Kituskoski
8.9.2012
Kärnänkosken reissusta oli vierähtänyt taaseen reilusti aikaa eikä kalalle ollut kerinnyt. Asia alkoi jo hieman ärsyttämään sillä kuten kaikki tietää että rauhoitus alkoi kolkutella jo ovia ja ikkunoita ja tämä loppukesän kalastus oli jäänyt aika heikolle jalalle.
Ensitöikseen piti löytää jokin paikka jonne olisi vielä lupia myytävänä eikä kiintiöt olisi täynnä, sehän se vasta työtä ja tuskaa teettikin, soitin todella monta paikkaa läpi ja kaikki oli täynnä. Ajattelin kokeilla vielä muutamaa paikkaa ja soitin kituskosken luvanmyyntiin ja siellä oli tilaa vielä lauantaille, aamu klo 06-15:sta. Soitin Jussille onnesta soikeana että saatiin kun saatiinkin luvat, kitusille. Jussi hieman alkoi epäröimään sillä vesi kitusilla on Palsankosken kuraojaan verrattavissa, joten päätti Jussi jättää reissun väliin.
Aluksi ajattelin että lähden itse, kunnes mieleeni juolahti että hyvä ystäväni Niko Saksinen saattaisi jopa innostua, puhelin käteen ja soitto Nikolle joka otti paikan ilomielin vastaan, se oli hieno homma! Nikon kanssa kun tulee muutenkin luvattoman vähän vietettyä aikaa saati käytyä kalalla vaikka se molemmilla hyvin suuri ja tärkeä osa elämää on. Sovimme siis että nähdään Keljon ABC:llä klo 05;00 ja siitä eväät mukaan ja matkaan.
Koitti lauantai aamu, kello soi ja nousin ylös. Menin takapihalle aamukahvin kera ja huomasin että taivas on aivan kirkas, vaikka vettä oli luvattu koko päiväksi, parempi näin kuitenkin. Kahvit kun olin kietaissut kurkusta alas oli aika lähteä. ABC:lle päästyä lompsin kaupan puolelle josta matkaan tarttui perus eväät, pari kolmioleipää, red bullia, lihapiirakoita ja juotavaa jugurttia. Niko teki myös ostokset jonka jälkeen pääsimme matkaan, aluksi ei jotenkin tuntunut siltä että kiinnostaisi kauheasti kalastaa, pimeetä, mustaa, alkoi tihuttaa vettä ja lämmintä oli huimat +4, siinä kuitenkin juttua heitettyä tuli hyvä fiilis joka auringon nousun myötä vaihtui jäätävään poltteeseen päästä ongelle!
Olimme kitusilla 06;15 jonka jälkeen alkoi taaseen hätäinen kamojen kasaaminen. Kurahaalarit ja jokikengät kun oli saatu puettua oli aika kasata perhokepit ja kuinka arvata saattaa, aloitin larvaamalla tämänkin reissun joten litka kasaan ja eikun koskea ronklaamaan. Menin heti sillan alle jossa sen ison kalan pitäisi olla, kalastin sillan alusen mielestäni aika tarkkaan ja vaihdoin perhoa tasaisesti, mutta mitään en siiman päähän saanut. Niko jäi nakkelemaan hänen luottoperhokseen noussutta pinkkiä murkkua siihen sillan yläpuoleiselle niskalle, saamatta yhtään kalaa nousemaan.
Pian lähdimme kuitenkin alaspäin sillä muistelin että alempana olisi todella hienoa mestaa kalastaa, tampsimme siis alaspäin ja muistin aivan oikein, sillä tämä "toinen" niska on mielestäni todella upean näköinen, vielä kun sattui puitteet olemaan kohdallaan, aurinkoa, kirkas taivas, vähän usvaa ja keli lämpiämään päin.
Niskalla ei silti ollut yhtään tapahtumaa, ei minulla eikä Nikolle. Itsekkin heitin oikeastaan koko niskan pinkkiä murkkua ja caddista, mutta kun ei kelepaa niin ei kelepaa. Tästä hitusen alaspäin tulee pienet kuohut joiden jälkeen on suhteellisen syvä monttu ja hyvä liun pätkä, tätä ronklasin aikani ja perhoina oli vaikka ja mitä, mutta ei. Sitten muistin että Hilmonjoella hyvin toiminut Mikko "rysä" Räsäsen opettama pinkki harjuksen surma oli tappavan tehokas taimenelle näillä kurapuroilla. Laitoin siis tämän pinkin surman kiinni ja jatkoin larvastusta, kolmatta uittoa tein ja sain siiman päähän jotain tuntumaa, luulin että kyseessä olisi ollut poikanen kunnes se ensinmäisen kerran pyörähti pinnassa, jumankekka sehän oli ihan oikean kokoinen kala ja näin ollen käytin haavissa n.40cm istarin, tumma kun perkele.
Jatkoin tästä alaspäin ja kolusin jokaisen kiven etusen ja takusen ja sivusen ja vaikka ja mistä, silti en kalaa löytänyt, ihmettelin suuresti sillä särkiäkään en saanut tällä matkalla kuin 2kpl ja toinenkin oli selästä kiinni. Tulin tälläiseen herkullisen näköiseen kohtaan jossa oletin kalan olevan, keskityin ja kalastin omasta mielestäni tarkkaan ja samalla sain huomata että oletin aivan väärin, paskat siinä mitään ollu.
No ei siinä auttanut kun jatkaa alaspäin ja liottaa siimoja minkä kerkiää, tämän kuvan jälkeen huomasin että kahlaaminen alkoi käydä taas jokseenkin riskialttiiksi hommaksi, meinasin vähän väliä lipsauttaa nurin, sitä kuitenkaan tekemättä! ei uskois.
