Huopanan istukkaat
Lapista oli palattu vasta edellisenä päivänä, mutta kalastuspoltteet olivat kovat. Tämä pohjoisen reissu oli kutakuinkin kaikkia aikaisempia reissua erinlaisempi, sillä mukana matkassa oli tyttäreni Jessica ja pikkuveljeni Joel. Jessica on nyt 7v ja pinkki virveli oli jo jonkun verran käytetty ja pikkuveikka kun harjooootteli perhokalastusta niin itsellä ja Maijalla tuo kalastus jäi jonninverran vähälle. Tosin lasten ja Maijan mentyä nukkuman hävisin kuin pieru saharaan perhovehkeiden kera. Viikko sillä reissulla vierähti ja matkan aikana käväisimme Ounasjoen mökillä, Ivalon mökillä ja kaksi yötä vietimme rovaniemellä.
Viikko oli takanapäin ja jo kotimatkalla meinasimme jäädä kalalle Viitasaarelle, mutta pikkuveljen huono-olo ei antanut periksi joten ajelimme aina kotia saakka. Seuraavana päivänä kuitenkin Jessica meni jo pappalaan yöksi jolloin avautui mahdollisuus päästä kalalle. Hetken mietittyä kohdetta, valikoitui paikaksi Huopana. Uuden lupapolitiikan ansiosta ja heinäkuun jolloin kaikki kalamiehet karkaavat Norjan puolelle, ei huopanalla ollut tavattavissa muita.
Paikalle päästyä kellon viisarit osoittivat alas ja ylös, eli klo 18:sta. Kamppeet kasaan kalalle... Aloitin oman kalastuksen ylemmän sillan alta ja saaliiksi nöyrtyi muutamia särkiä, peli oli siis auki. Ajatuksissani hakkasi vain tuo Mikko "rysä" Räsäsen lause "ei muutakuin kuninkaanväylään, 3 salalarvaa kiinni ja taimenia tulee jatkuvalla syötöllä". En kauaa malttanut tätä sillan alusta ronkkia, joten päätin lähteä kuninkaanväylää larvastamaan. Niskalle kahlattua tein niinkuin Rysä oli sanonut, mutta jättäen keskiperhoksi mustansurman.
Larvastelin ja kolusin monttuja, ensikertaa kun tätä väylää kalasti oli vähän kahlaamisessa hakemista. Kuninkaanväylä ja Rysän puheet eivät ollut paskapuhetta. Koko väylän larvastellen ja salalarvoja uittaen, taipui vapani kaarelle ja haavi heilahti 9 kertaa... Vaikka kalastin ehkäpä elämäni parasta suoritusta saaliin kannalta, harmitti se kuitenkin että jokainen näistä oli 45-50cm välillä oleva tummahko istukas, vain pieniä poikaisia tuli muutamia jolla oli evä tallella... Huopana, tuo historiallisen kuuluisa taimenkoski ei vakuuttanut. Alhaalla kun nousin sillalle ja kävelin takaisin ylös, harmitti todella sillä olisin halunnut kuvan kuuluisasta huopanan taimenesta. Olen ehkä tänäkesänä ollut kuvien puolesta kranttu, sillä olen ottanut vain kuvan kalasta jolla on kaikki evät tallessa...
Kalastin ison sillan alusen vielä tältä kahvion puoleiselta rannalta ja sain yhden taimenen pysymään hetken kiinni, kuitenkin kaveri päätti ottaa hypystä karkuun tekniikan...Tämän jälkeen lompsin autolle ajatuksena syödä hieman ja miettiä seuraavaa siirtoa.. Autolle päästyä tajusin että avaimet eivät olleen minulla.....no PRKL!
Vapa kainaloon ja takaisinpäin....
Kuninkaanväylä oli sen verran rauhoittunut ja kello oli miltein ilta kymmenen, joten päätin lähteä koluamaan josko luontainen kala olisi aktivoitunut ja ruvennut herkuttelemaan.. Kahlasin niskalle ja muutaman heiton jälkeen vapa taipui todella... Nyt siimanpäässä oli vahva yksilö, potkut tuntui voimakkaasti ja toverin määrätietoisuus vakuutti. Kaikkeni tein ja liikaa löysää en kalalle antanut, jotta saisin vavalla annettua painetta. Tässä vaiheessa kahlauksen varovaisuus oli historiaa ja kala määräsi sekä suunnan että tahdin. Pidin siiman kokoajan lyhyenä ja annoin vavan tehdä töitä ja perässä menin minkä kerkesin. Veikkaan notta ensimmäistä kertaa ei tämä kaveri ollut koukku suussaan sillä tuli tunne että tiesi tasan tarkkaan miten siitä pääsee irti. Suunnilleen puolessa välissä väylää, menee vasemmassa reunassa komiat kuohut ja kivet jonne en olisi halunnut tätä päästää, Kuitenkin 3luokkanen larvakeppi oli niin helisemässä ja samalla kun kahden ison kiven välinen imu otti miehestäkin otteen ja hengissä säilytessäni päästin siimat sormien välistä jotta sain kiven reunasta kiinni ja vältin oman hukkumisen. Tällöin kala pääsi juurikin sinne ja tapsit jäipi kivikkoon kiinni ja se oli soronoo ja kiitos taistelusta...
Tämän jälkeen hieman huilattua jatkoin kalastusta ja sain vielä loppuväylästä 7 taimenta, joista tasan 1 oli luonnonkala. Koskaan aiemmin en tälläistä saalismäärää ole saanut, mutta luultavammin säiliöauto on käynyt lähiaikoina myös huopanankoskella. Vaikka kaloja tuli paljon ja päivä oli hieno, jäi silti huopanasta aika paska maku. Tuo mistä huopana on maineensa saanut "hienot, suuret luonnontaimenet" olivat totaalisen poissa ja mieleeni jäi istariojamainen tunne, valitettavasti.. Tuskin tulee ihan heti uudestaan mentyä.
Niin ja se mitä perhoihin tulee, niin kaikki kalat sain todellakin tällä salalarvalla joka on aivan huikea perho, salainen ja erittäin toimiva.
Kuitenkin iso kiitos Huopanalle ja kauniille suomen kesäillalle.
Writed By: Atte Valkama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti