maanantai 30. syyskuuta 2013

Lunta,räntää,aurinkoa,vettä ja tuulta



Havulampi



Tulipa tilaisuus lähteä havulemmelle reenailemaan ja kokeilemaan uusia siimoja. Matkassa mukana oli Stantmannin Antti ja Heikkilän poika.



Matkaan startattiin heti kukonlaulunaikaan klo 9;30. Sillekkin tuli syksy yllätyksenä ja varmaan kuoli kylmyyteen. Olimme Jannen kanssa kisatunnelmissa ja edellisiltana sovittu että tänään kisattaisiin kera panosten. Ja lyötyämme potiksi pizzat oli hyvä aloittaa röytöjuhlat. Sovittiin että kisasetti kestää 1,5h.



Stantmanni aatteli olevansa vain takapiruna ja kuumottaa molempia huijaamalla saalistietoja. Parilla ekalla heitolla sain kosketuksen kalaan ja karkuunhan se män. Heitin n.40min lammen puolivälissä vähän jokasuuntaan, ensin veteen ja sitten rantapuskiin ja takapuskiin. Tässä vaiheessa oli jo sormet aivan jäässä, taivaalta tullessa aika reilulla kätösellä räntää. Kävelin lammen päähän jossa aikani heitettyä sain vieterilohen, ruma ku perkele. Varmaan jos mittauksessa olisi oikeassa tilanteessa painanut rutut suoraan niin 2-4cm mittaa olis tullu lisää.



Tämän kalan jälkeen Antti tulikin vierelle heittämään ja kyseli saisko kokeilla vapaa, kisan jo unohtaneena annoin kepin testiin ja jatkoin itse 4luokkasella jossa fastinteri kiinni, 2nymfiä ja 1valkoinen booby. Parin heiton jälkeen sain tällin vuuan kiinni jäämättä. Aikani näillä heiteltyä vaihdoin miniliitsit kiinni ja ekalla heitolla yksi kirbeli nöyrtyi kiinni. Tällä lohella nappasin kisasta voiton ja ilmainen pizza oli plakkarissa. Toisessa kisasetissä oli panoksena limsa, jonka hävisin.



Kauhian vaikealta tuntui kalojen saaminen olevan ja voin lähteä oikein hyvillä mielin Havulammen karsintaan. 2kalaa ylös ja kaikkiaan 6karkuun. Tapahtumat tuli kaikki liitseillä, miniliitseillä ja boobyillä. Ainuttakaan tärppiä en nymfeihin saanut. Tai ehkä se yksi, mutta luulempa notta boobyssa oli sekin.



Jospa se kisassa sitten pysyis lohet kiinni ja sais haaviinkin asti. Toivottasti keli olisi parempi, meinaa tällepäivälle sattui kaikki mahdollinen. Tuulikin pyöri, eikä tainnu ittekkään tietää mistä kaikkialta sitä voisi kerralla tuulla. Mutta ihan hauska reissu ja mikäpäs siinä kun kotio päästyä saatiin vielä vattat pizzaa täyteen ja mahalliset limonaadia. Havulla karsinnoissa sitten seuraavan kerran.












Writed By: Atte Valkama

lauantai 14. syyskuuta 2013

Spot a FISH!!




Pölyjuovia ja karkulaisia @ Hammonjoki



Niin sitä vain aina tilanteet muuttuu ja elää. Ajattelin jo jokikalastuksen olevan ohi tältä vuodelta kun rauhoituskin painoi päälle. Kuitenkin tämä asioita mullistava ja mahdollistava naamakirja teki tehtävänsä ja reissu Hammonjoen perhokalastuksen paratiisiin tuli sovittua. Hytösen Harrin kanssa siis sovittiin notta keskiviikkona klo 10 olisimme paikanpäällä. 



Klo löi 10;04 kun parkkeerasin bätmobiilin parkkipaikalle ja alkoi kamojen virittely ja vaatteiden vaihto. Laavulla Hytönen olikin jo kerinnyt virittämään tulet ja onkimaan parit purkkarit laavun edessä olevasta mutkasta. 



Alku näytti oikein hankalalta. Aloitimme kalastuksen tästä laavun edestä aina metsän reunaan saakka. Nymfit eivät toimineet, kalat pirun arkoja ja ohuet tapsit jäi kotia. Pinturointi siis sai jäädä haaveeksi minun osalta, matkassakaan kun ei ollut pikkukaloille tarkoitettuja perhoja. Kovin kauaa emme tässä jaksaneet onkia ja oli aika lounastella makkaroiden parissa.



Tämän jälkeen lähdimme kolistelemaan sillan yläpuolista jokiosuutta. Täällä näkyikin heti useita karkulaisia ja pohjassa näkyi vain useita pölläytyksiä, paikalleen jäivät vain harjukset. Kalastelimme aika pitkälle ylöspäin ja matkalla tarttui tasaiseen tahtiin niin harreja kuin purkkareitakin. Harri spottas yhden kirjon jota pääsi jallittamaan ja tarjoamaan useampaakin perhoa, kunnes kerran veti suusta pois ja toisella kerralla oli kirjo jo parin potkun verran kiinni, kuitenkaan haavissa käymättä.



Kello vilisi ja päätimme lähteä käymään vielä alimmilla osilla jospa siellä näkyisi parempia kaloja. Täällä niitä näimme useampia ja pääsimme jopa niiden kanssa temuamaankin. Yksi parempi kirjo lähti karkuun ja näin kuinka kaveri paineli puskan alle piilosille. Jäin jallittamaan tätä kirjoa pitkäksi aikaa ja päätin että en luovuta, ennenkuin sen ylös saan. Reilu 20min kolistelun jälkeen kirjo vihdoin otti kiinni ja rallia oli tiedossa. Oikein hyväkuntoinen sekä ehjä eväinen sateenkaaritaimen käväisi haavissa. Tämän jälkeen sain vielä muutaman purkkarin ronkittua puiden alta ja heittämään useammalle isolle kalalle. Nämä kuitenkin eivät kelpuuttaneet perhoja ja sinkoilivat vain edestakaisin ja ylös ja alas. Liekkö joku reviirikiista meneillään?



Kello oli kuitenkin jo niin paljon että oli aika pakkailla kimpsut ja kampsut ja painella kohti helsinkiä allekirjoittelemaan papereita. Videon koitan jossain vaiheessa keritä editoimaan ja laittamaan esille, nyt kun tuli uusi konekkin vihdoin hommattua ja tässä pitäisi pixelit ja gigapitit riittää sellaaseen hommaan.



Kuvia reissusta löytynee muutamat täältä.









Writed By: Atte Valkama









tiistai 10. syyskuuta 2013

Yökyöpeli ja kunnianosoitus



MustaSurma --> Yökyöpeli



MustaSurma nimellä esitetty musta nymfi, jolla myös Iijoen finaaleissa kaikki kalani sain. Saa kantaa uutta nimeä 1.9.2013 lähtien. Palkintogaalan jälkeen mökille palattua kysyi elävä legenda Markku Ilves minulta, notta millä perholla kalani sain. Vastasin että MustallaSurmalla, eli siis ihan 12kokoon sidottu musta nymfi, jossa kuparidisco, hopea kierre ja pinkki iskupiste sekä pinturihäkilästä tehty kaulus.



Se että saimme viettää aikaa tuollaisen miehen kanssa kuin Markku, oli äärettömän hienoa. Mies on yksi suomen legendaarisimmista perhokalastuksen edistäjistä suomessa. Hän on mies joka on kehittänyt monta, erittäin monta perhoa koskikalastukseen, sekä järvikalastukseen suomessa. Nämä perhot ovat suurimmalle osalle tänäpäivänä itsestäänselvyys. Näitä perhoja löytyy jokaisen rasiasta, muistamatta tai tietämättä että joku on tehnyt suurtakin suuremman työn sen eteen.



Se kun mies avasi suunsa mökillä, oli havaittavissa suurta kunnioitusta vanhaa miestä kohtaan. Mökki hiljeni ja olimme kuin pikkupoikia partiotulen äärellä, korvat tarkkana kuuntelimme mitä miehen suusta tulee. Tässä on perhokalastaja, joka ei omilla saalillaan kersku. Tykkää enemmänkin vain puhua muiden saavutuksista ja kavereiden uskomattomista saaliista. Itsestään kun kertoo niin perkeleet pärisee sekä vavat, siimat, koukut ja kaik katkeilee ja kalat karkailee. Vaikka mies vaatimattomasti meidän kysyttyämme kertoi joskus saaneensa sellaisen "nelejä, mitä tuo ois ollu ku se tuosa käsillä ol. Sitä se ol jottai nelejä viiva viije kilon vällii se taaaime" Huikee!



