Juhannusviikon kiireitä karkusalla.

20.6.2012

Salaiset paikat...

Heti tämän kirjoituksen alkuun pahoittelen tätä että en kerro tarkempia tietoja joistakin koskista missä käymme, koska siellä on luonnonkantaista kalaa ja emme todellakaan halua paikalle rosvoja tai mato-onkimiehiä teurastamaan näitä muutenkin uhanalaisia ja vähissä olevia kaunokaisia.

Juhannusviikko toi kiireitä tullessaan, lomalta töihin palattua tynkäviikolle ja juhannuksen jälkeen alkava 2vkon loma pakkautti aika tavalla hommaa tälle viikolle, asioita ei helpoittanut ollenkaan sekään että uusi asunto tuli ostettua ja siitäkin piti pankissa juosta ja asioita hoitaa. Stressi kasaantui ja tein koko alkuviikon töitä ja työpäivinä en ruuan lisäksi paljoa taukoja pidellyt. Huomasin kuitenkin keskiviikkona asioiden muututtua että hetkinen, torstaina ei olisikaan kuin ihan muutama pikku homma joten sehän tiesi keskiviikko illalle kalastus sessiota Jussi "taimen" Wackliinin kanssa, koska lapsonenkin poistui mummon ja papan mukaan Mikkeliin mökille.

Suunnaksi otimme taas jälleen kerran salaisen paikan, josta kuvia enempää tietoa ei tule, paitsi kaloista tietenkin.

Lähdimme kohdetta kohti illalla klo 18:sta huitteilla ja olimme paikalla kamppeet niskassa vähän ennen klo 20:tä. Kasasimme vain larvastus kepit koska tämä on nyt sitä tämänpäivän hommaa, streamer hommat on niin läst siisonia!

Kalastus alkoi heti kyntämisellä ja täräytin koskeen polvilleen ja naaman risukkoon, yksi risu työntyi huuleen ja saatui niiiiin prkl:sti!!! ja kaiken tämän lisäksi niskassa ollut järkkäri heilahti vauhdilla ja suoraan päin näköä, huuli halki sisältä ja kameran takia myös reikä etupuolella. Tästä oli siis hyvä lähteä verenmaku suussa kalastamaan, joten.

Tampsimme rantaan ja Jussi jäi kamera kädessä odottamaan ensimmäistä kaunokaista ja siihen ei montaa heittoa tarvittu ja larvaan sortui n25cm rasvaevää kantava taimenen poikainen. 

Tämän jälkeen näytin Jussille paikan missä saattaisi lymyillä hiukan suurempi taimen, Jussi heitti muutaman heiton ja ei hoksannut paikkaa mitä tarkoitin. Jussi nousi joesta pois ja lähti kamera niskassa ylöspäin, ajattelin että no jäipä minulle mainio paikka kokeilla, heitin toisen heiton ja silloin pamahti. Tämän tiesin olevan jo äskeisiä muutamia pilkkukylkiä suurempi koska tällä oli jo määrätietoiset potkut ja vedot, ei niinkään sitä 200 lasissa ympäriinsä vetelevää tärisevää tyyliä.

Sain kalan nousemaan pohjasta ja huomasin heti että tässä on nyt tosi kyseessä, kala yritti viedä kovaan virtaan mutta annoin painetta ja löin liinat kiinni, hyppy ja luulin jo että irtosin mutta kiinni pysyi! hetken taistelun jälkeen kala lähti ylemmäs ja näin tilaisuuteni tulleen, kahmasin haavin selästä jostain siitä haavin kaarteesta, en kahvasta, ja rouhasin jokeen ja huomasin että hittolainen, kalahan on kuin onkin haavissa!

Tämä kaveri antoi toistaiseksi hienoimman taistelun tällä koskella. Soitto Jussille että kamera takaisin! ja äkkiä. Jussi tuli ja otimme kuvat ja mittauksen jälkeen tämä osoittautui 50cm kalaksi, tosin harmillisen laiha mutta kuitenkin. Komiahan se oli sekin fisu!

Tästä oli hyvä jatkaa ja nyt oli Jussin vuoro, Menimme alemmas ja katselin kun hän kalasteli hyviä kuohujen reunoja, itse kalastin nämä kohdat aina jälestä, Jussi meni alemmas ja itse kalastelin perässä nämä samat kohdat, sain tosin näistä kohdista molemmista 2 pikkuista, katselin alemmas että komiasti aurinko oli laskemassa puiden taakse ja on se hieno olla kalassa tälläisellä säällä ja WTF Jussin vapa on mutkalla alaspäin, no ei muutakuin ajatukset takaisin normaaliin ja alas Jussin luokse.

Hienon lyhyehkön taistelun jälkeen saimme lisää kuvattavaa, tämäkin oli n.35cm ja kuten muutkin näistä, todella pulskassa kunnossa kokoonsa nähden. Jussi ja Jussin luonnonpilkukas.

Tämän jälkeen kalastelimme kosken vielä alas ja takaisin ylös tasaisesti pieniä pilkullisia saaden, saimme yhteensä noin 20kpl joista 1 oli istukas, sekin poikanen.

Lähdimme kotia puolen yön tienoilla ja pääsin kotonakin nukkumaan jo 02;30 ja herätys oli vasta klo 8 joten makoisat unetkin kerkesi ottaa, tosin torstaista tulikin kaikkein kiireisin työpäivä koko viikolla!

Atte ja Jussi "taimen" Wacklin jatkaa tästä ensiviikolla Mikkelissä rävyn koskella istareiden parissa kera KojamoRallin Maijan.

'Mutta tästä on hyvä lähteä 2vkon lomalle josta yksi viikko vierähtää pohjoisessa Maijan kanssa.

Hyvää jussia kaikille Toivottaa koko KojamoRallin väki!

Writed By: Atte Valkama

Kalastuskrapulaako?

 17.6.2012

Pala Kaunista Keski-Suomea

Olen kuullut juttua joiltakin että lapin matkan jälkeen iskee kalastuskrapula, ettei kiinnostaisi viikkoon tai jopa kahteen käydä kalassa. Epäilen että varsinkin miesporukalla reissuja tehneet potevat ihan normaalista krapulasta, tai ehkä hiukan kovemmasta jos siellä on viikon tai kaksikin kuppia ottanut, sillä itse en tunne tuollaista kalastuskrapulaa laisinkaan, päinvastoin!

Tulimme torstaina pohjoisen retkeltä ja jo matkalla teki mieli jäädä jonnekkin kalastamaan, mutta koti vei kuitenkin reilun voiton. Tuli perjantain ja teki todella kovasti mieli kalastamaan, onneksi oli unirytmi niin sekaisin vielä että sitä yritti kuitenkin hoitua normaaliin rytmiin ensin. Tuli lauantai ja olin jo aivan valmista kauraa ja halusin kalalle. Soittelin muutamat kaverit läpi ja ketään ei kiinnostanut/kyennyt moiseen hommaan, liekkö lievä tekosyy oli tuo Jyväskylän lutakossa järjestettävä sataman yö tapahtuma, ken tietää.....

No eihän siinä auttanut pirulaista kuin lähteä yksin, tosin kotona kun en vielä kerinnyt montaa päivää olla niin keskitin kalastus session aamun pikkutunneille, muiden jonottaessa taksia tai tapellessa pizzeriassa tai muuten vaan tekemässä jotain järkevää, minä lähdin kalalle.

Suunnaksi otin Keski-Suomessa sijaitsevan enimmäkseen luonnonkantaa kantavan kosken, joka sisältää muutaman pienimuotoisen, omasta mielestä erittäin mukavan ja haasteellisen kosken.

Saavuin paikalle aamun pikkutunneilla ja kasailin vehkeet, tosin Jussin kahluuhousut olivat nähneet parhaat päivänsä, joten lainasin hänelle lapin reissun ajaksi omia varahousuja. Jussin tietäen vyötärömallin housut eivät ihan riittäneet ja vettä tulvi housuihin välillä reilumminkin, jotenka kun laitoin ensimmäisen jalan lahkeseen ja astuin maahan, kastui sukka, nehän olivat aivan märät sisältä vielä, noooo keski-suomi ja lämpimät vedet niin mitäpä pienistä.

