maanantai 10. joulukuuta 2012

R.I.P


R.I.P

KojamoRalli



Niin julma kuin otsikko onkaan, on se toisaalta ihan silkkaa paskaa. KojamoRalli ei oikeastaan kuole vaan siirtyy ajassa eteenpäin, tähän nykyajan digimaaailmaan.

Se miksi ylänurkassa lukee Atte Valkama, on tavallaan siihen ainut syy se että minä taidan olla ainut kuka tänne näitä juttuja kirjoittaa, toisaalta en kyllä tiedä onko muilla edes tunnuksia päästä kirjoittamaan tänne.

Mutta kuitenkin, sivuille tuli pikku päivitykset, jäsenet "hävisi", tai niista tuli kalakavereita, Sponsorit osio sai kustantajat nimikkeen. 

KojamoRalli löi vähän vettä myllyyn syksyn aikana ja sanotaanko vaikka näin että mylly oli joko vanha tai sitten alimitoitettu, sillä siitä alkoi syksyn mittaan irtoilla palasia ja jouduttiin ihan istahtaa pöydän ääreen miettimään miten meirän käy? Se mitä tulevaisuus tuo, selviää teille myöhemmin. Se mitä se vei, KojamoRallin nimen ylälaidasta, Jäsenet ja Sponsorit.

Katkeran suloisesti kerron teille että ensivuodesta minulla ei ole mitään hajua poistuuko KojamoRalli kokonaan vai ei! Mutta ensikesästä tulee jokatapauksessa jotain aivan uskomattoman huikeeta ja hienoa, se tulee olemaan työlästä ja kovvoo hommoo, mutta näin se on tehtävä, näin sen näkisin ja näinkin.

Laitan tähän vielä kuvan joka kuvastaa KojamoRallin tämänhetkistä tunnelmaa.......



ffc jkl

Tässä tarkoitan kuvan synkkyyttä ja harmaata taivasta, muutenhan kuva on todella hieno!


Tässä vaiheessa voin jo sanoa että seuraava teksti tulee olemaan täällä 2.1.2013 ja sitä kannattaa odottaa, yhtä paljon kuin minäkin odotan......

Toivotan kaikille hyvää Joulua ja tulevaa vuotta 2013, ottaakeehan iisisti!! jos ette, niin ottaakeehan sitten kunnolla!











Writed By: Atte Valkama

torstai 6. joulukuuta 2012

MustaSurma, kera discopallon



Menneen kesän ehdoton suosikki




Olimme Ivalon sykkeessä ja mökille päästyä muistelin että edelliskesän parhaaksi ottiperhoksi lapissa osoittautui musta murkku, niin pinturina kuin vähemmän kelluvana. Ajattelin siis nyt kun oltiin kotosalla kalastusrintamalla päästy pikkuperhojen, nymfien ja larvojen maailmaan, mietiskelin että jos tekisi jotain pientä ja mustaa nymfiä ja kokeilisi josko se antaisi yhtä hyvin saalista kuin murkku ja pakko todeta että tämä seuraava perho joka on luultavasti todella yleinen ja yksinkertainen, osoittautui ehdottomaksi saalistajaksi niin lapissa kuin kotoisilla puroilla ja se mistä nimi tälle tulee on hammonjoen kisat, jossa Mikko "rysä" Räsänen halusi tietää millä muutaman kalan sain ja tietenkään sitä en sen kummemmin halunnut vielä tässä vaiheessa kertoa niin tokaisin että lapin taika perholla joka on "musta surma" ja sitten se vain jäi piähän.




Kuinka MustaSurma toteutetaan:


Ensin mennään hissunkissun siihen olohuoneen tai keittiönpöydän ääreen ja levitellään pikkuhiljaa siihen kaikki sidonta vermeet, aiheuttamatta suurempaa huomiota.

Otetaan penkki, koukku ( Tiemco jigi koukku) kokoa 12-16, mustaa lankaa, mustaa dubbingia, volsukuula joka on kupari tai kultainen, mutta sen täytyy olla disco mallia! pikaliimaa, hopealankaa, lyijylankaa, pers siikasia ( mustia) jonkin sortin häkilä materiaalia ( mustaa ) ja punertavanpinkkiä lankaa jolla iskupiste toteutetaan.

Nämä kaikki levität siihen pöydälle, mielellään vielä ennen ruokailua tai parhaan iltaohjelman aikaan.


Heitä discopallo koukkuun, vähän painotusta keulaan ( lukitsee kuulan ) ja kierrä mustaa lankaa jonkun verran, sillain että painotus menee suht piiloon ja koukun runko on peitossa.

Ota näitä pers siikasia 3kpl! ei 2kpl tai 4kpl vaan 3kpl!!! ( "Rysän" sääntö ) ja heitä pikaliimaa koukkuun ja kietase nämä siikaset koukun jatkeeksi, samalla ota hopea lankaa ja laita se myös roikkumaan koukun perästä.






Sitten ei muuta kuin ohuen ohut sipaus dubbinkia runkoon ja jätä n. spigotin verran vajaaksi päästä, jahka olet tässä vaiheessa, heitä se punertavanpinkkilanka kiinni ja kietaise siitä isku piste



Samalla kun teet iskupisteen, kierrä hopealanka rungon ympäri ja "lukitse se kuulan juureen. Tässä vaiheessa käyt hakemassa sen kaapin pohjalle unohtuneen häkilän ja parsit siitä toisen laidan puhtaaksi ja kietaiset sen samalla kuulan tyveen kiinni.





Heitä häkilä kerran koukun ympäri ja sido kiinni. Jahka häkilä on pyöräytetty kiinni, leikkaa loput veke ja ota taas sievä siivu dubbinkia ja viimeistele perho. Tämän jälkeen kun olet pyörittänyt dubbingin, ota pikaliimaa ja päätä perho, heitä liimaa lankaan ja kiedo vain ympäri, sillä tähän ei kannata kauhean kauaa aikaa käyttää, näiden käyttöikä joella on, riippuen kivikkoisuudesta, mutta about 5-20min ja kalojen kanssa about 3-5 kalaa per perho. Sen jälkeen se alkaa olemaan jo sen verran kärsinyt että kannattanee vaihtaa!







Sitä ei sitten muutakun uittamaan pohjia myöten! Toisaalta jos haluaa vielä kokeilla niin suosittelen erivärisillä kuulilla, itse tein näitä myös mustana, mutta jostain syystä siihen ei purrut kuin harjus, taimen ei tästä välittänyt. Tämä on hyvin kalastava perho ja tuntuisi kelpaavan kaikille eväkkäille.











Writed By: Atte Valkama



perjantai 30. marraskuuta 2012

Kesän "pikainen" yhteenveto



Kesä 2012
"oppia koko kesä"


No tuota pikainen yhteenveto koko kesästä. Kevät oli oikein todellista tuskaa, paljon oli opittu talven aikana uutta, esim: sitomaan, uittamaan, kosken lukua, perhoja, kalastus tekniikoita, siimoja, solmuja...... Oikeastaan kaikki mitä jo tiesit, kertoi sen että emme tienneet kalastuksesta hevon paskaakaan.


Syksyllä 2011 kun opimme tuntemaan Pietari "sipe" Sipposen, tiesimme talvesta tulevan mielenkiintoinen, sillä nyt käsissä oli herra joka perhokalastuksen tiimoilta tietää lähes kaiken, tai ehkä ennemminkin kaiken tarpeellisen, joten suuri kiitos kuuluu herralle joka jaksoi kertoa meille kalastuksen pikku saloja ja niksejä.



Kevät meni kuin menikin ohi, tuskallisten ja kylmien kalastusreissujen merkeissä, saimmekin jo pelkästään sumari aikaan luultavasti enemmän kalaa kuin koko edellis kesänä, sillä nyt meillä oli pieni haju mitä meidän tulisi tehdä.







Tulvat kun alkoi, tahkoimme Jussin kanssa ahkerasti eri paikkoja, välillä tiesimme sen olevan aivan turhaa ja toivotonta, mutta himot kun on kalalle niin silloin sinne on mentävä! Veden ryöpytessä emme oikeastaan saanut mitään muuta mainittavaa kuin muutamat kastuneet kalsarit ja Jussin ison kalan karkuutuksen Vehmaskosken loppuliuskasta. Siinäpä oikeastaan oli tulva-ajan muistot.











Kesä oli oikein mukavaa aikaa ja suurin osa ajasta meni Mikko "rysä" Räsäsen neuvoja noudattaen ja vinkkejä ja tekniikoita opetellen, ehkä suurimmaksi näistä nousi tuo nymfi/larva kalastus, sekä se että kun jalka lipsahtaa niin jalat eellä niin ei satu! sillä kesän mittaan uitua tuli kyllä lähes joka reissulla, jos en minä niin Jussi, jos ei Jussi niin minä, jos ei jompikumpi niin molemmat! Sitä oppi loppukesästä jo kantamaan vaihtokalsareita ja paitoja mukana.

Suurimman osan ajasta niinkuin edellisetkin kesät, kalastin itse pohjoisessa, oikeastaan ainokaiset keskisuomen reissut jäi muutamaan salapuro kopaisuun, Rävynkoski, Hilmonkoski ja Kärnänkoski, eli aika vähäiselle jäi kotopuolen kurapurojen ronklaaminen ja parhaiten tästä jäi mieleen huikea pinturi sessio Rävylle, jossa Jussin kanssa saimme molemmat rikki maagisen 60cm rajan!





Kesän huikein reissu oli ehdottomasti Norjaan, kuitenkaan unohtamatta jokaista pohjoisen reissua, mutta kalallisesti ja kalastuksellisesti sekä mukavuuden ansiosta Finnmark ja Ivalo vie kevyesti voiton, veden kirkkauden takia. Taasen kalojen takia Norjan matka ottaa hiuksenhienon voiton.















Norjasta palattua piti Elokuu olla töistä poissa, tehdä uuden asunnon remonttia ja kalastella, sehän haukkas totaalisesti paskaa ja remonttiin (102 neliötä sis,täydellisen kylppäri remontin) sekä muuttoon ajatuksissa ollut 1kk tipahti HABITA OY:N paskan palvelun ja tiedoksi jättämisen takia 2vkoon! joten elokuun ekat 2vkoa en oikeastaan nukkunut laisinkaan, enkä tehnyt muutakuin remonttia, kalastus ei käynyt mielessäkään! No remontti kun oli ohi, tuli jo työmaalla sen verran painetta että se elokuun loput 2vkoa menikin töissä.... Sen verran oli puhti poissa että kalaan ei välittänyt kauheasti mennä.

No sitten tein pitkästä aikaa elämäni väläyksen ja ostin KTM300exc enskan aka sairasloma mopon. Tämän hommasin remontin jälkeen ja heti seuraavana päivänä päätin lähteä Rysän kanssa verestämään muistoja ja se että miltä se tuntuu.... No samalta se tuntuu kun aina ennenkin kun rypee ja rikkoo luitaan, tällä ajolla meni olkapäästä nivelkuppi ja solisluun päähän tuli murtuma... hissunkissun kotia palattua pakkasin rinkan ja kalavehkeet, sillä illaksi/yöksi ja aamuksi oli varattu Kärnä, kiitokseksi remonttimiehille Jussille ja Eskolle sekä suunnittelusta vastaavalle ja tietysti asuntoon muuttavalle Maijalle.

Kärnälle lähdettiin hammasta purren ja apteekin kautta buranaa hakien, illalla kun veti listan buranaa ja larvasteli pitkin jokea, oli hampaat kovilla. Tässä vaiheessa voin jo myöntää, mitä silloin ei tietenkään voinut, mutta kivut olivat todella kovat! Aamulla varmistin olkapään rikkoutumisen vielä sillä että laskin Kärnän sillan alta JALAT EDELLÄ sinne sillan alus monttuun ja uimakeikka oli varma! tähän uimakeikkaan lopetin kalastuksen ja lähdimme kohti kotia.

Se olikin viimeinen reissu kotopuolessa ja seuraava reissu oli Ruskaa pakkasessa retki Ivaloon ja Ounasjohkalle, kylmää, pimeää ja heikosti kalaa, joten reissu oli kaikinpuolin mahtava! Tosin kelit olivat sillain suotuisat että päivisin saimme nauttia auringosta kuitenkin. Tässä oli kalastukset tältä kesältä.












Rauhoituksen jälkeen piti käydä vielä jossain kalassa, mutta kaikenmaaaaailman pikkujoulujen, tupareiden, synttäreiden, kissanristiäisten ja vaikka minkä tapahtumasarjan takia en sinne kerinnyt. Nyt kun sovimme että kalalle lähdetään 2.12 vielä kun kelit sallii, niin eikös se vaan pakkasen rykässy! joten sekin meni sitten siihen.

Mutta kuitenkin, koko vuosi oli todella antoisa, paljon oppi uutta, paljon jäi oppimatta, paljon jäi hampaan koloon, paljon myös se toi tullessaan. Aivan älytön kesä, ja seuraavasta tulee varmasti hienompi, kalaisampi, erinlainen, uutta oppia, vanhan taitamista ja tarkoituksena olis tämän ekan kisavuoden jälkeen ehkä keskittyä siihen vähän enemmän ja yrittää ottaa vähän totisemmin, huumoria unohtamatta ja nousta kohti terävintä ranking kärkeä!


Kuitenkin..


Tähän vielä muutamat kuvat kuluneelta kesältä...




































Tässäpä tämä tältä erää, mutta sen verran voin luvata että vuosi 2013 tulee alkamaan rytinällä jos jollain!! joten jääkäämme sitä odottamaan, paljon on uusia ja suuria suunnitelmia......

Ehkä tässä vielä jonkun tekstin rustaan, jos ei muuta niin joulun tylsinä välipäivinä voisin laittaa tänne ehdottoman suosikki perhoni kuluneelta kaudelta, joka toimi niin täällä kuin pohjoisessakin!




Kiitän paljon koko KojamoRallin väestöä ja kaikkia meidän kanssa kalastaneita.








Writed By: Atte Valkama



maanantai 8. lokakuuta 2012

Havulampi SM-karsinnat



Lampikarkelot 
6.10.2012



Ounasjoelta Kotia ajellessa Kojamon Pietari "sipe" Sipponen soitti ja kysyi että otanko vastaan kisapaikan havulammen syyskarsinnoista, hetkeäkään ei tarvinnut asiaa miettiä kun lupauduin kisaan mukaan. Samalla peruin kisapaikkani Risulammen karsinnoista, sillä tiesin että olkapääni ei kestä vielä heittää koko päivää takaheittoa maksimisuorituksilla.



No koko viikon pumppasin tietoa Kojamon kisakonkareilta "sipeltä" ja "rysältä" että mitä siellä kannattaisi uittaa ja millä siimoilla, näissä lampiasioissa touhuni kun on vielä aivan lapsen kengissä.


Kuitenkin viikko kului äkkiä perhoja sitoessa ja oikein fiksuna kävimme vielä kauhean himon partaalla "rysän" kanssa päästelemässä pari tuntia enduroa torstaina, jonka myös tiesin tekevän hallaa olkapäälle. No sitä se on kun tyhmyys kulkee tässä ruhossa kiinni niin minkäs teet?


Koitti Lauantaiaamu ja oikein hyvin muutaman tunnin yöunilla levänneenä lähdin 05;40 nollat taulussa ajelemaan kohti Vaajakosken ABC-huoltamoa jossa sovimme "rysän" kanssa reffit ja tästä jatkoimme yhdellä autolla.


Paikanpäälle saavuttua oli vielä aivan sysimustaa ja pakettiauton takakontin valossa aloimme kasailla kamppeita ja sitoa perhoja kiinni, ehkä olisi kannattanut hetki odotella että päivänvalo olisi antanut tukensa solmuja tehdessä, selvinnee teille pian.


Arvonnassa nostin itseni A-ryhmään joka siis pääsi aloittamaan kilpailun. Tässä vaiheessa matkin vähän herra Pietari "sipe" Sipposta ja kirjoitan jakso kohtaiset kommellukset.


Jakso 1.

Pilli kun soi valmistautumiseni oli vielä aivan puolitiessään, aloin tässä vaiheessa irrottelemaan perhoja vavasta jotka oli vähän päässyt kietoutumaan vavan ympärille. Katsoin ylös ja vastarannalla Jyrki Hiltunen jo haavitsi ensinmäistä kalaansa. Sain kun sainkin perhot irti vavasta ja valmistuin heittoon, no voehan helvetti sentään, heitin ja huomasin että siinähän se litkan päätyperho oli rantapuskassa kiinni PRKL! Tätä irrottaessa kuului jo molkse sieltä täältä ja kaloja nousi haaviin ja meikäläinen ei ollut saanut edes perhoja lampeen asti vielä, hitaasti hyvä tulee? Heitin toisen heittoni ja sain samalla pelin avattua, mittauksessa kävi ensinmäinen lampikisakalani. Heitin pari heittoa ja tälli, tapsi poikki! No, kaksi liitsiä vielä litkassa ja homma jatkui, heitin ja taas tälli! katsoin että no jumalauta, taas tapsi poikki! No mutta eihän sitä tosimies tarvitse kuin yhden perhon, sillä harvoin se kala kahta samanaikaisesti syö. Heitin pari heittoa ja sain tällä kertaa kalan pysymään kiinni ja siimat kestämään, sain siis mitattavaksi toisen kisakalani. Sain vielä tämän jakson viimeiseltä puolituntiselta yhden kirbelin ottamaan nymfeihin (järvellä ei minkäänlaista luottoa näin pieniin perhoihin) ja peli oli avattu. 

Jakso 1, 3 kalaa ja jaksosijoitus 6.

Jakso 2.

Uudet perukkeet tehtyäni ja solmut varmistettuani aloitin kalastuksen ja nyt sain jo heti pillin soidessa perhot veteen asti, tällä jaksolla sain 2 kalaa liitseillä 5min sisään ja loppu puolituntinen menikin sitten eri settejä kokeillessa. Poolin vaihto ja tältä poolilta en saanut kuin 2 hyvin hentoa tärppiä joista kumpikin jäi tartuttamatta. Menimme viimeselle poolille josta tietääksesin kipataan lampeen kaikki se kala. Tältä poolilta sain vielä yhden kirjon ja mielestäni jakso meni ihan hyvin, niin itseltä kuin taistelupariltani Ville Strandmaniltakin.

Jakso 2, 3 kalaa ja jaksosijoitus 1. samoin myös taisteluparini Ville otti jaksovoiton B-ryhmässä






Jakso 3. 

Kisan viimeinen jakso alkoi ainoastaan yhdellä varovaisella tärpillä jota en saanut enään toista kertaa ottamaan, poolin vaihto ja tässä vaiheessa tuli vuoroon kahlauspooli josta sain pari tärppiä ja yhden kunnon tällin, jossa menetin nymfisetistä keski ja päätyperhot. Ärsytti ja paleli ja olkapää huuti jo hoosiannaa, sillä tajusin vasta edellisellä poolilla että mukana oli kuin olikin särkylääkettä, tosin hieman liian myöhään. Viimeiselle poolille siirtyessä en oikein enään saanut heitettyä kovin hyvin ja hämäräkin alkoi painamaan tummien aurinkolasien johdosta hieman. Tällä poolilla sain kuitenkin vielä 2 kalaa kiinni, parin potkun verran pysyi mutta ei haaviin asti ja yhden tärpin.. pilli soi ja se oli siinä!


jakso 3, 0 kalaa ja jaksosijoitus 9.



Loppujen lopuksi Team KojamoRallin väki sijoittui ihan hyvin vaikka siltä ei alussa näyttänytkään, itsellä kisa meni mielestäni todella hyvin, joka jaksolla ja poolilla sain jonkunlaisen kontaktin kaloihin ja joistain jopa haaviin asti. Loppujen lopuksi sijoitukseni oli mielestäni hyvä 10/18




KojamoRallin Pietari "sipe" Sipponen sijoittui hienosti sijalle 6. ja suomen eliittiin kuuluva Mikko "rysä" Räsänen otti kuin ottikin toisen tauon paineista ja ressistä huolimatta mitalin kotio ollessaan sijalla 3. 


Hieno kisa ja hieno syksyinen päivä. 


Kiitos kisajärjestäjille ja kaikille mukana olleille kisamiehille!







Written By; Atte Valkama

Ruskaa pakkasessa @ Ounasjohka



Mökki teloille
24-25.9.2012



Ivalosta lähdettyä ja siellä paikat talvea varten viimeisteltynä alkoi matka kohti Ounasjohkan mökkiä, tietenkin Ivalon S-marketin kautta josta murkinavaraston täydennys toteutettiin. Matkalla kun ei jäänyt mitään alle tai tapahtunut muutenkaan mitään kummia niin hypätään suoraan Ounasjoen rannalle ja kalastukseen....


No tota tota...... Ensinmäisenä iltana kalastelimme vain mökin puoleista rantaa parin tunnin verran, saaliiksi tuli perinteistä harrisilppua, Maija taisi tälläkin kertaa näyttää närhen munat ottaen kuitenkin illan isoimmat harrit, joita Maijalle siunautui pari kappaletta. Touko ja minä kun nyhtäsimme näitä nysäpätkiä joista ei varmasti ruokapöydässä täyttyisi edes hampaan välit, joten päätimme lähteä iltapalan tekoon ja kattomaan näköradion ihmeellista maailmaa joka näytti tästä BigBrotherin maailmasta järkyttäviä ja hupaisia tilanteita, myönnän! Oli virhe katsoa sitä silkkaa paskaa ja kuluttaa elämästä aikaa hukkaan heitä seuratessa, mutta tekeehän kaikki elämässä virheitä!


Seuraavana aamuna päätimme lähteä käymään paikassa joka alkukesästä antoi hyviä tärppejä ja mukavankokoista harjusta. Saavuimme paikalle iltapäivällä klo 13 hujakoilla ja pikku pätkän käveltyä pääsimme kalastamaan. Itse heittelin aluksi pinkkiä murkkua ja adamsia toivoen että siihen joku kala haksahtaisi ja noukkisi pinnasta nuo koukulliset ötökät, sitä kuitenkaan koskaan tapahtumatta vaihdoin nymfikalastuksen pariin ja aloin ronklaamaan pohjia, sekään kun ei tuottanut kovin kummoista tulosta, rupesi jo hieman korpeamaan koko homma! Vesi on kylmää, varjossa on kylmää, tuuli on kylmää ja mikään ei kelpaa kaloille, ei edes Maijan uittaman liitsit tai tai mitkään! Kävelimme autolla takaisin ja soitimme "jokkepapalle" että nyt riittää! lähdetään mökille saunan lämmitykseen ja syömään, keskittymään huomiseen kotimatkaan, no ei aikaakaan kun "jokkepappa" porhalti autolle ja sitten mentiin kohti mökkiä.


No sen verran kuitenkin autossa kerkesi paikat lämmetä ja mieli avartua taas että mökin rannalle päästyä vedettiin kamppeet takas niskaan ja paineltiin iloisasti uutta intoa uhkuen harrijahtiin!!!! 


Paskanmarjat sanon minä! syyskalastus tuntui tällä hetkellä siltä että se ei ole ihmislapsen hommaa alkuunkaan, ei sitten yhtään! Ei kaloja, tai muutamia pätkiksen mittaisia harreja, siinä kaikki! taas paleli, vitutti ja teki mieli äkkiä mökkiin lämpimään. 


Mökille päästyä Maija siirtyi pitämään murkinapolitiikasta huolen ja valmistamaan meille apetta, minä ja Touko kannettiin vedet saunaan ja laitettiin tulet sähkökiukaaseen ja odoteltiin milloin pääsisi heittämään vettä niille tulipunaisille hiiltyneille vastuksille..


Syötiin, saunottiin, oltiin, mässäiltiin loput herkut, katsottiin näköradiota ja nautiitiin, kunnes kello löi 22 ja meni jostain kumman ihmeen helv...n syytä subTv päälle, myönnän, katsoimme toisenkin jakson tuota valvovaa isoveljeä ennen nukkumaanmenoa....


Aamulla tosin kotia lähdettyä, muutaman kilometrin ajettua alkoi satamaan lunta ja pakkasta oli pari astetta, syksy on tosiaan lopuillaan täällä, parhaillaan Keski-Suomessa. Tästä oli hyvä lähteä kohti etelän lämpöä..








Written By: Atte Valkama

torstai 4. lokakuuta 2012

Ruskaa pakkasessa! @ Ivalo



Toinen aamu toi mitä toivoin
23.9.2012



Aamulla heräsin siihen kun aurinko pilkisti ikkunasta suoraan silmääni, heräsin ja mieleni valtasi heti hyvä olo, nousin ylös ja menin kahvin keittoon.


Siinä sitä sitten muutkin heräili ja kaffit ja aamupalat rohmutessa ja muutamat perhot sidottua oli aika lähteä käymään järvestä laskevalla koskiosuudella. Kuitenkin ennen tätä koskikolistelua vedimme taas näitä puisia kalajäljitelmiä veneen perässä joka antoikin minulle yhden 46cm järvitaimenen joka päätettiin ottaa ruuaksi. Jatkoimme uistellen koko matkan tälle koskelle ja matkalla ei sitten muuta siiman päähän erehtynytkään.





Koskiosuus josta tietäen tulee hyvää harria oli nyt jotenkin oikukas ja alajuoksulta josta yleensä saa niittää todella paljon kalaa, ei tällä kertaa tullut kuin kymmenkunta harria ja itse sain kosken niskan imusta pari tammukkaa, jotka saivat vapautensa. Kolusimme tätä pientä ja lyhyttä kosken pätkää reilu tunnin ajan vielä saamatta mitään mainittavaa. Koluamisen jälkeen kävimme veneestä hakemassa eväät ja puita ja teimme niskan kiville tulet jossa päätimme kurat kiehauttaa ja leivät nauttia, kelikin kun oli mitä mainoin syksyinen keli.







Eväshetken jälkeen kasailimme kamppeet ja lähdimme takaisin tuon puukapulan uittoon. Köröttelimme pois koskelta ja pääsimme näille hyville ottipaikoille ja laskimme vieheet veteen, hetken ajelimme näiden tärppimestojen ohitse ja toisella kierroksella sain taas "istarin" joka pääsi takaisin, samoin myös Maija, tai siis ei me Maijaa järveen heitetty vaan Maijankin "istari". Vedettiin vielä kolmas lenkki ja tämän kolmanne lenkin päässä on ns. "ison" kalan paikka josta ohiajettua ajattelin että ei se tänäänkään ole otillansa kunnes Maija ilmoitti että nyt on! minä löin vehkeet seis ja "jokkepapan" kanssa kelailtiin siimat sisään ja huh huh! Niin se vaan taas näin kävi että Maija otti erävoiton ja konautti meitä Norjan taimenista elbaajille kuokkaan kunnolla tällä 57cm järvärillä!!





Tämän jälkeen heitimme vielä tälläisen ns. Taistopappani opettaman kunniakierroksen ison kalan paikalla, tietenkin toivoen että sisko tahi veli olisi myös otillaan, mutta voin tässä vaiheessa kertoa että kyllä siitä on ihan enemmänkin tullut se kunnia kierros....


Tässä vaiheessa lopetimme uistelun ja lähdimme mökille syömään, saunan lämmittämiseen ja näiden kalojen savustamiseen, tai siinä oli Maijan ja "Jokkepapan" rojektit, itse menin liiteriin mäiskimään puita ja tein halkovarastom täydennystä.


Taasen saimme syödä hyvin ja saunoa lämpimästi, mielessä vielä iltasiivuksi suuhun savutaimenta. Saunasta tultua katsoin taaseen ohimennen lämpömittaria ja ulkona alkoi olla ilta klo 21 paikkeilla jo -2 astetta, aivan kuten edellis iltanakin, ja vielä täysin kirkas taivas ja peilityyni järvi varmasti laski vielä pari astetta pakkasta lisää yön pikkutunneilla.


Näihin tunnelmiin oli mahtava käydä nukkumaan, maha täynnä ja muutaman hyvän kuvankin kerkesin illalla auringonlaskiessa järvestä ottaa. Tähän oli hyvä päättää tämä päivä ja huominen tiesi siirtoa Ounasjoelle sillä Ivalo oli tältä kesää koluttu ja mökki talviteloja vailla valmis..












Written By; Atte Valkama



Ruskaa pakkasessa! @ Ivalo



Vielä kerran kohti pohjoista.



Kesäisistä keleistä kun ollaan siirtymässä epämiellyttäviin syksyisiin keleihin ja koskien rauhotusten alkaessa tuli mahdollisuus lähteä tänä vuonna vielä kerran pohjoista kohden ja kuten voitte arvata visiitti tuli olemaan aika "lyhyt", ei niinkään ehkä päivissä, mutta päivien valoisuuden suhteen.


Matkaan pääsimme lähtemään syyskuun 21.päivä, tai oikeastaan ilta. Matkaan mukaan lähti Kojamon poppoosta Maija Koistinen ja Touko "jokkepappa" Eräjärvi. Matka alkoi lutakon Siwan pihasta perjantai iltana klo 20;10 ja tarkoitus oli painella yötä myöten kohti Ivalon kauniita maisemia ja pohjoisen mahtavaa ruskaa. Matkalla ei oikeastaan ollut mitään mistä kannattaisi kertoa muutakuin se että auton mittari näytti rovaniemen kohdalla -2 ja oikeastaan siitä Ivaloon asti oli pakkasta, kuitenkin audin kesägummit hoiti hommansa ja kuljetti meidän turvallisesti perille.


Saavuimme Ivalon sykkeeseen klo 05;47 ja päräytimme kaupan pihaan miettimään mitä tekisimme? Kauppakin kun aukesi vasta klo 07;00........... tai siis piti aueta! Ivalon S-marketti oli jossain vaiheessa kertomatta meille vaihtaneet jokapäiväisen aukeamis aikansa vasta klo 08;00!!!! No siinähän sitä sitten mietittiin ja päätettiin lähteä hotelliin aamupalalle ja kuluttamaan aikaamme.


