KojamoRalli @ Finnmark

Norjan valloitus

4.päivä

Noniin, taas on aika juossut ja kirjoitukset venähtänyt, tämä kesä on mennyt enemmän ja vähemmän juhliessa, häitä, polttareita yms, joten arvatakkin saatatte että esim viimeviikonlopun jälkeiset polttari tärinät oli niin kohtuuttomat että ei näppäimistöön olisi osunut.

Mutta asiaan. Aamulla otimme pikaiset aamupalat jokainen ja pakkailimme loput kamat ja heitettiin rinkat selkään. Patikointi alkoi takaisin päin, kohti uusia seikkailuja, tällä kertaa osasimme odottaa hiukan hikisempää valssia sillä edellisen patikoinnin +5 astetta oli vaihtunut tilaamaani aurinkoiseen +20 asteeseen.

No ei siinä auttanut kuin painaa leuka rintaan ja töppöstä toisen eteen rakkojen raastaessa kantapäitä, sillä eihän meillä laastareita ollut kuin muutama, jotka menikin jo ensimmäisenä päivänä. Autolle päästyämme riisuimme hyvinkin nopealla tatsilla kahluukamat päältä pois ja vaihdettiin ne t-paitaan ja lyhyt vartisiin housuihin. Oli nälkä, joten päätimme laittaa kamppeet kytiin ja kattilan porisemaan Jussin ja Sipen kanssa, meille valikoitui Jussin kanssa lounaaksi jo tutuksi käynyt juustopastaa ja lihapullia. Ruoka kun oli nautittu, oli jo kiire päästä kalalle, Sipen puhuessa masinkylän pupahätsistä.............  TANA että teki mieli päästä kalalle.

Automatkalla päätimme että käymme täydentämässä ruokavarastoja masin kirkon nurkalla olevalla kaupalla, tämäkin meni aivan niinkuin aina ennenkin Jussin kanssa, eli puolet unohtui ja loput jäi jostain syystä ostamatta. Nooo mitäpäs siitä, tähän oli jo totuttu. Herrat olivat jo autossa kun pääsin itse ulos kaupasta, tiesin Jussin kuumotuksen joten päätin vielä imaista savukkeen ja odottaa sitä huutoa että nyt TTU lähetään jo! Matka jatkui ja olin yhtä pihalla kun tähänkin asti missä ollaan ja minne mennään seuraavaksi, no se ei haitannut, menee vain muiden perässä niin kyllä ne kaikki selviää aikanaan.

Auto pysähtyi ja leiripaikaksi valikoituin pikefossin kääntöpaikan vierus, eli ei muuta kun kamppeet pihalle, teltta kasaan ja kahvin keittoon. Tässä vaiheessa jo huomasimme että ainakin trangiaan kuuluva polttoaine unohtui ostaa. Sipeltä pullo lainaan ja kahvit porisemaan. Purin reppuni ja koin melkoisen yllätyksen, se konjakki pullo joka juotiin Vilin kanssa pois, se oli vaihtunut salmiakki koskenkorvaan?? mietin että kusta sä ole siihe tulu? kuka nyt pelleilee meidän kanssa? 

Kahvit kiehui ja tässä vaiheessa katselin kun muut lähtivät jo autolla taas jonnekkin, ei jäätykkään putouksen alustaa ronklaamaan. Kahvit juotua ja vähän hiukosta otettua kasattiin kalavehkeet ja painelimme autoon Jussin ja Sipen kanssa. Kohteeksi minulle ilmoitettiin masin kylän koskiosuus, jossa illan suussa kuulemma lätinä käy. Tampsimme rantaan ja otin matkalla muutamia kuvia.

Tämän kuvan jälkeen bongasinkin jo Sipen larppaamassa tätä risteyskohtaa, saaliiksi nousi harrinsilppua ja siikaa, Sipe kummasteli että kun ei ainuttakaan taimenta ole vielä tullut, mutta olihan se silti mahtava jäädä vähäksi aikaa katsomaan kun ammattimies on tekemässä sitä minkä parhaiten osaa ja joka heitolla sieltä tais jonkun sortin kala tulla. Katselin alemmas jokea ja päätin lähteä seuraavalle niskalle kokeilemaan pinturionnea. Tässä vaiheessa oli hyvä soittaa kotia ja kertoa kuulumiset. Jäin istumaan rantaan ja puhuin puhelun loppuun samalla katsellessa pintakäyntejä, puhelun loputtua otin muutaman askeleen ja olin joessa, jalat tuntui vieläkin hyvin voimattomilta ja tunnottomilta, mutta en antanut sen häiritä vaan otin askeleen ja löysin itseni mahaltani joesta! Itseni kerättyä ja kahluuhousuni höriessä tuota 9 asteista vettä päätin nousta ja jatkaa matkaa, otin askeleen ja olin jo selälläni, siinä vaiheessa nauratti, olin huvittunut että ei se Sipe paskaa puhunut että joessa illansuulla lätinä käy! no kävihän se... aikani siinä makoillessa muistin että no voooooooooe paska! mullahan on järkkäri selässä! tässä vaiheessa nousin suht nopeasti ylös ja rymysin tuossa 30cm syvässä siirtymässä äkkiä rantaan. Otin järkkärin selästä ja otin linssin irti, sieltä tuli n. 1dl vettä, otin akun pois josta tuli toinen desi vettä. Olin ehkä hiukan näreissäni, mutta onneksi on vakuutus.

Tämän seikan tähden seuraavista 2päivästä ei ole kuvia minulla ollenkaan, mutta kirjoitan kuitenkin niistäkin värssyt. Laitoin järkkärini tässä vaiheessa VEDENPITÄVÄÄN pussiin ja tungin sen reppuuni. Keräilin itseni ja en antanut asian sen kummemmin vaikuttaa, mietin vain että johan se oli aikakin, sillä Jussi kävi uimassa ensimmäisenä kolmena päivänä. Kävelin niskalle ja heittelin caddista ja mietin että nyt tämä homma on kaukana tästä DRY FLY kalastuksesta, homma kuitenkin lähti kulkemaan hyvin ja sain siikoja, harreja ja muutaman ohilyönnin taimenten suhteen. Päätin jättää kosken kalastamatta ja mennä nakkelemaan loppuliukua, heittelin virran reunaan ja sain 2perättäisellä heitolla paremman taimenen nousemaan caddis/pinkki murkku yhdistelmään, jäämättä kuitenkaan kiinni. Tämän jälkeen kävin larppaamassa loppuliun virran reunat ja koko koski pätkän saamatta mitään kummempaa.

Jatkoin matkaani alaspäin huomatessani että Sipe ja Jussi paineli tässä vaiheessa ohitseni, joten lährimmä heidän matkaan. Seuraavalla niskalla oli jo vähän parempaa taimenen loikkimista, mutta kuulemma todella surkeaa pupahätsi menoa. Sipe kuitenkin otti komealla loikkatärpillä sellaisen reilu 40cm taimenen joka päätyi savupönttöön. Taimen jälkeen kalastimme vielä hetken ja päätimme lähteä taivaltamaan takaisin päin aina pikefossenille saakka, Kello oli kuitenkin jo lähempänä 0200 joten lähdimme Jussin kanssa unille, Pietu ja Vili menivät vielä ronklaamaan pikefossin alustaa saamatta mitään elämää mullistavaa. Hienoja kuvia ja paljon kokemusta sai myös Jokkepappa ja Jugipoika, ei muuta, ei mainittavaa. Aamulla taas jatkettaisiin, joten unta kuulaan ja huomista odottamaan.

Written By: Atte Valkama

KojamoRalli @ Finnmark

Norjan valloitus

päivä 3

Hallainen aamuyö oli ohi, aurinko paistoi ja oli mahtava herätä kun jumalattoman kova tuuli repi telttaa minkä kerkesi, piti oikein rinkka heittää sinne nurkkaan mistäpäin tuuli että sai jotenkin päin teltassa olosta nautinnollista, no eihän se sitä ollut kun nousit istumaan niin teltan kangas läpsi naamaan jatkuvasti!

Tästä aamun koetuksesta selvittyä ja aamupuuron syötyä päätimme lähteä tietenkin kalastamaan, Touko "jokkepappa", JussiPekka "jugipoika" ja Pietari "sipe" Sipponen päätti lähteä tälle edellispäivän paikalle kalastamaan, tai ei niin kauas vaan tälle missä itse eilen kalastelin kera Jussin ja Vilin.

Itsellä edellispäivän temmellysten jälkeen jotenkin tuo syksyllä 2011 leikattu selkä teki tenät kylmässä vedessä ja otti jalat alta kesken kahluun, no siinä rytäkässä lähti vasemmasta jalasta tunto kokonaan, joten päätin jättää tämänpäiväiset tetsaamiset vähemmälle, Vilin vetäessä vielä unta palloon. Jussi taaseen perinteiseen tapaan lähti ongelle ja hetkeäkään kun miehestä ei näkynyt haiventakaan. 

Ajattelin että pyhitän tämän päivän kalastuksen leirin vierus kalastukselle ja mitä hienointa tälläisellä tuulella voi  tehdä kun kalastaa pinnasta, joten päätin ottaa itselleni haasteen ja kokeilla miltä tuntuu yrittää havaita saati tartuttaa kaloja tälläisessä kelissä. Vedin siis kamppeet niskaan ja kasailin pinturi setin ja lähdin tampsimaan leirin vieressä virtaavan koskiosuuden niskalle. Otin askeleen ja kuulin kun Vili huuteli teltasta että milloin mennään kalaan, ja sanoin että muut lähti jo pari tuntia sitten. Vili kampesi itsensä ylös ja ajattelin että keitelläämpäs tässä vielä kahvit ja odotellaan että kaveri kerkeää mukaan.

Kurat juotua ja Vilinkin jo kamppeet niskaan saatua lähdimme lähirantaan kalastamaan, Vili meni hiukan alemmas ja itse menin sinne niskalle, tai olin menossa, yritin kahlata pienen virran poikki jossa vettä ei ollut kuin polviin saakka, en päässyt, jalka oli niin tunnoton että en tiennyt onko se ilmassa, vedessä, pohjassa vai onko sitä ollenkaan! noo pää pystyyn ja takaisin päin, menimpä siis heittämään leirin edustaa josta ei tullut hevonpersettä pinturin kanssa, koska tuuli oli todella kovaa tässä joen mutkassa joka aukesi alas suorana pätkänä ja toisella puolella oli tunturi ja toisella puolella laakeeta maata joten omanlaisessa tuulirännissä joutui heitämään, kalojakin karkasi tasaisen tappavasti, missasin puolentunnin sisällä reilusti toistakymmentä tärppiä, 2 sain ylös, joista toisenkin tiputin haavin vierestä sivuperhon jäädessä haavin reunaan kiinni.

Korpesi kertakaikkiaan jo niin paljon tuo touhu että päätin mennä telttaan jolla oli tällä hetkellä suuri intohimo vain ja ainoastaan läpsiä minua naamaan! Kasasin kaikki mitä teltasta löysin, yhteen nurkaan ja avot! sanotaanko nooou problem! ajattelin alkaa sitomaan aikani kuluksi muutamia liitsereitä ja pintureita ja nymfejä. Löin Jussin korvakuulokkeet syvälle aivoihin ja laitoin musiikiin raikaamaan. Ai ai ai ai ja nautin taas olostani.

Tässä touhussa sain kulumaan useamman tunnin ja päätin lähteä kokeilemaan pinturia uudelleen sillä tuulikin oli hieman tyyntynyt. Kasailin vehkeet ja kurahousut jalkaan saatua lähdin koittamaan puron ylitystä uudestaan ja vituiksihan se meni, tuulikin yltyi taas ja kaikki tuntui taas niin hemmetin vaikeelta. Löysin kuitenkin virran reunasta kohdan jossa tuntui kalaa olevan ja pinkki murkki toimitti haaviin useamman harrin peräjälkeen. Hetken olin taas iloinen kunnes maha mourahti ja pakotti lähteä syömään. Teltalle päästyä koin suuren yllätyksen sillä Jussi oli palannut ja tehnyt murkinatkin valmiiksi, joten katettuun pöytään pääsin suoriltaan nauttimaan. 

Syötyämme pidimme pienen levon, kunne Jussi sai taas virtaa koneeseen ja vetäs kamppeet niskaan ja häipyi kuin tuhka tuuleen. Tässä vaiheessa päätimme Vilin kanssa jäädä teltalle keittelemään kahvia ja tuohoamaan tuota jo ärsykkeeksi asti roikkunutta kojamiini pulloa, kenen lie? mistä lie reppuun taas joutunut, nyt päätimme että se juodaan pois ettei toisten tyhjiä roskapulloja tarvitse kanniskella, sillä omiakin roskia riitti.

Loppupäivä ja ilta meni perhoja sidoskellessa, kahvia ja konjakkia maistellessa. Jussikin palasi leiriin samoihin aikoihin kuin muukin porukka ja oli yhteenvedon ja iltapalan aika, Toukolle oli tullut 54cm harri! sipelle taaseen samanmoinen ja metrikerho tärppi ja jokin isomusharrin vetänyt piuhat poikki hyvän taistelun jälkeen, jugipoikakin oli ottanut komeita viidenkympin ylityksiä. Jussi oli taaseen taapertanut itsensä puhki saamatta mitään sen kummallisempaa, aamuinen viidenkympin ylitys taisi jäädä päivän ainoaksi paremmaksi harriksi.

Iltapalan jälkeen pesimme hampaat ja pakkailimme suurimman osan tavaroista jo valmiiksi sillä aamulla olisi tarkoitus patikoida takaisin autolle ja lähteä kalastamaan jonnekkin Masin kylän kohdalle, tiedä siitä sitten sillä ei mitään hajua vieläkään missä olimme olleet tai minne olimme menossa. Masin kalastukselta olisi kuulemma odotettavissa jonkin sortin pupahätsiä jos vain tuuri käy. No sitä kuuluisaa pupahätsiä ajatellessa oli hyvä painaa pää tyynyyn ja aloittaa odottamaan huomista.

Written By: Atte Valkama

KojamoRalli @ Finnmark

Norjan Valloitus

päivä 2

Aamu valkeni eilisen tihkusateen ja +6 asteen jälkeen hiukan lämmenneenä ja harmaat pilvet olivat vaihtuneet poutapilveen ja välillä välkehtivään aurinkoon. Aamupuuron jälkeen mietimme porukalla että mikä olisi päivän suuri ohjelma. 

Se aukeni hyvinkin äkkiä sillä Jokkepappa, Jugipoika ja Sipe oli edellis iltana päättänyt että lähtevät hakemaan päätöksen Jokkepapan 3vuotiselle harjuksen viidenkympin rajan rikkomiselle! Sipe sanoi meille että lähtekää mukaan sillä matkan varrella olisi loistavaa seutua ja meille loistavaa pätkää kalastaa, sillä täältä olisi mahdollisuus saada harjuksen lisäksi taimenkin. No mikä nottei! joten reppuun ruokaa ja trangia mukaan ja eikun töppöstä toisen eteen jälleen kerran. Tätä patikointia kesti n. 45min jonka jälkeen saavuimme ehkä yhteen hienoimpaan paikkaa missä olen käynyt. Tässä pidimme pienen tauon ja palaverin että kuka menee minnekkin.

Palaverin päätyttyä Sipe, Jokkepappa ja Jugipoika lähtivät painelemaan joen yli, seuraavan tunturin yli jonnekkin yyber mahtimestoille jossa Joken 3vuoden uurastus saadaan päätökseen. No minä, Jussi ja Vili jäätiin tähän kohti kalastelemaan ja komeita harreja tästäkin nousi, Vili larvasteli itselleen muutaman reilu 40cm harrin kunnes vapa taipui oikein komeasti ja tämä kala sai myös mittanauhan venymään yhtä tavalla kuin väsyttäjän suunpielet, meinaa elämänsä toinen päivä harjus kalassa ja heti paukkui maagiset rajat rikki. Vili ja 51cm harri lyötiin canonin digitaaliseen historiaan.

Tässä vaiheessa menimme Vilin kanssa ylöspäin koskea larvastellen ja itse aina välistä pinturilla kalastellen, harjusta nousi aika tasaiseen tahtiin joka piti kalastuksen mielenkiintoisena, ei harrin mättöjuhlaa mutta kuitenkin sitä nousi hyvin. Jussista ei ollut minkäänlaista havaintoa ollut pariin tuntiin ja päätimme vilin kanssa että lähdemme takaisin alaspäin ja pitämään ruokataukoa tälle harjanteelle missä porukka erkaantui. 

Tässä vaiheessa horisontissakin näkyi Jussi, niin se ruoka porsaan kotia ajaa. Kerkesimme Vilin kanssa lämmitellä sopat ja keitellä kahvit niin Jussi nousi rinteen ylös, löi taimenen kankaalle ja otti lukemaa siinä hetken ajan, kaveri oli taas vetäny hönkäpäällä muutaman kilometrin ylöspäin ja koukutellut matkalla caddiksella muutamia taimenia, no ei siinä kuin taimen fileeksi ja trangia uudestaan liekkeihin, meinaa kyllähän taimen aina tuollaisessa paikassa maistuu mielellään. Taimenen syönnin jälkeen otimme n. tunnin verran lepoa, sillä aurinko paistoi ja therma cellin huutaessa hyttysen hyttystäkään kun ei ollut niin mikäpä siinä oli ollessa. Keitettiin toisetkin kahvit ja yllätys oli päätä huimaava! se samainen konjakki pullo oli salamatkustanut repussa koko päivän, joten kostoksi tälle juotiin sitä muutamat huikat, ihan vain sillä ettei ole niin raskas kantaa takaisin.

Ruuan ja lepohetken jälkeen mietimme että missä seuraavaksi kalastaisimme, Kysyin Jussilta "kun Sipe näytti karttaa niin oliko tästä pitkä matka joen vartta pitkin takaisin leiriin? " ja ei siitä ollut kuin muutama joen mutka niin päätimme että lompsitaan jokea pitkin takaisin ja kalastellaan siinä samalla. Kellonkin näyttäessä vasta kolmea päivällä joten hyvin olisi aikaa ennenkuin aurinko laskee ja syönti loppuu. 

Lähdimme valumaan alaspäin, kahlasimme suurimman matkan jokea pitkin, koska vettä ei ollut kuin polvista lantioon asti joten pystyi hallitsemaan koko joen leveyden ja heittämään joka paikkaan, sillä rannat olivat aika ryteikköä. Kalastimme ja kahlasimme useamman tunnin, tuli komea suvanto vaihe jossa näkyi paljon pintäkäyntejä, päätimme keitellä tässä vaiheessa kahvit ja juoda pois tuota rasitteena olevaa konjakkia. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja fiilis oli aivan mahtava! tässä istuskelimme puolisen tuntia ja pakkailtiin taas reput ja jatkettiin matkaa, meni taas muutama tunti ja nyt aurinko oli jo alhaalla, lämpötila tippui hyvin nopeasti siitä +20:stä siihen +5 asteeseen, sumu nousi pikkuhiljaa ja sanotaanko että ei ollut enään minkäänlaista käsitystä missä ollaan tai paljonko matkaa vielä jäljellä sillä niitä joen mutkia oli takana jo vajaa kymmenen! Tässä vaiheessa alkoi jo nälkä taas riivaamaan ja päätimme tehdä nuotion sillä päivän hikoillessa ja Jussin uidessa vaatteet päällä alkoi olemaan jo kylmä. Istuskeltiin taas puoli tuntia ja päätimme jatkaa matkaa sen verran että saisimme muutaman harjuksen jotka saivat päätyä trangian kuumalle pannulle. Nälkä oli kova ja siinä 3 ukkoa närppi paistin pannulta harjusta. 

                                 

Aurinko jatkoi laskemista ja usva alkoi nousta joesta joka mahtavasti meni luihin ja ytimiin. Tässä vaiheessa päätimme että nyt riittää kalastus ja ainut päämäärä on päästä takaisin majoitukseen! oli kylmä, oli nälkä ja voimat pikkuhiljaa poissa. Kävelimme n 3km ja tämän jälkeen alkoi jo näyttämään hiukan tutulle, Jussi oli edellis iltana käynyt koplaamassa nämä paikat. Tässä vaiheessa oli ne muutamat joen mutkat jäljellä ja leiri alkoi jo häämöttää jossa näkyikin nuotion välke. Viimeinen kilometri taivallettiin todella viimeisillä voimilla, meinasi jopa jalan nosto olla niin heikkoa että koko ajan meinasi heittää nurin.

Leirille päästyämme kertasimme muiden kanssa päivän saldon ja Jokkepapan hymy kertoi sen kylmyyden ja tärinän keskeltä että päivä on ollut loistava, Jokke oli saanut sen 3vuoden piinan päätökseen ja koukuttanut 52cm harrin! samalla päässeen metri kerhoo, tulpatärpillä nousi se 52 ja 48 harri, myös Jugipoika oli ottanut komeita erävoittoja ja 50 ylityksen! joten mahtipäivä kaikille. Tässä vaiheessa Sipekin tuli teltasta pihalle ja kysyin että missä ollaan oltu ja kerrottuamme että tulimme jokea pitkin alas piti Sipe meitä vähän hulluina, sieltä on matkaa kuitenkin n. 12-15km joten ei se ihme että matka kesti melkein 12 tuntia siitä kun lähdimme harjanteen päältä lounastauolta kohti leiriä. 

Oli kylmä, oli hallayö. Teltan katto oli jäässä, silti minun kahdenpäivän pesutaktiikka piti ja tämä päivä oli se jolloin se piti aloittaa, joten siinä tärinässä ja kylmyydessä sillä ei ollut enään merkitystä, koska ei se sen enempää palelisi. Joten ei muutakuin vaatteet narikkaan ja kylpylää kohti! muut pitivät minua ja Viliä hulluina, mutta samaan paleluun se meni missä muutenkin. Kylvyn jälkeen oli aika pestä hampaat, polttaa iltasavuke ja ottaa muutama kuva usvaisesta auringon noususta joen virratessa rauhallisena ja painua korvalleen.

Written By: Atte Valkama

Team KojamoRalli @ Finnmark

Finnmarkin valloitus 

päivä 1

Taaseen on tullut luvattoman pitkä tauko kirjoituksista, sillä Norjan reissun jälkeen oli päivä väliä ja sen jälkeen alkoi uuden asunnon remontointi ja muuttohässäkkä joten nyt on pitkästä aikaa aikaa keskittyä tähänkin. Jotenka.......

Olimme koko talven ja kevään puhunut matkasta Finnmarkin mahtavaan maailmaan, ikimuistoisesta telttaretkestä. Kevään tullen puheet vain lisääntyi ja kuumoitus alkoi tästä matkasta. Tuli kesä ja saatiin lyötyä päivät lukkoot, heinäkuun 21.päivä aloittaisimme matkan. 

Mukana oli Kojamon porukasta tutut Pietari "sipe" Sipponen, JussiPekka "jugipoika" Myllymäki, Jussi "taimen" Wacklin, Touko "jokkepappa" Eräjärvi ja minä. Vierailevana tähtenä matkaa taittoi myös Vili Laajisto ja jossain määrin sipen veli Hannu.

No vihdoin se viikko koitti että lähtö alkoi olemaan todella lähellä, sovittu 21.päivä tuntui silti niin kaukaiselta haaveelta että päätimme Jussin ja Sipen kanssa että lähdemmekin jo 20.päivä perjantaina, muiden tullessa toisella autolla lauantaina perästä. 

Vihdoin koitti se Perjantai ja matka alkoi meidän pihasta klo 10 joka pitkän ja tuskallisen ajomatkan jälkeen päätyi Ounasjoen mökille, ilta saunan ja muutaman olusen ja siimojen liottelun merkeissä. Tässä illalla siimoja suoristellessa saimme taas nähdä miten se ammattimies Sipponen hommaa toteuttaa, itse en meinaa saanut mitään vaikka oli ns. "kotikenttä" etu ja ei se Jussin saalis sen kummoisempi tainnut olla, Sipen väsytellessä toinen toistaan komeampia LOHIA! ihan aitoja oikeita poikaslohia ja muutamia pienempiä harjuksia. Kello tuli sen verran että päätimme lähteä saunomaan ja nukkumaan jotta jaksamme aamulla olla hyvissä ajoin liikkeellä ja taivaltaa kohti Norjan huikeita mestoja.

Laitoimme kellot soimaan aamusella ja aamupalan syötyämme pakkailtiin vehkeet ja soudeltiin toispuol jokkee, josta aloitimme matkaamaan ehkä ne tuskaisimmat kilometrit, kaikki reissukalastajat tietänee nämä matelevat viimeiset 200km.... Ajeltiin Enontekiölle jossa pysähdyttiin kauppaan ja tankkaamaan auto vielä täällä persaukisten maassa, sillä rahaa meillä ei tulisi olemaan Norjan "hieman" parempaan elintasohinnoitteluun. Kaupassa käynti oli hyvin perinteinen mitä Jussin kanssa olemme matkoilla tottuneet tekemään, ei päätä ei häntää, molemmat paniikissa rempoo kamaa kärryyn yhtään sen enempää ajattelematta ja puolia ostoksia "unohtamatta" sillä aina on niin perkeleen kiire kalastamaan.

Tässä vaiheessa liityimme Kojamon loppupoppoon ja vierailevien tähtien joukkoon. Tästä lähdimme sitten konepelti toisen takavaloissa kiinni kohti rajaa. Rajan ylitys hoitui ja puhelimen kenttä vaihtui ja hinnat pomppas het 100 kertaiseksi. No vielä olisi jäljellä kalakamojen desifiointi ja taival kohti tuntematonta.

Taival kohti tuntematonta tuli ehkäpä sillä että tämä ensimmäinen paikka jossa kalastimme on vieläkin itselle mysteeri, sillä ei mitään hajua missä oltiin tai mikä paikan nimi oli, jätkät kun oli suunnitellu reissun jo valmiiksi niin mitä sitä kyselemään sen enempää, mennään sinne minne muut vie. Desifiointi torpalta alkoi vasta sittenkin ne tuskaiset metrit, vielä PUOLTOISTA tuntia auton kyydissä! ei mitään järkeä kiusata itteensä tällä tavalla, tai niin luulin kunnes auto pysähtyi ja sain kuulla että parinkymmenen minuutin patikointi olikin vaihtunut useamman tunnin lompsimiseen, ja mikä parasta, kahluukamat päällä!

No ei siinä auttanut kuin ottaa voimalaitos työmään asenne, eli leuka rintaan ja töppöstä toisen eteen, eteen tai taakse sen kummemin katsomatta. Vihdoin pysähdyttiin, olin jo hetken onnellinen että nyt! paskanmarjat, Sipe sano että nyt ollaan puolessa välissä että pidetään vaan tauko. No syvään henkeä ja töppöstä toisen eteen rakkojen raastavan jokaisen kantapäitä, meinaa se että kahluukengät kastuu ensimmäisen 100m matkalla ja et malta kiristää nauhoja niin siinä on lopputulos. Patikointia oli takana reilusti yli 10km ja tässä vaiheessa näin kun Sipe laski rinkan, katsoin hetken että tasainen maasto ja joki virtaa vieressä, tajusin että nyt ollaan perillä, en kuitenkaan uskaltanut uskoa siihen ennenkuin kuulin että myö leiriytään tähän! AHHAHHH! höllii! Rinkka pois selästä ja sitähän meinas olla heti naamallaan kun hävis paino harteilta, olihan sitä rinkkaa raahattu jo ihan tarpeeksi monta tuntia.

Leiri laitettiin kasaan alle 15min ja ruokakin oli jo vedetty napaan alle tunnissa, ja sillä aikaa kun murkinat valmistui laitettin tietysti kalavehkeet reilaan että pääsee mahd nopeasti kalaan, tässä vaiheessa Sipe oli kerinnyt jo jallittamaan muutaman Harrin. Kalastelimme tämän illan leirin läheisyydessä jokaisen saavan tasaiseen tahtiin hyvänkokoista harria, 40-52cm ja Vilikin otti erävoittoja elämänsä ensimmäisistä harreista! Muutamia tunteja tässä meni ja jossain vaiheessa vetäydyimme iltapalan merkeissä teltalle istuskelemaan. Tehtiin tietenkin yhteenveto päivän kaloista ja paikasta ja rakoista ja paikasta ja vedestä yms. Taisi siinä sivussa lirvahtaa muutama huikka jostain teltan eteen eksyneestä yksinäisen oloisesta konjakkipullostakin.

Näiden jorinoiden jälkeen oli aika käydä vahaamassa leegot suusta ja painaa pää siihen vaateläjään mitä tyynyksi kutsuttiin, Jussin toruessa unohtunutta makuualustaa.....

Written By: Atte Valkama