Sain kaiken kasattua ja tampsin rantaan. Aloittelin kalastuksen sillan alapuolelta, vain yhden setin voimin, mukanani oli ainoastaan larvastus keppi. Hetken maltoin ihailla jokea ja aloitin kalastuksen, eka heitto ja kala kiinni, ajatukset alkoivat leijua heti, nyt tulee fisua! 

ja käytin n.30cm luonnon taimenen haavissa. 

Jatkoin kalastusta. toinen heitto, puska!! kolmas heitto, sama puska!! no jouduin jo vähän voimakkaammin vetäisemään irti, irtosi ja heitin, no eipä tuo paljoa lentänyt kun oli takana olevassa puussa kiinni, nyt jo vitutti ja tempaisin kunnolla, no sinnehän se litka sitten jäi!

Uusi peruke, uusi kohta. Menin hiukan koskeen seisomaan ja aloitin larvastamaan, tuli heti tärppi ja tanelin poikanenhan se oli. Tämä sillan alunen antoi minulle yht 6 pienempää ja yhden mitta taimenen joka oli istari, päästin nämä kaikki jatkamaan lihoamista ja pituuden kasvua.

Menin hiukan ylemmäs sillasta ja siellä ei tullut kuin muutama tärppi ja särki, joten päätin lähteä takaisin alemmas, menin siis sillan alapuolelle ja vähän reilu puolessa välissä tätä koskea on muutamat hyvät montut joista sainkin peräjälkeen 2 mitta taimenta, luulin aluksi että olisi ollut sama kala, mutta rasva-evä erotti ne toisistaan, jatkoin vielä saman kohdan pommitusta ja sitten otti napakasti kala kiinni! ensin juroi hetken pohjassa ja ajattelin jo että nyt on hyvä taimen kiinni. Annoin lisää painetta ja sain jurojan liikkeelle, sitten alkoi hetken ralli jossa mentiin kivien välistä ja takaisin, PRKL! jäi sivutapsi kiinni oksaan, kala onneksi otti voimakkaan potkun ja tapsi oli hiukka heikompaa kuin päätyperholla, joten tapsi poikki ja kala pysyi vielä kiinni, hetken päästä tästä se tuli pintaan ja antautui niin kuin KIRJOLOHELLA on tapana tehdä! Tämä sai rangaistuksena ja ns. vääränä kalana tässä koskessa päätyä pussin kautta kattilaan.

Jatkoin tämän episodin jälkeen vielä alemmas koskea, olin aika ihmeissäni tässä vaiheessa koska tähän koskeen ei ole ensinnäkään istutettu viim 2vuoteen kalaa, eikä ikinä kirjoa, joten kalan on täytynyt taivaltaa palsankoskelta asti, ken tietää? Pyrstökin kun on jo hyvässä kondiksessa tällä kaverilla. Alempaa sain vielä 6 pienempää taimenta, osa luonnon ja osa istareita, pituutta kaloilla oli keskimäärin 20-30cm. Hyvällä mallilla tämän paikan kanta, sillä en kuitenkaan kerinnyt kalastaa kun ns viimekesän varmat kohdat, varmasti löytyisi vielä todella paljon kalaa koskesta kun vain olisi ollut aikaa enemmän jäädä koluamaan, esim jätin nämä ison kalan suvannot kokonaan kalastamatta!

Kosken loppuliuku on varsin mielenkiintoinen loppukesästä, sillä se tarjoaa loisteliasta pocket kalastusta, ja uskon ja olen siitä varma että näissä koloissa asuu oikeita mörköjä, siiman katkaisijoita.

Lopetin kalastuksen tähän, kello oli jo puoli kymmenen aamulla ja kotio piti lähteä. Muistoksi otin vielä muutaman kuvan ja pakkailin vehkeet autoon ja lähdin enemmän kuin hymyssä suin ostamaan aamukahvia ja juotavaa. 

Ensinmäistä kertaa voin sanoa kiitos tästä päivästä tänä kesänä Keski-Suomen koskikalastukselle! mahtava aamu oli!

Tässä vielä pari kuvaa loppukuohuista ja kosken niskasta.

         Writed By: Atte Valkama

Viimeistä viedään!

13.6.2012

Iltapäivän sarastaessa heräilimme taas, ja pitkästä pitkästä aikaa oli viikon perinteinen aamupala, pekonia ja munia sekä pari kuppia kaffia ja muutaman perhot piti kietaista. Edellis illan Vikakönkään luvista oli vielä onkimatta 7 kalaa, ja aina kello 19;58 asti aikaa, joten aamupalan jälkeen otimmekin suunnaksi taas könkään ja ajattelimme käydä kalastamassa luvat loppuun jonka jälkeen tulla savustamaan kirbelit ja mietiskelemään uusi paikka.

Vikaköngäs jatkoi eilisen linjoilla ja tarjoili taas kasa harreja, perhojen menetyksiä, 2 kirbeliä suvannosta ja useamman koskimelojan, liekkö saa olla koskaan nuo kalat rauhassa tuossa koskessa? Jussin päivä oli hyvin onnistunut, menivät Toukon kanssa heti riippusillan ylitse ja välisuvannon alavirtaan kirrejä ronkkimaan, tämä antoikin Jussille oivat tilanteet saada kalaa, vaan jos olisi kiinnityksiä saanut, tai saihan niitä, mutta ongelma oli enemmänkin saada ne haaviin asti. Itse keskityin pelkästään larvasteluun ja sen sattuma taimenen onkimiseen, tosin harjuksen sotkivat kovasti näitä uittoja, valehtelematta joka kolmannella uitolla oli jonkun sortin harrin perkele kiinni eli taimenta en siis tavoittanut kuin yhden alamittaisen joka hetken räyhäsi siiman päässä potkien itsensä vapaaksi. Alkuillan aurinko oli väistynyt ja tilalle tuli synkät pilvet jotka heittivätkin niskaan ihan isän kädestä vettä, sitä tuli paljon ja kovaa, asteet tippuivat hetkessä +22:sta tuonne +12:sta ja tässä vaiheessa ilmeisesti Jussin mielentila oli kytkettynä ulkoilmaan, tavallaan. Sillä aivan viime minuuttien aikana Jussin vapa taipui, kirre kiinni ja sivutapsit pohjaan johonkin tukkiin, vapa meni poikki ja kirrekin karkasi, tosin vaikka synkkä oli taivas ja Jussin mieli niin voin luvata että miehessä ainakin lämpötila enemmänkin nousi kuin laski. Touko joutui siis tänäänkin ottamaan nämä kirret pussiin jotta olisi jotain kotia viemistä! tai oltaishan mekin niitä otettu mutta mitä suotta kun ei kotia oltu menossa!

Illalla yhdeksän maissa olimme saaneet kalat savustettua ja ehkä 10 yli oli ne jo syötykkin ja pakko sanoa että on se kirre vaan niin pirun hyvää suoraan kuumasta savupöntöstä nautittuna! Tämän ruuan jälkeen alkoikin sitten arvuuttelu, minne seuraavaksi? iso vai pieni koski? luvallinen vai pelkällä valtion kortilla kalastettava?

Tieto siitä että huomenna on kotio lähtö ja se että suht aikaisin pitäisi päästä liikkeelle vei meidät valtionkortilla kalastettavalle pikkukoskelle, koska luvan kun hankkii niin loppuunhan se on kalastettava, joten päätettiin että saa nopea iltakopaisu riittää.

Tämän kosken nimeä en muista, eikä varmaan haittaa koska tuskin tulee toiste käytyä, oli sen verran matala koski että siellä ei ollut siimanpäähän tarjota kuin harria, sitä samaa perkleen kalaa mitä koko reissu oli jo ongittu, tai ei ongittu mutta saatu kuitenkin. Tätä kouttiin noin tunnin repäisy kunnes Jussin ja Toukon hermo petti kun ei kuulemma kalaa noussut, itse sain tässä ajassa kymmenkunta 20-30cm harria jotka pääsi takaisin tietenkin kasvamaan, tai sitten pohjoisten kuuluisien mato-onki miesten ruuaksi, ainakin rannalla olleiden perkeiden perusteella 20cm harrikin oli jo iso, valitettavasti.

