Dubbing Brush, Pearl Squirrel

AKA

Liitsin kieputtelu testi

Eipä varmaan teitä yllätä, mutta jälleen kerran sain tehtäväksi ruoto OY:ltä kokeilla uutta matskua ja sehän vain minulle kelpasi. Tällä kertaa hentoon käteeni tökättiin tälläisiä Dubbing Brush pötköjä.

Liitsit ei niinkään ole ehkä mielipuuhaani, sillä se ainainen sotku ja niiden tuhraamiseen menee mielestäni aivan liikaa aikaa, kun miettii tämänkin perhon käyttöikää....... Ei auttanut kuin kaivaa sisimmistä sielustani innostus ruveta touhuamaan pinturisetin jälkeen näitä kuitenkin mielestäni parhaaksi järviperhoksi luokiteltuja kuulapäisiä matoja.

Väriksi valikoitui oliivi ja oranssi kuula, sillä se viime syksyn havun karsinnoissa minut vakuutti. No joo, ensin kaivelin oliivit soirot pussista pois ja vähän aikaa hiplattua aine vaikutti aika hyvälle, hentoinen kimalle, kestävältä ja ei PÖLISE!! ei muuta kuin leikkasin liitsi karvaa pätkän ja sidoin sen kiinni Knapekin Lake Hook #10 ja leikkasin ylijäämät pois. Sidoin tämän Dubbing pätkän koukkuun ja pyöräytin rungon ympärille... hetkonen.. se oli sitten jo siinä? juu u, no ei muuta kuin toinen pikkupätkä  Marabou Olivea ja tein niskaan toinen hennon "siiveksi" tai tuota voi kutsua.

Mutta kaiken kaikkiaan tästä yhdestä soirosta teki 4kpl liitsejä ja yksi pussi sisältää 10 soiroa, joten aika hyvän setin saa pikkuvaivalla, rahalla ja mikä parasta EI PÖLISE!!

Laittelen kuvan tässä vähän jälkijunassa, koska kamera oli viimeviikolla mukana Levin hiihtolomalla ja siellä se pyöri hangessa niinkuin ukotkin, joten tällä hetkellä kamera on kuivauksessa ja odottaa siis uutta elämää, jälleen kerran!

Voin kyllä suositella ainakin kisamiehille, jotka ovat niitä iltasitojia, eli edellisiltana kauhealla sykkeellä painetaan perhot valmiiksi muutama tunti ennen lähtöä. Liitseissä se ainakin nopeutti todella paljon, vaikka se on muutenkin nopea kietoa.

Choose Life, Choose DryFly

Pintaperhokalastus

Se että olet paikalla oikeaan aikaan, näet pintakäyntejä ja tuikkeja, tajuat mitä he pinnalta syövät. Satut löytämään perhorasiasta yleensä sen yhden ja ainoan lajiaan ja kaloille kelpaavan perhon. Heiton tarkkuus, varovaisuus, odotus, jännitys ja kaikki tämä tiivistetään siihen pieneen hetkeen jolloin kala nousee ja hakee perhon pienellä tuikkeella. Teet vastaiskun ja vapa taipuu, kela antaa siimaa ulos ja kala senkuin porskuttaa karkuun, toivot että ohut peruke kestää ja pinturikoukku ei antaudu........Tässä siinä on mielestäni kyse

Pintaperhokalastus on mielestäni juuri sitä mistä perhokalastuksessa on kyse, tosin tämä tekniikka on ehkä saaliin puolesta heikoin tekniikka, ainakin näin Suomen olosuhteissa. Silloin kun siinä onnistuu, tarjoaa se varmasti hienoimpia hetkiä mitä perhokalastus voi tarjota. 

Tällä hetkellä olen itselleni hieman katkera, koska hurahdin viimekesänä totaalisesti tähän pohjia koluttavaan tyyliin, tosin saalisvarmuus ja määrä kasvoi huomattavasti joka taas antoi uskoa tähän lajiin ja nosti itsevarmuutta kovasti, mutta se mistä eniten kuitenkin pidän niin jäi kovin vähälle... Suurimmalta osalta en kalastanut pinnasta kuin ns. näkyviä kaloja.

Pintaperhokalastus on ollut itselleni aina jotenkin sellainen mikä kiinnostaa ja mitä jaksaa tehdä, koska onnistumisen jälkeinen fiilis on huomattavasti korkeampi kuin muilla tekniikoilla, esim streamerkalastusta en itse pidä juuri minään, sen kuin roimii jotain suurta rumaa mitään jäljittelemätöntä perhoa pitkin kuohuja ja odottaa sitä supertälliä. ( tämä on muistakaa minun mielipide, joten en kommentteja tästä aiheesta kaipaa )

Keski-Suomen koskilla jossa itse käyn yleisesti aika tiuhaan tahtiin tulee pinnasta kalastettua huomattavasti vähemmän kuin esim pohjoisessa Suomessa, syytä en tähän osaa sanoa, ehkä jokien ja koskien kokoluokka on täällä enemmänkin sellainen että keskityn mielummin koluamaan pohjia ja pinturilla kalastelen vain niskat ja loppuliukujen reunamat, ellen sitten näe joitain tuikkeja kovemmassa virrassa. Aina tuo pinturi on kuitenkin valmiiksi kasattuna...

Pohjoisessa taaseen kalastan enemmänkin koko kosken pinturilla ja koluan larvoilla ja nymferöillä vain kovat virrat ja syvemmät kolot, sekä loppuliuskat.

Perhoista sen verran että ehdottomiin luottokapistuksiin kuuluu tämä Pietari "sipe" Sipposenkin ja Mikko "rysä" Räsäsen valttipari, pinkkimurkku  ja caddis kottarainen tai pinkkimurkku ja pikkupäikkäri ja vielä tietenkin pikkupäikkäri ja caddis kottarainen. Mitä sitä hyvää vaihtamaan? Yleensä heitän itsekkin kahdella pinturilla, jolloin saalisvarmuus nousee ja toinen syy on että ei aina osaa päättää kummalla heittää niin heittää sitten molemmilla.

Kovin suuria saaliita en ole pinturilla saanut, paitsi Rävynkosken niskan mörököllit ja kun tätäkin muistelee tai joku kysyy viimekesän reissuista niin aina juuri tämä ilta tulee kerrottua ja eniten sitä muisteltua, vaikka pohjia tuli koluttua ja kaloja saatua muuallakin, mutta Rävyllä se oli sitä elämäni hienointa pinturihätsiä, muualla ei se kohdalle osunut tänäänkään vuonna....

Ensikesänä aion varmasti kalastaa enemmän taas pinturilla, sillä sain eilen kipinän sitoa päikkäreitä. Tämän takana oli Joonas Oksanen, joka antoi minulle testattavaksi päikkäriin tarkoitettuja irtorunkoja. Teinkin jo tänään koko pussillisen erinlaisia testiversioita ja täytyy sanoa että olen kerrankin tyytyväinen miltä sitomani  näyttää. Ei tarvinnut hermoilla tällä kertaa peurankarvan ja kestävyyden kanssa.

Jos tähän ei ensikesänä taimen haksahda niin niin..... koitan jotain muuta.

Writed By: Atte Valkama