Norjan valloitus
viimeistä viedään.....
Oli taas aika herätä parin tunnin pyöriskelyn jälkeen, vesi ropisi tuttuun tapaan tänäkin aamuna teltan kattoon. Keittelin siinä teltan itäsiivekkeen eteisaulassa kahvit ja laitoin therma cellin huutamaan jotta saisi rauhassa hengittää ja vetäistä aamusavut. Sipe, tuo jalokalojen jallitta oli tänä aamuna teltassa nukkumassa kun me heräsimme? ihmeitä siis tapahtuu. Jokkepappakin alkoi pikkuhiljaa heräilemään ja pikaisten aamukaffien jälkeen päättivät herrat lähteä alajuoksun jättilohta kokeilemaan, josko se tänään? Itse lupauduin kameramiehen rooliin..
Kaffit naamariin ja kamppeet niskaan ja kaskas, niin se tilaamani auringonpaiste taas tuli ja lämpötila hipoi varmasti pariakymppiä joten oli gollege keli. Lähdimme tampsimaan alajuoksulle ja otin kuitenkin pinturisetin mukaan jos näkisin jonkun mahtavan lohen niin voisin kokeilla sitä jallitella. Pääsimme alajuoksulle ja ei hetkeäkään kun Sipen huuto kuului ja kantautui varmasti pitkälle, sillä niin komeasti se itse perkele ilmaan kajahti vilkutusten kera, no eihän siinä auttanut kun vilkuttaa takaisin 0-5 oli tilanne taimenen hyväksi. Ihailin itse näitä pintovia siikoja, mutta en silti jostain syystä niitä muutamaa heittoa enempää jaksanut kokeilla. Muutaman minuutin kerkesin istahtaa kun kuulin räikän soivan ja Jokkepapan ilon huudon, lähdin kahlaamaan välittömästi joen yli keskisaarelle mistä saisi hyviä kuvia, niitä en kuitenkaan lähempää kerennyt ottaa, sillä kala oli nopeasti haavissa ja Sipe oli huomattavasti minua nopeampi. Sain kuitenkin otettua kuvan kuvattavasta ja kuvaajasta ollessa itse kuvaaja?
Tämän kuvan jälkeen lähdimmekin nopeasti takaisin teltalle ja syömään kunnon aamupalat, menin herroja edeltä sillä jostain syystä toivoin että jompikumpi olisi jokea ylittäessä vetänyt lipat, mutta ei. Tai kyllähän Jokke eilen kävi kainalopyykillä foominpätkähätsin aikoihin.
Aamupalan jälkeen Sipe lähti jo ongelle, minä ja Jokke jäätiin perinteitä vaalien laiskottelemaan teltalle ja miettimään että mistä saataisiin illaksi lisää foomipupia sillä jäljellä ei ollut kuin yhdet per lätty, mietimme ja muistimme kuitenkin pian että ystävämme Jugipojan rasiat ovat takakontissa, joten autuaasti lainasimme häneltä niitä kuitenkaan palauttamatta. Paniikin ollessa kuitenkin pupien riittävyydestä aloitimme leikkelemään retkipatjoista siivuja ja teimme eriväriversioita, minulla oli sininen ja Jokella vihreä joten hyvät retkipatjapupat tuli tehtyä. Tässä oli vierähtänyt jo useampi tunti joten nälkä alkoi kurnimaan vattaa..
Ehkä monien yllätykseksi tänään olikin ruokana pitkästä aikaa lihapullia ja juustopastaa! Ajattelimme että teemme ruuan rauhassa ja lataamme paristot tosissaan iltaa varten, paskanmarjat! viimeistä suullista suuhuntyöntäessä ja ruokatorvi täynnä, toisella kädellä yritti pukea kalavehkeitä niskaan ja toisella kasata settejä valmiiksi jalkojen juostessa jo rantaan kahvia posket täynnä, poltteet oli kovat!
Rantaan päästyä päätimme kuitenkin polttaa vielä sikarit jonka jälkeen tiemme eroasivat iltaan saakka, Sipekin tuli istumaan rantaan kanssamme ja tässä vaiheessa päätimme laittaa porukalla jo foomit siiman päähän.
Foominpätkät kun oli kiinni saatu ja sikarit poltettua lähti jokainen omille teilleen, Jokke jäi motivaatiomontulle ja Sipe lähti jonnekkin, en muista. Itse päätin tehdä niinkuin eilenkin, sillä kalaa tuntui larvastamalla löytyvän ja varsinkin toispuol jokkee, joten sinne menin. Oli viimeinen päivä joten päätin kalastaa todella tarkkaan ja joka kohdan, matkalla niskalle päin larvoihin sortui useampi +/- 40cm täplätakki. Isojen kalojen suhteen oli hiljaista, tai niin oletin. Olin edellispäivien hotspotilla josta olin karkuttanut molempina päivinä arviolta 50cm kalan. Nyt lautauduin täysillä tähän kohtaa ja heitin usean kerran, tyhjää oli. jauhoin virran reunaa arviolta 20min ja sain vain yhden pienen, mutta hyvällä ruualla eläneen poikasen.
Lähdin hieman pettyneenä ylöspäin, larvastelin ja kolusin pohjia minkä kerkesin, isonkalan paikka jäi kuitenkin sen verran kaivamaan mieltä että n.30min päästä palasin takaisin ja ajattelin vielä kerran kokeilla, sillä huomenna tätä mahdollisuutta ei olisi ja ensikesään on pitkä aika! Heitin ehkä toista heittoa ja huomasin että perhot ei mene sinnepäinkään minne oli tarkoitus. Laitoin vielä toisen punttilarvan alas ja jätin luotto pt-nymfin yläperhoksi. Heitin ekan heiton ja katsoin että no nyt ne menee niinkuin pitää ja silloin soi! Huomasin heti että tällä kaverilla on virtaa aivan toisella tavalla ja tuntui vavassa jo raskaammalta kuin edelliset saamani kalat, Taistelu kesti reilu 10min, sillä kala käytti kuohuja rankasti hyväksi ja pysyi kuohuissa ja pohjassa välillä käyden ilmassa katsomassa taistelukaveriaan. Jännittävän taistelun ja useamman komean loikan saattelemana olin kuitenkin hitusen verran kovempi jätkä ja sain kalan haaviin. Reissun viimeiseksi ylös tulleeksi "paremmaksi" kalaksi jäänyt pilkkukylki venytti mittanauhan aina 47 cm ja kamerani linssin ollessa huurussa en saanut ns. hyvää kuvaa, mutta otin puhelimella muutaman rävellyksen kalasta jotta ei ihan tulisi valehdeltua ummet ja lammet.
Kuvan jälkeen löin kalalta tajun pois ja ajattelin antaa tantun Jokkepapan hoiviin joka jatkoi Norjasta suoraan Vuokattiin jossa lohi päätyi Jokkepapan muorin pataan. Tämän jälkeen painelin suoraan niskalle ja joen toiselle puolelle, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli kalastaa koko toinenkin puoli kunnolla ja tarkasti, sillä muut turistit olivat lähteneet aamulla kotia kohti, olimme siis omalla porukalla paikanpäällä. Larvastelin jälleen ja olin jo kolmannella niskalla menossa, saaliina ainoastaan pientä poikasta. Ensi uitolla harmittelin että litka jäi pohjaan, nykäsin vähän reilummin kunnes tajusin että siimat menee alaspäin ja lujaa! Toisessa kädessäni oli kala ja toisessa vapa joka oli aivan luokillaan ja niskassa kamera, otin tässä vaiheessa perus kainalo uiton ja olin polvillaan ja kyljellään ja vaikka mitenkä päin kunnes pääsin virran alapuolelle ja sain lyötyä toisen kalan ja kameran kivelle, tästä lähdettiin sitten jo oikeasti juoksujalkaa alas, tai juoksu ja juoksu, polvimyyryä, kylkimyyryä, selkämyyryä ja vaikka mitä myyryä, tulin alaspäin about 70-100m koskea ja tilanne oli paha sillä kala oli koko ajan toisella puolella ja minä toisella puolella. Tämän hektisen ja kostean koskenlaskun jälkeen kala jäi juromaan toiselle puolelle pohjaan ja jostain syystä en uskaltanut antaa painetta juuri ollenkaan, katsoin kun siimat lähti valumaan taas alaspäin ja tunsin kuinka kala veti pohjaa myöten joka myös koitui kohtalokseni, luultavasti sivuperho jäi johonkin jumiin ja siinä rytäkässä pääsi kalakin karkuun, ei ollut kuin kekimmäinen perho jäljellä........ Tämä ei kuitenkaan harmittanut tämä menetys, vaan toisinpäin. Olin jo luullut että Gievneguikan ralli oli elämäni ralli, paskanmarjat! tässä oli jo tarpeeksi syytä siihen että ensikesänä palaan tänne varmasti, ainakin kerran, hyvällä tuurilla 3-4:kin kertaa! Kalan kokoa en tiedä enkä uskalla mitään sanoa, koska tätä kaveria en kertaakaan nähnyt...vielä....