Jutuissa oli myös paljon asioita, mikä sai miettimään omaa tekemistä ja sitä kuinka helppoa nykyään on oppia sitomaan perhoja ym. Silloin ei puuttunut kuin materiaalit, hyvät sidontapenkit, spigotit, nettikaupat, rahat, kuulat, huippukoukut ym kaikki ei niin tarpeellinen. Silti miehet vain jaksoivat tehdä uutta ja kokeilla ja uurtaa sen eteen, että tuloksia syntyi.



Kaikki tämä äärettömän tärkeä työ mitä mies on perhokalastuksen eteen täällä tehnyt, on kuitenkin omalla tavallaan saanut liikkeelle myös paljon katkeruutta ja kunnianhimoa. 



Tämä on siis ihan silkka kunnianosoitus miestä kohtaan ja jos ei muut niin ainakin meidän mökkiläiset tietävät mistä ja miksi tämän tein. Ehkä juuri samanlainen mustanymfi on jo keksitty, en tiedä. 



MustanSurman kuultua pääsi Ilveksen suusta, "kuullostaa kusipäiseltä" jolloin pyysin häntä keksimään nymfille uuden nimen, jota se saa kantaa eteenpäin aina 1.9.2013 alkaen.



MustaSurma on nykyään siis Yökyöpeli




Yökyöpeli







Writed By: Atte Valkama




keskiviikko 4. syyskuuta 2013

SM 2013 @ Iijoki / Syöte




Finaali



Pitkään taistelin itteni kanssa finaaleihin lähdöstä. Kesän aikana kun tuli kalastettua paljon ja todella paljon jolloin tuo kilpakalastuksen motivaatio oli aika poissa. Reissu Iijoelle kiinnosti kyllä, mutta motivaatio ja kiinnostus kilpailla oli totaalisen hukassa, samoin myös kahluuhousut. Reissu Helsinkiin vei Ruoto kaupalle ja sieltä tarttui mukaan Simmsin Goret. Voin muuten kertoa että toimii ja pitää veden yhtähyvin sekä ulkona että sisällä!



Jos Mikko "rysä" Räsänen ei olisi tavallaan pakottanut minua lähtemään, olisin luultavasti paikkani peruuttanut. 



Matkaan lähdin jo Keskiviikkona ja suuntana oli Ruka. Siellä oli sovittu isäukkosen kanssa iltapalaverit ja yhteinen yöpyminen Rukahovi hotellissa. Matkaan lähdin ennen puoltapäivää ja olin paikalla hyvissä ajoin. Huoneeseen vain pikaiseen vaatteiden vaihtoon ja äkkiä syömään, sekä juttelemaan mukavia. Illastamisen jälkeen oli vuorossa perinteinen Youtube hetki ja perinnettä kunnioittaen kattottiin standUppia ja naurettiin niin perkeleesti. 


Illan tullen Youtube katselun keskeytti yksi kauneimmista ja ihmeellisimmistä luonnonilmiöistä mitä olen nähnyt. Rukatunturin ylitse meni sateenkaari. Sateenkaaren alla paistoi ilta-aurinko ja yläpuolella satoi vettä, sekä oli kirkasta taivasta. Mystinen tilanne....






Aamulla isukki jatkoi matkaansa kohti pohjoista ja ivalon mökkiä. Minä taaseen lähdin Iso-Syötteen suuntaan. Matkalla oli tarkoitus viettää reenisetti Taivalkosken alueella, jossa olikin jo muut meidän mökkiläiset onkimassa. Pienten selvittelyiden jälkeen olin kuitenkin yhden koskipätkän ylempänä muita, kalastin yksin koko setin. Sen mitä jaksoin flunssaisena ja räkää pää täynnä onkia. Oikeastaan minua kiinnosti vain yksi asia tältä reenihetkeltä. Tämä kun oli selvinnyt, olin valmis lähtemään Iso-Syötteelle mökille Tuomaksen kanssa sairastamaan.



Perjantaina oli tarkoitus alustavasti lähteä Tuomaksen kanssa heittämään vielä pieni reenisetti, mutta Tuomaksen olo oli todella huono, päätti hän jättää reenit väliin ja skarpata itse kisaan. Itse kuitenkin lähdin Taivalkosken Saarikoskelle takaisin. Sillä Kalle Hakkari ja Niko Saksinen olivat saapuneet myös Iijoelle viikonloppukalalle. Täällä olikin aivan mainio päivä. Finaalit unohtui kyllä totaalisesti kun nautimme naurusta ja pikku vitsailusta, auringosta ja upeista jokimaisemista. 







Illalla olikin sitten kisakeskus ja arvonta, jossa käväisin nostamassa lapun C4. Joka tarkoootti aloitusta venejärveltä... En tiedä oliko hyvä vai huono asia jättää näin ekaksi venekisaksi tuo finaali, mutta kiinnostusta kun ei kesällä finaaleita kohtaan ollut, niin esim liitoankkurin käyttö katsottiin läpi Rysän parkkipaikalla...



Venejaksosta ei paljoa kerrottavaa ole. Siellä sitä soudellaan ja lillutaan rantojen lähellä ja koitetaan löytää kalaa. Toisaalta sain kyllä elämäni hienoimman kalan järvestä perholla, Fluorikeltaista liitsiä puraisi erittäin nätti 53cm kirkas taimen. Kuvan olisi halunnut ottaa, mutta venekaveri Huhtaniska kerkesi nakkaamaan kalan takaisin järveen. Sain lisäksi vielä 2kpl 46cm kirjolohia, jolla rantaan päästyä sain jaksosijoituksen 2. Oli kieltämättä pienoinen yllätys. Vain Miettisen Janne nappasi jaksolta myös 3kalaa ja homma ei monesta sentistä ollut kiinni piikkipaikalle. Tästä oli hyvä lähteä pitämään lounastaukoa mökille ja kietaisemaan muutamat sutturat vielä lampijaksolle.



Lammelle päästyä alkoikin melkoinen hässäkkä, haavi hukassa ja Pölöki Esakin kovasti vapaansa etsiskeli.. PrkleenPerkele! Nehän jäi Kovalammelle. Hyppy autoon takaisin ja toyotalle kyytiä. Haavi ja vapa mukaan ja hihnat vinkuen paineltiin lammelle takaisin. Setit kasaan ja kantoon, 4min jäi jakson alkuun ollessani omalla paikalla valmiina. Heitin ekat 50min liitsejä fäst ja slow interi siimoilla. Sain ekalta  50minuutilta 1kirren ja 3:n kanssa oli kontaktia. Pölkin röytäessä pari pykälää oikeammalla. Seuraavat 50min toi fast interillä yhden killen myös ja ainakin 4 tälliä oli, tosin jäämättä kiinni. Seuraavalle 50minuutille tein ratkaisun ja vaihdoin nymfit fast interiin kiinni ja tämä ratkaisu toi 3kirjoa ja jaksosijoitus 3.



Ekan päivän jälkeen taisin olla 6.s ja tiesin että joella mahdollisuudet ovat hyvät. Sinne suunnitelma oli valmis jo ennenkuin olin päättänyt lähdenkö edes finaaleihin ja reenipäivä vahvisti suunnitelmaa.



Paljoa en jaksanut sijoituksia tai muutakaan miettiä, yritin jopa vähän rauhoitella tunnelmaa mökillä ja ainakin itse otin erittäin rennosti, juoden olutta ja syöden chilipähkinöitä.



Jaksolla 3, eli joelle päästyä oli ehkäpä joen koko hienoinen yllätys. Rannassa seistessä tuli olo, että lohikeppi ja putkiperhot vain puuttuu. Muuten kaikki on ihan hyvin... No pidättäydyin suunnitelmassa ja keskityin omaan tekemiseen. Aloitin kalastuksen pinturilla ja jo 15min jälkeen minulle selvisi että sillä ei tulisi ainakaan ekalla jaksolla kummoista tulosta ja vaihdoin nymfeihin. Jaksoa oli mennyt jo tunti ja minulla ei tainnut olla yhtään kalaa taulussa. Kuitenkin pian tämän jälkeen löytyi kohta, josta alkoikin kaloja löytymään ja sain jopa harvinaisemman tuplatärpin. Siiman päässä oli harjus sekä taimen. Harri oli alamittainen, mutta taimen pääsi tuloslappuun. Käytin mittauksessa n.30kalaa ja n.15kpl heitin suoriltaan takaisin. Jakso kun oli loppunut niin minulle ilmoitettiin, että 9kalaa oli lapussa ja hetken taukospekuloinnin ja lounaan jälkeen kuulin juorun että olisin ollut jaksosijalla 2. Olisihan tuo äkkiseltään selvinnyt kun olisi netistä käynyt katsomassa, mutta annoin asian olla ja menin jortaaniaan korvalleen odottamaan jakson alkua ja nauttimaan olosta.




Jakson 4 alkuun oli 35min ja aloitin kasaamaan setit, pinturin jätin suosiolla rantaan, enkä ottanut sitä haitaksi jokeen mukaan.. Se että tältä biitiltä oli noussut parhaillaan 2kalaa ja edellinen, joka saman poolin oli kalastanut sattui olemaan Pietari "sipe" Sipponen. Sipe kertoi saaneensa tältä poolilta yhden. Fuck!! heleppoa ei siis ollut tiedossa....



Jakso alkoi ja ensinmäinen kunnon heitto joka meni sinne minne sen suunnittelin toi mittaukseen harjuksen joka päätyi myös tuloslappuun. Apina oli heitetty näköjään ekalla heitolla selästä pois ja ajatus olikin jo että no prkl, näitähän tulee!!! Seuraava kala olikin jo heti haavissa n. 1,5h kalastuksen jälkeen, että eipä niitä nyt ihan noin vaan röydetty. Vähän ennen tätä kalaa pysähdyin hetkeksi isolle kivelle ja pistin tupakaksi sekä katsoin rauhassa jokea. Ajatuksiin tuli että paikka vastasi aikatavalla Ounasjoen mökin edessä virtaavaa Puksukoskea, joten olin kalastanut ehkäpä aivan vääristä paikoista. Aloitin kalastamaan aivan kuten Ounasjoella ja tulosta alkoi tulla. Sain viimeisen tunnin aikana vielä 3mittakalaa ja 1alamittainenkin kävi kaukalossa. Karkuutuksia tälle jaksolle tuli pari, tai sellaasia parin potkun tällejä. Jakson lopulla vielä tyyliini uskollisena vedin jokeen totaaliset lipat ja valuin naama alaspäin pää edellä jokea alas. Tämän reissun jälkeen pääsin isolle kivelle vaivoin ja katsoin että tuosta pääsee hyvin rantaan ja ekalla askeleella kivi pyörähti alta ja taas mentiin. Nyt tosin perinteiseen tapaan selällään jalat edellä. Sen huomasin että Iijoella alkoi vesi olemaan jo aika viileää ja paluusta kisakeskukselle tuli aika tärisevä sekä kylmä. Eli 5 kalaa ja jaksosijoitus 2.



Kisakeskukselle päästyä oli jo epävirallinen tieto, että olin voittanut SM-kultaa!!!!!!!!!! se tosin sillähetkellä ei kiinnostanut juurikaan. Päällimmäisenä mielessä oli vain lämmin suihku ja kuivat vaatteet. Pölökin kanssa hypättiin autoon ja käytiin pikaisesti mökillä vaihtelemassa vaatteet ja juomassa kupit kaffia. Tämän jälkeen takaisin kisakeskukselle jossa minulle 39 eri ihmistä ilmoitti että olin Suomenmestari 2013. Kuseethan siinä meinas tulla housuun, mutta kerkesin kuitenkin vessaan kaikelta kättelyltä. Hotellilta nappasin vielä kupin kahvia ja jatkoin tärinää joka tuntui olevan luissa ja ytimissä asti. Pihalla oli sitten palkintojen jako ja oli se vaan pirulainen totta. Korkeimmalle korokkeelle sitä noustiin ja paikka maajoukkueseen olisi myös.



Mutta muuta ei voi tässä vaiheessa sanoa kuin että OLIPAHAN KESÄ!!! 



Voittoon tuli kalastettua keskiviikkona saapuneilla Ikonin vavoilla jotka tulivat minulle Iso-Syötteelle perässä sillä kerkesin jo lähteä kun vavat tulivat varastolle. Superlong ja Optima olivat vahvasti mukana.















Writed By: Atte Valkama