myös nämä taustavalot asennettua, ensinmäisellä kerralla kun jouduttiin pois jättämään. Nyt saimme olla lopputulokseen tyytyväisiä! 

Seuraavana päivänä olikin aikaa käydä myös Viikin myymälässä ja täältä sainkin testiin taas uutuuksia. Tällä kertaa nymfien sidontaan ja miksei kaikkeen muuhunkin, mutta itselle tuli heti materiaalin nähtyäni olo että johan helpottuu nymfin kietominen.. 10M rullissa myytävää ohutta dubattua lankaa sekä Veniardin Barret Teil Fibbetsejä eli perssiikasia.

Nappasinkin hyllystä jokaista väriä ja kotia päästyä en malttanut olla kokeilematta lankaa heti. Joten ilta menikin muutaman nymfin ja valokuvaamisen merkeissä. Sain myös samalla testiin erittäin mielenkiintoisen ja laadukkaan oloisen sidontapenkin, mutta siitä kirjoitan vasta ensiviikolla kun kaikki mahdolliset, 20 koon pinturista aina Kuuselan Epun käsistä syntyneet lohimöllikät ovat leukojen välissä käyneet. Eli kaikenkokoiset koukut tullaan kopaisemaan läpi.

Aloitin perinteisellä menetelmällä ja otin TMC #12 koon jigikoukun ja pujoitin 3,5mm lovetun kuparisen discokuulan koukkuun ja koukku kiinni penkkiin. Muutama kiepautus langalla..

 Tämän jälkeen perssiikaset kiinni ja takaisin keulille. Vähän matkalla runkoon muotoa ja kuulan juureen päästyä piti ihan miettiä että mitäs sitten? Jäikö jotain välistä?

Hetken mietittyä tulin siihen tulokseen että ei jäänyt. Sen jälkeen pikkuisen oliivia orava dubbingia lisäksi langalle ja parit kiepautukset. Päätös ja se oli siinä.

Hetken siinä ihmettelin ja kiepsautin vielä viisi nymfiä lisää, 2 oliivia ja 3 haresta. Aikaa en ottanut, mutta langan vaihtoineen ja kaikkineen ei varmaan 10min kauempaa mennyt. Materiaali siis helpottaa ja nopeuttaa kummasti sitojaa ja jos mietit nymfin käyttöikää joka on keskimäärin sen 5min. Aikaa valmistukseenkaan ei viitsisi tuhottomasti käyttää. Itseltä näitä perhoja tulee varmasti löytymään ensikesän valikoimasta.

Ruoto osoitti jälleen kerran materiaali valinnoissaan osaamistaan. Kiitokset jälleen kerran tästä testisetistä ja seuraavaksi aloitankin todellisen sidontapenkkitestin, alustavasti voin kertoa että joutunee vissiin joulupukin konttiin laittaa yksi toive lisää jos pikkupikkupinturitkin onnistunee vaivatta niin tämä sidontapenkki ei matkusta takaisin isolle kirkolle. Siitä lisää ensiviikolla....

Writed By: Atte Valkama