Naarakoski

Naarakosken kuohut

Kesä on jo pitkällä ja heinäkuukin alkaa näyttelemään loppua. Hyvän ystäväni Niko Saksisen kanssa oli puhuttu taas koko kevät ja kesä jostain kalastusreissusta jonnekkinpäin. Perinteiseen tapaan molemmilla on aina pirunmoinen kiirus ja aikataulut eivät meinaa natsata ollenkaan. Kuitenkin kävimme Nikon luona katsomassa heidän uusinta tulokasta ja viemässä pienelle tytöntylleröiselle nimeäjäis lahjan ja kahvittelemassa.

Samalla siinä saimme sovittua että tulevana lauantaina lähdemme jonnekkin kalaan, paikalla ei väliä kunhan vain kalalle yhdessä päästään. Tuli lauantai ja puoliltapäivin sovimme kohteeksi Naarakosken. Koskikohde oli itselle aivan tuntematon ja kuulemani mukaan vaikea kalastettava, lyhyt, rännimäinen koski. Suostuin kuitenkin tähän sillä kuulemamme mukaan yläpuoliset juoksutus luukut oli säpissä ja vesi laskenut reilusti, jolloin koski on hieno kalastettava. Tosin täälläkin tarvii joidenkin puheiden mukaan olla "hullu" kahlaaja jos haluaa koko kosken kalastaa, mutta sehänvain minulle sopii. Tänäkään kesänä kun en ole montaa reissua päässyt ilman että olisi kalsarit kastunut, ei se tuonut muutosta tällekkään reissulle.

Sovimme alustavasti että näemme Hirvaskankaan abc:llä klo 17;30 ja siitä jatkamme matkaa kohteeseen. Kellon lyödessä kolme iltapäivällä tuli Nikolta puhelu jossa ilmoitti että myös Miika Aaltonen lähti mukaan matkaan ja miehet olivat jo koskenrannalla, malttamattomuutta oli havaittavissa... Minä vielä oli kotona ja sidoin illan ottipelejä ja ruokakin oli vasta valmistumassa. Päätimme Maijan kanssa pitää aikataulusta kiinni ja lähteä kotoa klo 17:sta. 

Naarakosken rantaan päästyö oli kaksikko paistattelemassa makkaraa ja itsellä alkoi vehkeiden kasaus, larvakeppi yllättäen siitä kasautui ja perhoiksi valikoitui edellisiltana Muuramenjoen poikasmerkkauksessa toimineet hares, pt ja salalarva. Päivä oli helvetin kuuma ja reiden huusivat hoosiannaa sillä ensin keskiviikkona olin salaojalla koko illan, perjantain Muuramenjoella tekemässä merkkauspyyntiä ja nyt Naarakoskella. 

Siinä pikkuisen jutusteltua ja eväsleivän jälkeen aloitin kalastuksen kodan edestä ja n. 20min kalastuksen jälkeen sain ensimmäisen n.45 cm taimenen joka oli eväleikattu. Tämän jälkeen jatkoin ylempää kiventakusta ja n.15min jälkeen sain toisen eväleikatun taimenen. Muu porukka oli mennyt ylemmälle koskelle ja päätin itsekkin lähteä tänne kalastamaan. Kävelin siis yläkoskelle ja hetken katselin muiden kalastusta ja tein pikku pläänin mistä aloitan kalastuksen. Itse Naarakoski näyttää todella vaikealta kahlattavalta ja joidenkin silmiin varmasti vaaralliselta, mutta eihän se ole kuin pintavirtausta mikä siinä melskaa....

Lähdin siis keskelle sillä tyhjää näytti siellä kalastajien puolesta olevan ja kaikki muut lirkki vain rantoja. Kahlasin ja larvastelin sieltä täältä, kunnes humpsahti ja kainalot kastui, löysin siin hyvän montun... Harmi että löysin sen kahlaamalla enkä kalastamalla, varma kalanpaikka. No ei se, jatkoin kalastusta ja hetken päästä vapa taipui ja nymfiä puraisi eväleikattu reilu 45cm taimen, vapautus ja homma jatkui. Muutaman minuutin jälkeen siimoja vietiin taas, sain seuraavan kiven reunalta jo hieman paremman kalan, vaikka tämäkin oli EVÄLEIKATTU, oli se kuitenkin pulskassa kunnossa ja mitta venyi 51cm. Ei muutakuin kala kasvamaan takaisin. hieman ylemmäs kahlattua ja hetken heiteltyä siimoja vietiin taas. Tämä kaveri laittoi jo hieman kampoihin ja haaviin solahtaessa se osoittautui 45cm eväleikatuksi taimenoksi........

Kävin aina niskalla asti ja nyt oli jo pitkä tauko ja hyvien särkihätsingin jälkeen nymfiä puraisi vajaa 50cm kultaisen peitteen omaava, tosin eväleikattu taimen. Sen kyllä huomasi että Naarakoskella ei ollut vieraillu hetkeen toista kalastajaa joka olisi uskaltanut kahlata keskelle, sillä kalaa tuntui olevan ja kuumasta päivästä huolimatta puri hanakkaasti perhoihin. Tämän kalan jälkeen oli aika mennä kodalle nesteyttämään itseä hieman ja syömään eväsleipänen ja jutustelemaan muiden kanssa kuinka päivä on mennyt.

Spekuloinnin jälkeen päätimme Nikon kanssa lähteä vastarannalle, jossa yksi kalastaja oli larvastanut viimeiset 3h. Päätimme kuitenkin lähteä koluamaan hänen perässään monttuja ja yhden kalan oli herra jo sieltä saanut, mutta ei se anna jos ei yritä. Kävelimme toiselle puolelle ja meikäpojan reidet olivat aivan tulessa, mutta mentävä se oli. Pienet lipat rannassa vedettyä pääsin aloittamaan kalastuksen ja kolusin ekaa monttua josta tärähti kiinni sellainen reilu 40cm evätön taimeno. Tässä vaiheessa tuli Huopana mieleen ja mietinkin että oonko oppinut kalastamaan, onko tämä unta vai miten helvetissä näitä kaloja nyt näin nousee. Muutama vuosi taaksepäin olisi tämä ollut luultavasti munat pataan reissu, mutta hyvä näin. Oppi on siis mennyt perille, mitä taidokkaat Pietari "sipe" Sipponen ja Mikko "rysä" Räsänen sekä kilpailuissa paljon nähty taito on jossain määrin imeytynyt myös itseeni. Täytynee siis kiittää herroja myös tässä vaiheessa.

Vapautensa saaneen taimenen jälkeen menin hieman ylemmäs ja kiventakunen kovan virranreunan kera näytti herkulliselta. Uitin monta uittoa, mutta perhot eivät menneet niinkuin halusin. Löin niin perkeleen kovaa perhot pinnasta läpi kuin vain sain ja parin tälläisen ruimasun jälkeen siima pysähtyi ja jurominen alkoi, taistelu sen montun herruudesta. Olin tyly ja en antanut kalalle yhtään löysää ja pakotin sen pois omasta turvapaikastaan jolloin sain sen kovan virran yli itseni yläpuolelle jolloin haavitseminen kävi vaivattomasti. Tämä eväleikattu oli myös n.50cm ja oikein hyvässä kunnossa. Hetken elvytettyä se roimasi pyrstöllään veden silmille ja lähti takaisin valloittamaan omaa monttuaan. Reiden oli tulessa ja hämärä painoi jo pahasti päälle, päätin vielä yhden hyvännäköisen kohdan kalastaa ja sen jälkeen saisi riittää. Tässä vaiheessa alapuolelta kuului riemun huutoa " WUUUUUHUUUUUUU" raikuin taivaalle ja Nikon vapa niiasi, Nikon taimen oli enemmänkuin totta! Olin itse nyt tämän seuraavan paikan edessä ja ekalla uitolla tärähti. Hetken pinnassa melskaamisen jälkeen haavi heilahti ja reilu 40cm istari oli käsissä. Kala takaisin uimaan ja vehkeet kasaan. 

Naarakoski oli mielenkiintoinen tuttavuus, hieno paikka ja paljon kalaa. Vaikka täältä tuli pelkkiä istareita, oli se silti mukavaa, koska tiesin että paikka pyörii istutusten parissa ja luonnonkala on harvinaisuus, joten sitä en odottanutkaan saavani.

Päivä oli erinomainen vaikka todella lämmin ja myös Miika oli saanut yhden taimenen haavin perukoille, Maijalla taaseen meni yksi vapa poikki ja yksi kala katkoi siimat. Kaikilla siis tapahtumia joten päivä sujui hyvin. Oli aika pitää nuotiopaskanjauhanta hetki ja syödä loput eväät.

Kiitokset vieraileville staroille!

Writed By: Atte Valkama