Tästä kuitenkin lähdettiin, ja vaihtoehtoina joko uni tai Olkkakoski............ Arvatenkin saattaa että koskellehan sitä mentiin, tietenkin, kello oli vasta 01;00. Tätä koluttua koukkuun tarttui vain ja ainoastaan muutamia harreja, oliskohan yhteensä saatu about 9kpl. kello oli kuitenkin taas jo puoli 3 ja päätimme lopettaa tämän helvetin hienon ja mukavan kalastusmatkan, tosin yksi pikku ongelma meillä vielä oli. Jussi! joka olikin löytänyt hienon reitin kahlata kovan virran yli kahden virran väliin, vaan eipä tuota samaa reittiä löytynyt takaisin. lisään tähän loppuun vielä hienon videon mistä näette miten tälläisessä tilanteessa pitää toimia, koska lipsahtaessa olisi jouduttu luultavasti joko pelastustehtäviin tai sillan alle jääneiden rautatikkujen takia jopa ruumiinsukellus porukan yleisöksi. Perhokelan pohjasiima pelasti tällä kertaa!

Kiitokset kaikille hienoille paikoille ja kaloille, ihmisille ja eläimille joita matkalla näimme, koimme ja satutimme.

Team KojamoRallin väki;

Jussi "taimen" Wacklin

Atte Valkama

Touko "jokkepappa" Eräjärvi 

Kumartaa vielä kerran ja päättää tämän reissun tähän videoon. 

Matka aution levin halki kohti Rovaniemeä

12.6.2012

Kohti Rovaniemeä

Eilisen puhelun tiimoilta olimme sopineet herra Toukon kanssa että olemme Rovaniemellä n.klo 15. Kuten arvata saattaa, nukuttiin jolloin aamu oli kuin varkain kääntynyt jo päiväksi ja päivä tuntui kääntyvän jo iltapäiväksi, saimme kuin saimmekin itsemme n klo 13 kammettua sängystä ylös, perus aamupala ja kaffit, nyt jäi perhot sitomatta. Aloitimme mökin siivoamisen ja Toukokin jo hätää kärsimässä soitti klo 14:sta huitteilla että onko vielä pitkä matka, no olihan se kun mökki oli juuri saatu siivottua ja kamppeet kasattua, joten vielä oli tavaran raijaaminen veneelle, joen ylitys, auton pakkaaminen, ja matkaa reilu 200km. 

Lähdimme kuitenkin autolla jo puoli kolmen maissa ajamaan ja kauhean aamu rynnistyksen jälkeen pysähdyimme jo levillä ostamaan vettä, jota ei oltu sitten ivalon jälkeen juotukkaan. Ai että tuo olisi varmaan maistunut hyvälle, ostin kuitenkin mehun ja Jussi limonaadin. Oli outoa pysähtyä levillä kun ei siellä ollut kuin tuulen hönkäykset ja muutama persaukinen mersun uuden maasturin omistava mettämies, tottunut kuitenkin aina talvisin kun siellä käydään ns. laskettelulomalla jätkäporukalla että porukkaa riittää! noh kuitenkin, oikea matka alkoi siis vasta puoli neljä, eli oltiin jo hyvän aikaa "myöhässä" aikataulusta, Jussi aloitti ajamisen kohti Rolloa ja tällä matkalla ei tapahtunutkaan mitään jännää, eläimiä ei kuollut, eikä ollut edes läheltä piti tilanteita.

Matkalla pysähdyttin ostamaan kahvit ja käväistiin vessassa, maha kurni ja oli aika otta yhteys Toukoon joka oli jo viimeiset 2h istunut kotona kahluuhousut jalassa, että tilaa meille pizzat valmiiksi niin päästään äkkiä lohestamaan, Touko teki työtä käskettyä, ainut että kun romut oli levitetty Toukon olohuoneeseen niin lähdettiin hakemaan pizzat jotka syötiin vasta joen rannalla jonne mentiin kalaan, polte oli Jokkepapalla sen verran kova!

Pizzojen jälkeen vedimme vielä hekumaaliset pannukahvit ja sitten laitoimmekin jo vauhdilla kamat niskaan ja vavat reilaan. Tällä hetkellä itseäkin poltteli jo päästä liottelemaan siimoja. Vikaköngäs, koskenlaskijoiden tukikohta, naruja siellä tällä ja jengi reenas samalla jollain kumiveneellä joukkue laskua, joten kalat olivat varma saalis, olihan nuo saanut olla hyvinkin rauhassa näköjään. Unohdin heti taimenen, tuo arka jalokala kun tuppaa ottaa itteensä liika metelistä. 

Aloittelimme kalastuksen ja Jussi nappasi heti muutaman harrin ja yhden pikku pilkkukyljen. Pieniä, mutta lupaava alku. Harria tuli taas niin taivaallisen paljon että jossain vaiheessa aloin jo miettimään että tulisi se sattuma taimen, eden pieni. Touko paineli riippusillan yli ja meni toiselta puolelta kalastamaan niskaa ja ylempää suvantoa, joka tuotti Toukolle 35 taimenen ja 2 kirjolohta, taimen sai vapautensa ja kirren päätyi teurastuksen jälkeen pussiin ja huomiseen savupönttöön. Ilta taittui yöksi ja keittelimme siinä vaiheessa tuumaustauko kahvit. Kahvit juotua ja aikamme tulevaa Finnmarkin matkaa mietiskellen ja herkutellen päätimme ottaa vielä pikaisen kopaisun ylemmälle koskelle, Jussin kalastellessa suvanto ja alempaa virtaa. Jussille harria ja meille Toukon kanssa tuli harrit ja minulle yksi tärppi sillan alla, joten sen on pakko olla ollut isompi koska sillan allahan ne aina isot kalat saadaan. Kuolleen yläkosken jälkeen menimme takaisin alas ja jäimme larvastelemaan tienpuoleista reunaa, josta nousi ihan mukavasti taas harria, ja hei! sain sen yhden sattuma taimenen, joka oli kaikkea mitä edellä olin toivonut, eli valitettavasti pieni n30cm rasvaevällinen, takaisin kasvamaan pääsi hänkin, kuin myös kaikki harrit mitä saimme.

tämän pikaisen muutaman tunnin kopaisun jälkeen keräilimme kamppeet ja lähdimme untenmaille. Toukon luokse päästyämme syötiin iltapalaa ja laitettiin kirbelit suolaan huomista savua varten. Hampaan pesun jälkeen painelimme kaikki unten maille. Aamuyön aurinkokin oli jo taittunut aamuaurinkoa muistuttavan kuumaksi, kellon ollessa jo 05;15

"hyvää yötä" Rovaniemi toivotti Kojamon pojjaat, Touko "jokkepappa" Eräjärvi, Jussi "taimen" wacklin ja Atte Valkama.

Writed By: Atte Valkama

Poutaa Ounasjoella

11.6.2012

Päivä aukesi taas siinä ihmetellessä ja tämä aamu oli jo hiukan edellisiä rauhallisempi, syötiin rauhassa, tekaistiin muutamat perhot, juotiin aamukahveet mökin terassilla samalla auringosta nauttien, herranjestas sentään! aamuaurinkoa klo 16:sta huitteilla ja lämpötilakin +18, aikamme siinä herkutellessamme aurinkoa ja kahvia, tuli himo päästä heti kalaan. Pintureita liottamaan.

Kahluuhousut jalkaan, t-paita ja gollege, muuta ei tarvinnut, oli lämmin. Suuntasimme siis niskalle ja aloittelimme istuskellen ja ihmetellen ja etsien pintäkäyntejä, sillä päiväkorentoa oli ja sitä oli paljon! vartin verran istuttua näkyi aivan rannan tuntumassa muutama pikku tuikki, Jussi huomasi nämä joten Jussi sai myös kalastaa ensin, minä jäin kamera mieheksi, kunvain tärppää niin hienoja kuvia tulee, peilityyni niska, poutapilveä ja pinturit!

Tämä ei varmaan teitä yllätä mutta eihän se kelpuuttanut Jussin perhoja, 2 hutia ja siinä se oli, oli minun vuoroni kokeilla, ja lopputulos oli sama. Istuttiin taas hetki ja ihmeteltiin että miten ei pintovia näy enempää vaikka päiväkorentoja oli tuhansia!

Menimme hiukan alaspäin ja kokeilimme lisää, pari hutitärppiä taas, ei kiinnityksiä. Hiukan masennuimme ja vaihdoimme larppaus setit molemmille, kokeilimme edellispäivien harrimestat ja ei mitään! WTF??? hienoin päivä mitä tällä reissulla on ollut ja siltikään ei räikkä soi! vesi oli laskenut n20cm siitä kun mökille saavuimme, joten se oli mentävä jo lantiota myöten jokeen ja kokeiltava kauempaa rannoista. Sieltä löytyi kalaa mutta sekin oli pientä harria. Jussi tosin sai yhden paremman harrin josta päätettiin tehdä ruokaa, perkaus ja kala kivelle odottamaan, tätäkin ainokaista yritti käydä oranssi ystävämme kettu vohkimassa! onneksi Jussi kerkesi ensin. Itse menin alaspäin ja Jussi meinasi lähteä kokeilemaan niskaa vielä pintureilla. Mökkimme edustalla on todella syvä monttu josta kokeilen aina, ihme kyllä siitä ei ole vielä isoa kalaa tullut vaikka on niin komia akanvirta ja syvää. Aikani siinä frensliiteriä uitellessani tälläsi kiinni, huomasin että nyt ei ole pikku harri! no ei se isokaan ollut mutta parempi kuitenkin, heti tärpin jälkeen jäi ilmeisesti sivuperho vähäksi aikaa kivikkoon kiinni jonka tähden se tuntui isommalta. Tämä harri puraisi mustaan liiteriin.

Itse menin vielä alaspäin ja painelin mökin ohitse, kalastelin rauhassa monttuja ja aikaa vierähti reilu pari timmaa, en saanut mitään näistä montuista, luovutin ja lähdin mökille, lähempänä alkoi kuulumaan jokin outo ääni ja ihmettelin mikä se on. Menin mökille ja ääni kuului kovaa ja oli jotenkin tuttu. Menin mökin nurkalle ja löysin Jussin, hänellä oli kirves jolla kurmuutti mökin nurkalla olevaa isohkoa puuta, katsoin ja Jussi vain tokaisi että aina on halunnut kaataa kirveellä puun! No sittenhän se on kaadettava, koska tontilla on kyllä puita mitä kaataa, ja jos kerta se on miehen haave niin pitäähän se saada toteuttaa!

Tätä tukkia Jussin piestessä mietiskelin että mitähän sillä tehdään, polttopuita riittää ja noin isosta puusta ei kyllä kirveellä halkoja viitsi tehdä, meinaa se että teet siitä 40cm pöllejä josta sitten halkoja niin on aika kova homma. Olin hiljaa vain ja päättelin että kait sillä miehellä on jokin tarkoitus kuitenkin pohjalla. ja olihan sillä!

Kuvasta näette että muurikkapannu odotti mökin nurkalla käyttöä, mutta kun ei ollut nuotio paikkaa niin ei voitu käyttää, paitsi kun Jussi kaatoi tuon puun oli hänellä ajatuksena tehdä nuotio paikka. Olihan se ihan hyvä välillä tehdä muutakin kuin kalastaa, joten ryhdyttiin hommiin. Tästä puusta katkaistiin kirveellä 2kpl 2,5m pituisia tukkeja jotka raijattiin mökin edustalle, kuorittiin ja poltettiin pinta töhöllä että pihkan tulo estyy ja tuloohan noista komian näköiset! Itsellekkin tuli himo kaataa kirveellä puu ja kävinkin heti toimeen, kaadoin 2 ranteen paksuista risua mökin takaa josta veisteltiin samalla juopon kaiteet portaiden kylkeen ja samalla tyylillä poltimme nämäkin. Komiat on! vielä vähän lisää kaidetta ja syksyllä uusi väri mökin pintaan niin avot!

Tämän pikku rojektin jälkeen otimme puhelun KojamoRallin Rovaniemen vahvistus Touko "jokkepappa" Eräjärvelle ja kysyimme onko mies tulossa Ounajoelle niinkuin alustavasti oli puhe, mies kuitenkin ilmoitti että ei pääse kun keskiviikkona olisi lääkäri joten visiitti ei jäisi kuin päivän mittaiseksi, varattuna oli miestä varten lettukestit, joten harmiksemme jouduimme syömään nämä kaikki itse, uudella nuotiopaikalla ja muurikka pannulla paistetut herkut maittoivat oikein hyvin hillon ja kermavaahdon kera. Näitä rouskuttaessa päätettiin että lähdemmekin huomenna aamulla heti herättyämme kohti Rovaniemeä ja Toukon kalaparatiisejä. Laitettiin siis sauna päälle ja lähdimme vielä loppuillan taittuessa jo alkuyöhön kolistelemaan vielä yhden pikkujoen jonka vain saari irroittaa Ounasjoesta, kävimme täällä ja paikka näytti oikein hyvälle, täällä kuitenkaan ei tullut Jussille kuin yksi +30cm harri ja itselle yksi todella hyvä kiinnitys, huomasin heti että nyt on parempi kala, tällä oli muutamat määrätietoiset potkut jotka veivät suoraan kovaa virtaa kohti, oli pakko lyödä liinat kiinni sillä olin puiden välissä rannalla ja vettä rannassa pari metriä joten jokeenkaan perään ei voinut hypätä. Niinhän siinä sitten kävi että kala irtosi vaikka kuinka 3luokan 10jalkainen nöyrtyi luokilleen, pelkäsin jo vavan menevän poikki. Eli tämän kaverin kanssa on hommat vielä kesken ja sovittiin jälleen näkeminen parin viikon päähän. Tähän aurinkoiseen aamuun oli hyvä lopettaa.

Tämän jälkeen kokosimme kamppeet ja mentiin mökille jossa odottikin jo sauna valmiiksi lämpimänä, saunottiin, juotiin muutamat oluet ja otettin naukut captain morgania ja menimme hampaiden pesun jälkeen unille odottaen huomista Rovaniemen 2päivän visiittiä isoja taimenia väsytellen...

Kiitos Ounasjohka näistä hienoista päivistä.

Writed By: Atte Valkama

Toinen päivä Ounasjoella

10.6.2012

Ees taas...

Tänä päivänä ei meinannut korva irrota millään siitä mukavasta pehmeästä tyynystä, ei sitten millään. Kello hipoi jo kahta päivällä, mutta onkos sillä niin väliä? lomalla ja lapissa ollessa sitä pitääkin valvoa yöt ja nukkua päivät.

Tässä aamussa ei ollut minkäänlaista poikkeusta muihin aamuihin, taas sidottiin perhoja jota oli hupuloitu edellis iltana. Aamupalan aikana huomattiin että reissu oli vaatinut miehistä jo jonnin verran ja tämä aamu poikkesi muista aamuista ehkä kevyellä jumituksella, ei saanut aivoja käyntiin millään. Tämä kuva kertokoon puolestaan, kotimatkalla nauroin että vain pikkupätkä kuolaa suupielestä puuttuu ja homma olis hoitokotia vailla valmis.

Koneet käyntiin saatua päätimme lähteä kolistelemaan itse Kurkkiokoskea jossa kalastus on tietääkseni kielletty muilta kuin maanomistajilta, tosin näillä kylteillä ei taida pohjoisessa olla niin väliä. Kurkkiokoski antoi meille perus harri silppua, vaikka päivä oli lämmin, tai siis lämpimin tällä matkalla, oli kuitenkin jo +16 ja aurinkokin vilahteli taivaalla aina silloin tällöin. 

Tätä kalastellessa meni taas pari tuntia että heilahti, ja seuraavaksi oli kohteena Pallasjohka, joka virtaa Pallasjärvestä ounasjokeen kiemurrellen ja kaarrellen, joki on pitkä ja pitää sisällään hyvin vaikeasti kalastettavia taimenia, rautua ja harria. Menimme pallasjoen alajuoksulle ja lähdimme ylös päin huomatessa samalla että joki on vielä tulvassa vaikka itse Ounasjoki olikin jo hyvässä laskussa ja pelätty suurtulva, joka ei jäänyt kuin senttien päähän vahinkorajasta, oli laskenut vauhdilla normaaliin virtaus lukemiin, joten päätimme muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jättää Pallasjoen kalastamatta tällä kertaa ja kävelimme autolle takaisin.

Autossa kaivoimme ns. kartat esille, eli iphonen kartta ja siitä tutkimaan olisiko jokin hyvä paikka missä voisi käydä? Sellainen löytyi ja se tiesi autolla pientä ajomatkaa aina Raattamaan asti ja siitä ylöspäin reilut 15km, löydettyämme tämän sivukosken se näytti oikein lupaavalta, pieni mutta hyviä monttuja sisältävä koski. Auto siis tien sivuun ja vavat kainaloon, tässä vaiheessa olimme päässeet muutamia kymmeniä metrejä metsäänpäin ja tiellä ajoi mönkijä joka hidasti ja katsoi touhuamme todella pitkään, ajoi hiukan, pysähtyi ja kääntyi ympäri. Tässä vaiheessa mietimme että näinköhän täällä saa kalastaa ja huomatessamme että mönkkäri paineli meidän peräämme metsään päätimme kääntyä takaisin ja antaa kalastuksen olla. Jäimme seisomaan metsään ja seurattiin mitä mönkijä tekee, luultavasti herra menetti vainun ja hukkasi meidät, kääntyi ja ajoi pois, jotenka mekin käännyimme ja menimme takaisin koskelle ja aloitimme kalastamaan.

Tämä koski antoi pari isompaa +40cm harria ja yhden 20cm kultaisen taimenen poikaisen, joka pohjoisen tyylistä poiketen päästimme takaisin, monihan olisi tämän jo pannulla paistanut!!!

Alkoi satamaan vettä joten päätimme jättää leikin kesken ja palata mökille syömään ja saunomaan. 

Olimme joen rannassa jossa veneemme odotti meitä, ei muuta kuin Jussi puikkoihin ja soutu joen ylitse vastarannalle jossa mökkimme sijaitsee. Eihän sitä miehet kalastamatta malttaneet olla ja jäimme kolistelemaan omaa rantaa. Tästä ei tullut kuin pientä harria, ei kontaktia isompiin jalokaloihin.

Laiteltiin sauna lämpiämään ja teimme ruokaa, sidottiin muutamat perhot, saunottiin ja olimme lähdössä jo nukkumaan kunnes päässä naksui ja vedimme kahlurit päälle ja menimme vielä katsomaan kosken niskan, olisiko siellä elämää, no eihän sitä siellä ollut. Kalasteltiin oma ranta niskalta vähän mökin alapuolelle, n 300-400m ja tuloksena pikkuharria. Tämän jälkeen luovutimme ja painuimme pehkuihin.

KojamoRallin pojjaat kiittivät ja kumartivat lappia tästäkin päivästä.

Writed By: Atte Valkama

Kohti Ounasjohhkkaa ja omaa mökkiä

9.6 

Matka Ounajoelle

Luulisi että edellis päivän retki olisi saanut miehistä mehut pois, mutta toisin kävi. Herättyämme tuossa klo 14 huitteilla, keittelimme pannukahvit ja söimme aamupalaa, samalla taas sitoen edellispäivän menekit takaisin, päätimmekin että nyt lähdetään kohti Ounasjokea, Kurkkiovaaraa jossa siis sijaitsee Jussin ja minun mökki, jonka vuosi sitten keväällä pikkuhuurussa levillä ollessa ostimme.

No ei siinä kuin sauna tulille ja pesulle niinkuin edellispäivinäkin, ei jotenkin kalareissujen jälkeen ollut energiaa saunoa. Saunan jälkeen teimme vielä murkinaa hiukan ja pakkailtiin tavarat, siivoiltiin isäukon mökki ja aloitettiin matka kohti Kurkkiovaaraa. 

Kävimme Ivalon S-marketista täydentämässä hiukan ruokavarastoja ja olut hukkaa, kello olikin jo siinä 20:00 tuntumassa kun automme starttasi R-kioskin take away kahvien kera kohti inaria ja sieltä Tepaston kautta kurkkiovaaralle. Kertailimme siinä edellisten päivien kalastuksen saldoa ja mietimme miten sitä Ounajoen taimenta valmistaisi, tosin jäi ne tammukatkin savustamatta.Tepaston kohdalta kääntyessä mökille päin alkoi jo tapahtua, ensin kolasin jonnin sortin linnun josta muistoksi jäi sulat puskuriin, about 10min myöhemmin oli paistikin kolattu tielle, meinaa vauhtia reilu 100km/h ja hiekkatie, 5m edellä ojasta hyppäsi itsemurhavietillä varustettu jänö suoraan alle, kuului läts ja pari pomppua teki auto, ja takuu varma murea liha makasi tiellä varmasti elottomana, joten R.I.P litnu ja jänö, teitä kaivaten Jussi ja Atte. Mökille päästyä Jussi aloittin homman kilistelemällä, tosin se oli kahvipannu josta ääni lähti osuessaan lattiaan. eli siis kahvin keitintä ei enään tarvittaisi tällä reissulla. Pannukahvia takkatulella oli kalenterissa seuraavat aamut, päivät ja illat, kunnes viisaat päämme yhdistettyä teimme näin ----> nokipannu oli kuin vuoltu keittimeen!

Teimme puoliltä öin itsellemme lounasta, paistettiin nämä ivalon tammukat ja laiteltiin sauna lämpiämään, ajatuksena käydä mökin rannasta kokeilemassa kalaa, sillä mökkimme rannassa virtaa Puksukoski niminen osuus Ounasjoesta, joten koskikalaan ei ole pitkä matka!

Aikamme kalasteltua tajusimme että tässä on taas vierähtänyt useampi tunti ja päätimme lähteä saunomaan ilman sen kummempaa saalista, harria oli täälläkin. Kello olikin jo 03:00 ja tässä vaiheessa teimme tule mökkiin ja täytettiin meidän oma pikku kossuhana, ihan vaan sillä kun se on niin tyylikäs. käytiin saunassa ja otettiin oluet ja naukut kolan kera, sekä kukkoviinaa että captain morgania.

Näitä nautittuamme ja hampaat pestyämme menimme korvalleen ja uni maistuikin taas hyvin siinä aamu 5 hujakoilla.

Writed By: Atte Valkama

Toinen pohjoisen päivä

8.6.2012

Aamu valkeni ja herääminen tapahtui puoliltapäivin, pannukahvilla, pekonilla ja munilla.

Aamupalan valmistuessa kaasuliedellä kietaisimme edellispäivän ottiperhoiksi todetuista perhoista muutamat lisäyksen rasiaan, eri kokoiset ja painotukset.

Siinä samalla kun perhoja teimme päätimme lähteä katsastamaan tästä järvestä lähtevät kosket, se tiesi pientä soutamista ja koskenlaskua ja rutkasti kalastusta, sekä mahdollisuuden isompaan taimeneen. Se tiesi siis että aamupala ääntä kohti ja kamppeet kasaan, sama satsi kuin eilen mutta lisänä kattila, paketti jauhelihaa, makaroonia ja voita. Tiedossa oli siis ensimmäiset nuotio mössöt! 

Edellispäivän tammukat saivat jäädä kaasujääkaappiin odottamaan savustusta, sillä ei sitä nuoret miehet malttanut jäädä paljoa paikalleen sillä kalaan oli päästävä! sen tährenhän siellä oltiin. Taas vene täyteen roinaa ja kasa vapoja sekä kaksi tuskin housuissaan pysyvää kalastajaa, vielähän tähän saajamies luokkaan meillä ei asiaa ole ollut.

Nokka kohti jokisuuta, moottori seis ja airot veteen melskaamaan Jussin tahdotussa tahdissa, tosin näillä seuduilla ei vauhdilla kannata mennä, sillä ei reissua millä ei kiveen osuisi. Tämän osuuden soudettua pääsimme pienen n.100m mittaa kantavan tosin muutaman metrin pudotusta hallitsevan koskenpätkän niskalle, josta tuloksena joskus ollu isoja harreja, isäukkokin saanut aikanaan jopa 1,5kg harrin tästä. Minä jäin melamieheksi ja Jussi sai kunnian aloittaa niskalta...... Eipä siinä tälläKÄÄN kertaa mitään ollut, tai ainakaan tullut.

Tämän niskan jälkeen tämä pikku "ränni" tarjoaa muutaman "ison" kalan paikan, joista olen kerran saanut kalan ylös asti ja joka kesä karkuutan muutaman kerran, nämä luonnon konkarit kun ottaa tuon virran hyödyksi niin kyyti on kylmää 3 luokan vehkeillä! Ajattelin että itse kun pääsen tänne paratiisiin jo 2viikonpäästä takaisin niin saa Jussi kopeloida nämä ensin, no ei näistäkään kohdistä tärppejä tullut vaikka mies antoi kaiken keskittymisensä näihin.

No tällä kertaa koski otti Jussista voiton ja mies paineli alajuoksulle harri jahtiin. Minua jäi vähän ihmetyttämään että ei edes tälliä antanut nämä kohdat. Kokeilin 7 eri perhoa ennenkuin ajattelin että viimekesältä hiukan jo vitsiksi tämän tehokkuuden ansiosta muodostunut Pinkki Foomi Murkku saisi tässä ei pintovassa +5 asteen sateessa näyttää voimansa. Itseä jopa hiukan ajatus nauratti että kaikkea se siiman päähän laitattaa, varsinkaan pinturia näinkin hyvässä säässä. Eka heitto, meni lääryksi, toinen heitto, jäi kiville, kolmas heitto ja tuuli heitti sivuun, luovutin tässä kelissä tuon heittämisen ja annoin valua kiven etusalle ja aloin viistättämään murkkua, loikka ja kiinni on! suoraan virtaan vetoja ja sinne meni! ei siis tänäänkään, no toinen paikka, pomputtelin akan virrassa pinkkiä murkkua ja imaisu kävi ja siimat soi jo 20m alempana kovassa virrassa, kosken ylle kaatuneeseen puuhun siimat poikki, TAAS!!! no tiedän että jonain päivänä keksin konstin käyttää nämä kaverit haavissa. Ja niin hienoja karkuutuksia ovat antaneet että jos joskus ne saan niin takaisin kyllä laitan! paikkansa ovat koskessa ansainneet.

Jussi käytti harria jos toista kuivalla maalla ja päätettiin jo jatkaa matkaa, ajattelin itse että näiden karkuutusten jälkeen pakko saada yksi kala pysymään haaviin asti kiinni. No harrihan se sen teki. Sain taas hyvän mielen jatkaa matkaa.

Kosken alla sijaitsee toinen veneemme jolla jatkoimme matkaa alemmalle koskelle lompolon halki, niskalta n45cm harri otti pinkkiin murkkuun, Jussi kolusi kosken lävitse harria koukkuun narautellen tasaisen tappavasti.

Ei jääty koluamaan, vene koskesta alas ja matka jatkui, minä soudin välillä. 3:s koski, muutaman harrit nopella kopaisulla Jussille ja itse laiskana en jaksanut kun kokeilla pinkkiä murkkua niskalla mutta ei antanut mitään. Vene siis koskesta alas ja edessä oli pidempi soutu, n2-3km soudettiin puoliksi tämän järven yli.

4:s koski ja kello hipui jo 19:00 tuntumassa, oli siis päivällisen aika. Tulet, ja mössö tulille, ehkä elämäni paras makaroonimössö mitä olen saanut maistaa! Jälkiruuaksi oli varattu pannukahvit, muutamat palat suklaata ja sikari. Ruokajuomaksi oli olutta ja vettä koskesta. Jokainen päätelköön että vesi siis maistui!

Tältä koskelta ei kannattanut enään veneellä jatkaa vaan ottaa käytöön maastoon suunnitellut 2jalkaa ja leuka rintaan tyyli, sillä matka oli seuraavalle koskelle jossa emme koskaan olleet käyneet oli n. 5km suuntaansa, aikamme käveltyä jouduimme ylittämään joen toiselle puolelle koska matka lyhenee muutamalla kilometrillä, ylityspaikaksi löytyi koski osuus josta pääsi helposti yli. Tällä koskijaksolla en itse juuri heittänyt vaan keskityin tutkimaan ympäristöä ja puhumaan puhelimeen. Puhelimessa oltua ja aikani maahan potkiessa ja ihmetellessä puukkoa mikä oli lyöty puuhun kiinni vuosia sitten, otti Jussi komian erävoiton 36cm kultaisesta taimenesta, tästä oli siis hyvä ottaa nuo maastopelit käyttöön ja jatkaa matkaa, olimmehan jo puolessa välissä.

Perille päästyämme näimme kosken niskan, tämän kosken josta oltiin paljon huhuja kuultu, kuinka siihen iso kala nousee syömään, paljon oli yli 1kg:n ja 2kg:n kaloja noussut. Olimme haltioissamme ja heitettiin ylävitoset ja hehkutettiin että kyllä tuolla kaatosateessa, soissa rämpiminen kannatti! Tuttuun tapaan Jussi otti loppuliun haltuun ja minä taas niskan seudun. Sain heti niskan virran reunasta n.30cm kirkkaan taimenen, hitto! nyt on hyvä mesta!! koskea kolutessa (30m) sain vielä pari hyvää kontaktia kaloihin ja yhden todella raivokkaan siimat poikki vedon. Nooooooo tämähän oli vasta alkupätkä, jotenka ei kun alemmas ja töppöstä toisen eteen, tosin sen 5km jälkeen olimme vasta siinä niskalla, eli vielä 2km olisi alaspäin mentävä, ja niin teimme. Se oli kuin unta!! saavuimme paikanpäälle ja voooooooooooooooooooooi VIT?=)¤#()Q30 SAA=#¤=(#-NA!!! vastaan tuli järvi! joten tässä vaiheessa istuin mättäälle ja toivoin todella että se olisi ollut sitä unta mitä luultiin!!! mutta ei, karu totuus, tätä paikkaa ei ollut olemassa, ehkä hiukan turhautuneena tästä lähdimme näillä jo jonnin verran väsyneillä maastokulkuvälineillä tampsimaan takaisin, 7km! 7!! ja aivan turhaan! no töppöstä toisen eteen ja takaisin, hiljainen oli kävelymatka takaisin. 

Nuotiolle päästyämme keitimme kahvit ja tässä vaiheessa katsottiin toisiamme ja purskahdettiin epätoivoa ja itkua havaittavaan nauruun ja korkkasimme viina pullon! sekin laitettiin lepäämään nuotion viereen ja pullokin suli. puolituntia levättyä katsottiin kelloa, sekin oli vasta 3yöllä, ja niinkuin tiedätte, sama matka takaisin kuin tultaessa, eli edessä soutamista muutama kilometri, 3 koskea ylös. soutamista ja veneellä pari kilometriä että mökille päästiin, tässä vaiheessa ei enään kiinnostanut kalastaa, satoi jo räntää. Ensimmäisen kosken ylös mentyä satoi jo nyrkin kokoisia hiutaleita, vaikka näky oli ainutlaatuinen isoine hiutaleineen, silti se vitutti! paleli! väsytti ja janotti, oluttakaan kun ei mieli tehnyt tässä vaiheessa. Päästyämme kosket ylös siihen pisteeseen että voi moottorilla ajaa, niin eipä satanut eikä tuullut, pelityynellä järvellä päästiin mökille! saunaan tulet, läpimärät vaatteet sinne ja untapalloon, klo 05;30 ja KojamoRallin kulmakivet kuittasi itseltään tajun pois...

Writed by: Atte Valkama

Lappi ja Ystävykset, huikea reissu!

Lapin matkan päiväkirja

tekstit ovat päiväkohtaisia koska muuten tulee liian pitkät jorinat joita kukaan ei jaksa lueskella.

6-7.6.2012

Kauan, vuosilta tuntuneet viimeiset päivät olivat ohi ja Jussi "taimen" Wackliinin ja Atte Valkaman reissu alkoi muutaman pikku muuttujan kautta. Automatkalle oli tarkoitus polttaa muutama hyvä levy jota fiilistellessä voisimme kiusata itseämme vielä enemmän ja tehdä matkasta vieläkin tuskaisemman, no vituralleenhan nekin meni, 3:sta yksi onnistui joten reissun aloitus oli jo lupaava vaikka matkaan ei vielä oltu päästy.

Klo 19;30 vihdoin auto starttasi pihasta ja vielä oli yksi asia mikä piti vielä hoitaa, mennä työpaikan verstaalle avaan ovet kidde finlandin työntekijöille jotta pääsivät putkia pesemään, samalla ottaa ivalon mökin avaimet ja bensakanisteri mukaan....

Klo 20;00 nokka kohti pohjoista, vihdoinkin. Isot hymyt huulilla pojat kaartoivat keljon rampista motarille. Kaasua ja kunnon asento, tosin tiedossa oli että vietetään kemissä ensimmäinen yö, josta aamulla aikaseen pääsemme jatkamaan matkaa ja ollaan hyvissä ajoin perillä, oli sentään eka reissu tänä kesänä joten, vene piti kääntää, mökki lämmittää, saunaan kantaa vedet valmiiksi, syödä, ja lähteä illaksi kalaan. Se oli suunnitelmamme. Tosi nämäkin saivat Viitasaaren kohdalle pikku muutoksen, tai ehkäpä enemmänkin naurua ja paniikinsekaista vitutusta, meinaa ne ivalon mökin avaimet! no nehän jäi sinne verstaalle, olihan mukana kaksi huippumuistilla varustettua miestä, siinä ja siinä että toisten nimet muistaa! eikä tuo tainnu tarttua bensakanisterikaan matkaan, joten tiedossa oli että about 4 kanisteri olisi ostettava, jos nyt edes ivaloon mennään. Tekstiviesti Taistopapan vanhalle tuttavalle jolla vara-avaimet, ei vastausta......... joten joten ei auttanut kuin odotella aamuun Prkl!!

Kemi, tuo sulohajujen kaupunki. Ehkäpä perinteeksi muodostumassa olevasta grillistä iltapalat ja cumulukseen kyselemään huoneita. Huone löytyi ja hinnaksi muodostui henkilökuntakortilla ja etuseteleillä tasan 0€. Ruuat lärviin, hampaan pesu ja nukkumaan 02;00

Aamupalalle klo 8;00 ja äkkiä napero täyteen sapuskaa, autoon ja hana pohjaan. Tämä Taistopapan tuttava oli saatava kiinni ennen Rovaniemeä, jos ei niin kurvaisimme siis ensin jo Ounasjoen mökille. Huh ja luoja sentään, satiin ivalon herra kiinni ja sovittiin että haemme avaimet jahka kaupassa olisi käyty ja hommat hoidettu, joten matka ivaloon sai jatkua....

Kaupassa käyty ja avaimet haettu, vene rantaan jossa kamat veneeseen, moottori kiinni ja mökkiä kohti! ai ai ai ai sitä tunnetta kun pääset katsomaan sitä lapin kristallin kirkasta vettä, avaat oluen ja kaadat ekan huikan lapin vesille ja toisen (loput) omaan nieluun.

Voi luoja sitä tavaran määrää, vaatteita, ruokaa, romua, vapoja, keloja, sidonta kamat yms. Tiedossa oli muutama kova päivä kalastusta joten kyllähän niitä piti ollakkin!

Noh se alkuperäis suunnitelma, lämmityksestä yms.... Se oli metri pizza naamariin ja vavat kasaa ja vehkeet niskaan ja kalalle, joten jäi saunan vedet, lämmittelyt, polttopuiden valmistelut, veden haut ja oikeastaan kaikki tekemättä. Kalalle oli päästävä!

Kalalle lähdimme n. klo 16 huitteille, Keli ei ollu ihan parhaillaan ihailtavan kalastuksen kannalta, sillä juuri sattumalta tälle päivälle oli läpötila tippunut eilisestä +18:sta tuonne +4:ään ja vettäkin tihutteli.

Veneeseen pakkasimme eväät, kahvivehkeet ja paksut rukkaset, tietäen että paluumatkalla kylmä on! vaikka oli vain pika kopaisusta kyse yhdelle pikku joelle mökin läheisyydessä, paikoista sen tarkempaa en kerro koska saatte pysyä poissa näiltä vesiltä niinkuin tähänkin asti.

Alajuoksun kalastus alkoi heti harjuksen mättöjuhlalla jota tulikin tunnin aikana varmaan 50kpl kokoa 20-40cm joista kaikki päästimme takaisin. Näimme muutamia yksittäisiä pintäkäyntejä ja about 100m alajuoksusta kauempana järvellä näimme oikein ison kalan loikan, se se on sitten kaunista ja kalastajiin kummasti lisää virtaa. Elikkäs vene juoksun suulle, nokasta kiinni ja vetoja, vene siis ylös tästä n, 70m pitkästä kosken lirusta, silloin aukeaa aivan toinen maaailma, pitkulainen, matala järvi, tosin puolenvälin jälkeen järveä lähtee syvyys tasaiseen nousuun ja stoppaa tuonne 30m, rannasta parin metrin päässä on jo 17m vettä joten rantakahlaajan kannattaa varoa hutikutia rantakivillä, syy miksi tänne tulimme on että järveen laskee isompi, n2km pitkä koski osuus jossa tavataav usein isompaa harria ja tammukkaa ja jos ahti on suopealla päällä on mahdollisuus myös 1-2kg taimeniin. Näitäkin tulee kuin liukuhihnalta aina 3vuoden välein 1 kpl.

Tämän kosken alajuoksulla keiteltiin pannukahvit ja syötiin eväitä. Sitten töppöstä toisen eteen ja n1km ylöspäin, hiukan kalastusta josta tulikin jo 5kpl parempia 35-45cm harria ja yksi tammukka. Tammukalta taju pois ja puun oksalle, maistoin jo suussani tuon taivaallisen savustetun tammukan! kuolan valuessa tajusin että Jussi on jo jatkanut matkaa joten räkä poskelta takin hihaan ja matka jatkuu ylöspäin. Kilometrin verran ylöspäin ja oltiin tämän kosken yläpään parhaalla paikalla, harria harria ja harria ja har.. hetkonen... tämä kaveri hyppii, joten taas keskittymistä vaivasi kun alkoi suupielet kostumaan ja ajatus harhailemaan savukalasta... Sain kuitenkin kalan haaviin ja jummijammi sehän oli 600g tammukka.

No sitä ruvettiin jo tämän kalan jälkeen valumaan alaspäin ja kohti mökkiä, tosin nyt vasta kalasteltiin kunnolla tämä itse koski, harria sieltä tuli niin paljon kun olisi jaksanut ronklata, Jussi tosin kouli suvannoista isoja +30cm affenia muutamia, nekin toki takaisin kasvamaan. Vielä herkuttelimme nuotiolla muutaman oluet ja kaffit ja matka takaisin mökille alkoi, olihan kello tosin 02;30

Mökille päästyä ei jaksanut kuin laittaa kaminaan tulet ja saunaan kamppeet kuivumaan ja unille....

Siitä ne unettomat yöt ja pitkät kalastuspäivät alkoivat. Joten unirytmit oli käännetty!

Writed by: Atte Valkama

Sunnuntai kalastelua

Sunnuntai kalastelijan päivä.....

Perhonjoen Sm-karsinnat meni niin hyvin että aamulla herätessäni makoisilta unilta silmät ristissä huomasin että perhonjoelta löytyneet etanat ennustivat oikein, hittolainen! eilisen tsunamikoiranilman jälkeen tosiaan paistoi aurinko niinkuin etanat mittakaukalossa kertoivat sarvillaan.

No aamua valkeni muutama tunti ja taivas harmaantui hetki hetkeltä enemmän, aivan kuten perhonjoella mieleni. Kuitenkin sain kaverilta viestin, että pitäiskö tänään kehitellä jotain? no tottahan toki se oli jotain tehtävä, joten aikamme pähmisteltyä painelimme pizzalle mukanani Kojamon Maija, tyttäremme jessica ja FP JKL:n legendaarinen maalikuningas Taneli "Tinke" Kankainen vuodelta 2011, Joten julkimoita oli siis mukana tänäänkin.

Pizzaa ähmeltäessä Tinkeläinen otti puheeksi että hän haluaa ostaa virvelin, joten eihän siinä auttanut kuin vetää lätty napaan ja painella kadun toisella puolella sijaitsevaan prismaan ja siellä loisteliaalle kalastustarvike hyllylle. Aikamme mietittyä ostimme jonnin sortin kelan, vavan, siimat ja maaaaaaaailman parhaan uistimen, meinaa meps 2, kuparinen ja mustilla pilkuilla.

Tämän jälkeen koko poppoo suuntasi meille, laittelimme Herra Kankaisen virvelin kuntoon ja kasaan. Sitten tuli se hetki mitä olen jo vuosia häneltä odottanut! että nyt lähetään onkimaan! 

Ei muuta kuin lapsi mummolaan ja porukalla ongelle, kamat pikapuolin autoon, vavat JEP, kelat JEP, kurahousut JEP, chestbägit JEP, kengät JEP, kaikki on!

Noooooooooo onkimispaikalle päästyämme laittelin siinä järvisettiä kasaan, hivellen uutta vissun vapaa, tuli kurahousujen vuoro, tuli kenkien vuoro, etsin ja etsin, kaivelin ja etsin, etsin ja kaivelin. no voooooehan prkl!!! kengät pöjöttää siis kotona varaston seinää vasten!

