Kärnän kolistelu
16-17.8
Norjasta palauduttua oli päivä aikaa levätä ja purkaa laukkuja, sillä jo tiistaina teimme uudesta asunnosta kaupat vähän sen jälkeen kun vanha oli myyty. Elokuusta piti tulla mukava kuukausi tehden hitunen töitä, remonttia ja kalastellen, no kiitos kuuluu välittäjä yritys HABITALLE jonka takia pitikin ottaa 2vkoa palkatonta lomaa että kerkeisin tekemään remontin ja muuttaa alle 2vkossa. TTU!
No kuitenkin, remontti alkoi olemaan loppusuoralla ja olin ajat sitten varannut luvat. Alunperin meitä piti lähteä matkaan 5, mutta töiden takia matkaan pääsikin vain 4, minä, Maija Koistinen, Jussi "taimen" Wacklin ja isäni eno Esko Rouvari. Kärnänkosken kalamatka kun oli Jussille ja Eskolle kiitos remontti avusta, lupineen, ruokineen ja juomineen.
Pääsimme lähtemään Jyväskylästä klo 17;00 kohti Kärnänkoskea ja kaasu pohjassa sillä luvat alkoi jo klo 18;00 ja piti vielä käydä kaupasta hakemassa ilta/aamupalat ja muutamat nuotio oluset, apteekkia unohtamatta, olin meinaa ostanut monien vuosien tauon jälkeen crossipyörän ja tulihan sitä käytyä Mikko "rysä" Räsäsen kanssa päästelemässä pikku testilenkit, unohtamatta testiä miltä kaatuminen tuntuu vuosien jälkeen, olkapäähän siinä itseensä otti ja pahasti, Kärnänkosken reissun jälkeen kun kuvissa kävi ilmeni solisluussa hiusmurtuma ja kyynärpäästäkin puuttui pieni pala, joten burana tuli tarpeeseen.
Ostokset kun oli ostettu oli aika porhaltaa ja vauhdilla kohteeseen, kyläkaupan mummulta luvat ja kiireenvilkkaa koskelle. Jussi ja Esko ottivat erävoiton vaatteiden vaihdossa ja olivat jo menossa kun itse vielä ihmettelin että minne jo kerkesin toisen sukankin hukkaamaan ja siinähän sitä sitten takaraivoa raapi. Kahluuvehkeet kun oli saatu puettua, oli aika antaa Maijalle muutamat perhot ja muistuttaa kuinka se lenkkisolmu tehtiin, sillä Maijalla kun on ollut kalastuksen suhteen huono kesä, kun ei kerkeä niin ei kerkeä.
Kaikki oli valmista ja Maijan jäädessä tekemään itselle litkaa, lähdin minä malttamattomana jo kalalle, perinteiseen tapaan matkassa oli sekä larvakapula ja pinturitikku, aloitin larvastamalla Kärnänkosken "keskikoskea" josta saaliiksi nousi toinen toistaan mahtavempia särkiä! sotkiessa larvojen uitot aivan totaalisesti. Tästä hieman suivaantuneena menin tähän niskaosuudelle heittämään pinkkiä murkkua ja caddista, sain usean kalan nousemaan pinturiin, mutta saatoin huomata että taisi perhot olla liian suuria näidenkin SÄRKIEN suuhun, olin jo Norjassa näköjään unohtanut tämän suomalaisen koskikalastuksen hienoudet, siellä kun näitä paskakaloja ei löytynyt.
Tämän jälkeen lähdin alaspäin, sillan alle, sillä eikös tarinat kerro että sillan alla on aina iso kala! Maijan ja Eskon näin matkalla ja nuohosivat tätä keskikosken loppuliukua, Maija kertoi ohimennen että oli saanut jo pari pikku taimenta ja yksi parempi oli karannut. Jatkoin kuitenkin matkaa ja menin sillan alle ronklaamaan, tätä kalastin 20min ja sain saaliiksi muutaman pikku taimenen ja rutosti särkiä! Normaalin veden aikaan sillan alapuolelta pääsee kahlaamaan sillan keskelle ja siitä taas jos uskaltaa, pääsee niskan alle jossa on oikein mahtavat isot kivet ja niiden takuset. Vesi oli kuitenkin n.20cm normaalia korkeammalla kuten se on ollut koko kesän, ajattelin että ei tuosta kyllä pääse, mutta ainahan sitä yrittää voi. Otin muutaman askeleen ja huomasin heti että virta on aivan liian voimakas, itsesuojeluvaisto kun on mennyt nollaan tänä kesänä tuossa kahluu hommassa, päätin kuitenkin yrittää, otin askeleen ja pyörähdin virran voimasta 180 astetta ja olinkin naama rantaan päin, taisi olla ahtilta vinkki että mäne rantaan vaan. No ei siinä auttanut kun nousta joesta pois ja mennä koluamaan sillan alusen monttua ja "loppuliukua" saalista kuitenkaan saamatta. Sanotaanko tähän väliin niille jotka eivät ole kärällä kuunaan käynyt, se on ehkä monipuolisin ja hienoin paikka mitä Keski-Suomi voi monipuoliselle perhokalastajalle tarjota, suht kirkasta vettä, 4 niskaa, rauhallista virtaa, kuohuja, kuoleman kuohuränni ja jos jonkin laista. Suosittelen!
Tästäkään mitään kummallista saamatta lähdin takaisin ylös, ajatuksena mennä ylimmälle koskelle asti, kello alkoi olemaan kuitenkin sen verran että hämärä jo alkoi selvästi vaivata. Menin kuitenkin ylös asti ja sain täältä loppuliusta pari harjusta larvoilla ja pinturia ei nähnyt edes heittää, sillä pimeä hiipi todella varkain ja nopeasti niin ettei eteensä enään meinannut nähdä. Oli aika siis lähteä nuotiolla ruuan tekoon ja juttusille.
Esko olikin kerinnyt jo nuotion sytyttämään joten ei muuta kuin kattilat tulille ja ei ehkä yllätä, mutta ruuaksi siunautui makaronimössöä ja juuuuuuuustopastaaaaaa!!!!! tuota jumalten makuhermoja hivelevää herkkua, Maija tosin sanoi jo kotona ottavansa ihan omat eväät, Maijalla lienee makuhermot on vielä sen verran tallella että tietää mistä jää paitsi. Siinä sitten turistiin jonninjoutavia ja juotiin parit oluset, teimme pedit kotaan nuotiota ympäröiville penkeille, kävimme pesulla ja menimme nukkumaan. Kello lähenteli jo muistaakseni 01:00 :tä ja herätys oli klo 05:00 jotta kalaan kerkeää. Niin unohtamatta tietenkään sitä että ehkä jo tavaksi muodostunut, jos ei Jussi niin minä, jos en minä niin Jussi, jos ei kumpikaan niin molemmat, meinaa niinhän siinä kävi että omat varahousuni päätyivät Jussin jalkaan, hänen ripustaessaan omiaan kuivumaan! uimassahan sitä tuli Jussin käytyä.
Kellon soittoon herätessäni Esko olikin jo nuotiota virittämässä ja homma jatkui siitä mihin illalla jäi, jonninjoutavaan turinaan, kattiloiden vaihtuessa kahvipannuun. Kahvit kun oli keitetty oli aika kasailla pikkuhiljaa tamineet ja pukea kurahousut jalkaan ja lähteä ongelle, aurinkokin kun alkoi kivasti paistaa pikkuhiljaa.
Menin aika samalla kaavalla kun edellis iltana, tosin nyt särkiä saamatta, lienee vielä nukkumassa kun ei koko ajan ollut siimojen päässä. Ronklasin nopealla temmolla tämän keskikosken kiven takuset ja virran reunat saamatta mitään. Lähdin siis alas sillan niskalle katsomaan olisko pintovia kaloja, näin yhden pintakäynnin ja jätin larvakepin nurmikolle ja painoin niskalle pintureiden kanssa. Heitin muutamia heittoja ensin kunnes sain perhot oikeaan kohtaa josta taimen kelpuuttikin pinkin murkkuni, möyrähti pinnassa ja vedin siimat kireelle, kiinni on! sekunnin verran kala oli kiinni ja seuraava muistikuva onkin kun siimat tulee tuhatta ja sataa päin näköä, kerkesin kuitenkin väistää samalla vapaa huitoen ja siimat sotkien, hienosti meni!
Siimat setvittyä kokeilin vielä pari heittoa mutta ei kaveri enään innostunut nousemaan, päätinpä siis lähteä sillan alle pikavisiitille, tästäkään en saanut muuta kuin pieniä poikasia, mutta useampia mikä on kyllä positiivistä. Olin ihmeissäni sillä yleensä sillan alla on ollut hyvin kalaa. Lähdin takaisin ylös, keskikoskelle. Ajattelin larvastella rauhassa ja vaihtelin perhoja minkä kerkesin, tajusin että virta on aika kova ja päätin laittaa punttilarvat ja mustan nymfin yläperhoksi, tein muutaman uiton ja sainkin taimenen ottamaan, komea 45cm kultainen rasvaevällinen taimen, hieno homma, peli oli avattu. Larvastin vielä koko keskikosken saamatta mitään, tai sain nautinnon katsoa kun Jussi "taimen" Wacklin paini oikein pulskan 45cm istari tanen kanssa! onse hienoa katsottavaa kun räikkä soi ja vapa taipuu.
Katselin siinä haavitsemiseen asti ja päätin lähteä takaisin sillan alle, sillä pakkohan siellä on iso kala olla. Tampsin sinne ja samalla näin kuinka Maija kalasteli niskaa, mutta hänkään ei ollut tapahtumia saanut. Menin siis sillan alle ja aloitin taas larvastuksen, sain samoja pikkukaloja kun aikaisemminkin, pari sellaista +30cm pötykkääkin kävi käsissä, oli menossa loppuliukuun, mutta Jussi oli jo sinne kerinnyt. Tässä vaiheessa katsoin kelloa ja huomasin että enään 2h aikaa kalastaa.......Minähän siis menen sinne sillan keskelle! Lähdin sillan alapuolelta kahlaamaan ja ei aikakaan kun lähti jalka virranvietäväksi, pyörähdin ja toinenkin jalka lipsahti, oli siis uimakeikka tiedossa! virta oli sen verran voimakas että se painoi minut kuohuista kivikon läpi tähän sillan alusen loppumonttuun jossa vettä on varmasti 3-4m, siinä ei auttanut kun ottaa uimakoulussa opittu sammakko käyttöön ja uida Jussin luokse kyselemään kuulumisia, Jussikin kun katsoi touhuani, hänen ilmeestä näki että no eipä tuo paljoa yllättänyt, että ihan roolaamaan rupesit.
Tämän uimaharjoittelun jälkeen kävimme pikakävellyllä alhaalla jossa heitimme vain muutamat heitot. Lähdimme takaisin ylös ja kävelimme suoriltaan kodalle, tarkoituksena lähteä kotia. Vaihdettiin vaatteet ja sain Jussilta omat varahousuni takaisin sillä Jussin omat housut oli kerinnyt kuivaa sen verran. Lyötiin kimpsut ja tamineet kasaan ja lähdimme takaisin kohti kotia. Ensikesänä sitten taas, tai ehkä jo sumarikalalle sitten.
Kiitos Kärnänkoski.
Writed By: Atte Valkama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti