Hilmon kautta Huopanalle

Hilmo

Jokakesäinen pakollinen Hilmonreissukin kun meinasi unohtua tässä kaiken muun ohella. Päätin kuitenkin lähteä tiistaina 13.8 onkimaan ensin Hilmolle 6h luvat ja siitä iltalupa Huopanalle. Hilmosta ei paljoa kerrottavaa ole, sillä päivä meni aurinkoisissa merkeissä enemmänkin uutta hankintaani GoPro Hero Blackiä testaillen ja käyttöä harjoitellen. 

Hilmo on itselle ainakin kohde josta tuloo pohjooonen mielehen. Pieni, kapea, "kirkas" ja rauhallinen. Paitsi viikonloppuisin kun Raimon lupapisteellä sattuu disco kohdalleen, ni silloin Hilmolla raikaa. Kaloja näin reilut kymmenkunta, suht hyvänkokoisia 40-50cm perus joen "omaa" istukasta... Koukun päähän näistä löyti 3 ja koko vaihteli siinä 43-47cm välillä. 

Kohde on sellainen missä mielellään viettää kokopäivän. Nuotiopaikka on aina hyvin hoidettu, siisti ja yleensä aina juttukaverikin löytynee jos sellaiselle on tarvetta. Itse pidän juuri siitä kun lupahinta on sopiva ja paikan taika saa aina rauhoittumaan ja rentoutumaan, kahlata ei tarvitse henkensä uhalla ja kalaakin siellä yleisesti on. Pystyy kalastamaan niin pinnasta, pohjasta kuin streamereillä jos niitä joku käyttää. 

Kalastelin aktviivisesti ehkä reilu 2h ja loppuaika meni istuskellessa ja naattiessa elokuisesta kesäpäivästä.

Kello löi ilta kuusi ja punainen pösön paku kurvasi pihaan, Raimo siis saapui. Eikuin kopille maksamaan kulutetusta ajasta hilmolla ja 6h luvan kuittasin. Luvan oston jälkeen päräytin Huopanan kuohuihin ja toiveissa oli löytää jokin parempi luonnonkala. 

Kalastuksen aloitin kuninkaanväylän niskalta, sillä itse väylää näytti hakkaavan jo 4ukkoa. Ei siinä kuin nymfit kiinni ja koplaamaan kolosia. Tartutin niskalta ensin reilu 45cm evättömän taimenen joka oli kuitenkin hyvässä lihassa ja jopa ruokapöytäkelpoinen, mutta takaisin sen kuitenkin laitoin. Kahlailin niskan yli niemenkärkeen ja heittelelin aikani kärjen kivikkoon. Täältä ei kuitenkaan löytynyt kuin yksi lottolippa ja ranteenpaksuista siimaa reilu 20m. 

Jatkoin heittämistä virran keskelle ja vedenalaisen kiven edestä tuntui hento tärppi ja oletin sen jäävän kiven alle kiinni, siimat kuitenkin lähti liikeelle ja hyvin rauhallisin liikkein tuli ensin veto ylöspäin, kiven toiselle puolelle jossa jurominen alkoi. Annoin painetta ja käskin kalan pois kolostaan, siitähän se riemastu ja yritti päästä koskeen. Edellisen isomuksen kanssa tein sen virheen ja päästin kuninkaanväylään ja vituiksihan se meni että heilahti. Päätin että jos siimat kestää niin koskeen en päästä. 5min temuamisen jälkeen täplätakki oli haavissa ja nyt se se makasi havaksen pohjalla. Evällinen isompi kala...

Kuvaaminen yksin on helvetin hankalaa, varsinkin puhelimella, märillä käsillä adrenaliinin virratessa kehossa. Hämäräkin alkoi jo vaikuttaa kuvien laatuun. 

Sen sanon että seuraavaksi aion harjoitella järkkärillä itselaukaisijan käyttöä ja jalustaa. Tämän kalan jälkeen päätin lähteä koluamaan itse väylää ja jo ensimmäisestä poterosta löytyi yksi reilu 40cm evätön kaveri, jolloin rannalta raikasi huuto... Hei poika, millä helvetillä sää oikein kalastat!!?? ja huomasin virvelin heiluvan, joten näsäviisaana ja uskoni virppamiehiin Naarakoskella menetettyäni huusin takaisin että perhoilla tietenkin!

Jatkoin väylän koluamista ja löysin jo luultavasti paljon hakatusta väylästä 2 reilua 40 eväleikattua ja muutaman pienemmän pullukaisen. Kampesin itseni takaisin ylös, jossa sitten hämärä alkoi taittua jo pahasti pimeän puolelle. Kalastusaikaa oli reilu puolituntia jäljellä ja tästä kulutin aikaani rannalla Ikonin tuotteita esitellen ja kysymyksiin vastaillen, mutta sillähän siellä oltiin ja oikein mukava herra oli jonka kanssa juttua vaihdettiin. Hänellä oli ollut karkuutusten päivä ja muistaakseni kolme oli jo ottanut hatkat.. 

Aikamme joristua lähdimme molemmat niskalle, ajatuksena itsellä heittää vielä pinturia ja kokeilla jospa sieltä jokin rouhaisisi.. Tämä toveri myös paineli niskalle josta raikui hetken kuluttua huuto.. 60 RIKKI ETTÄ HEILAHTI!!! JA HAUKI!!! mutta positiivista oli kuitenkin ylös saaminen......hauki.....ai juma että vituttais itteenikin. 

Heittelin aikani pinturia ja sain vajaa 40cm harjuksen. Ihme ettei kosken liruista ole enempää harjusta noussut. Pohjoisessa kun ne tuppaavat valtaamaan kaikki paikat. 

Tämä olikin sitten tässä. Mukava aurinkoinenpäivä kahdessa kohteessa. Muuta ei voi edelleenkään sanoa kuin elämäni kesää olen viettämässä.. Huomatakseni kun tätä kirjoitan niin kirjoittamatta olisi sitten Kuusaa ja Havulammen reissu, unohtamatta Kerman ja Vihovuonteen koskia.. Kiirettä siis pitää...

Writed By: Atte Valkama