Mahtava paikka ja uskomattomia kaloja! Istuin kivelle ja sytytin savukkeen, tai niin ainakin haaveilin, kaikki oli märkänä, tietenkin! Vedin syvään henkeä ja lähdin kahlaamaan takaisin ylös hakemaan ehkä tallella olevan kalan ja kameran. Huomasin että olin tullut kalan kanssa vajaa 100m alaspäin, aikamoista. Tavarat oli tallessa ja nappasin ne matkaani, ajatuksena mennä teltalle vaihtamaan kuivat vaatteet ja kuivat savukkeet sekä tulet.
Teltalle päästyä päätin keitellä vielä kahvit lämmikkeeksi ja kasata larvasetin pois, ottaa vain foominpätkäsetin mukaan ja painella kuivat vaatteet päällä takaisin ongelle. Pääsin rantaan ja tarkoitus oli mennä niskalle, tulin toisiin ajatuksiin kuitenkin ja päätin jäädä motivaatiomontulle ongelle, menin taas toiselle puolelle jokea sillä Sipe oli sanonut sillä puolen olevan parempi saalisvarmuus. Kulutin aikaani tähän motivaatiomontun känkkäränkkä kaloille parisen tuntia, sain vain yhden kalan innostumaan ja ottamaan kiinni., mittaa oli n.40cm. Kävin tämän jälkeen vielä pikaisesti niskalla kyselemässä kuulumisia ja kuulemma heikkoa oli pupahätsit tänään. Pian niskalle päästyä ja muutaman minuuutin kalastettua Jussi soitti ja kertoi olevansa kohta perillä, pitäisi vain tietää minne tulla, ohjasin herrat oikealle polulle minkä päässä leirimme sijaitsi. Lähdin samalla itsekkin takaisin majoitukseen sillä mieleeni riipi ajatus kotimatkasta sittenkin jo tänään. Nappasin motivaatiomontulta Jokkepapan matkaani ja lähdimme teltalle kyselemään mahdollisesta kotimatkasta, pienen arvuuttelun jälkeen päätimme kasata kimpsut ja kampsut ja matkata Rovaniemelle Jokkepapan palatsiin, suihkuun ja untenmaille, pääsimme matkaan Kabardakselta n.klo 03;00 vielä Sipen jäädessä nypyttämään foominpätkää motivaatiomontulle. Kotimatka siis alkoi ja autoon lähti Jussi, Jokkepappa ja minä. Olimme aamulla klo 7 Rovaniemellä valmiina lähdössä nukkumaan, kello soimaan kymmeneltä, pizzat tilaukseen, paljon kahvia ja Haaparannan kautta kotia.
Kotimatkalla vielä puhuimme siitä kuinka mieli olisi tehnyt jäädä illaksi ja yöksi Kärnänkoskelle kalalle, mutta koti-ikävä vei kuitenkin voiton selkeästi ja jätimme Kärnän odottamaan.....
Kiitokset kaikille mukana olleille.
Jussipekka "Jugipoika" Myllymäki
Pietari "Sipe" Sipponen
Jussi "Taimen" Wacklin
Touko "Jokkepappa" Eräjärvi
Vili Laajisto
Hannu Sipponen
Huikea reissu, uskomattomia kaloja ja ennenkaikkea unohtumattomia hetkiä!
Writed By; Atte Valkama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti