keskiviikko 27. elokuuta 2014

EFFC 2014 Sweden, Jämtland




Ruattin kilipailut



Heti alkuun pahoittelen etten saanut tekstiä tehtyä viikonloppuna vaikka niin lupasin. Iski jokin mystinen svärjeflenssu ja veti voimat aivan poijes ja het ku vähänkään sai ruotoa irti lakanoista niin jo piti lähteä isäukolle kantoavuksi.


Reissuun kuitenkin lähdettiin Jyväskylästä 5.8 klo 14;00 määränpäänä Turku. Täältä tarkoituksena ylittää mertenteitäpitkin tuo lahukka ja jatkaa aamusella autoilla kohti Östersundia ja majoitusta. Sovimme notta koko porukka painelee Turusta yli samalla kertaa niin ei tarvitse eksyä kun sitten kerralla kaikki. Laiva lähti klo 20;30 muistaakseni ja satamassa oltiin hyvissä ajoin chekc innin tähden. Autot laivaan ja porukalla buffettiin täyttämään vattat sekä muutamat oluset naattimaan. Ilta menikin siinä joutuisasti ja buffan jälkeen kävimme porukalla ottamassa parit väkevämmät ennen nukkumaan menoa. Kaitsu tosin pysyi vesilinjalla....






Seuraavana aamuna olikin ajovuoro ja matkaa majoitukseen oli vajaa 600km. Matkalla meidän piti käydä ostamassa harkkaviikolle luvat valmiiksi Åmmeranin FiskeCampista ja pienten sekaannusten jälkeen olimme Jyrkin kanssa ainoat jotka tänne lopulta löysivät. Kallen porukka paineli alempaa tietä ja lopulta suoraan majoitukseen kaupan kautta, sekä hakemaan kentältä koutsiksi valikoitunutta Sandro Soldarinia. Me taas kävimme ostamassa luvat ja menimme pariksi tunniksi liottamaan siimoja ja ottamaan kontaktia naapurimaamme kaloihin.






Harjoitusviikko kului aikalailla samalla kaavalla koko viikko. Herätys, aamupala, joelle, 3h kalastusta, tauko ja 3h kalastusta. Takaisin majoitukseen perhoja sitomaan, sekä syömään illallista ja huoltamaan varusteita. Tämä ei oikeastaan poikennut tavallisesta kalareissusta juurikaan, muullatavalla kuin kalastusta oli päivässä puolet vähemmän kuin patikkareissuilla. Yhden päivän heitimme järvellä ja tuloksena oli muutama harjus ja siikoja sekä Jyrkin palanu takaraivo. Miehellä kävi niin paska tuuri jotta lippalakin takaosasta paisto suoraan kattoluukkuun ja sehän palo... Voin sanoa että olisi tehnyt kyllä äärettömän paljon mieli käydä läppäisemässä miehen punoittavaa kattoluukkua, mutta ei sitten jostain syystä vain tullut käytyä.








Reeniviikolta ei juurikaan ihmeellisiä ole kerrottavana kuin parit pikku jorinat jotka jäivät mieleeni. Itsellä taittui nilkka jonninverran pahasti, turposi ja tummui. Kuitenkin teippauksella selvittiin ja yhdellä välipäivällä pahimmasta. Tosin uhrauduin sen verran että säärikarvoja tuli sheivailtua, teippi kun jäi niin tiukkaan ja sitä kun parina iltana itku silmässä nyhräs irti sen kilometrin. Otin ja sheivasin melko seksikkään nilkkani ja puoli säärtä sileäksi kuin salalarvan uinti....



Toinen hauska sattuma oli nilkan nyrjähtämisen jälkeen Kallen apuvälinepalvelu. Mies kävi koppasemassa joesta kyynärsauvan, kun joukkuetoveri sitä niin tarvitsi. Mietimmekin kuinka olisi mahtava kuulla tämän alkuperä, sekä kuinka se on jokeen lopulta päätynyt ja miksi. Apuväline on nyt kuitenkin varastossa ja hyvänä muistona tältä reissulta. Kallen apuvälineestä saa myös asiantuntevan esittelyn tuotteesta



Harjoitusviikko meni kuitenkin erittäinkin nopeasti ja Kallen sauvan jälkeen oli aika ottaa rentouttavampi ilta, sillä seuraavanapäivänä oli siirtyminen kisahotelliin ja avajaiset. Tähän oli hyvä lopettaa ja aloittaa tsemppaaminen kisaviikkoon. Kirjoittelen kisaviikon erikseen.













Writed By: Atte Valkama

perjantai 22. elokuuta 2014

Finaali reeniä




Karinkoski


Hiltus Jyrki soitteli ja lomatunnelmiin päässyt mies tahtoi kalalle, kohteena Karinkoski. Karinkoski on tätä konneveden reitistöä jotka avattiin yeiselle kalastukselle vasta muutama vuosi sitten. Kohde on erittäin vaikeasti kahlattava ja jokaisella askeleella saa ja pitää pysyä tarkkana. 


Itse kalastus on hieman arvokkaampaa muihin keski-suomen kohteisiin verrattuna, mutta laatu on luokassaan erinomainen. Hyvin taimenta, joilla puhtia ja voimaa riittää myllertää. Harjuksiakin kohteessa on ja isompiakin löytyy aina ajoittain.


Aloittelin kalastuksen täältä ns. Vastarannan puolelta niskan tuntumasta. Niskan imusta löytyikin aika piakkoin kalaa ja sain tästä yhdeltä seisomalta muistaakseni 7kpl, pari parempaa harjusta ja 25-40cm kieppeillä olevaa taimenta. Taimenet ovat mukavan pirteitä ja voimakkaita johtuen luultavasti kirkkaasta ja puhtaasta vedestä joita ei meillä täällä eteläisemmässä suomessa liiemmin ole.


Tämän jälkeen painelin takaisin rantaan ja pitelin pienimuotoisen tauon. Pohjelihas oli hieman revähtänyt ja kalastus ei ollut kovinkaan kummoista, saati mukavaa. Tauon jälkeen lähdin kokeilemaan alempaa ajatuksena kammeta itseä vastavirtaan ylöspäin. Ajatuksena hyvä, mutta virta oli sen verran kuitenkin voimakasta tällä jalalla ja kahlaaminen oli enemmänkin paskaa ja tuskaa kuin nautinto. Eli tässä vaiheessa homma menikin rantojen lirkkimiseksi ja tuloksena vain pari harjusta. Tämän jälkeen vaihdoimme puolia ja samaa jatkoin oikeastaan toisella puolella. Heitin muutamia heittoja keskelle ja kahlailin aluetta läpi etsien hyviä reittejä tulevia finaaleja varten.


Tälläpuolella haavi heilahti muutamia kertoja ja täplätakkeja niin tuli kuin menikin. Muutamia karkuutuksia, pari kertaa piuhat poikki ja kerran koukku oikeni. Tässä vaiheessa jalka oli jo niin tulessa, joten päätin lähteä kokeilemaan pikku taimenta ja harria rantavedestä alavirtaan ronklaamalla. Pikku liitsit siis päähän ja kokeilemaan.


Tein yhden laskun rantaviivaa pitkin ja sain tältä matkalta n.10 kisamitan täyttävää taimenta ja samanverran karkasi.


Finaalisuunnitelmat omalta osalta kuinka, mistä ja millä. Isoa vai pientä, taimenta vai harjusta? ovat aivan totaalisen auki. Lähdin ns. hakemaan vahvistusta tähän Karinkosken reissulla. Sanottaanko notta meni se vähäinenkin ajatusmaailma finaalikalastuksesta aivan vituiksi. Tällä hetkellä olen aika takki täynnä kalastusta sillä ruattiinmuaalta on vasta palattu ja pitäisi jo kovaa vauhtia töitä tehdä, sitoa perhoja finaaleihin ja viimeiset finaalijärjestelyt hoitaa altapois. Hommaa ja vilinää siis tulee riittämään viimeiselle 1,5vkolle.


Puitteen ja järjestelyt finaaleissa on hyvät, todella hyvät ja varmasti kisoista tulee erittäin hyvät. Ottaen huomioon kuitenkin faktan että poolituksesta tulee vaikeaa. Koskien vuokrat ovat niin kovia, ettei siellä hupikalalla viitsi ihan kauheasti rampata ja tosiaan kisat ovat ensimmäiset laatuaan kohteessa. Mikä parasta niin halutuin koskikohde saa ensikisakseen halutuimmat kisat.


Nyt aloittelen pikkuhiljaa kirjoittelemaan EM-kisoista reissuraplaa ja lupaan sen teille viikonlopun aikana kirjoitella kuvien kera. Pahoittelen ettei blogiin ole tänäkesänä juurikaan päivityksiä tullut, mutta voin myöntää etten ole kyllä kalassa yhtään sen enempää käynytkään. Kiireinen kesä on ollut ja kun aikaa olisi, on vesien lämpötilat olleet huolestuttavan korkeat. Tappamaankaan kun ei viitsi huvikseen mennä nuita uhanalaiseksi määritetyn lajin tovereita.







Writed By: Atte Valkama