KojamoRalli @ Finnmark

Norjan Valloitus

Päivä .5

Aamusella heräilin muita aikaisemmin ja keittelin siinä hissukseen aamukahvit, hiljalleen ettei vieressä korissut Jussi herännyt. Aamukahvit naamariin huitaistua ja siinä samalla sormet pannun kahvaan poltettua päätin lähteä itsekseni koluamaan Pikefossin alustaa, sen verran kovat olivat poltteet sormissa, kirjaimellisesti.

Vedin kamppeet niskaan ja otin vain larppaustikun mukaani, kahlailin Pikefossin alle ja huomasin että tämä on kosteaa hommaa, putouksesta meinaa tuli vesitihkua tasaisen tappavasti naamaan koko ajan. Pikefossin putous silmissä kahlatessani kalastelin "niskan" imun josta perhoa puraisi muutama hassu harjus, yksi siika ja pari pikku taimenta. Tässä kohtaa virta oli aika voimakas, mutta vettä ei ollut kuin lantioon asti joten päätin tampsia virran yli, sillä halusin putouksen alle, näytti niin herkulliselta paikalta, kuohuineen, kivineen ja kovine virran reunoineen, joten henkeni uhalla sinne päätin mennä!

Putouksen alle päästyä huomasin että paikka oli suht mahdoton kalastaa sillä vesi pyöri ympyrää ja virtaus oli kova, joten annoin asian olla, hermojani sen enempää menettämättä. Katselin alaspäin ja huomasin muutaman otollisen paikan, 2 isoa kiveä vierekkäin ja reunoilta sekä keskeltä tuli vettä jotka yhdessä muodostivat herkulliset ottipaikat. Kahlasin siis sinne, hetken ronklasin kivien edustaa ja sain tästä kohtaa pari +30cm taimenta, siirryin alaspäin jotta pääsen koplaamaan kiventakusia ja virran reunoja, hetken uitettua koin ehkä pienen pettymyksen sillä tästä nousi 3harjusta, ja yksi taimenen poikanen, joten isomusta tästä tuskin löytyisi, jatkoin siis alemmas....

Isojen kivien takana virta vähän hellitti ja näin pohjassa muutaman hyvän, isomman kiven ja jotenkin tuntui siltä että tuonne on perhot saatava, kahlasin ja kävin jo kainaloita huljauttamassa, liekkö jäi sitten pesulla pesemättä? Pääsin kuin pääsinkin kengät lipsuen kivien alapuolelle ja aloitin uittamaan larvoja, jotka totesin aivan liian kevyeksi, ei uppoa tarpeeksi! Rasia esiin ja siinä harjoittelin virran reunassa vaihtamaan perhoja kuin humalainen, lasit huurussa, jalat lipsuu ja lantio vetelehtii minne sattuu ja juuri poltetut sormet ei ihan toiminut niinkuin olisi toivonut. Aikani siinä solmuja tehdessä sain kuitenkin laitettua kunnon punttilarvat kiinni ja jatkoin kalastusta. Muutaman heiton päästä tälläsi, tiesin kalan olevan jo paremman kokoinen, otti syöksyn virran keskeltä, veti suoraan reunakuohujen yli, hyppy ja se o moro! no voi PRKL että otti kupooliin!

Kelailin siimat takaisin kelalle ja jatkoin koluamista samasta paikasta, heittelin usemamman minuutin saamatta mitään, jotenka jatkoin alaspäin. Kävin alempana koluamassa muutaman kiven tartuttamatta mitään sen kummempaa, vähän ruohoa ja limaa, muutama pohjatärppi. Sen verran jäi ahdistamaan tuo edellinen menetys joten menin takaisin ylös, samaan kohtaan. Jatkoin larvaamista ja toisella heitolla pamahti taas! hyppy ja näin että n.50cm kala oli kyseessä, taimen juroi hetken pohjassa ja annoin painetta, taimen päätti kuitenkin lähteä syöksyyn ja veti alas jolloin tunsin kuinka siima hankasi kiviin.... Pari minuuttia sain tämän kaverin kanssa vääntää kunnes se tuli kuin tulikin lähelle, otin haavin selästä ja ajattelin jo kouhaista, mutta paskanmarjat! kunhan pelleili, otti syöksyn, hyppäsi ja jos tällä olisi ollut keskisormi, olisi se varmasti ollut pystyssä samalla kun veti jollain kulmahampaalla siiman poikki!

Tässä vaiheessa olin jo läpimärkä, ärsyyntynyt ja näreissäni että päätin lähteä herättämään muut, ihan vain sillä kun itseäni ärsytti niin paljon. Käännyin rantaan päin ja otin askeleen, samalla taas huuhdellessa kainaloita, sama monttu kun aikaisemmin! tästä selvittyä näinkin jo harmikseni että kaikki oli hereillä, olivat rannassa pesemässä kattiloita aamupalaa varten. Kahlailin rantaan ja tampsin telttaan, otin sidontapenkin ja sidoin lisää näitä punttilarvoja, mielessäni illan uusinta!

Aamupalan syötyä kuulin jorinaa että tänään lähdettäisiin koluamaan Gievneguikkaa, tai jotain sinnepäin. No kait sielläkin punttilarvoja tarvii... Jussi sanoikin jo että aamupala olisi valmis ja kävi itse sidontapenkin kimppuun ja uhosi tehdä taimenen surmaksi jotain suurta. Aikansa siinä sitoessa ja pölyn/sidontajätteen laskettua näin Jussin loihtineen kultaisen streemerin, ja näytti samalla mallia miten se taimen siihen tänään puree!

Tämän jälkeen otettiin sellainen vanha kunnon kylki tähän väliin ja keräilimme uutta intoa ja uhkua illaksi. Kasailtiin vehkeet kasaan ja tein uudet setit valmiiksi. Aamupalasta olikin jo pari tuntia joten oli päivällisen vuoro ja jos oikein muistan niin tänään tehtiin maaailman parasta herkkua, meinaa mössöä! tuo jumalainen makaronin, jauhelihan ja grillimausteen yhteinäinen maku! sitä kun ei voita mikään ( ja nyt Teresa ja Maija ei tästä saa kotona suuttua) sillä kyseessä on herrasmiesten matka herkku!

Syödessä alkoi jo taas sen verran puntti tutista että hädin tuskin saimme loppuun syötyä kun oli päästävä kalalle, nyt ja heti! Heitimme kamppeet niskaan ja hyppäsimme autoon, huomatessa että juma.. Jokkepappa, Jugipoika ja Vili olivat jo menneet? No Sipe oli sentään vielä jäljellä joten tiedettäisiin minne mennä... Eikun kaikki autoon ja menoksi.

Gievneguikalle päästyä Jussi teki perinteitä kunnioittavan peliliikkeen ja hävis kuin tuhka tuuleen, Sipekin paineli aika äkkiä metsän uumeniin horistessaan jotain yläkoskesta. Itse jäin tässä vaiheessa parkkipaikalle turisemaan Sipen veljen Hannun kanssa, kerrottiin toisillemme edellispäivien tapahtumat ja seuraavien päivien suunnitelmat, tai oikeastaan Hannu kertoi minulle mitä se velipoika oli suunnitellut.

No näistä turinoista irrottua lähdin itsekkin sinnepäin minne näin muidenkin menevän. Aikani käveltyä eteeni aukesi kaksi hienoa näkyä, toinen oli poron luuranko ja toinen oli vissiinkin jonkun "keskikosken" niska.

Aikani niskaa ihmeteltyä näin siellä aika herkullisen ottipaikan ja päätin tuolta harjanteelta tampsia äkkiä sinne, no helppoa se ei ollut sillä matka näytti ylhäältä nopealta ja helpolta! Kuitenkin näiden pensaiden ja risukkojen ja rämeikön läpi päästyä näin paikan läheltä ja se näytti oikein hyvälle! Menin hiljalleen tähän niskan reunan imussa sijaitsevan kiven viereen ja polttelin rauhassa savukkeen, ajattelin että jos tuosta tärähtää niin sitä en karkuun päästä! 

Aloitin kalastuksen ja koplasin kiven edustaa, ei mitään. Siirryin kiven taaksen ja aloin pommittamaan kiven reunaa ja takusta, sain muutaman pienemmän poikasen ja ajattelin että näinköhän tässä isoa kalaa on. Päätin kuitenkin että en lopeta vielä kesken vaan vaihdan perhoja, laitoin punttilarvan ja pt- sekä haresnymfit, lilluttelin siimoja hetken ja katsoin kuinka kultainen möykky pyörähti kiven takana, valmistuin ja silloin tärähti! sain kokea elämäni kovimman pakosyöksyn, arviolta 2-3sek kun oli mennyt, pohjasiima vilisi kelalta ja kela joka ei voi pyöriä yli oli aivan luokillaan, nautin hetkestä täysin siemauksin, oli mahtava fiilis, adrenaliini virtasi......60cm ............. haaveet.........

VOOOOOOOOOOOOOOOI VIT!!!!! riks, raks ja poks! katsoin kauas joen keskelle kun kala veti pakosyöksyä kuohuihin, kunnes vapa löystyi ja näkökenttääni sinkosi heittosiiman loppu, pohjasiimaa ja vapani kärki! lentäen sulassa sovussa jokeen ilman omistajaa. Tajusin että ehkä elämäni kala, kuin myös frenchleederi, heittosiima ja pohjasiimasta pätkä oli mennytta... Tässä vaiheessa voin sanoa että aamuiset menetykset eivät juuri mieltä painaneet, nyt oli mennyt jo tämä karkuutuksen aiheuttama ärsytys aivan uusiin svääreihin!

Istuin rantakiville ja mietin mitä helvettiä äsken tapahtui? tässä vaiheessa poltin jo sikarin, oli se sen verran erikoinen hetki. Otin pinturi kepin, purin siimat pois, kela irti ja reppuun, otin siis pinturivapani ja päätin tehdä siitä uuden larppauskepin, tunkiessa tuota edellista larppauskepin loppua reppuun.

Kasailin siinä sitten aikani tätä uutta larvastus settiä, ottaen heittosiimat ja kaikki tästä pinturisetistä, siirtäen ne larvakelalle. Koin tässä vaiheessa uuden pettymyksen huomatessani että vara ranskalaispiuhat olivat teltalla, tietenkin! Onneksi Sipe tuli ja kyseli kuulumisia, kerroin tilanteen ja Sipe kaivoi minulle taskustaan uuden leederin jotta pääsen jatkamaan menetyksiä. 

Sain setin kasattua ja päätin kokeilla samasta kohdasta vielä, muutama heitto ja kala oli kiinni, tämä taas otti pakosyöksyn suoraan rantakiville ja jäi siihen kun ei poiskaan päässyt. Ajattelin että nyt se vetten herra jo pitää miestä ihan pilkkanaan, kerta ei haaviin saa niin laitetaan rannalla makaamaan, jospa se siitä sen sais! Tämä lohdutus palkinto venytti mittanauhan 43cm ja päätyi savustuspönttöön.

Olin masentunut ja päätin lähteä alas, larvastellen pikavauhtia kosken alas. Näin matkalla Hannun joka harjoitteli moottoriongella foomipupan uittoa, eikä huonolla menestyksella, oli kerinnyt jo karkuuttamaan yhden n.50cm kalan. Turistiin tässä niitä näitä, kulutin aikaani sillä kalastus ei kulkenut enään jostain syystä, niin unohtamatta sitä että jokea larvastellessa kävin vielä tuttuun tapaan uimassa, jos ei Jussi niin minä, jos ei jompikumpi niin molemmat, näin se on tullut meille jo perinteeksi.

Vaatteet märkänä painelin parkkipaikalle odottamaan muita. Odotin ehkä 15min kun paikalle tuli nuo kolme ässää jotka olivat kolunneet joen toista puolta. Jokkepappa oli huudattanut räikkää ylhäällä ja saanut haaviin oikein pullean reilu 50cm taimenen.

Vilikin oli ottanut muutaman erävoiton ja taistellut ylös 41cm ja 43cm taimenet joista lyhyempi päätyi savupönttöön ja toinen sai jatkaa kasvua.

Sipekin tuli kuin tulikin paikalla ja Jussi tuttuun tapaan laahusti, itsensä piiputtaneena, kaikkensa antaneeta. Sipellä oli ollut muutamia hyviä taisteluja ja pari mittakalaa käyttänyt kuvattavana, Jussilla taaseen oli ollut paskathousuun tälli + karkuutus. 

Tungettiin kamat autoon ja ajeltiin teltalle takaisin, laitettiin kalat savustamoon ja tehtiin nuotio, turistiin ja yritettiin tuhota muutamalla mukillisella tuota pirullista pulloa jonka joku oli tahallaan reppuuni laittanut. Kalat savustettua ja Jokkepapan jutuille naurettua, oli tähän hyvä päättää tämä päivä, hyvillä mielin kuitenkin. Ilossa suin sai hampaat pestä ja käydä unille, sillä huomenna olisi taas aika vaihtaa paikkaa... Minne lie vie turistin tie? 

Written By: Atte Valkama