Läsällä jälleen

Läsäkoski 8.4

Kevät alkaa olemaan jo suhteellisen pitkällä ja korriaika aikalailla ohitse. Kuitenkin oli päästävä hieman liottamaan siimoja ja kokeilemaan uusia liimanymfejä sekä larvoja. Paikaksi valikoitui läsäkoski, sillä läsällä on hyvin hyväkuntoisia taimenia, sekä kahlaamaan pääsee. Nymfikalastus on siis ihan kesään verrattavissa.

Ajelin to iltana jo läsälle luvan alkaen klo 18:00 ja ajattelin heitellä parintunnin setin saunasuvannolla. Tunnin kalastelun jälkeen yhtä syvempää kiventakusmonttua pitkään nymfanneena tuntui hento tärppi. Vastaiskun jälkeen olikin meininki ihan toista, kala lähti kuin natonohjus alavirtaan ja huomasin että kyseessä on hieman vauraampi yksilö. Sen verta oli kaverilla potkua, että kalaa en päässyt kertaakaan näkemään ja n. 5min taistelun jälkeen luultavasti tapsit osui kiveen ja piuhat meni poikki. Aikalailla tämän jälkeen alkoi ollakkin munat jo niin jäässä ja päätin pakkailla kamat ja lähteä morjenstamaan Mattia kartanolle sekä viemään hänelle Ursuitin tuliaset, softsell takin. Tämän pikavisiitin jälkeen nokka kohti Mikkeliä ja kaverini Kimmon luokse syömään ja sohvamajoitukseen.

Aamulla herätyskello soi 7;00. Tosin ei minun kello vaan Kimmon. Siinä aikani pyörittyä ei enään uni tullut silmään joten ajattelin itsekkin nousta aamupalalle ja lähteä pikkuhiljaa valumaan kohteeseen. Aurinko pilkahteli taivaalta pilvien raosta ja siinä aamukahvia hörppiessä tulikin yht´äkkiä hirveä kiire ja puolikuppia meni viemäriin. Kalalle oli päästävä.

Pienen matkan ajeltua saavuin läsälle. Kartanon kautta lupa hakemassa ja eikun palelluttamaan itseä. Parkkipaikalla olikin jo 2autoa ja hetken pälyiltyä katsoin että myllyuoman alasuvannossa ei ole ketään heittämässä joten päätin mennä tänne. Aloittelin kalastuksen ihan perus liitseillä, musta ja pinkki. Tunnin heittelyn jälkeen kyllästyin liitseihin ja ajattelin kokeilla nymfejä. Sen verran matalaa tuo suvanto joten laitoin ihan 0,16 piuhat ja 2kpl 16koon nymfejä, pt ja pt erivärisillä kuulilla. Hetken heiteltyä rantoja ylävirran suuntaan "longnymph" tyylisesti otti kala kiinni. Pienen temuamisen jälkeen eka taimen oli haavissa. 

Tämän jälkeen jatkoin vielä samalla tekniikalla ja noin puolituntia myöhemmin, melkein samoilta paikoilta otti kala kiinni. Tällä riitti energiaa huomattavasti enemmän ja väsyttely kivikkoisessa sekä matalassa kesti hieman kauemmin. Muutaman minuutin päästä kuitenkin haavissa komeili toinen taimen. Aurinkokin hieman pilkisteli ja kieltämättä, kylmästä vedestä huolimatta fiilis oli korkealla. Tällä kalalla olikin jokin pieni vaurio kyljessä ja kuvaa ottaessa se lipsahti takaisin jokeen, mutta GoProlla ottaessa kuvaa älysin työntää sen veteen ja kokeilla osua sinnepäin. 

Tämän jälkeen alkoi olla varpaat jo sen verta tunnottomat ja paikka koluttu läpi, jotta päätin mennä autolle ja sulatella varpaat sekä siirtyä saunasuvannolle. Hetken paikkoja lämmiteltyä kasasin nymfisetin ja kahlasin saunan edestä takaisin veteen. Muutaman minuutin heittelyn jälkeen karkuutin yhden todella varovaisesti otanneen kalan, samoilta paikoilta kuin edellisiltana. Joten liekkö sama peto kävi puraisemassa jäämättä kuitenkaan kunnolla kiinni. 

Heittelin saunasuvannossa pitkään tyhjää, paikat alkoi olla jo todella jäässä ja varpaita ei juurikaan enään tuntenut. Pakko oli kuitenkin jatkaa ja saada vielä yksi taimen haaviin. Aloin vaihtamaan perhoja ja kävin melkoisen kattauksen läpi, kuitenkaan saamatta tulosta. Tämän jälkeen vaihdoin 0,16:sta piuhat 0,14:sta ja laitoin nymfien tilalle 2larvaa ja jatkoin samoista paikoista. Muutaman heiton jälkeen tuntuikin nypytystä siiman päästä ja taimen oli kiinni. Samassa puhelinkin soi. Tämäkin kaveri tuli nopeasti haaviin ja kerkesin siinä vielä vastata puhelimeenkin. Matti soitti ja pyysi pientä palvelusta, oli unohtanut laittaa seuraaville asiakkaille WillaTaimenen avaimet. Kuitenkin ilmoitin kalan olevan haavissa joten puhelu loppui kuin seinään ja lupasin soitella takaisin kun kalastuksen olen lopettanut. Päivän kolmas taimen oli kuitenkin haavissa vailla vapautta ja sen hänelle myös soin. 

Tämän kalan jälkeen päätin heittää vielä max 20heittoa tai yksi kala. Kauaa ei tarvinnu tätä haavetta odottaa kun jo toisella heitolla puras. Tämä kaveri vetäs suoraan pinnan alla piilevään uppotukkiin ja piuhat poikki. Ollut vissiin ennenkin kiinni kun tiesi tasantarkkaan minnepäin mennä jotta saa nopeasti vapauden. Hieman jopa vitutti, larvaan tuntu hyvin purevan ja kokopäivän olin melkeimpä heitellyt nymfejä.....

Tein vielä yhden perukkeen ja laitoin samanlaisen setin. Ajatuksena heitellä samalla kun kahlailee takaisin autollepäin. Heitin samaan kohtaan mistä edellinen kala otti kiinni, eka heitto ja taas siimoja vietiin. Nyt löin liinat kiinni ja painostin väkisin kalan tulemaan toiselle puolelle itseäni jolloin uppotukki ei koidu kohtaloksi. Kala kun alkoi uimaan minua kohti ja huomasin sen uivan todella läheltä päätin kokeilla onnea ja työntää haavi summassa pinnan alle. Haavissa alkoi tuntua painoa ja huomasin onnekseni kalan uineen suoraan haaviin, joten tämä oli päivän helpoin väsytys. Tämäkin vain äkkiä takaisin kasvamaan sillä virtaa tuntui riittävän, luultavasti sama kala mikä oli vetänyt uppotukkiin. Sillä tämän jälkeen rantaan kahlattua ja heiteltyä koko matka, ei enään tärppejä tullut. Tämäkin kaveri pääsi lipsahtamaan käsistä sillä kädet olivat jo niin turtana kylmästä sekä märät. Mutta sain kuitenkin pari kuvaa napattua ja jos oikein tarkaan katsotte kuvia niin toisessa kuvassa pinnan yllä näkyy pyrstö ja toisessa pinnan alla loput kalasta.

Tästä oli hyvä lähteä hakemaan WillaTaimenen avaimia ja toimittaa ne sovittuun paikkaan seuraavia tulokkaita varten. Oli taivaallinen tunne kun auto alkoi lämpenemään, puhaltamaan kuumaa ilmaa ja varpaisiin tunto palaamaan. Lähtiessä piti vielä ottaa se yksi aurinkoinenkin kuva. 

Tuli vielä huomattua näin kylmän veden aikaan että viimevuoden finaaleiden viimeisen jokijakson rantakivi johon kaaduin joka helvetin kerta kalaa mittaukseen vietäessä, koitui sittenkin simmsien kohtaloksi. Sääressä toki muistona 2cm halkaisijaltaan komeileva pyöreä arpi, sekä verinen lahje sisältä ja nyt löydetty reikä. Syksyllä sitä ei huomannut vaan luuli vain veren kastelleen toisen jalan. Kuitenkin tällä vedenlämmöllä sen huomasi hyvinkin äkkiä, notta vuotaahan se sittenkin perkale. Nyt siis odotellaan housujen kuivumista jotta pääsöö liiman kanssa läträämään, sekä tulevaa kesää!! Läsä kun tulee olemaan itselle isossa roolissa ensikesänä, niin vapaa-ajalla kuin kurssien puolesta.

Writed By: Atte Valkama

Läsäkoski

Läsäkosken nymfikurssit

Edelliskautena tuli kalastettua melkeimpä omat kalastuspäiväni pelkästään läsällä, niin treenatessa naisten kisoihin, kurssitettua ja ne pari hassua vapaa-ajan reissua. Läsä alkaakin pikkuhiljaa käymään tutuksi ja tälle kaudelle on suunnitteilla useampi reissu tuonne isomusten kotipesälle. 

Juttelimme viimekesänä Matti Huitilan kanssa useaan otteeseen tästä nykyajan nymfikalastuksesta ja sen tehokkuudesta, sekä mahdollisuuksista pitää 2-3kpl kursseja juuri tätä tekniikkaa opettaen. Saimme pienen suunnittelun jälkeen sovittua alustavasti 2 kurssipäivää, toinen kesäkuun 16:sta ja toinen hieman vaikeampaan aikaan 7.8.2016 

Kursseilla tullaan käymään läpi monia asioita. Esim: välineet, siimat, perukkeet, perhot, kahlaaminen, heittäminen ja muutamia pieniä kikkaykkösiä. Sekä illalla majoituksessa halutessaan voidaan sitoa perhoja ym. Kurssin sisällöstä saatiin erittäin hyvä. Paikalle saavutaan klo 12--> mutta kalastus alkaa vasta klo 15:sta. Tällä ajalla käydään läpi itse kohdetta, sen menneisyyttä sekä tulevaisuutta, joko itse Matin esittelemänä tai minun. Sekä kalojen oletettuja paikkoja ja mistä ja kuinka niitä lähestyä, välineet, perhot ym. 

Kalastus aloitetaan ja jokainen menee itsenäisesti kalalle, kokeilemaan ja saamaan esipoltteen pois. Tässä vaiheessa alan itse kiertämään ja käyn opettamassa jokaista henkilökohtaisesti jolloin paras hyöty saadaan irti. Muutaman kalastustunnin jälkeen vuorossa on lounas joka kuuluu kurssin hintaan. Lounaan lomassa voidaan käydä teoriassa asioita läpi. Tämän jälkeen vapaakalastus jatkuu ja itse käyn opastamassa jokaista taas vuorollaan. Hämärän saapuessa halukkaan saa jäädä tahkomaan koskea niin halutessaan ja loput menevät majoitukseen jossa käydään läpi päivän tapahtumia ym. Syödään ja kerrotaan kalajuttuja, sidotaan perhoja ym.

Aamulla kurssi jatkuu sitä mukaan kun kalastajat heräilevät ja saapuvat joelle. Itse menen sinne tietenkin sen ensinmäisen heränneen mukana. Aamun kalastus päättyy klo 12;00 jonka jälkeen on majoituksen siivous ja kamojen pakkaaminen, sekä kotia lähtö.

Kurssilla tulee olemaan testattavana Ikon Fishing Productsin kaikki vavat, siimat, perukkeet ym. Tämä toteutetaan siis yhteistyössä Läsäkosken ja Ikonin kanssa. Kurssilaiset saavat sitten tarvittaessaan pienen alennuksen IKON vavoista sekä tarvikkeista. Kurssin jälkeen alkaa ns. IKONdemo viikko, jossa on kaikki vavat kokeiltavana Matilta niitä pyytäessä.

Kurssin hinta tulee olemaan 165€/hlö, sisältäen opastuksen, luvat, ruuan sekä majoituksen. Ja ilmoittautuminen tapahtuu suoraan Läsäkosken kautta.

Tervetuloa kurssille, sekä jahtaamaan isoja, voimakkaita luonnontaimenia.

T: Atte Valkama sekä Läsäkoski

Naarakoski

Naarakosken kuohut

Kesä on jo pitkällä ja heinäkuukin alkaa näyttelemään loppua. Hyvän ystäväni Niko Saksisen kanssa oli puhuttu taas koko kevät ja kesä jostain kalastusreissusta jonnekkinpäin. Perinteiseen tapaan molemmilla on aina pirunmoinen kiirus ja aikataulut eivät meinaa natsata ollenkaan. Kuitenkin kävimme Nikon luona katsomassa heidän uusinta tulokasta ja viemässä pienelle tytöntylleröiselle nimeäjäis lahjan ja kahvittelemassa.

Samalla siinä saimme sovittua että tulevana lauantaina lähdemme jonnekkin kalaan, paikalla ei väliä kunhan vain kalalle yhdessä päästään. Tuli lauantai ja puoliltapäivin sovimme kohteeksi Naarakosken. Koskikohde oli itselle aivan tuntematon ja kuulemani mukaan vaikea kalastettava, lyhyt, rännimäinen koski. Suostuin kuitenkin tähän sillä kuulemamme mukaan yläpuoliset juoksutus luukut oli säpissä ja vesi laskenut reilusti, jolloin koski on hieno kalastettava. Tosin täälläkin tarvii joidenkin puheiden mukaan olla "hullu" kahlaaja jos haluaa koko kosken kalastaa, mutta sehänvain minulle sopii. Tänäkään kesänä kun en ole montaa reissua päässyt ilman että olisi kalsarit kastunut, ei se tuonut muutosta tällekkään reissulle.

Sovimme alustavasti että näemme Hirvaskankaan abc:llä klo 17;30 ja siitä jatkamme matkaa kohteeseen. Kellon lyödessä kolme iltapäivällä tuli Nikolta puhelu jossa ilmoitti että myös Miika Aaltonen lähti mukaan matkaan ja miehet olivat jo koskenrannalla, malttamattomuutta oli havaittavissa... Minä vielä oli kotona ja sidoin illan ottipelejä ja ruokakin oli vasta valmistumassa. Päätimme Maijan kanssa pitää aikataulusta kiinni ja lähteä kotoa klo 17:sta. 

Naarakosken rantaan päästyö oli kaksikko paistattelemassa makkaraa ja itsellä alkoi vehkeiden kasaus, larvakeppi yllättäen siitä kasautui ja perhoiksi valikoitui edellisiltana Muuramenjoen poikasmerkkauksessa toimineet hares, pt ja salalarva. Päivä oli helvetin kuuma ja reiden huusivat hoosiannaa sillä ensin keskiviikkona olin salaojalla koko illan, perjantain Muuramenjoella tekemässä merkkauspyyntiä ja nyt Naarakoskella. 

Siinä pikkuisen jutusteltua ja eväsleivän jälkeen aloitin kalastuksen kodan edestä ja n. 20min kalastuksen jälkeen sain ensimmäisen n.45 cm taimenen joka oli eväleikattu. Tämän jälkeen jatkoin ylempää kiventakusta ja n.15min jälkeen sain toisen eväleikatun taimenen. Muu porukka oli mennyt ylemmälle koskelle ja päätin itsekkin lähteä tänne kalastamaan. Kävelin siis yläkoskelle ja hetken katselin muiden kalastusta ja tein pikku pläänin mistä aloitan kalastuksen. Itse Naarakoski näyttää todella vaikealta kahlattavalta ja joidenkin silmiin varmasti vaaralliselta, mutta eihän se ole kuin pintavirtausta mikä siinä melskaa....

Lähdin siis keskelle sillä tyhjää näytti siellä kalastajien puolesta olevan ja kaikki muut lirkki vain rantoja. Kahlasin ja larvastelin sieltä täältä, kunnes humpsahti ja kainalot kastui, löysin siin hyvän montun... Harmi että löysin sen kahlaamalla enkä kalastamalla, varma kalanpaikka. No ei se, jatkoin kalastusta ja hetken päästä vapa taipui ja nymfiä puraisi eväleikattu reilu 45cm taimen, vapautus ja homma jatkui. Muutaman minuutin jälkeen siimoja vietiin taas, sain seuraavan kiven reunalta jo hieman paremman kalan, vaikka tämäkin oli EVÄLEIKATTU, oli se kuitenkin pulskassa kunnossa ja mitta venyi 51cm. Ei muutakuin kala kasvamaan takaisin. hieman ylemmäs kahlattua ja hetken heiteltyä siimoja vietiin taas. Tämä kaveri laittoi jo hieman kampoihin ja haaviin solahtaessa se osoittautui 45cm eväleikatuksi taimenoksi........

Kävin aina niskalla asti ja nyt oli jo pitkä tauko ja hyvien särkihätsingin jälkeen nymfiä puraisi vajaa 50cm kultaisen peitteen omaava, tosin eväleikattu taimen. Sen kyllä huomasi että Naarakoskella ei ollut vieraillu hetkeen toista kalastajaa joka olisi uskaltanut kahlata keskelle, sillä kalaa tuntui olevan ja kuumasta päivästä huolimatta puri hanakkaasti perhoihin. Tämän kalan jälkeen oli aika mennä kodalle nesteyttämään itseä hieman ja syömään eväsleipänen ja jutustelemaan muiden kanssa kuinka päivä on mennyt.

Spekuloinnin jälkeen päätimme Nikon kanssa lähteä vastarannalle, jossa yksi kalastaja oli larvastanut viimeiset 3h. Päätimme kuitenkin lähteä koluamaan hänen perässään monttuja ja yhden kalan oli herra jo sieltä saanut, mutta ei se anna jos ei yritä. Kävelimme toiselle puolelle ja meikäpojan reidet olivat aivan tulessa, mutta mentävä se oli. Pienet lipat rannassa vedettyä pääsin aloittamaan kalastuksen ja kolusin ekaa monttua josta tärähti kiinni sellainen reilu 40cm evätön taimeno. Tässä vaiheessa tuli Huopana mieleen ja mietinkin että oonko oppinut kalastamaan, onko tämä unta vai miten helvetissä näitä kaloja nyt näin nousee. Muutama vuosi taaksepäin olisi tämä ollut luultavasti munat pataan reissu, mutta hyvä näin. Oppi on siis mennyt perille, mitä taidokkaat Pietari "sipe" Sipponen ja Mikko "rysä" Räsänen sekä kilpailuissa paljon nähty taito on jossain määrin imeytynyt myös itseeni. Täytynee siis kiittää herroja myös tässä vaiheessa.

Vapautensa saaneen taimenen jälkeen menin hieman ylemmäs ja kiventakunen kovan virranreunan kera näytti herkulliselta. Uitin monta uittoa, mutta perhot eivät menneet niinkuin halusin. Löin niin perkeleen kovaa perhot pinnasta läpi kuin vain sain ja parin tälläisen ruimasun jälkeen siima pysähtyi ja jurominen alkoi, taistelu sen montun herruudesta. Olin tyly ja en antanut kalalle yhtään löysää ja pakotin sen pois omasta turvapaikastaan jolloin sain sen kovan virran yli itseni yläpuolelle jolloin haavitseminen kävi vaivattomasti. Tämä eväleikattu oli myös n.50cm ja oikein hyvässä kunnossa. Hetken elvytettyä se roimasi pyrstöllään veden silmille ja lähti takaisin valloittamaan omaa monttuaan. Reiden oli tulessa ja hämärä painoi jo pahasti päälle, päätin vielä yhden hyvännäköisen kohdan kalastaa ja sen jälkeen saisi riittää. Tässä vaiheessa alapuolelta kuului riemun huutoa " WUUUUUHUUUUUUU" raikuin taivaalle ja Nikon vapa niiasi, Nikon taimen oli enemmänkuin totta! Olin itse nyt tämän seuraavan paikan edessä ja ekalla uitolla tärähti. Hetken pinnassa melskaamisen jälkeen haavi heilahti ja reilu 40cm istari oli käsissä. Kala takaisin uimaan ja vehkeet kasaan. 

Naarakoski oli mielenkiintoinen tuttavuus, hieno paikka ja paljon kalaa. Vaikka täältä tuli pelkkiä istareita, oli se silti mukavaa, koska tiesin että paikka pyörii istutusten parissa ja luonnonkala on harvinaisuus, joten sitä en odottanutkaan saavani.

Päivä oli erinomainen vaikka todella lämmin ja myös Miika oli saanut yhden taimenen haavin perukoille, Maijalla taaseen meni yksi vapa poikki ja yksi kala katkoi siimat. Kaikilla siis tapahtumia joten päivä sujui hyvin. Oli aika pitää nuotiopaskanjauhanta hetki ja syödä loput eväät.

Kiitokset vieraileville staroille!

Writed By: Atte Valkama

Nymfilarvastus

Pohjien koluamista

Kesä 2012 meni että heilahti, uutta oppia kun tuli ja paljon. Itse innostuin tuosta onko se nyt sitten nymfi vai larvastus kalastusta? Joten sanon sitä itse larppaamiseksi.

Mikko "rysä" Räsänen kun kertoi tästä larppaamisesta ja sen tehokkuudesta, perhoista ja välineistä, tiesi se 2012 kevääseen välinehankintoja... Perhoja tuli sidottua paljon "rysän" opastuksella, tai oikeastaan hän teki muutamia mallikappaleita ja näytti vaihevaiheelta sidonnan. Siinä sitä sitten illat hierottiin perhoja ja vanhoja lensi sitä mukaan roskiin kun ne eivät enään miellyttänyt silmää loppuvaiheessa. 

Perhot kun olis sidoskeltu ja kosket aukesi, oli aika lähteä opettelemaan ja katsomaan miten se oikeasti tapahtuu.... Tai niin oli tarkoitus....Rysän kanssa jostain syystä emme päässeet keväällä kuin muutaman hassun kerran kalastamaan ja jos ei jommallakummalla niin molemmilla tai jos ei toinen niin molemmat olivat joko kaameessa darrassa tai vielä humalassa aamulla kun oli tarkoitus lähteä perhoja uittamaan...

Sen verran kuitenkin saatiin kerran skarpattua muutamilla sommersbyillä tilannetta että jaksoimme muutaman tunnin keskittyä ja näin kuinka se homma tapahtuu. Siitä sitten harjoittelemaan ja kyselemään Pietari "sipe" Sipposelta jatko-oppia ja vinkkejä.

Larppaus on todella tehokas tapa saada saalista, mutta on siinä omat huonot puolensa. Perhoja menee ainakin näin keskisuomen kohteissa todella paljon, veden väri kun on mitä on. Toinen on että tiettyihin paikkoihin pääsy voi olla riskin takana ja uimataidot on hyväksi, sen huomasin menneeltä kaudelta. Litkoja joutuu tekemään aika useasti ja tapseja napsuu poikki tasasen tappavaa vauhtia. Saalisvarmuus ja tehokkuus tuo kuitenkin sen kaiken takaisin.

Perhoina käytän yleisesti jigikoukkuihin 14 ja 12 kokoisiin sidottuja nymfejä. Pt, MustaSurma, Hares ja PinkkiSurma. Larvoina käytän tmc:n 8-16 kokoisia larvakoukkuja ja yleisimpinä on pinkki, salalarva, vihreä pinkillä kuulalla ja musta pinkillä kuulalla.

MustaSurma ja PinkkiSurma

Taaempana Pt, Hares ja Vihreät/pinkit Nymfit

Pinkit larvat taustalla

Välineinä käytän itse 10jalkaista 3 ja 4 luokkaista, riippuu paljon kohteesta ja kaloista. Norjassa tulen jatkossa käyttämään vain 4 luokkaista, sattuineista syistä.. Kelana toimii Danielssonin Nymph Wide, siimoina pohjilla on pohjasiima ja kisoissa kun on pakollinen tuo perhosiima niin siinä riutuu jokin vanha pinturisiima ja perukkeena käytän n.8m pitkää 0.45 fluorcarbonia ja oranssi/vihreää indikaattori siimaa, paksuudeltaan 0,28. Perukesiimana ja tapseina toimi viimekesänä airflon Sightfree G3 fluorcarbon, jota voinkin kehua todella todella hyväksi!

Yleisesti käytän 3:n perhon litkaa... Alinmaisena yleensä jyllää jokin painava larva ja keskellä sekä ylhäällä kaloja pyytää jokin nymfeistä, viimekesälle taisi uittotunteja kertyä eniten Salalarvalle, Pt:lle ja MustalleSurmalle....Eniten näistä kaloja taisi nousta MustallaSurmalla. 

Parhaat kohteet larppaamiseen on loppuliut, virtojen reunat ja ei niin kuohuisat paikat. Tosin "Rysä" kun sitä tekee, hän kalastaa kuohuista myös, itse sitä en vielä ole oppinut sillä uittaminen kuohuissa tai yleensäkkään niille pääsy tuottaa ongelmia jotka korjaantuu tietenkin ajallaan ja harjoittelemalla ja lisää uintireissuja ottamalla.

Tätä tekniikkaa voin suositella kaikille jotka tykkäävät kahlata ja uhrata välineet ja henkensä pikku lipsahduksen takia, mutta jos sitä ei tapahdu tuo se varmasti huikeita saaliita ja paljon! Ensikesänä ajattelin kuitenkin kalastaa taas enemmän rakkaimmallani tekniikalla, eli pinnasta. Unohtamatta tietenkään larppaamista.

Writed By: Atte Valkama