KojamoRalli @ Finnmark

Norjan valloitus

päivä .6

Taas oli yksi yö nukuttu ja aamu sarasti jo pitkällä. Saimme kammettua itsemme ylös klo 10;00 huitteilla sillä Jussin ja Vilin oli aika vaihtaa maisemaa ja jättää Norjan taimenet taakseen ja jatkaa lohikalojen merkeissä loppu reissu, kun taas muilla oli luvat osteltu koko ajaksi Finnmarkin alueelle. 

Oli aamupalan vuoro, perus pikapuuro ja leivät oli heitetty nassuun ja oli aika pakata tavarat. Tässä vaiheessa Jugipoika ilmoitti että hänen pitää lähteä kotia, olimme täysin unohtaneet senkin asian, sillä matkalla oli ollut niin mahtavaa ja päivät vilisseet silmissä. Ei siinä auttanut kun lyödä kamppeet autoon ja tehdä Jussin kanssa loppu ruokavarastosta tasajako. Jussi ja Vili lähtivät kohti Repparin lohia, me taas lähdimme painamaan kohti Enontekijöitä.

Matka rajan taakse, takaisin halpaan maahan nosti mieltä, sillä teki mieli pirusti karamelliä ja jotain herkkuja, olutta. Suomen puolelle päästyä dumppasimme Jugipojan seuraavaan kyytiin ja Jugipojalla alkoi matka takaisin kohti kaunista Keski-Suomea, autokyydillä Kemiin ja siitä sitten jatkot junassa. Me muut eli Jokkepappa, Sipe ja minä painelimme oitis kauppaan ja ostelimme kaikkea mitä tarvitsi ja lähdimme kiireellä takaisin kalaan, matkalla kun oli jo luvatkin hommattu Cabardakselle, tiedän että nimet ei ole oikein kirjoitettu, mutta se ketä se haittaa niin repiköön ressiä ihan itse, ei kuulu meikäläisen luonteeseen.

Cabardakselle päästyä kasailimme heti kättelyssä teltat ja aloitettiin Jokkepapan kanssa ruuan teko, Sipen painellessa jo ongelle. Jokkepapan kanssa nautittiin, aurinko paistoi, thermacell teki taas työnsä ja piti hytykät loitolla, syötiin herkkuja ja oltiin oikein onnellisia pikkupoikia. Aurinko meni pilveen ja päätimme vielä keitellä kahvit ja nauttia karamellipussien antimista. Kahvit juotua kysyin Jokelta että pitäiskö lähteä katsomaan onkihommia välillä, alkoi tihuttamaan vettä joten Jokkepappa sanoi että ei lohi sateella pure, vaan sen jälkeen napsuu! Jäimme siis odottamaan sateen loppua ja lataamaan karamelleillä pattereita. Hetkeä myöhemmin Sipe tulikin joelta ja kertoi kuinka mahtava päikkäreiden massakuoriutuminen siellä oli ollut, ja käytti 20min aikana 5 hyvää kalaa haavissa, joista 2 otti mukaansa tarkoituksena tappaa häkään. Vai ei se lohi pure sateella..............

Näiden savustamisen jälkeen kasasimme vehkeet jä lähdimme itsekkin kalaan, Sipe mukana. Sipe näyttikin meille muutaman paikan. Kertoi myös että iltasella yläniskoilla voisi olla kunnon pupalätinat, itselle juolahti taas mieleen vaan että näinkö sitä taas joutuu uimaan? 

Jokkepappa lähti johonkin suuntaan larvakepin ja streemeri tykin kanssa, itse jäin koluamaan tätä niinsanottua "motivaatio monttua" jonka kerrotaan näyttävän kaloja koko ajan mutta antaa niitä kovin vähän, huomasin! pakko myöntää... Lähdin pian tämän jälkeen larvakeppi ja pinturitikku mukanani ylöspäin, ylitin kosken sillä siellä rannalla ei muita kalastajia näkynyt. Meinas lipsahtaa, mutta selvisin pelkällä säikähdyksellä. Larvailin koko matkan niskalle asti, sain tältä etaapilta hyviä, +45cm taimenia muutaman ja pienempiä rutosti, oli hieno kalastaa paikassa jossa tietää kun tärppi tulee, se on taimen 99% varmuudella!

Sain matkalla myös kosketuksen hiukan parempaan kalaan, ehkä n.50cm taimeneen, saamatta sitä kuitenkaan haaviin asti. Niskalle päästyä Sipe veivas jo foomipupaa ja katselin kun salamat välkky, joten nyt oli sen kuuluisan pupalätinän aika, istahdin ja poltin savukkeen rauhassa ja huomasin että koko ajan jossain pintoo. Laitoin siis larvakepin reppuun ja otin pinturit esiin ja kietaisin foomin pätkän siihen kiinni, aloitin nypyttämisen ja muutaman heiton jälkeen sain jo ensimmäisen pupataimenen! sellainen vajaa 40cm kultakylkihän se oli. Aikani hinkattua päätin mennä niskalle ja ylittää joen, mennä Sipen kaveriksi veivaamaan foomin pätkää. Toispuol jokkee oli huomattavasti paremmin tapahtumia, itselläkin ensikala oli siitä pohjille asti vetävä oikein voimakas ja iloinen taimen, joka kuitenkin otti epäurheilumaisesti erävoiton viistäessä siimat kiven reunaan poikki! Noo nyt ei harmittanut, sillä kaloja näkyi lisää koko ajan. Karkuutin vielä muutaman pienemmän ja yhden paremman kalan. Päätin luovuttaa sillä kalat ei pysyneet kiinni. Katselin jonkun aikaa Sipen touhuja ja päätin lähteä tampsimaan teltalle, syömään ja juomaan oluen.

Venailin jätkiä teltalla ja pietu näytti tullessaan vielä kuvaa reilu 55cm taimenesta jonka oli kopaissut niskan peilistä. Söimme iltapalan, kävimme läpi päivän tapahtumat ja turinoitiin niitä näitä hetki kunnes päätimme lähteä untenmaille, karamellien kera. Viereisestä teltasta kuului että se on jätkät Helevetin mahtava homma! ja perkeleen hyvää yötä, Jokkepapan huudahdukseen oli hyvä päivä lopettaa ja laittaa posket täyteen karamelliä ja painaa pää tyynyyn... huomenna taas.....

Written By: Atte Valkama