Aamupalat syötyä rauhassa kello hipoi jo seittämää joten päätimme vaihtaa st:lle mutta kuitenkin ajattelimme että käydään nyt kattomassa olisko joku paikka auki. Näin ollen siellä isolla kirkolla ajellessa huomattiin että Ivalon Siwa on auki! no huh huh, häkäpäällä kauppaan ja ostoksille että päästään mökkiä lämmittämään ja ennen kaikkea kalastamaan! Ostokset tehtyä paineltiin venerantaan ja päräytettiin mökille.


Mökille päästyä laitettiin tulet kaminaan ja muut aloittelivat päiväunia ja minä kun nukuin Saariselältä Ivaloon asti niin eihän sitä enään malttanut ruveta korisemaan vaan aloitin sitomaan perhoja, tarkoituksena lähteä harri jahtiin! 


Maija ja Touko kun oli herännyt päätettiin painella pikapuolin ongelle, ehkä enemmänkin uistelemaan mutta samalla käytäisiin kolistelemassa vähän alajuoksuja ja koskisuvantoja josko sieltä harria löytyisi. Tässä vaiheessa voin oikeastaan kertoa että alajuoksu roplaukset eivät tuottaneet oikeastaan minään päivänä mitään ihmeellistä, muutamia harreja joista isoin taisi "jokkepapan" mittanauhan venyyttää huikeeseen 45cm! vaikka aurinko paistoi ja keli oli hieno ja muutenkin kaikki taivaan "merkit" kohdallaan, sillä sateenkaarikin osui kosken alajuoksulle, eli silloinhan siellä olisi pitänyt tarinoiden mukaan olla joko aarre tai jotain muuta hienoa, kuten vaikka joku 7kg harjus tai 15kg lohi, vaan eipä ollut.......liekkö tuokin tarina siis valhe? vanhemmat vaan pienenä halunnut nähdä miten hölmönä lapset sitä jahtaa vaikka kiinni ei saa......






Kuitenkin päätimme koskien koluamisten jälkeen juopotella kahvit ja lähteä moottorionkimiesten hommiin................


Päivä alkoikin taittua illaksi ja niinkuin monet tietävät pohjoisessa syksyllä se pimeys tulee äkkiä. Uistelimme parisen tuntia ja minä luotin niinkuin aina tähän rapalan muikkuun joka antoikin yhden n.35cm järvitaimenen, nauroimme hetken kun sanoin että näin pieni, että eipähän myö näitä "istareita" oteta...


Kala siis sai vapautensa ja päätimme vielä heittää parit lenkit jonka jälkeen olisi päivällisiltapalan aika, viimeistä lenkkiä heittäessä sai Maijakin tälläisen "istarin" joka myös sai vapautensa. Mökille päästyä menin laittamaan takkaan tulet ja keittämään pannukarkeat, Maija kävi patojen ääreen ja Touko män lämmittämään saunaa, syötyämme hyvin ja saunottua lämpimästi oli aika vetää pää tyynyyt tietäen että unta tuskin tarvitsee kauaa odotella, olihan sitä valvottu jo reilu 40h, poislukien se 30km autotorkku.... 


Pääni tyynyyn painaessa mietin että olisipa huomisen luvatun sateen tilalla yhtä komia päivä kuin tämä, aurinkoa, peilityyntä vettenpintaa ja lämmintä reilut +6 ja sitten lähtikin jo taju...













Written By; Atte Valkama




perjantai 14. syyskuuta 2012

Pala kaunista keskisuomea



Jossain matkan varrella
8.9.2012


Kituskoskella lounaan jälkeen päätimme lähteä pois, sillä paikalle änki meidän lisäksi ainakin 8ukkoa lisää joten ei kiitos. Ehdotin Nikolle josko häntä kiinnostaisi kalastaa hieman erinlaisissa maisemissa, pikkuperhoilla, pikku luonnon kaloja, tietäen että isompikin saattaa tuurillaan ottaa kiinni, kalamiehenä Niko innostui paikasta kovasti, luonnonkalaa.......


Lähdimme kitusilta ajelemaan kotia päin ja mikäs siinä kun pikku mutkan heitettyä pääsimme kohteeseen. Olimme käyneet täällä kuluvan kesän aikana Jussin kanssa pariin otteeseen ja Pietari "sipe" Sipposenkin kanssa tuli yksi ilta paikassa koluttua.


Pääsimme rantaan ja laitettiin miehisyyttä uhkuvat kurahousut jalkaan jotta päästäisimme kalalle. Kävelimme rantaan ja huomasin että vettä olikin tällä kertaa aika vähän, huomattavasti vähemmän kuin alkukesästä. No eihän siinä, lyhensin heti alkutöikseen perukkeen puolella ja vaihdoin vähän kevyemmät kaverit siiman päähän. Aloittelimme kalastuksen alkukesän lupaavimmalta ja kalaa eniten antaneelta paikalta, jostain syystä se oli kuitenkin tyhjä, leikkö veden vähyys oli tehnyt tehtävänsä ja vienyt kalat jonnekkin muualle. 


Jatkettiin kuitenkin innokkaasti kalastusta ja minä jäin tätä kohtaa vielä koluamaan sillä tunne oli vahva että kyllä nyt ainakin yksi kala pitäisi tästä löytyä ja aikani koluttua sen sain. Perinteinen 20cm pötkäle, oikein hvyin syönyt yksilö, kaunis. Lähdin tästä alapäin, Nikon mennessä ylöspäin. Jatkoin kiventakusten ronklaamista ja aina aika ajoin sieltä jonkunlainen pirteä pikkutaimen perhoa puri, antaen mukavia oikein pirteitä taistelun hetkiä.


Kävin aivan kosken alaalla ja heitin loppuliukua jonkun verran, täältä tuloksena oli muutama peukalon kokoinen ahven ja yksi särki. Lähdin siis takaisin ylöspäin ja näin Nikon sillan yläpuoleisella niskalla, Niko oli saanut kosketuksen vähän paremman kokoiseen kalaan, kuitenkaan vastaisku ei ollut onnistunut ja siimat tuli silmille. Niko oli jatkanut niskan heittämistä ja saanut tästä n.25cm komistuksen. 


Tampsin itse joen toiselle puolelle ja lähdin ylemmäs, sillan yläpuolella on pieni kosken pätkä josta löysin yhden kala, kala laittoi kunnolla kampoihin ja muutaman minuutin juromisen jälkeen sain kalan haaviin ja tuloksena oli oikein pullea, kultainen, 40cm taimen.


Tämän kalan jälkee Nikokin tuli toiselle puolelle ja kalastelimme rempseen letkeästi loput yläkoskesta, joka antoi vielä kaksi pientä pullukkaa. 


Muuta ei voi sanoa kuin että kesän viimeiseksi jäänyt kalastuspäivä oli todella upea, luvatun koko päivän kestävän rankkasateen tilalla paistoi koko päivän aurinko, kitusilla tuli vain todella rankka 2min kuuro, ei muuten, ei tuullut ja kalaakin saatiin. Tähän oli hyvä siis lopettaa kesäkausi ja suunnata katseet lampikarkeloihi ja yhteen muutamanpäivän mittaiseen lapin matkaan jossa mökit odottavat talviteloille pääsyä. 


Lokakuussa olisi sitten ainakin yhdet, ehkä jopa kahdet lampi sm-karsinnat joten sinne sitä olisi itsensä nöyryytettäväksi vietävä. Nyt alan sitomaan perhoja joten tarinoista tulee hieman taaseen taukoa, ehkä.







Writed By: Atte Valkama

torstai 13. syyskuuta 2012

Kituskosken kinkkiset kuohut



Kituskoski
8.9.2012



Kärnänkosken reissusta oli vierähtänyt taaseen reilusti aikaa eikä kalalle ollut kerinnyt. Asia alkoi jo hieman ärsyttämään sillä kuten kaikki tietää että rauhoitus alkoi kolkutella jo ovia ja ikkunoita ja tämä loppukesän kalastus oli jäänyt aika heikolle jalalle.


Ensitöikseen piti löytää jokin paikka jonne olisi vielä lupia myytävänä eikä kiintiöt olisi täynnä, sehän se vasta työtä ja tuskaa teettikin, soitin todella monta paikkaa läpi ja kaikki oli täynnä. Ajattelin kokeilla vielä muutamaa paikkaa ja soitin kituskosken luvanmyyntiin ja siellä oli tilaa vielä lauantaille, aamu klo 06-15:sta. Soitin Jussille onnesta soikeana että saatiin kun saatiinkin luvat, kitusille. Jussi hieman alkoi epäröimään sillä vesi kitusilla on Palsankosken kuraojaan verrattavissa, joten päätti Jussi jättää reissun väliin.


Aluksi ajattelin että lähden itse, kunnes mieleeni juolahti että hyvä ystäväni Niko Saksinen saattaisi jopa innostua, puhelin käteen ja soitto Nikolle joka otti paikan ilomielin vastaan, se oli hieno homma! Nikon kanssa kun tulee muutenkin luvattoman vähän vietettyä aikaa saati käytyä kalalla vaikka se molemmilla hyvin suuri ja tärkeä osa elämää on. Sovimme siis että nähdään Keljon ABC:llä klo 05;00 ja siitä eväät mukaan ja matkaan.


Koitti lauantai aamu, kello soi ja nousin ylös. Menin takapihalle aamukahvin kera ja huomasin että taivas on aivan kirkas, vaikka vettä oli luvattu koko päiväksi, parempi näin kuitenkin. Kahvit kun olin kietaissut kurkusta alas oli aika lähteä. ABC:lle päästyä lompsin kaupan puolelle josta matkaan tarttui perus eväät, pari kolmioleipää, red bullia, lihapiirakoita ja juotavaa jugurttia. Niko teki myös ostokset jonka jälkeen pääsimme matkaan, aluksi ei jotenkin tuntunut siltä että kiinnostaisi kauheasti kalastaa, pimeetä, mustaa, alkoi tihuttaa vettä ja lämmintä oli huimat +4, siinä kuitenkin juttua heitettyä tuli hyvä fiilis joka auringon nousun myötä vaihtui jäätävään poltteeseen päästä ongelle!


Olimme kitusilla 06;15 jonka jälkeen alkoi taaseen hätäinen kamojen kasaaminen. Kurahaalarit ja jokikengät kun oli saatu puettua oli aika kasata perhokepit ja kuinka arvata saattaa, aloitin larvaamalla tämänkin reissun joten litka kasaan ja eikun koskea ronklaamaan. Menin heti sillan alle jossa sen ison kalan pitäisi olla, kalastin sillan alusen mielestäni aika tarkkaan ja vaihdoin perhoa tasaisesti, mutta mitään en siiman päähän saanut. Niko jäi nakkelemaan hänen luottoperhokseen noussutta pinkkiä murkkua siihen sillan yläpuoleiselle niskalle, saamatta yhtään kalaa nousemaan.


Pian lähdimme kuitenkin alaspäin sillä muistelin että alempana olisi todella hienoa mestaa kalastaa, tampsimme siis alaspäin ja muistin aivan oikein, sillä tämä "toinen" niska on mielestäni todella upean näköinen, vielä kun sattui puitteet olemaan kohdallaan, aurinkoa, kirkas taivas, vähän usvaa ja keli lämpiämään päin.





Niskalla ei silti ollut yhtään tapahtumaa, ei minulla eikä Nikolle. Itsekkin heitin oikeastaan koko niskan pinkkiä murkkua ja caddista, mutta kun ei kelepaa niin ei kelepaa. Tästä hitusen alaspäin tulee pienet kuohut joiden jälkeen on suhteellisen syvä monttu ja hyvä liun pätkä, tätä ronklasin aikani ja perhoina oli vaikka ja mitä, mutta ei. Sitten muistin että Hilmonjoella hyvin toiminut Mikko "rysä" Räsäsen opettama pinkki harjuksen surma oli tappavan tehokas taimenelle näillä kurapuroilla. Laitoin siis tämän pinkin surman kiinni ja jatkoin larvastusta, kolmatta uittoa tein ja sain siiman päähän jotain tuntumaa, luulin että kyseessä olisi ollut poikanen kunnes se ensinmäisen kerran pyörähti pinnassa, jumankekka sehän oli ihan oikean kokoinen kala ja näin ollen käytin haavissa n.40cm istarin, tumma kun perkele.


Jatkoin tästä alaspäin ja kolusin jokaisen kiven etusen ja takusen ja sivusen ja vaikka ja mistä, silti en kalaa löytänyt, ihmettelin suuresti sillä särkiäkään en saanut tällä matkalla kuin 2kpl ja toinenkin oli selästä kiinni. Tulin tälläiseen herkullisen näköiseen kohtaan jossa oletin kalan olevan, keskityin ja kalastin omasta mielestäni tarkkaan ja samalla sain huomata että oletin aivan väärin, paskat siinä mitään ollu. 






No ei siinä auttanut kun jatkaa alaspäin ja liottaa siimoja minkä kerkiää, tämän kuvan jälkeen huomasin että kahlaaminen alkoi käydä taas jokseenkin riskialttiiksi hommaksi, meinasin vähän väliä lipsauttaa nurin, sitä kuitenkaan tekemättä! ei uskois. 


Menin alaspäin ja näin kuinka Niko heitteli uskollisesti murkkua seuraavassa hyvältänäyttävässä kohdassa, keskellä oli pieni saari, saaren alapuolella kun kosket yhtyivät toisiinsa oli taas yksi oikein otollinen paikka. Larvastin ja larvastin, pääsin tähän risteyskohtaan josta löysin yhden syvemmän väylän, kapea mutta syvä kolo, tätä kun jaksoi vähän aikaa jauhaa sain tällin ja siiman päässä päristeli pirteä hyvin ruokaillut yön musta istari, "taistelu" kesti reilun minuutin ja käytin kalan haavissa, mittauksen jälkeen päästin kalan takaisin kasvamaan. Mittaa oli 43cm. Kahlasin takaisin samaan paikkaan ja jatkoin kalastusta, mutta enään en samasta paikasta lisää kaloja saanut. Ajattelin kahlata rantaan ja mennä rantaa pitkin alaspäin ja nyt! vihdoinkin se tapahtui! ette ehkä usko mutta uimassahan sitä piti käydä ja kameran kanssa! taas.....


Pääsin kuitenkin räpiköiden kuivalle maalle ja heitin äkkiä kameran kankaalle, kerrankin luoja oli matkassa ja kuin ihmeen kaupalla kamera ei ollut kastunut pahemmin, jotain pientä pintakosteutta oli havaittavissa, mutta toimi niin hyvin kuin pari kertaa uinut kamera voi toimia. Nikokin kahlasi joen yli ja tuli juttelemaan niitä näitä, annoin kameran Nikolle jotta ainakin se olisi turvassa loppureissun, sillä Niko ei niinkään tykkää kahlata.


Jatkettiin alaspäin ja kävimme vielä n.1km alempana, yllätyin kun kotona katsoin miten hienoja kuvia Niko oli ottanut, liekkö kalastanut enään ollenkaan kun pääsi tietääkseni ensinmäisen kerran ottamaan kunnon kameralla kuvia, joten laitan tähän väliin sen kummempia kertomatta muutaman Nikon ottaman kuvan.


                                       Tämän kuvan jälkeen taisin uida jo toistamiseen..

 .


perhojen vaihtoa aamuauringossa.



Kinkkinen Kituskoski








Kävimme alhaalla koluamassa ja tuloksena oli nolla kalaa, Kituskoski ei siis olekkaan mikään helpoin paikka saada kalaa. Varmasti jos kävisi muutaman kerran täältä voisi kalaa löytyäkkin, nyt tämä meni aivan pohjia kolutessa ja monttuja etsiessä. Alhaalla päätimme että lähtisimme takaisin ylöspäin ja syömään. Kävelimme ja olimme tässä saarekkeen kohdalla enkä millään malttanut olla käymättä kopaisemassa josko sieltä lisää kalaa löytyisi. Kahlasin nyt alapuolelta ja larvastelin, tämä mistä edellinen kala otti, se monttu oli tyhjä, mutta montun toisella puolella kiven takana sattui olemaan yksi joka hairahti sekin tähän "rysän" pinkkiin HARJUKSEN surmaan, kuulemma voi toimia joskus kirjolohellekkin. Jännä juttu on se että ainuttakaan harjusta en tällä perholla ole vielä saanut, mutta niin kotimaassa kuin Norjassa, sekä luonnon että istari taimenia olen kyllä saanut päälle 30kpl. Kuitenkin, sain kalan tarttumaan ja tämä yksilö oli myöskin yllättävän pirteä, vääntö otti jo parin minuutin päälle. Olin lukenut jostain että täältä saattaa tavoittaa myös luonnovaraisen kalan, ja haavitsimisen jälkeen yllätyin sillä tämä oli hieman kultainen, oikein kaunispilkkuinen luonnon kala! että oli täällä sitä sittenkin! 




Jatkoin tämän jälkeen samassa paikassa vielä hetken larvastusta ja heti kun rankkasade alkoi tärähti taimen siimaan kiinni, pikku väännön jälkeen koin toisen yllätyksen perään, se oli sama kala jonka olin hieman aiemmin selkäni takaa saanut, se yön ritari, sama istarin tuppi. No tulipahan taas itselle näytettyä että ei se taimen mikään pelokas kala ole, eikä sekään taida paikkaansa pitää että kun leuoilleen saa niin päivä tai kaksi menee ennenkuin rupeaa syömään taas.





Sateen aikana ja sen jälkeen jatkui auringonpaiste, tämän istarin jälkeen lähdimme kodalle istumaan ja nauttimaan lounasta, kävellessämme vastaan tuli pataljoona kalastajia ja parkkipaikalla oli toinen vastaava jengi, menimme kotaan, tehtiin tulet, syötiin ja päätettiin lähteä "pala kaunista keskisuomea" maisemiin narraamaan luonnon pikku taimenia, niillä kun riittää virtaa enemmän kuin kitusen 40cm istarilla! Tästä kirjoitan oman tarinan vielä.... Mutta ruuhkahuippuun ei kiinnostanut jäädä. 



Kituskoski on hieno paikka ja erittäin mielenkiintoinen kohde, kalastus on aika vaikeaa veden värin takia ja saalisvarmuus on todella työn takana! ei mikään helppo ja itsestään selvä istari koski, josta ruokakalat sen kuin haetaan. Tänne on tultava uudestaan, ehdottomasti.


Kiitos vierailevalle tähdelle: Niko Saksinen











Writed By: Atte Valkama





sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kärnänkoski, tuo julmetun kaunis koski



Kärnän kolistelu 
16-17.8



Norjasta palauduttua oli päivä aikaa levätä ja purkaa laukkuja, sillä jo tiistaina teimme uudesta asunnosta kaupat vähän sen jälkeen kun vanha oli myyty. Elokuusta piti tulla mukava kuukausi tehden hitunen töitä, remonttia ja kalastellen, no kiitos kuuluu välittäjä yritys HABITALLE jonka takia pitikin ottaa 2vkoa palkatonta lomaa että kerkeisin tekemään remontin ja muuttaa alle 2vkossa. TTU!




No kuitenkin, remontti alkoi olemaan loppusuoralla ja olin ajat sitten varannut luvat. Alunperin meitä piti lähteä matkaan 5, mutta töiden takia matkaan pääsikin vain 4, minä, Maija Koistinen, Jussi "taimen" Wacklin ja isäni eno Esko Rouvari. Kärnänkosken kalamatka kun oli Jussille ja Eskolle kiitos remontti avusta, lupineen, ruokineen ja juomineen.


Pääsimme lähtemään Jyväskylästä klo 17;00 kohti Kärnänkoskea ja kaasu pohjassa sillä luvat alkoi jo klo 18;00 ja piti vielä käydä kaupasta hakemassa ilta/aamupalat ja muutamat nuotio oluset, apteekkia unohtamatta, olin meinaa ostanut monien vuosien tauon jälkeen crossipyörän ja tulihan sitä käytyä Mikko "rysä" Räsäsen kanssa päästelemässä pikku testilenkit, unohtamatta testiä miltä kaatuminen tuntuu vuosien jälkeen, olkapäähän siinä itseensä otti ja pahasti, Kärnänkosken reissun jälkeen kun kuvissa kävi ilmeni solisluussa hiusmurtuma ja kyynärpäästäkin puuttui pieni pala, joten burana tuli tarpeeseen.


Ostokset kun oli ostettu oli aika porhaltaa ja vauhdilla kohteeseen, kyläkaupan mummulta luvat ja kiireenvilkkaa koskelle. Jussi ja Esko ottivat erävoiton vaatteiden vaihdossa ja olivat jo menossa kun itse vielä ihmettelin että minne jo kerkesin toisen sukankin hukkaamaan ja siinähän sitä sitten takaraivoa raapi. Kahluuvehkeet kun oli saatu puettua, oli aika antaa Maijalle muutamat perhot ja muistuttaa kuinka se lenkkisolmu tehtiin, sillä Maijalla kun on ollut kalastuksen suhteen huono kesä, kun ei kerkeä niin ei kerkeä.


Kaikki oli valmista ja Maijan jäädessä tekemään itselle litkaa, lähdin minä malttamattomana jo kalalle, perinteiseen tapaan matkassa oli sekä larvakapula ja pinturitikku, aloitin larvastamalla Kärnänkosken "keskikoskea" josta saaliiksi nousi toinen toistaan mahtavempia särkiä! sotkiessa larvojen uitot aivan totaalisesti. Tästä hieman suivaantuneena menin tähän niskaosuudelle heittämään pinkkiä murkkua ja caddista, sain usean kalan nousemaan pinturiin, mutta saatoin huomata että taisi perhot olla liian suuria näidenkin SÄRKIEN suuhun, olin jo Norjassa näköjään unohtanut tämän suomalaisen koskikalastuksen hienoudet, siellä kun näitä paskakaloja ei löytynyt.


Tämän jälkeen lähdin alaspäin, sillan alle, sillä eikös tarinat kerro että sillan alla on aina iso kala! Maijan ja Eskon näin matkalla ja nuohosivat tätä keskikosken loppuliukua, Maija kertoi ohimennen että oli saanut jo pari pikku taimenta ja yksi parempi oli karannut. Jatkoin kuitenkin matkaa ja menin sillan alle ronklaamaan, tätä kalastin 20min ja sain saaliiksi muutaman pikku taimenen ja rutosti särkiä! Normaalin veden aikaan sillan alapuolelta pääsee kahlaamaan sillan keskelle ja siitä taas jos uskaltaa, pääsee niskan alle jossa on oikein mahtavat isot kivet ja niiden takuset. Vesi oli kuitenkin n.20cm normaalia korkeammalla kuten se on ollut koko kesän, ajattelin että ei tuosta kyllä pääse, mutta ainahan sitä yrittää voi. Otin muutaman askeleen ja huomasin heti että virta on aivan liian voimakas, itsesuojeluvaisto kun on mennyt nollaan tänä kesänä tuossa kahluu hommassa, päätin kuitenkin yrittää, otin askeleen ja pyörähdin virran voimasta 180 astetta ja olinkin naama rantaan päin, taisi olla ahtilta vinkki että mäne rantaan vaan. No ei siinä auttanut kun nousta joesta pois ja mennä koluamaan sillan alusen monttua ja "loppuliukua" saalista kuitenkaan saamatta. Sanotaanko tähän väliin niille jotka eivät ole kärällä kuunaan käynyt, se on ehkä monipuolisin ja hienoin paikka mitä Keski-Suomi voi monipuoliselle perhokalastajalle tarjota, suht kirkasta vettä, 4 niskaa, rauhallista virtaa, kuohuja, kuoleman kuohuränni ja jos jonkin laista. Suosittelen!



Tästäkään mitään kummallista saamatta lähdin takaisin ylös, ajatuksena mennä ylimmälle koskelle asti, kello alkoi olemaan kuitenkin sen verran että hämärä jo alkoi selvästi vaivata. Menin kuitenkin ylös asti ja sain täältä loppuliusta pari harjusta larvoilla ja pinturia ei nähnyt edes heittää, sillä pimeä hiipi todella varkain ja nopeasti niin ettei eteensä enään meinannut nähdä. Oli aika siis lähteä nuotiolla ruuan tekoon ja juttusille.


Esko olikin kerinnyt jo nuotion sytyttämään joten ei muuta kuin kattilat tulille ja ei ehkä yllätä, mutta ruuaksi siunautui makaronimössöä ja juuuuuuuustopastaaaaaa!!!!! tuota jumalten makuhermoja hivelevää herkkua, Maija tosin sanoi jo kotona ottavansa ihan omat eväät, Maijalla lienee makuhermot on vielä sen verran tallella että tietää mistä jää paitsi. Siinä sitten turistiin jonninjoutavia ja juotiin parit oluset, teimme pedit kotaan nuotiota ympäröiville penkeille, kävimme pesulla ja menimme nukkumaan. Kello lähenteli jo muistaakseni 01:00 :tä ja herätys oli klo 05:00 jotta kalaan kerkeää. Niin unohtamatta tietenkään sitä että ehkä jo tavaksi muodostunut, jos ei Jussi niin minä, jos en minä niin Jussi, jos ei kumpikaan niin molemmat, meinaa niinhän siinä kävi että omat varahousuni päätyivät Jussin jalkaan, hänen ripustaessaan omiaan kuivumaan! uimassahan sitä tuli Jussin käytyä.


Kellon soittoon herätessäni Esko olikin jo nuotiota virittämässä ja homma jatkui siitä mihin illalla jäi, jonninjoutavaan turinaan, kattiloiden vaihtuessa kahvipannuun. Kahvit kun oli keitetty oli aika kasailla pikkuhiljaa tamineet ja pukea kurahousut jalkaan ja lähteä ongelle, aurinkokin kun alkoi kivasti paistaa pikkuhiljaa.


Menin aika samalla kaavalla kun edellis iltana, tosin nyt särkiä saamatta, lienee vielä nukkumassa kun ei koko ajan ollut siimojen päässä. Ronklasin nopealla temmolla tämän keskikosken kiven takuset ja virran reunat saamatta mitään. Lähdin siis alas sillan niskalle katsomaan olisko pintovia kaloja, näin yhden pintakäynnin ja jätin larvakepin nurmikolle ja painoin niskalle pintureiden kanssa. Heitin muutamia heittoja ensin kunnes sain perhot oikeaan kohtaa josta taimen kelpuuttikin pinkin murkkuni, möyrähti pinnassa ja vedin siimat kireelle, kiinni on! sekunnin verran kala oli kiinni ja seuraava muistikuva onkin kun siimat tulee tuhatta ja sataa päin näköä, kerkesin kuitenkin väistää samalla vapaa huitoen ja siimat sotkien, hienosti meni!



Siimat setvittyä kokeilin vielä pari heittoa mutta ei kaveri enään innostunut nousemaan, päätinpä siis lähteä sillan alle pikavisiitille, tästäkään en saanut muuta kuin pieniä poikasia, mutta useampia mikä on kyllä positiivistä. Olin ihmeissäni sillä yleensä sillan alla on ollut hyvin kalaa. Lähdin takaisin ylös, keskikoskelle. Ajattelin larvastella rauhassa ja vaihtelin perhoja minkä kerkesin, tajusin että virta on aika kova ja päätin laittaa punttilarvat ja mustan nymfin yläperhoksi, tein muutaman uiton ja sainkin taimenen ottamaan, komea 45cm kultainen rasvaevällinen taimen, hieno homma, peli oli avattu. Larvastin vielä koko keskikosken saamatta mitään, tai sain nautinnon katsoa kun Jussi "taimen" Wacklin paini oikein pulskan 45cm istari tanen kanssa! onse hienoa katsottavaa kun räikkä soi ja vapa taipuu. 


Katselin siinä haavitsemiseen asti ja päätin lähteä takaisin sillan alle, sillä pakkohan siellä on iso kala olla. Tampsin sinne ja samalla näin kuinka Maija kalasteli niskaa, mutta hänkään ei ollut tapahtumia saanut. Menin siis sillan alle ja aloitin taas larvastuksen, sain samoja pikkukaloja kun aikaisemminkin, pari sellaista +30cm pötykkääkin kävi käsissä, oli menossa loppuliukuun, mutta Jussi oli jo sinne kerinnyt. Tässä vaiheessa katsoin kelloa ja huomasin että enään 2h aikaa kalastaa.......Minähän siis menen sinne sillan keskelle! Lähdin sillan alapuolelta kahlaamaan ja ei aikakaan kun lähti jalka virranvietäväksi, pyörähdin ja toinenkin jalka lipsahti, oli siis uimakeikka tiedossa! virta oli sen verran voimakas että se painoi minut kuohuista kivikon läpi tähän sillan alusen loppumonttuun jossa vettä on varmasti 3-4m, siinä ei auttanut kun ottaa uimakoulussa opittu sammakko käyttöön ja uida Jussin luokse kyselemään kuulumisia, Jussikin kun katsoi touhuani, hänen ilmeestä näki että no eipä tuo paljoa yllättänyt, että ihan roolaamaan rupesit. 


Tämän uimaharjoittelun jälkeen kävimme pikakävellyllä alhaalla jossa heitimme vain muutamat heitot. Lähdimme takaisin ylös ja kävelimme suoriltaan kodalle, tarkoituksena lähteä kotia. Vaihdettiin vaatteet ja sain Jussilta omat varahousuni takaisin sillä Jussin omat housut oli kerinnyt kuivaa sen verran. Lyötiin kimpsut ja tamineet kasaan ja lähdimme takaisin kohti kotia. Ensikesänä sitten taas, tai ehkä jo sumarikalalle sitten.


Kiitos Kärnänkoski.








Writed By: Atte Valkama