No mutta onneksi hätä ei ole tämän tässä, sillä olihan minulle miehille suunitellut, ainoat ja oikeat kengät mitä laissa saisi edes käyttää, kaikki muu pitäisi kieltää!  pyhäkenkäni, ainokaiseni............... REINOT!!!

No siinä sitten tampsin siellä suon reunaa pitkin ja kohtasin kauhun hetkeni upotessani reisiä myöten, toinen reinoni jäi uppeluksiin eikä tullut jalan mukana ylös! ei auttanut kuin kaivaa tuo jumalainen pyhäinpäivien kenkä pois sieltä, ja kaikkeni sen eteen tein ja sen myös sieltä takaisin sain!

Kalastuksen osalta homma jatkuin yhtä harmaana kuin taivas, pintovia lohia näkyi jatkuvalla syötöllä ja mikä parhainta, mukana ei tietenkään ollut kuin yksi reissussa rähjääntynyt pinkki murkku ja caddis, joten annoin asian olla.

Keskityin enemmänkin katselemaan Maijan kovaa kehitystä heittojen saralla, rullaus meinaa näyttää menevän jo hemmetin hienosti! kuin taas Herra Kankaisen tyyliraiskatut heitot ja siima sotkut, mutta sitä se moottorionki miehen elämä on.

Itsellä tosin ehkä n. 20 heiton aikana sain kuitenkin jätettyä 3 kertaa 3 liiterin setin johonkin sinne syvyyksiin, sama siis jatkui kuin perhonjoellakin.

Vedimme noin 2h setin ja yllätykseksi emme mitään sieltä saaneet, joten kalastuksen osalta tässä ei ole paljoa kerrottavaa.

Mutta kaikenpuolin hieno päivä taas kerran, sillä monien mielestähän sillä saaliilla ei ole väliä, se on kiva lisä tähän puuhaan, BullShit sanon minä!

No nyt ei auta kuin taaaaaas kerran istua tuon sidonta penkin ääreen ja ruveta kietomaan mahdottoman hyvinä otti perhoja pohjoisen suomen mahtivesille! Torstaina siis Team KojamoRallin kulmakivet, Jussi "taimen" Wacklin ja Atte Valkama lähtevät pohjoisen tournamentille nro1

Odotettavissa paljon hienoja hetkiä siis.

- Kyllä se räikkä kohta soi -

Writed by; Atte Valkama

Perhonjoki SM2012

Perhonjoen kisäpäivä 2.6.2012

Edellis illan nukkumaan lähtö meni jonnin verran pitkäksi liitereitä sitoessa ja pääsin untenmaille vasta klo 00;30 ja kello oli jo soimassa 02;45 joten unet olivat aika heikoilla kantimilla.

Kello soi ja tunnelma oli jotenkin apea, ei jotenkin olisi jaksanut lähteä, ei sitten millään. No pakko raahautua ylös ja mennä moccamasterin kanssa keittöön pörisemään ja puuskuttamaan, tuoppi vettä huiviin, kahvit ja sohvalle istumaan puoleksi tunniksi nollat taulussa, olo ei ollut tällä hetkellä mikään voittaja, ei penaalin terävin kynä.

No siitä vielä toinen kuppi ja kamat kasaan, auto käyntiin ja kohti Keskus sairaalaa josta sovin toisen kisaherran kanssa että otan hänet siitä kyytiin, tämä uusi tuttavuus Vihtori Kivistö löi kamppeet auton konttiin ja istui kyytiin, havaittavissa oli jonkun sortin väsymystä täälläkin ja heti alkuun tiedotettiin että hänkään ei ollut nukkunut tuntia pidempään, joten tässä oli jo nähtävissä 2 mitallsuosikkia, meinaa klo on 03;45 ja seuraavat 22h pitäisi keskittyä täysillä! ja Vihtorilla kävi niin hyvä tuuri että takaisin Jyväskylään päästyä hän sai lähteä vielä Turkuun viihtymään samoilla silmillä.

No 210km olisi edessä, uusi tuttavuus joten juttua tulisi riittämään, joten siinä selvisikin matkalla että ei tämä poika ollutkaan mikään tyhjäntoimittaja vaan vanhanliiton kisamies, 5:ttä vuotta hänkin oli jo tätä rallia jaksanut ja mitallia oli plakkarissa nuorten SM kultaa myöten.

2,2km oli matkaa jäljellä kisakeskukseen, ja kello näyttikin jo 06;04 joten hyvissä ajoin oltiin, koska tämä arvonta jossa viimeeksi olin hukassa jos jossain, alkoi vasta 06;30. Kisapaikalla oli järjestetty aamupala joka maittoi tässä vaiheessa varsin hyvin.

Arvonnassa lappu jonka otin, kertoi minulle paikan A4 ja taas oltiin jonnin verran hukassa että mitä taaseen tapahtuu. No ei siinä kun autolle ja wrum wrum kisakoskelle jossa olikin hyvät opasteet ja paikalle löydettiin. Kamppeet autosta pihalle ja kurapuku päälle, tässä vaiheessa aurinko pilkisteli ja mieli oli hyvä. Kävin rannassa ja olin kateellinen Vihtorille jolla oli lappu A5 koska pienten pooli ihmettelyn takia hänelle tuli järjettömän herkullisen näköinen betonipaalutettu niska, jossa betonit tarjosi kaloille oikein hienoja herkuttelu paikkoja.

Vähän aikaa sekoilimme rannalla kunnes mieleni valtasi todellinen hymy ja nauroinkin jo siinä että no prkl, tämähän onkin minulle tämä niska ja Vihtorille tärähti lopen huonon näköinen loppuliuku!! AHHAHHAHA

Totuus; Pilli  soi ja kisa alkoi, höntysin rantaan ja aloin piiskaamaan 3 liiterin voimin, aikani näitä herkullisia peilejä roplatessa alkoi totuus valjeta, EI siellä mitään kalaa ole! no tunnin siinä aikaani kulutettua menin vaihtamaan pohjan ronklaus setin pois ja otin upposiimalla varustetun pitkälinkous laitteen, heitto ja heitto, eeeeei sitten mitään, vielä heitto ja pum! siimat poikki, äkkiä uusi litka, heitto ja PUM!!! stana! siimat poikki, tai alimmainen ja keskimmäinen perho uupui, lopun 4 minuuttia heitin yhdellä liiterillä tuloksetta. Joten munat pataan tältä jaksolta, seuraavaksi 1h20min tylsääkin tylsempää vahtimista!

Jakso 2: Sama jatkuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu. Kaksi kirbeliä sain siiman päähäni räyhäämään, mutta kun ei pysy niin ei. Ja hei kerran keitetyt munat laitettiin takaisin pataan! joten tyhjä jakso oli tämäkin, Seuraava 1h20min meni taas tylsyyden pohjalla vahtiessa kaatosateessa ja myrkytuulien puhaltaessa.

Jakso 3: Mikäs sen parempaa kuin läpimärät vaatteet, kylmä, nälkä, väsy, kiinnostuksen lopahtaminen, henkinen murtuminen ja polven rikkomisen jälkeen lähteä intoa puhkuen jaksolle 3. No ei ainakaan lämmin sauna ja kylmä olut, mutta minäpä tiedän! mennä koskeen seisomaan ja hammasta purren kahlata polven huutaessa kisa aamun lähtöpaikalle! Ja mikä parasta, tälläkin jaksolla karkuutin yhden! Joten vedin tältäkin jaksolta tyhjät!

Mutta se mitä käteen jäi näistä kisoista oli 3 rakkoa, hajonnut polvi, viimeinen sija, ja tyhjä auton tankki, märät vaatteet ja päänsärky ja suuret epäilykset että se gawlikin myymälän ukko on varmaan viilannu lähettämiään koukkuja koska ei kalat pysynyt! 

Kotia ajellessa mietin kuitenkin jo seuraavaa kisaa, pitkäkosken karsintaa. että lähteekö vai ei? No menihän tämä reissu niin pirun hyvin että pakkohan se on lähteä! joten ei muuta kuin sitä odotellessa!

seuraava reissu on Torstaina 7.6 starttaava lapin matka josta kirjoittelen sitten kun kotiudun.

- kyllä  se räikkä kohta soi -