Kuusaankoski

Kuusaan iltapisto

Laukaan kunnassa sijaitseva Kuusaankoski on monelle perhokalastajalle se ison kalan mahdollisuus. Viimekesänä täällä tuli kalasteltua enemmän ja vähemmän, vaikka vesi oli todella korkealla koko kesän jokapuolella. Kuusaa on kohde, jossa on monia mahdollisuuksia. Kohteen tunteminen ainakin kahlaajan silmin on melkeimpä välttämätön, virran aliarvioiva löytää joko itse itsensä tai joku muu voi löytää hyvinkin nopeasti kellumasta alasuvannosta jos tätä luonnonvoimaa aliarvoi.

Lähdin tilaisuuden tullen tekemään iltapiston koskelle ja arvatakkin saattaa, setiksi valikoitui larppakeppi. Pinturi jolla oli tarkoitus kalastaa, unohtui kotio. Olin paikanpäällä n.klo 19;30 ja koitin pukea kahlureita päälle kun puhelin rimputti jatkuvalla syötöllä ja jo pelkkien housujen vaihto kesti n.20min. Jossain vaiheessa luovuin puhelimesta että saisin kamppeet päälle.

Perhoiksi valikoitui perinteinen kovakolmikko ja siimaa koristi pt, hares ja tietenkin salalarva. Aloitin kalastuksen niskalta ja ensimmäistä kertaa vesi oli sillä tasolla notta kosken keskelle pääsi kahlaamaan. Elikkä ei muutakuin keskelle lompsis. Hetken siinä siimoja kerkesin liotella ja eikö sieltä sen kerran kun keskelle pääsee, tule joku saatanan turistilauma veneella heittämään luotto lottolippaa niskalle. Kostoksi heille sain muutamalla heitolla hyvänkokoisen säynen, eli tinken sanoja lainatakseni jumalaton JÄTKÄ! mies kun ei kalalajia tiennyt. Jätkää väsytellessä ja haavin heilahtaessa kuului veneestä murinaa. Päästin kaverin takaisin polskimaan ja kahlailin keskemmälle. Eikö sieltä ruvennu perkele lentää uistin aivan metrin max. kahden päähän. Ajattelin jo että alan heittämään kivillä takaisin. Ei sitten minkäänlaista kunnioitusta muita kalastajia kohtaan näillä kuusaan OPPAILLA! jotain rajaa siihen touhuun. Onnekseni sain vajaa 45cm taimenen niskan imusta ja sen verran vitutti se lusikoiden molske siinä jaloissa, että teki jo mieli heittää sillä taimenella sitä porukkaa, kunnioitus kaloja kohtaan kuitenkin vei voiton ja tämä sai jatkaa matkaansa.

Päätin tässä vaiheessa että lopetan niskalla kalastamisen, kerta sinne oli niin kova hinku heitellä muillakin. Kahlasin takaisin rantaan ja menin sillan alapuoliselle alueelle kalastamaan. Täältä löysin muutaman hyvän särjen ja yhden kirjolohen. Sen verta kirjo pisti kampoihin ja melskasi siinä montulla että en sen koomin kohtaa viitsinyt jäädä nuohoamaan. Tässä vaiheessa luvanvalvoja huuteli sillalta ja käväisin autolla näyttämässä kalastuslupani....... ja sori jätkät. Tällä kertaa se oli oikeasti ja maksoin jopa kaikki entisetkin pois....

Menin tämän jälkeen Varjolan puoleiselle rannalle ja lähdin etsimään tätä meidän Jugipoikaa monia kertoja kiusannutta isomusta. Tätä en piuhojen perään saanut ja jatkoin ylemmälle kiven takuselle. Tältä reunalta löysin yhden taimenen joka olikin illan ainoa evällinen toveri ja kiva yllätys. Mittaa oli n.40cm ja kännykällä kuvaa ottaessani, päätti täplätakki hypätä takas koskeen ja jatkaa eloaan siellä missä kuuluukin. Jatkoin ylöspäin ja tämä seuraava paikka joka on naksuttanut viimekesästä lähtien, oli nyt mahdollista kalastaa. Tosin pienen pieni riski siinä ja kuolemanuhalla kahlausta oli luvassa, mutta tietääpähän kahlanneensa. Roimin ja rämmin läpi kuohujen ja vaikka tällä kertaa en uimassa käynyt, ei silti paitakaan kuivana säilynyt. Sen verran kova virtaus ja kuohut olivat, notta naamakin siinä roiskeessa kastui. MUTTA VIHDOIN olin tällä paikalla josta olin haaveillut pitkään. Parin heiton jälkeen iski kiinni ja minuutin taistelun jälkeen päätti taimen kuitenkin ottaa ja lähteä omille teilleen. Vaikka kohta on iso ja oletin siellä olevan enemmänkin kaloja, en saanut muutakuin nöyhtää ja paskaa koukkuihin, muutamat tapsit poikki ja märät vaatteet. Tietääpähän ensikerralla käydä kokeilemassa uudestaan.

Hämärä alkoi painaa ja kahlasin takaisin rantaan Tässä vaiheessa jo lupatarkastaja kävi sanomassa, ettei millään haluaisi minua huomenna alasuvannosta ettiä kellumasta.... Jatkoin kuitenkin rannantuntumassa kalastusta ja sain yhden eväleikatun taimenen ja mitäpäs muutakaan suunpielestä löytyi kuin salalarva, aivan kuten kaikilla muillakin tähän mennessä. Menin vielä yhden kuohun ylemmäs ja n. 5minuuttia heitettyäni puri salalarvaa seuraava uhri. Taimenhan se siellä ja kokoa reilu 40cm. Kuvia kaloista ei ole. Tai on, mutta ne eivät ole tietyistä syistä julkaisukelpoisia. Tämäkin teille selvinnee jossain vaiheessa jos olet tarkka silmäinen.

Pimeä ja vesisade painoi päälle, tässä vaiheessa oli vain mukava istuskella ja katsella noita kuusaan kuuluisia lojauksia niskan imun tuntumassa. Keräilin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin kotio. Matkalla ajattelin että elän elämäni kesää, monista asioista huolimatta olen kalastanut tänäkesänä todella paljon ja sama tahti näyttäisi jatkuvan, kaikesta en ole voinut kirjoittaa sillä pitäähän sitä olla muutakin salaista kuin yksi larva. Eikä sen puoleen, en ole kerinnyt ja reissuja tulee tehtyä kokoajan joten jotkut unohtuu väkisinkin. Senkin takia elän elämäni kesää kalastuksen kannalta sillä pääsy ekana kunnon kisavuotena vei aina finaaleihin saakka ja kalojakin on noussut äärimmäisen hyvin.

Mainittakoon vielä Kuusaankoskesta sen verran, että voimia kiipeilijälle joka loukkaantui lähipäivinä tapahtuneessa onnettomuudessa ja pikaisia paranemisia. Onnettomuudessa menehtyneen nuoren pojan perheelle myös erittäin paljon voimia ja jaksamista.

Writed By: Atte Valkama

Naarakoski

Naarakosken kuohut

Kesä on jo pitkällä ja heinäkuukin alkaa näyttelemään loppua. Hyvän ystäväni Niko Saksisen kanssa oli puhuttu taas koko kevät ja kesä jostain kalastusreissusta jonnekkinpäin. Perinteiseen tapaan molemmilla on aina pirunmoinen kiirus ja aikataulut eivät meinaa natsata ollenkaan. Kuitenkin kävimme Nikon luona katsomassa heidän uusinta tulokasta ja viemässä pienelle tytöntylleröiselle nimeäjäis lahjan ja kahvittelemassa.

Samalla siinä saimme sovittua että tulevana lauantaina lähdemme jonnekkin kalaan, paikalla ei väliä kunhan vain kalalle yhdessä päästään. Tuli lauantai ja puoliltapäivin sovimme kohteeksi Naarakosken. Koskikohde oli itselle aivan tuntematon ja kuulemani mukaan vaikea kalastettava, lyhyt, rännimäinen koski. Suostuin kuitenkin tähän sillä kuulemamme mukaan yläpuoliset juoksutus luukut oli säpissä ja vesi laskenut reilusti, jolloin koski on hieno kalastettava. Tosin täälläkin tarvii joidenkin puheiden mukaan olla "hullu" kahlaaja jos haluaa koko kosken kalastaa, mutta sehänvain minulle sopii. Tänäkään kesänä kun en ole montaa reissua päässyt ilman että olisi kalsarit kastunut, ei se tuonut muutosta tällekkään reissulle.

Sovimme alustavasti että näemme Hirvaskankaan abc:llä klo 17;30 ja siitä jatkamme matkaa kohteeseen. Kellon lyödessä kolme iltapäivällä tuli Nikolta puhelu jossa ilmoitti että myös Miika Aaltonen lähti mukaan matkaan ja miehet olivat jo koskenrannalla, malttamattomuutta oli havaittavissa... Minä vielä oli kotona ja sidoin illan ottipelejä ja ruokakin oli vasta valmistumassa. Päätimme Maijan kanssa pitää aikataulusta kiinni ja lähteä kotoa klo 17:sta. 

Naarakosken rantaan päästyö oli kaksikko paistattelemassa makkaraa ja itsellä alkoi vehkeiden kasaus, larvakeppi yllättäen siitä kasautui ja perhoiksi valikoitui edellisiltana Muuramenjoen poikasmerkkauksessa toimineet hares, pt ja salalarva. Päivä oli helvetin kuuma ja reiden huusivat hoosiannaa sillä ensin keskiviikkona olin salaojalla koko illan, perjantain Muuramenjoella tekemässä merkkauspyyntiä ja nyt Naarakoskella. 

Siinä pikkuisen jutusteltua ja eväsleivän jälkeen aloitin kalastuksen kodan edestä ja n. 20min kalastuksen jälkeen sain ensimmäisen n.45 cm taimenen joka oli eväleikattu. Tämän jälkeen jatkoin ylempää kiventakusta ja n.15min jälkeen sain toisen eväleikatun taimenen. Muu porukka oli mennyt ylemmälle koskelle ja päätin itsekkin lähteä tänne kalastamaan. Kävelin siis yläkoskelle ja hetken katselin muiden kalastusta ja tein pikku pläänin mistä aloitan kalastuksen. Itse Naarakoski näyttää todella vaikealta kahlattavalta ja joidenkin silmiin varmasti vaaralliselta, mutta eihän se ole kuin pintavirtausta mikä siinä melskaa....

Lähdin siis keskelle sillä tyhjää näytti siellä kalastajien puolesta olevan ja kaikki muut lirkki vain rantoja. Kahlasin ja larvastelin sieltä täältä, kunnes humpsahti ja kainalot kastui, löysin siin hyvän montun... Harmi että löysin sen kahlaamalla enkä kalastamalla, varma kalanpaikka. No ei se, jatkoin kalastusta ja hetken päästä vapa taipui ja nymfiä puraisi eväleikattu reilu 45cm taimen, vapautus ja homma jatkui. Muutaman minuutin jälkeen siimoja vietiin taas, sain seuraavan kiven reunalta jo hieman paremman kalan, vaikka tämäkin oli EVÄLEIKATTU, oli se kuitenkin pulskassa kunnossa ja mitta venyi 51cm. Ei muutakuin kala kasvamaan takaisin. hieman ylemmäs kahlattua ja hetken heiteltyä siimoja vietiin taas. Tämä kaveri laittoi jo hieman kampoihin ja haaviin solahtaessa se osoittautui 45cm eväleikatuksi taimenoksi........

Kävin aina niskalla asti ja nyt oli jo pitkä tauko ja hyvien särkihätsingin jälkeen nymfiä puraisi vajaa 50cm kultaisen peitteen omaava, tosin eväleikattu taimen. Sen kyllä huomasi että Naarakoskella ei ollut vieraillu hetkeen toista kalastajaa joka olisi uskaltanut kahlata keskelle, sillä kalaa tuntui olevan ja kuumasta päivästä huolimatta puri hanakkaasti perhoihin. Tämän kalan jälkeen oli aika mennä kodalle nesteyttämään itseä hieman ja syömään eväsleipänen ja jutustelemaan muiden kanssa kuinka päivä on mennyt.

Spekuloinnin jälkeen päätimme Nikon kanssa lähteä vastarannalle, jossa yksi kalastaja oli larvastanut viimeiset 3h. Päätimme kuitenkin lähteä koluamaan hänen perässään monttuja ja yhden kalan oli herra jo sieltä saanut, mutta ei se anna jos ei yritä. Kävelimme toiselle puolelle ja meikäpojan reidet olivat aivan tulessa, mutta mentävä se oli. Pienet lipat rannassa vedettyä pääsin aloittamaan kalastuksen ja kolusin ekaa monttua josta tärähti kiinni sellainen reilu 40cm evätön taimeno. Tässä vaiheessa tuli Huopana mieleen ja mietinkin että oonko oppinut kalastamaan, onko tämä unta vai miten helvetissä näitä kaloja nyt näin nousee. Muutama vuosi taaksepäin olisi tämä ollut luultavasti munat pataan reissu, mutta hyvä näin. Oppi on siis mennyt perille, mitä taidokkaat Pietari "sipe" Sipponen ja Mikko "rysä" Räsänen sekä kilpailuissa paljon nähty taito on jossain määrin imeytynyt myös itseeni. Täytynee siis kiittää herroja myös tässä vaiheessa.

Vapautensa saaneen taimenen jälkeen menin hieman ylemmäs ja kiventakunen kovan virranreunan kera näytti herkulliselta. Uitin monta uittoa, mutta perhot eivät menneet niinkuin halusin. Löin niin perkeleen kovaa perhot pinnasta läpi kuin vain sain ja parin tälläisen ruimasun jälkeen siima pysähtyi ja jurominen alkoi, taistelu sen montun herruudesta. Olin tyly ja en antanut kalalle yhtään löysää ja pakotin sen pois omasta turvapaikastaan jolloin sain sen kovan virran yli itseni yläpuolelle jolloin haavitseminen kävi vaivattomasti. Tämä eväleikattu oli myös n.50cm ja oikein hyvässä kunnossa. Hetken elvytettyä se roimasi pyrstöllään veden silmille ja lähti takaisin valloittamaan omaa monttuaan. Reiden oli tulessa ja hämärä painoi jo pahasti päälle, päätin vielä yhden hyvännäköisen kohdan kalastaa ja sen jälkeen saisi riittää. Tässä vaiheessa alapuolelta kuului riemun huutoa " WUUUUUHUUUUUUU" raikuin taivaalle ja Nikon vapa niiasi, Nikon taimen oli enemmänkuin totta! Olin itse nyt tämän seuraavan paikan edessä ja ekalla uitolla tärähti. Hetken pinnassa melskaamisen jälkeen haavi heilahti ja reilu 40cm istari oli käsissä. Kala takaisin uimaan ja vehkeet kasaan. 

Naarakoski oli mielenkiintoinen tuttavuus, hieno paikka ja paljon kalaa. Vaikka täältä tuli pelkkiä istareita, oli se silti mukavaa, koska tiesin että paikka pyörii istutusten parissa ja luonnonkala on harvinaisuus, joten sitä en odottanutkaan saavani.

Päivä oli erinomainen vaikka todella lämmin ja myös Miika oli saanut yhden taimenen haavin perukoille, Maijalla taaseen meni yksi vapa poikki ja yksi kala katkoi siimat. Kaikilla siis tapahtumia joten päivä sujui hyvin. Oli aika pitää nuotiopaskanjauhanta hetki ja syödä loput eväät.

Kiitokset vieraileville staroille!

Writed By: Atte Valkama

Tuo kuuluisa Huopana

Huopanan istukkaat

Lapista oli palattu vasta edellisenä päivänä, mutta kalastuspoltteet olivat kovat. Tämä pohjoisen reissu oli kutakuinkin kaikkia aikaisempia reissua erinlaisempi, sillä mukana matkassa oli tyttäreni Jessica ja pikkuveljeni Joel. Jessica on nyt 7v ja pinkki virveli oli jo jonkun verran käytetty ja pikkuveikka kun harjooootteli perhokalastusta niin itsellä ja Maijalla tuo kalastus jäi jonninverran vähälle. Tosin lasten ja Maijan mentyä nukkuman hävisin kuin pieru saharaan perhovehkeiden kera. Viikko sillä reissulla vierähti ja matkan aikana käväisimme Ounasjoen mökillä, Ivalon mökillä ja kaksi yötä vietimme rovaniemellä.

Viikko oli takanapäin ja jo kotimatkalla meinasimme jäädä kalalle Viitasaarelle, mutta pikkuveljen huono-olo ei antanut periksi joten ajelimme aina kotia saakka. Seuraavana päivänä kuitenkin Jessica meni jo pappalaan yöksi jolloin avautui mahdollisuus päästä kalalle. Hetken mietittyä kohdetta, valikoitui paikaksi Huopana. Uuden lupapolitiikan ansiosta ja heinäkuun jolloin kaikki kalamiehet karkaavat Norjan puolelle, ei huopanalla ollut tavattavissa muita. 

Paikalle päästyä kellon viisarit osoittivat alas ja ylös, eli klo 18:sta. Kamppeet kasaan kalalle... Aloitin oman kalastuksen ylemmän sillan alta ja saaliiksi nöyrtyi muutamia särkiä, peli oli siis auki. Ajatuksissani hakkasi vain tuo Mikko "rysä" Räsäsen lause "ei muutakuin kuninkaanväylään, 3 salalarvaa kiinni ja taimenia tulee jatkuvalla syötöllä". En kauaa malttanut tätä sillan alusta ronkkia, joten päätin lähteä kuninkaanväylää larvastamaan. Niskalle kahlattua tein niinkuin Rysä oli sanonut, mutta jättäen keskiperhoksi mustansurman.

Larvastelin ja kolusin monttuja, ensikertaa kun tätä väylää kalasti oli vähän kahlaamisessa hakemista. Kuninkaanväylä ja Rysän puheet eivät ollut paskapuhetta. Koko väylän larvastellen ja salalarvoja uittaen, taipui vapani kaarelle ja haavi heilahti 9 kertaa... Vaikka kalastin ehkäpä elämäni parasta suoritusta saaliin kannalta, harmitti se kuitenkin että jokainen näistä oli 45-50cm välillä oleva tummahko istukas, vain pieniä poikaisia tuli muutamia jolla oli evä tallella... Huopana, tuo historiallisen kuuluisa taimenkoski ei vakuuttanut. Alhaalla kun nousin sillalle ja kävelin takaisin ylös, harmitti todella sillä olisin halunnut kuvan kuuluisasta huopanan taimenesta. Olen ehkä tänäkesänä ollut kuvien puolesta kranttu, sillä olen ottanut vain kuvan kalasta jolla on kaikki evät tallessa... 

Kalastin ison sillan alusen vielä tältä kahvion puoleiselta rannalta ja sain yhden taimenen pysymään hetken kiinni, kuitenkin kaveri päätti ottaa hypystä karkuun tekniikan...Tämän jälkeen lompsin autolle ajatuksena syödä hieman ja miettiä seuraavaa siirtoa.. Autolle päästyä tajusin että avaimet eivät olleen minulla.....no PRKL!

Vapa kainaloon ja takaisinpäin....

Kuninkaanväylä oli sen verran rauhoittunut ja kello oli miltein ilta kymmenen, joten päätin lähteä koluamaan josko luontainen kala olisi aktivoitunut ja ruvennut herkuttelemaan.. Kahlasin niskalle ja muutaman heiton jälkeen vapa taipui todella... Nyt siimanpäässä oli vahva yksilö, potkut tuntui voimakkaasti ja toverin määrätietoisuus vakuutti. Kaikkeni tein ja liikaa löysää en kalalle antanut, jotta saisin vavalla annettua painetta. Tässä vaiheessa kahlauksen varovaisuus oli historiaa ja kala määräsi sekä suunnan että tahdin. Pidin siiman kokoajan lyhyenä ja annoin vavan tehdä töitä ja perässä menin minkä kerkesin. Veikkaan notta ensimmäistä kertaa ei tämä kaveri ollut koukku suussaan sillä tuli tunne että tiesi tasan tarkkaan miten siitä pääsee irti. Suunnilleen puolessa välissä väylää, menee vasemmassa reunassa komiat kuohut ja kivet jonne en olisi halunnut tätä päästää, Kuitenkin 3luokkanen larvakeppi oli niin helisemässä ja samalla kun kahden ison kiven välinen imu otti miehestäkin otteen ja hengissä säilytessäni päästin siimat sormien välistä jotta sain kiven reunasta kiinni ja vältin oman hukkumisen. Tällöin kala pääsi juurikin sinne ja tapsit jäipi kivikkoon kiinni ja se oli soronoo ja kiitos taistelusta...

Tämän jälkeen hieman huilattua jatkoin kalastusta ja sain vielä loppuväylästä 7 taimenta, joista tasan 1 oli luonnonkala. Koskaan aiemmin en tälläistä saalismäärää ole saanut, mutta luultavammin säiliöauto on käynyt lähiaikoina myös huopanankoskella. Vaikka kaloja tuli paljon ja päivä oli hieno, jäi silti huopanasta aika paska maku. Tuo mistä huopana on maineensa saanut "hienot, suuret luonnontaimenet" olivat totaalisen poissa ja mieleeni jäi istariojamainen tunne, valitettavasti.. Tuskin tulee ihan heti uudestaan mentyä.

Niin ja se mitä perhoihin tulee, niin kaikki kalat sain todellakin tällä salalarvalla joka on aivan huikea perho, salainen ja erittäin toimiva. 

Kuitenkin iso kiitos Huopanalle ja kauniille suomen kesäillalle.

Writed By: Atte Valkama

Ruoto Muuramenjoen Sm-karsinta

FFC JKL @ Muuramenjoki

29.6.2013

Muuramenjoen Sm-karsinnat käytiin 29.6 ja kesäkuinen erittäin lämmin viikko oli tuhota koko kilpailun. Muuramenjoen vedenlämpötila nousi alkuviikosta jo yli 24asteeseen ja kisat meinattiin jo perua. Kuitenkin suurten järjestelyiden takia vedätimme aivan viime pisaraan asti peruuttamista. Viikon puolivälin paikkeilla kuiten tuli sadetta ja ukkosmyräkkä sekä öiset lämpötilat laskivat sen verran että vesi päästi jäähtymään ja kisat saatiin pidettyä.

Muuramenjoen karsinta oli monellakin tapaa ainutlaatuinen, sillä kilpailussa toteutettiin samalla myös RKTL:än taimenpoikaus merkkausta. Tosin vedenlämpötilan takia kisasta tuli enemmänkin särkikisa kuin taimen/kirjolohikilpailu. Samalla myös jokainen kilpailija pääsi kalastamaan ainakin yhden poolin taimenen rauhoitusalueella.

Kilpailu alkoi kello 9 ja arvonta aloitettiin klo 8;15:sta. Arvonta meni hyvin ja kilpailijat pääsivät samalla jopa vähän tutkimaan Ruoto Oy:n lahjoittamia palkintoja.

Kilpailu oli viimeiselle jaksolle asti todella todella tiukka kärkikolmikon osalta, luultavasti ensinmäinen karsinta jossa itse olin mukana kun kärkikolmikko selvisi oikeasti vasta tuloslaskennassa, ei jaksojen välisessä spekuloinnissa. Muuramenjoen karsinta oli ensimäinen Fly Fishing Club Jyväskylän järjestämä karsinta. Päivä kului ainakin omalta osaltani hyvin ja nopeasti vaikka erityisjärjestelyistä ja taimenpoikaismerkkauksesta johtuen joillakin kilpailijoilla, kuten itsellä tuli aina 4h tauko ilman mitään tekemistä, koska valvonnan rauhoitusalueella toteutti seura itse, sillä merkkaamista ei olisi keritty opastamaan jokaiselle kilpailijalle erikseen.

Päivä oli erittäin lämmin ja aurinkoinen, joten epäilen että jaksojen välisen tauot tekivät kilpailijoille ihan hyvää, saivat rauhassa tankata nestettä ja pysytellä varjossa. Ainakin omalla kohdalla tuo 4h tauko teki hyvää, sai kahluukamat pois ja pääsi jäähyttelemään ja pitämään kunnon levon ruokailun jälkeen. 

Ruokailu tapahtui paikallisella Keljonkankaan Teboil huoltoasemalla jota emme voi tarpeeksi kiittää ilmaisesta lounaasta. Tarjolla oli vielä itse toivottua perunamuusia ja lihapullia, jotka kilpailijat hotkivat mahaansa onnesta soikeana. Teboilin pöydästä kuului jopa huuto että " en käy enään ikinä missään muualla kuin tällä teboililla, nyt jää muut lounaspaikat taakse"

Suuret kiitokset vielä Teboilille ja heidän henkilökunnalle.

Kuten jo alussa sanoin niin kilpailu kääntyi viikon hellejakson takia enemmän särkikisaksi, joka yllätti ehkäpä ainakin itseni ja luultavasti monet muutkin kilpailijat. Tässä lista saaduista kaloista päivän aikana:

Särki 107kpl

Taimen 45kpl

Kirjolohi 35kpl

Säynävä 14kpl

Lahna 5kpl

Yhteensä kaloja nousi siis 206kpl ja isoin kala osoittautui 52cm taimeneksi jonka Markus Koskinen kuittasi nimiinsä.

Tarkat poolikohtaiset tilastot ja tulokset löytyvät täältä.

Top 3 ja palkinnot:

Ville Ristolainen ja Ortlieb reppu sekä Patagonia telttakengät.

Jyrki Hiltunen ja Ruoto FishWear huppari sekä Patagonia telttakengät.

Janne Miettinen ja Patagonian telttakengät.

Huippupalkinnoista vastasi Fly Fishing Club Jyväskylän pääyhteistyökumppani Ruoto Oy jonka kanssa yhteistyö on alkanut moitteettomasti ja mollemmat tekevät parhaansa saavuttaakseen parhaan lopputuloksen.

Kiitokset vielä kerran kaikille mukana olleille kilpailijoille ja valvojille sekä mukana olleille yrityksille joista mainittakoon vielä kerran Keljonkankaan Teboil ja maistuva lounas, sekä Ruoto Oy ja huikeet palkinnot.

Tässä kuvia päivän kilpailusta....

Ville Ristolainen

Heti aamusta oli havaittavissa jo rentoutta

Ville Ristolaisen taidonnäytteitä

Jouko Ijäs

Jännityksestä nuppi turvoksissa

Audikin sai uuden tuulilasin päivän aikana

JussiPekka Myllymäki

Mikko "rysä" Räsänen, Atte Valkama ja Jyrki Hiltunen

1`st

Jyrki Hiltunen ja sija 2.

Kiistaton kärki

Top 3

Writed By: Atte Valkama

Lappi Kutsuu!!!!

Rakkaudesta lappiin

Vihdoin oli aika päästä oikeasti perhokalastamaan ja tekemään sitä mistä minä tässä lajissa tykkään ja miksi minä tätä harrastan. Pitkä talvi oli takana ja todellinen karsintojen rumba...

Vihdoin oli aika pakata laukut ja tunkea ne autoon, sekä ottaa nokka kohti lappia, Ivaloa. Tämä oli yksi niistä reissuista mistä olin pitkään jo kerinnyt haaveilla. Mukaani lähti erittäin hyvä ystäväni ja kalahommissa tunnettu lähinnä saamamiehenä............ Taneli "tinke" Kankainen kun viimekesän Ounasjoen reissulla veti Maijan kevyesti pienet kahluuhousut ensinmäisen kerran jalkaan niin olihan siinä pokassa pitämistä, asiaa ei ehkä helpoittanut yhtään aurinkolasit jotka nimesimme Nyyqooordiksi. Muistoksi vielä kuva..

Ivalo siis kutsui meitä luokseen ja matkaan startattiin juhannus sunnuntaina joskus klo 15 huitteilla ja edessä pitkä matka istuimista.....Perillä! Toistaiseksi nopeiten mennyt matka mitä olen lappiin istunut, ehkäpä syynä oli että emme Tanelin kanssa olleet kerinneet näkemään moneen viikkoon joka on helvetin pitkä aika. 

Mökille päästyä oli aika keitellä kahvit, nuo kesän ekat pannukarkeat ja kohottaa malja. Kotoa paniikin lomassa kun tajusimme nottei alko olisikaan auki, nappasin mukaan jotain millä kieltä kostuttaa perille päästyä ja kohteeksi joutui jonnin sortin skumppa. No, mutta mikäpäs sen parempi tapa aloittaa loma kun poksauttamalla..?

Siinä vierähtikin useampi tunti pihalla istuskellessa ja jutellessa niitänäitä. Seuraava aamu kuitenkin johdattaisi meidän kalalle joten ihan hirveetä iloliemioloa ei viitsinyt itselle hommata. Skumppa nurin ( siis koko pullo ) ja parit oluet ja sanotaanko näin että kellon lyödessä jo aamu 5:ttä oli ihan hyvä aika laittaa korvalleen.

"aamu" kun valkeni ja kello löi jo 14:sta päätimme lähteä perhokalastamaan. Keli oli aurinkoinen ja todella lämmin, varmasti reilusti yli 30astetta mittarissa olisi ollut ja olikin kun älysi vain katsoa, tuuli oli kuitenkin aikamoinen ja se minne ajattelin meidät kalalle viedä, se ei olisi onnistunut. Päätin siis näyttää ensin paikan joka on yleensä kermana kakun päällä ihmisille jotka kyseiseen paikkaan pääsee. Kamat siis kasaan ja kalalle ja tässä vaiheessa voin sanoa että nyt oli jo miehessäkin perhokalastajan näköä, jalassaan visionin oikean kokoiset housut ja ruoto oy:ltä koeajossa olevat vissun Converset.

Lähdimme taivaltamaan koskipätkää ylöspäin ja löysimme hyvin, itseasiassa en ole vuosiin saanut paikasta näin hyvin tammukoiksi kutsutta pikkutäplätakkeja, sain kaikkiaan 21kpl näitä ja harmikseni Ivalon hotelli Kultahippu ei ollut enään auki saapuessamme Ivaloon ja en saanut näin otettua näistä DNA näytteitä joita lupasin Inarin RKTL:lle toimittaa. Eli siis aloitin myös tänäkesänä avustamaan pohjoisen suunnalla RKTL:än tutkimuksia taimenen luonnonkannoista ja niiden voinnista ym. Kysyin asiaa ja tarjosin apuani jonka mieluusti kelpuuttivat paikan vähäisyyden tietojen ansiosta ja taaseen oma kalastusurani on jatkunut täällä jo niin kauan että alan pikkuhiljaa löytää jopa kalojakin.

Kuumuus kuitenkin veroitti miehiä sen verran että päätimme kalastella takaisin alaspäin nopeasti ja mennä tekemään nuotiomurkinaa sekä keittelemään kahvit. Näiden jälkeen pakkasimme reput ja köröttelimme venheellä pikkukosken niskalle josta olisi tarkooootus laske vene alas. Tässä ei yleensä ole ollut yhtään kalaa, mutta päätettiin kuitenkin jäädä vähän heittämään ja Taneli se röyti niskantuntumasta sellaisen n.30cm kirkkaan järvitaimenen, joka tietenkin pienen ihastelun jälkeen sai vapautensa. Hetken heiteltyä laskettiin vene alas ja painelimme mökille saunaan ja nukkumaan. Mökille päästyä aurinko porotti täysillä ja kello oli n.02;00 ja lämpömittari huiteli vieläkin todella korkealla... Lämpöä riitti ja lappi tarjosi parastaan..

Seuraavana päivänä lähdimme käymään Ivalon keskustassa hakemassa RKTL:n paketin jonne olisi siis tarkoitus kerätä rasvaevän palasia. 25kpl näyteputkia haettua painelimme hyvän toverimme Alkon kautta takaisin mökille. Oli ruoka-aika ja kahvien vuoro, kamppeet kasaan ja pikku onkiretki, joka piti sisällään pienen kosken koluamisen ja muutaman rasvaevän keräämisen, yhden samsung S4 puhelimen ja Tanelin uinnin ym pientä. Tämän jälkeen niskalle keittelemään kahvit ja maistamaan ystävämme mukaan antamaa Johnny Walkeria. Tämän setin jälkeen painelimme mökille ja untenmaille.

Tästä päivästä tulikin erittäin pitkä sillä heti herättyä päätimme lähteä tälle seikkailulle joka pitää sisällää muutaman koskenlaskun ja soutamista useita kilometrejä ym pientä kivaa. Koskia laskiessamme emme kalastaneet kuin yhden kohteista sillä halusin kerrankin määränpäähän sillain, että jäljellä olisi energiaa kalastaa koskiosuus kunnolla. Paikalle päästyä en uskonut että vesi voisi olla täälläkin niin matalalla, mutta niin se vain oli. Aloitinkin siis homman tekemällä meille ruokaa ja keittämällä kahvit sillä ystävämme antamasta pullosta oli vielä melkoisesti jäljellä ja halusin nauttia kupin tai kaksi ennenkuin menisin kalalle. Ruokaa tehdessä Taneli heitteli hetken ja tuli kuitenkin nuotiolla lämmittelemään sillä miehellä oli jostain syystä kylmä. Nuotiolla istuessamme löysi Taneli miekan näköisen kepin, josta hän kertoi että "hän olisi ollut todella onnellinen pikkutyttönä tälläisestä löydöstä ja siitä kuinka kovan leikin sillä olisi saanut aikaan". Johnny Walker teki kuitenkin tehtävänsä ja mies pääsi irtautumaan hetkeksi ja kuva kertokoon ehkä enemmän tästä tilanteesta.....

Tämän reissun lopputulokseksi jäi muutama tammukka ja purkitettu rasvaevä. Takaisinmatka alkoi ja mökille päästyä hammaspyykki ja korvalleen.

Aamulla heti keskipäivällä herättyä huomasimme, että vettä satoi ja jätimme kalastuksen väliin tältäpäivältä. Otimme vain lonkkaa ja saunoimme. Illalla kuitenkin iski kauhia himo päästä sateesta huolimatta ongelle ja kävimme vielä kopaisemassa yhden pikkupuron, josta sain purkitettua 10 evää ja Taneli sai hurjia ahvenia ja muutaman harrin sekä hauen retaleen. 

Perhona tälläkin reissulla toimi MustaSurma  joka on vain niin hemmetin kova tuolla pohjoisessa. 

Perjantai-illaksi oli kuitenkin tarve olla kotona, sillä Muuramenjoen Sm-karsintoihin aukesi paikka ja otin tämän vastaan. Luvassa oli ehkä yksi odotetuimmista kisoista, sekä aivan huikeita palkintoja joista vastasi FFCJKL:n pääyhteistyökumppani Ruoto Oy. Muuramenjoen kisoista on tulossa kyllä juttu ainakin tänne ja Ruotoblogiin jahka vain sen kerkeäisin tekemään. Tätäkin kirjoitan ja tulin toissapäivänä moottoripyöräreissulta ja tämän Ivalon ja moottoripyörä reissun välissä kerkesin olla kotona yhden päivän. Ja huomenna taas lähden kohti pohjoista, eli kiirettä on ja reissua tulee, mutta koittakee malttaa, kaikesta kirjoitan kyllä tarinat..

Eli muutamantunnin päästä taas nokka kohti kaunista lappia ja jalokaloja, siitähän tässä on kyse?

Writed by: Atte Valkama

GameDay @ Pitkäkoski

Särkiää??

En olisi uskonut että särkien kalastus voisi kun voikin olla niinkin hankalaa silloin kun sitä pitäisi oikeasti saada. Pitkäkosken karsinta kuten moni muukin karsinta oli uusi tuttavuus minulle. Kisasta povattiin edellisvuosien mittelöitä muistellen todella reilukalaista kilpailua, toisin kuitenkin kävi...

En ymmärrä kun olet kalastamassa melkeimpä missävain missä särkikaloja esiintyy, ne ovat riesa. Lupakoskilla kun keskittyy saamaan taimenta niin heittoja ja uittoja sotkee meilkeimpä aina särki. Pitkäkosken kisa oli siitä erikoinen että kisa lähinnä keskittyi pelkästään särkikaloihin, lukuunottamatta muutamia hazardi kirjolohia ja taimenia.

Kisasta on aikaa jo niin paljon ja sijoitus oli huono joten aika hataralla muistilla kilpailu on. Joten tällä kertaa kirjoitan vain tälläisen lyhyen ja ytimekkään tekstin.

Jakso 1..

Nostin lapun A-ryhmään ja aloitin siis kalastuksen, sain ekalta jaksolta haaviin asti 5kpl särkimaailmaan laskettavia kaloja ja useita hentoja tärppejä meni aivan huti ja karkuutuksia oli lukuisia. Ekalta jaksolta mieleen jäi kuitenin että tämähän on toisaalta ihan hauskaakin hommaa. Torvi ulvoi Pitkäkosken sillalla ja oletin olevani tässä röytöjuhlassa ekan jakson 40min poolilla todella heikoilla sijoilla. Moninkertainen Pitkäkosken karsinnan mestari FFCJKL:ään kuuluva Mikko "rysä" Räsänen ja JussiPekka saivat molemmat 6kalaa ja näin ollen sijoituksemme olivatkin yllättävän korkeat näin avausminuuteilla, vielä oli toinen pooli jäljellä 1jaksolla. Valvottavani valitettavasti ei löytänyt yhtään mittaa täyttävää. Jakson toinen puolisko alkoi ja löysin täältä vielä 3särkeä mittakaukaloon ja taisteluparini valitettavasti aloitti kisan blänkillä....

Jakso 2..

Tältä jaksolta muistaakseni löysin kaukaloon 3kalaa, en ihan satavarmaksi mene tätä sanomaan sillä tuloksia kisoista ei sen tarkempia ole vieläkään tullut... Jos oikein muistan niin taisteluparini taisi myös blänkätä tämänkin jakson.

Jakso 3..

Blänkki! ei särjen särkeä perkele...

Jakso 4..

Taisin sielä muutaman limaisen särjenpätkän löytääkkin..

Sijoitukseni oli 14/18

Mikko "rysä" Räsänen 10/18

JussiPekka Myllymäki röyti itsensä aina sijalle 5/18 

Mutta erittäin mielenkiintoinen kisa ja varmasti haen tähän karsintaan uudestaan jos se vain järjestetään, huhupuheiden mukaan kuulemma jokin ehkäpä syyskarsinta voi tulla ja se jääneen viimeiseksi. Harmi sinällään kun hyviä ja tasaisia joki kisoja ei liiaksikaan ole.

Kiitos kaikille mukana olleille ja järjestäjille!

Writed By: Atte Valkama