Kalastuskrapulaako?

 17.6.2012

Pala Kaunista Keski-Suomea

Olen kuullut juttua joiltakin että lapin matkan jälkeen iskee kalastuskrapula, ettei kiinnostaisi viikkoon tai jopa kahteen käydä kalassa. Epäilen että varsinkin miesporukalla reissuja tehneet potevat ihan normaalista krapulasta, tai ehkä hiukan kovemmasta jos siellä on viikon tai kaksikin kuppia ottanut, sillä itse en tunne tuollaista kalastuskrapulaa laisinkaan, päinvastoin!

Tulimme torstaina pohjoisen retkeltä ja jo matkalla teki mieli jäädä jonnekkin kalastamaan, mutta koti vei kuitenkin reilun voiton. Tuli perjantain ja teki todella kovasti mieli kalastamaan, onneksi oli unirytmi niin sekaisin vielä että sitä yritti kuitenkin hoitua normaaliin rytmiin ensin. Tuli lauantai ja olin jo aivan valmista kauraa ja halusin kalalle. Soittelin muutamat kaverit läpi ja ketään ei kiinnostanut/kyennyt moiseen hommaan, liekkö lievä tekosyy oli tuo Jyväskylän lutakossa järjestettävä sataman yö tapahtuma, ken tietää.....

No eihän siinä auttanut pirulaista kuin lähteä yksin, tosin kotona kun en vielä kerinnyt montaa päivää olla niin keskitin kalastus session aamun pikkutunneille, muiden jonottaessa taksia tai tapellessa pizzeriassa tai muuten vaan tekemässä jotain järkevää, minä lähdin kalalle.

Suunnaksi otin Keski-Suomessa sijaitsevan enimmäkseen luonnonkantaa kantavan kosken, joka sisältää muutaman pienimuotoisen, omasta mielestä erittäin mukavan ja haasteellisen kosken.

Saavuin paikalle aamun pikkutunneilla ja kasailin vehkeet, tosin Jussin kahluuhousut olivat nähneet parhaat päivänsä, joten lainasin hänelle lapin reissun ajaksi omia varahousuja. Jussin tietäen vyötärömallin housut eivät ihan riittäneet ja vettä tulvi housuihin välillä reilumminkin, jotenka kun laitoin ensimmäisen jalan lahkeseen ja astuin maahan, kastui sukka, nehän olivat aivan märät sisältä vielä, noooo keski-suomi ja lämpimät vedet niin mitäpä pienistä.

Sain kaiken kasattua ja tampsin rantaan. Aloittelin kalastuksen sillan alapuolelta, vain yhden setin voimin, mukanani oli ainoastaan larvastus keppi. Hetken maltoin ihailla jokea ja aloitin kalastuksen, eka heitto ja kala kiinni, ajatukset alkoivat leijua heti, nyt tulee fisua! 

ja käytin n.30cm luonnon taimenen haavissa. 

Jatkoin kalastusta. toinen heitto, puska!! kolmas heitto, sama puska!! no jouduin jo vähän voimakkaammin vetäisemään irti, irtosi ja heitin, no eipä tuo paljoa lentänyt kun oli takana olevassa puussa kiinni, nyt jo vitutti ja tempaisin kunnolla, no sinnehän se litka sitten jäi!

Uusi peruke, uusi kohta. Menin hiukan koskeen seisomaan ja aloitin larvastamaan, tuli heti tärppi ja tanelin poikanenhan se oli. Tämä sillan alunen antoi minulle yht 6 pienempää ja yhden mitta taimenen joka oli istari, päästin nämä kaikki jatkamaan lihoamista ja pituuden kasvua.

Menin hiukan ylemmäs sillasta ja siellä ei tullut kuin muutama tärppi ja särki, joten päätin lähteä takaisin alemmas, menin siis sillan alapuolelle ja vähän reilu puolessa välissä tätä koskea on muutamat hyvät montut joista sainkin peräjälkeen 2 mitta taimenta, luulin aluksi että olisi ollut sama kala, mutta rasva-evä erotti ne toisistaan, jatkoin vielä saman kohdan pommitusta ja sitten otti napakasti kala kiinni! ensin juroi hetken pohjassa ja ajattelin jo että nyt on hyvä taimen kiinni. Annoin lisää painetta ja sain jurojan liikkeelle, sitten alkoi hetken ralli jossa mentiin kivien välistä ja takaisin, PRKL! jäi sivutapsi kiinni oksaan, kala onneksi otti voimakkaan potkun ja tapsi oli hiukka heikompaa kuin päätyperholla, joten tapsi poikki ja kala pysyi vielä kiinni, hetken päästä tästä se tuli pintaan ja antautui niin kuin KIRJOLOHELLA on tapana tehdä! Tämä sai rangaistuksena ja ns. vääränä kalana tässä koskessa päätyä pussin kautta kattilaan.

Jatkoin tämän episodin jälkeen vielä alemmas koskea, olin aika ihmeissäni tässä vaiheessa koska tähän koskeen ei ole ensinnäkään istutettu viim 2vuoteen kalaa, eikä ikinä kirjoa, joten kalan on täytynyt taivaltaa palsankoskelta asti, ken tietää? Pyrstökin kun on jo hyvässä kondiksessa tällä kaverilla. Alempaa sain vielä 6 pienempää taimenta, osa luonnon ja osa istareita, pituutta kaloilla oli keskimäärin 20-30cm. Hyvällä mallilla tämän paikan kanta, sillä en kuitenkaan kerinnyt kalastaa kun ns viimekesän varmat kohdat, varmasti löytyisi vielä todella paljon kalaa koskesta kun vain olisi ollut aikaa enemmän jäädä koluamaan, esim jätin nämä ison kalan suvannot kokonaan kalastamatta!

Kosken loppuliuku on varsin mielenkiintoinen loppukesästä, sillä se tarjoaa loisteliasta pocket kalastusta, ja uskon ja olen siitä varma että näissä koloissa asuu oikeita mörköjä, siiman katkaisijoita.

Lopetin kalastuksen tähän, kello oli jo puoli kymmenen aamulla ja kotio piti lähteä. Muistoksi otin vielä muutaman kuvan ja pakkailin vehkeet autoon ja lähdin enemmän kuin hymyssä suin ostamaan aamukahvia ja juotavaa. 

Ensinmäistä kertaa voin sanoa kiitos tästä päivästä tänä kesänä Keski-Suomen koskikalastukselle! mahtava aamu oli!

Tässä vielä pari kuvaa loppukuohuista ja kosken niskasta.

         Writed By: Atte Valkama