Toinen päivä Ounasjoella

10.6.2012

Ees taas...

Tänä päivänä ei meinannut korva irrota millään siitä mukavasta pehmeästä tyynystä, ei sitten millään. Kello hipoi jo kahta päivällä, mutta onkos sillä niin väliä? lomalla ja lapissa ollessa sitä pitääkin valvoa yöt ja nukkua päivät.

Tässä aamussa ei ollut minkäänlaista poikkeusta muihin aamuihin, taas sidottiin perhoja jota oli hupuloitu edellis iltana. Aamupalan aikana huomattiin että reissu oli vaatinut miehistä jo jonnin verran ja tämä aamu poikkesi muista aamuista ehkä kevyellä jumituksella, ei saanut aivoja käyntiin millään. Tämä kuva kertokoon puolestaan, kotimatkalla nauroin että vain pikkupätkä kuolaa suupielestä puuttuu ja homma olis hoitokotia vailla valmis.

Koneet käyntiin saatua päätimme lähteä kolistelemaan itse Kurkkiokoskea jossa kalastus on tietääkseni kielletty muilta kuin maanomistajilta, tosin näillä kylteillä ei taida pohjoisessa olla niin väliä. Kurkkiokoski antoi meille perus harri silppua, vaikka päivä oli lämmin, tai siis lämpimin tällä matkalla, oli kuitenkin jo +16 ja aurinkokin vilahteli taivaalla aina silloin tällöin. 

Tätä kalastellessa meni taas pari tuntia että heilahti, ja seuraavaksi oli kohteena Pallasjohka, joka virtaa Pallasjärvestä ounasjokeen kiemurrellen ja kaarrellen, joki on pitkä ja pitää sisällään hyvin vaikeasti kalastettavia taimenia, rautua ja harria. Menimme pallasjoen alajuoksulle ja lähdimme ylös päin huomatessa samalla että joki on vielä tulvassa vaikka itse Ounasjoki olikin jo hyvässä laskussa ja pelätty suurtulva, joka ei jäänyt kuin senttien päähän vahinkorajasta, oli laskenut vauhdilla normaaliin virtaus lukemiin, joten päätimme muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jättää Pallasjoen kalastamatta tällä kertaa ja kävelimme autolle takaisin.

Autossa kaivoimme ns. kartat esille, eli iphonen kartta ja siitä tutkimaan olisiko jokin hyvä paikka missä voisi käydä? Sellainen löytyi ja se tiesi autolla pientä ajomatkaa aina Raattamaan asti ja siitä ylöspäin reilut 15km, löydettyämme tämän sivukosken se näytti oikein lupaavalta, pieni mutta hyviä monttuja sisältävä koski. Auto siis tien sivuun ja vavat kainaloon, tässä vaiheessa olimme päässeet muutamia kymmeniä metrejä metsäänpäin ja tiellä ajoi mönkijä joka hidasti ja katsoi touhuamme todella pitkään, ajoi hiukan, pysähtyi ja kääntyi ympäri. Tässä vaiheessa mietimme että näinköhän täällä saa kalastaa ja huomatessamme että mönkkäri paineli meidän peräämme metsään päätimme kääntyä takaisin ja antaa kalastuksen olla. Jäimme seisomaan metsään ja seurattiin mitä mönkijä tekee, luultavasti herra menetti vainun ja hukkasi meidät, kääntyi ja ajoi pois, jotenka mekin käännyimme ja menimme takaisin koskelle ja aloitimme kalastamaan.

Tämä koski antoi pari isompaa +40cm harria ja yhden 20cm kultaisen taimenen poikaisen, joka pohjoisen tyylistä poiketen päästimme takaisin, monihan olisi tämän jo pannulla paistanut!!!

Alkoi satamaan vettä joten päätimme jättää leikin kesken ja palata mökille syömään ja saunomaan. 

Olimme joen rannassa jossa veneemme odotti meitä, ei muuta kuin Jussi puikkoihin ja soutu joen ylitse vastarannalle jossa mökkimme sijaitsee. Eihän sitä miehet kalastamatta malttaneet olla ja jäimme kolistelemaan omaa rantaa. Tästä ei tullut kuin pientä harria, ei kontaktia isompiin jalokaloihin.

Laiteltiin sauna lämpiämään ja teimme ruokaa, sidottiin muutamat perhot, saunottiin ja olimme lähdössä jo nukkumaan kunnes päässä naksui ja vedimme kahlurit päälle ja menimme vielä katsomaan kosken niskan, olisiko siellä elämää, no eihän sitä siellä ollut. Kalasteltiin oma ranta niskalta vähän mökin alapuolelle, n 300-400m ja tuloksena pikkuharria. Tämän jälkeen luovutimme ja painuimme pehkuihin.

KojamoRallin pojjaat kiittivät ja kumartivat lappia tästäkin päivästä.

Writed By: Atte Valkama