KojamoRalli @ Finnmark

Norjan valloitus

päivä .7

Tänä aamuna herääminen oli jotenkin hankalaa, tuli torkuttua viimeiset pari tuntia ja odoteltua että alkaa kuulumaan muidenkin ääniä, jossain vaiheessa kun en jaksanut enään torkkua päätin keitellä kahvit. Vesi ropisi teltan kattoon ja ajattelin jo pitää ns. löysän päivän kalastukselta. Kerkesin kahvit tirauttaa pannuun niin naapuri teltassa alkoi kuulua ropinaa.... kysyin että mitäs se Jokkepappa siellä puuhaa, sain vastaukseksi että suklaakeksejä, herkullisia suklaakeksejä...

Mietiskelin hetken ja mieleni alkoi itselläkin tehdä keksiä joten päätin tehdä vaihtokaupat, sain kuksallisen keksejä itselle ja paluupostissa Jokke sai kuksallisen kahvia. Nämä herkut nautittua päätimme että nyt jos koskaan on hetki lähteä kalaan, herkuttelimme jo mielessämme ajatusta että kun tulemme niin Sipe on maansa myynyt mies, sillä että kerkesimme käydä isonkalan montun koplaamassa ensin. Päätettiin kuitenkin vielä keittää toiset kurat ennenkuin lähtisimme kalalle, sillä vesisadekkin näytti lakkaavan ja aurinko pilkahteli pikkuhiljaa. Kahvia keitellessä rupesimme kuoriutumaan ulos teltan uumenista ja mietimme että kylläpä Sipe nukkuu hiljaa, missähän herran vavat on? no siinähän ne makasi puskaa vasten. Kahvit oli keitetty ja juuri kun kuppiin kaadettua aloimme laittaa hiljalleen kahluuvehkeitä päälle, kuului selän takaa Sipen ääni, Olisko kahvia minullekkin? WTF?? jätkähän on ihan märkä, kahluuvehkeet päällä ja kultainen komea taimen roikkui puukapulasta narun jatkeena. Tässä vaiheessa selvisi että kello on jo neljä päivällä ja Sipponen oli jauhanut jo usean tunnin tuota jokea.......se siitä sitten..

No eihän tässä enään minnekkään kiire ollut joten päätimme päräyttää aamupalaksi pika eloveenat ja ottaa uusiksi tämä kalalle lähtö, rauhassa ja todellakin hiljalleen, sotasuunnitelmaa tehden. Jokkepappa ja Sipe päätti lähteä alemmas koskelle kalalle, kokeilemaan samalla tuota jo Sipeltä parikertaa karannutta kuudenkympin ylitystä. Herrat myös päättivät samalla että jäävät sinne katsomaan olisko siellä pupahätsiä illansuulla, no itse päätin heittää saman reissun kun eilen, jäi sen verran homma kesken parin kaverin kanssa siinä koskella että piti käydä hakemassa revanssi.

Vetäsimme Jokkepapan kanssa vielä motivaatiomontun rannalla sikarit jonka jälkeen tiemme erosivat. Kahlasin heti joen toiselle puolelle joka antoi hyvin tapahtumaa koko eilisen illan, päätin vain kalastaa vähän eripaikoista paitsi hyvien tärppien montut. Joki antoi tapahtumia tasaiseen tahtiin jonka tähden pysyi tatsi ja mielenkiinto yllä, tiputuksia tuli tälle larvastus sessiolle reilut 5kpl, väkäsetön larvakoukku ja +40cm hyppivä taimen ei vaan toimi keskenään, mutta on ne niin komeita loikkia mitä kaverit siinä 2m päässä naamasta tekee  että asia ei jää harmittamaan vaan palaa pikemminkin muistona verkkokalvoon, hienona hetkenä.

Kalastelin hyvien tärppien montut mutta tässä  vaiheessa ei täältä noussut kuin pieniä, mutta sitäkin paremman näköisiä poikasia, lyhyitä mutta paksuja, oikein hyvin voivia.

Tämän kuvan jälkeen oli vielä yksi kohta jota en edellis iltana kalastanut litkan menetyksen takia, joka oli mielessäni koko ajan, vihdoin pääsin kohdalle ja tein muutaman uiton, jotenkin perhot eivät menneet sinne minne piti, joten otin litkasa keskinmäisenä olleen haresin pois ja lisäsin tähänkin punttilarvan ja johan alkoi perhot uimaan sieltä mistä piti, toinen uitto tällä setillä ja taas tärähti, tämän kaverin kanssa vääntö alkoi heti komealla hypyllä jonka jälkeen paineli suoraan kuohujen alle pohjaan juromaan, painetta annettua ja muutaman minuutin hyvän taistelun jälkeen sain kalan uimaan rantakivikkoon josta oli helppo kaapata haaviin.

Mittanauhan venytti edelleenkin "vain" 50cm, jos tuollainen voimapesä olisi Jyväskylän nurkilla kiinni niin mittanauha venyisi luultavasti tuplaten ja olisi hauki.

Kuitenkin tämän päästin takaisin kasvamaan sillä kalaa oli syöty jo aika paljon matkan aikana. Jatkoin niskalle josta menin joen toiselle puolelle ajatuksena kalastaa samallalailla kun ylöspäin tullessa. Kabardaksen niskalta katsottuna joki sisältää tavallaan 3niskaa, joten menin heti tälle viimeiselle eli alinmaiselle niskalle ja aloitin siitä kalastuksen. Larvailin koko niskan ja koskiosuuden saamatta kalan kalaa, liekkö hakattu jo tämä puoli tältä päivältä? No ei se siitä tuli vaan vähän nopeampi lasku ja menin teltalle syömään ennenkuin lähtisimme kyttäämään niskalle foominpätkä hätsiä.

Ruuaksi siunautui ehkäpä kaikille yllätykseksi lihapullia ja juustopastaa! Kattilat poristessa paikalle pärähti Hannu, Sipen velipoika. Päätimme hannun kanssa laittaa hynttyyt yhteen ja tehdä yhteinen päivällinen ettei mene ruokaa hukkaan. Tässä toisillemme karuja tarinoita lääkäreiden hoitovirheistä ja välinpitämättömyydestä kertoillessamme ja kattilat kuumina poristen saimme paikalle vierailevan tähden, herra kettu repolaisen. Kettu oli luultavasti tuttu näky täälläpäin sillä eipä tuo paljoa meitä vierastanut vaan kierteli ihan rauhassa telttojen takana ja etsi jotain suuhun laitettavaa.

Ruoka oli valmis ja muutkin herrat saapuivat tukikohtaan, kertoessaan että pientä kalaa tuli rutosti ja Sipe joka on tänä vuonna keskittynyt noihin koski haukiin, eihän malttanut täälläkään olla sitä kalastamatta, joten Sipe käytti haavissa taas yhden pitkänaaman. Kaikki kävivät mielissään murkinan kimppuun ja kerta kaikki oli paikalla päätettiin keitellä kahvit vielä koko porukalle, jonka jälkeen oli tarkoitus painella niskalle foominpätkä hätsiin.

Tällä kertaa joen niska oli kuin osuuspankin tuulikaappi 20 minuuttia ennen ovien avaamista, porukkaa tuntui riittävän juuri näille paikoille. Tänä iltana ei kuitenkaan hätsiä juuri ollut, tai kyllä tartutuksia tuli ja muutamia hyvän kokoisia taimenia koko porukalle mutta varsinaista lätinää ei ollut sillä minäkin kun kalastin rannalta. Kalastelin itse ehkä tunnin jonka jälkeen keskityin enemmänkin katsomaan kun ammattimies on elementissään ja jauhamaan kaikenmaailman kalavalheita kuunnellessani omien valheiden tilalle uusia.

Rupattelin 2 nuoren Tamperelaisen herran kanssa pidemmän tovin ja oikein hauskoja heppuja olivat, Norjassa ensikertaa ja kiertämässä näitä Sipposen blogin perusteella, sanoinkin kavereille että kannattaa seurata herraa tarkkaan, se meinaa veivaa tuolla vastarannalla, ei tarvii tarinoita lukea. 

Näiden herrojen kanssa hurahti varmaan parikin tuntia, kaverit kun kyselivät kilpakalastuksesta sun muusta, tästä en tosin osannut kertoa kun sen että jos oppia haluaa niin mukaan vaan, on siellä niin kovia ukkoja kiertämässä, itsekkin sillä mukaan lähdin kilpailumaailmaan, koskaan kun ei voi oppia liikaa. Joten ehkäpä tuurilla jos kaverit innostui niin nähdään siellä ensikesänä. Tästä lähdin sitten jo painelemaan teltalle päin, iltapalaselle, eli karkkipussin tykö ja sidoskelemaan muutamia perhoja ja jo viholliseksi käyneen pullon tuhoamista, se vaan kun ei meinannut millään loppua. Kerkesin 2 kuppia tehdä ja juoda tuota paloviinalle maistuvaa myrkkyä kun muutkin tulivat teltoille, oli siis päivän yhteenvedon aika jonka jälkeen oli iltapesu ja pisu ja korva tyynyyn.. Huomenna taas, mutta viimeistä päivää....

Written By: Atte Valkama