Menin alaspäin ja näin kuinka Niko heitteli uskollisesti murkkua seuraavassa hyvältänäyttävässä kohdassa, keskellä oli pieni saari, saaren alapuolella kun kosket yhtyivät toisiinsa oli taas yksi oikein otollinen paikka. Larvastin ja larvastin, pääsin tähän risteyskohtaan josta löysin yhden syvemmän väylän, kapea mutta syvä kolo, tätä kun jaksoi vähän aikaa jauhaa sain tällin ja siiman päässä päristeli pirteä hyvin ruokaillut yön musta istari, "taistelu" kesti reilun minuutin ja käytin kalan haavissa, mittauksen jälkeen päästin kalan takaisin kasvamaan. Mittaa oli 43cm. Kahlasin takaisin samaan paikkaan ja jatkoin kalastusta, mutta enään en samasta paikasta lisää kaloja saanut. Ajattelin kahlata rantaan ja mennä rantaa pitkin alaspäin ja nyt! vihdoinkin se tapahtui! ette ehkä usko mutta uimassahan sitä piti käydä ja kameran kanssa! taas.....
Pääsin kuitenkin räpiköiden kuivalle maalle ja heitin äkkiä kameran kankaalle, kerrankin luoja oli matkassa ja kuin ihmeen kaupalla kamera ei ollut kastunut pahemmin, jotain pientä pintakosteutta oli havaittavissa, mutta toimi niin hyvin kuin pari kertaa uinut kamera voi toimia. Nikokin kahlasi joen yli ja tuli juttelemaan niitä näitä, annoin kameran Nikolle jotta ainakin se olisi turvassa loppureissun, sillä Niko ei niinkään tykkää kahlata.
Jatkettiin alaspäin ja kävimme vielä n.1km alempana, yllätyin kun kotona katsoin miten hienoja kuvia Niko oli ottanut, liekkö kalastanut enään ollenkaan kun pääsi tietääkseni ensinmäisen kerran ottamaan kunnon kameralla kuvia, joten laitan tähän väliin sen kummempia kertomatta muutaman Nikon ottaman kuvan.
Tämän kuvan jälkeen taisin uida jo toistamiseen..
.
perhojen vaihtoa aamuauringossa.
Kinkkinen Kituskoski
Kävimme alhaalla koluamassa ja tuloksena oli nolla kalaa, Kituskoski ei siis olekkaan mikään helpoin paikka saada kalaa. Varmasti jos kävisi muutaman kerran täältä voisi kalaa löytyäkkin, nyt tämä meni aivan pohjia kolutessa ja monttuja etsiessä. Alhaalla päätimme että lähtisimme takaisin ylöspäin ja syömään. Kävelimme ja olimme tässä saarekkeen kohdalla enkä millään malttanut olla käymättä kopaisemassa josko sieltä lisää kalaa löytyisi. Kahlasin nyt alapuolelta ja larvastelin, tämä mistä edellinen kala otti, se monttu oli tyhjä, mutta montun toisella puolella kiven takana sattui olemaan yksi joka hairahti sekin tähän "rysän" pinkkiin HARJUKSEN surmaan, kuulemma voi toimia joskus kirjolohellekkin. Jännä juttu on se että ainuttakaan harjusta en tällä perholla ole vielä saanut, mutta niin kotimaassa kuin Norjassa, sekä luonnon että istari taimenia olen kyllä saanut päälle 30kpl. Kuitenkin, sain kalan tarttumaan ja tämä yksilö oli myöskin yllättävän pirteä, vääntö otti jo parin minuutin päälle. Olin lukenut jostain että täältä saattaa tavoittaa myös luonnovaraisen kalan, ja haavitsimisen jälkeen yllätyin sillä tämä oli hieman kultainen, oikein kaunispilkkuinen luonnon kala! että oli täällä sitä sittenkin!
Jatkoin tämän jälkeen samassa paikassa vielä hetken larvastusta ja heti kun rankkasade alkoi tärähti taimen siimaan kiinni, pikku väännön jälkeen koin toisen yllätyksen perään, se oli sama kala jonka olin hieman aiemmin selkäni takaa saanut, se yön ritari, sama istarin tuppi. No tulipahan taas itselle näytettyä että ei se taimen mikään pelokas kala ole, eikä sekään taida paikkaansa pitää että kun leuoilleen saa niin päivä tai kaksi menee ennenkuin rupeaa syömään taas.
Sateen aikana ja sen jälkeen jatkui auringonpaiste, tämän istarin jälkeen lähdimme kodalle istumaan ja nauttimaan lounasta, kävellessämme vastaan tuli pataljoona kalastajia ja parkkipaikalla oli toinen vastaava jengi, menimme kotaan, tehtiin tulet, syötiin ja päätettiin lähteä "pala kaunista keskisuomea" maisemiin narraamaan luonnon pikku taimenia, niillä kun riittää virtaa enemmän kuin kitusen 40cm istarilla! Tästä kirjoitan oman tarinan vielä.... Mutta ruuhkahuippuun ei kiinnostanut jäädä.
Kituskoski on hieno paikka ja erittäin mielenkiintoinen kohde, kalastus on aika vaikeaa veden värin takia ja saalisvarmuus on todella työn takana! ei mikään helppo ja itsestään selvä istari koski, josta ruokakalat sen kuin haetaan. Tänne on tultava uudestaan, ehdottomasti.
Kiitos vierailevalle tähdelle: Niko Saksinen
Writed By: Atte Valkama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti