Kuusaankoski

Kuusaan iltapisto

Laukaan kunnassa sijaitseva Kuusaankoski on monelle perhokalastajalle se ison kalan mahdollisuus. Viimekesänä täällä tuli kalasteltua enemmän ja vähemmän, vaikka vesi oli todella korkealla koko kesän jokapuolella. Kuusaa on kohde, jossa on monia mahdollisuuksia. Kohteen tunteminen ainakin kahlaajan silmin on melkeimpä välttämätön, virran aliarvioiva löytää joko itse itsensä tai joku muu voi löytää hyvinkin nopeasti kellumasta alasuvannosta jos tätä luonnonvoimaa aliarvoi.

Lähdin tilaisuuden tullen tekemään iltapiston koskelle ja arvatakkin saattaa, setiksi valikoitui larppakeppi. Pinturi jolla oli tarkoitus kalastaa, unohtui kotio. Olin paikanpäällä n.klo 19;30 ja koitin pukea kahlureita päälle kun puhelin rimputti jatkuvalla syötöllä ja jo pelkkien housujen vaihto kesti n.20min. Jossain vaiheessa luovuin puhelimesta että saisin kamppeet päälle.

Perhoiksi valikoitui perinteinen kovakolmikko ja siimaa koristi pt, hares ja tietenkin salalarva. Aloitin kalastuksen niskalta ja ensimmäistä kertaa vesi oli sillä tasolla notta kosken keskelle pääsi kahlaamaan. Elikkä ei muutakuin keskelle lompsis. Hetken siinä siimoja kerkesin liotella ja eikö sieltä sen kerran kun keskelle pääsee, tule joku saatanan turistilauma veneella heittämään luotto lottolippaa niskalle. Kostoksi heille sain muutamalla heitolla hyvänkokoisen säynen, eli tinken sanoja lainatakseni jumalaton JÄTKÄ! mies kun ei kalalajia tiennyt. Jätkää väsytellessä ja haavin heilahtaessa kuului veneestä murinaa. Päästin kaverin takaisin polskimaan ja kahlailin keskemmälle. Eikö sieltä ruvennu perkele lentää uistin aivan metrin max. kahden päähän. Ajattelin jo että alan heittämään kivillä takaisin. Ei sitten minkäänlaista kunnioitusta muita kalastajia kohtaan näillä kuusaan OPPAILLA! jotain rajaa siihen touhuun. Onnekseni sain vajaa 45cm taimenen niskan imusta ja sen verran vitutti se lusikoiden molske siinä jaloissa, että teki jo mieli heittää sillä taimenella sitä porukkaa, kunnioitus kaloja kohtaan kuitenkin vei voiton ja tämä sai jatkaa matkaansa.

Päätin tässä vaiheessa että lopetan niskalla kalastamisen, kerta sinne oli niin kova hinku heitellä muillakin. Kahlasin takaisin rantaan ja menin sillan alapuoliselle alueelle kalastamaan. Täältä löysin muutaman hyvän särjen ja yhden kirjolohen. Sen verta kirjo pisti kampoihin ja melskasi siinä montulla että en sen koomin kohtaa viitsinyt jäädä nuohoamaan. Tässä vaiheessa luvanvalvoja huuteli sillalta ja käväisin autolla näyttämässä kalastuslupani....... ja sori jätkät. Tällä kertaa se oli oikeasti ja maksoin jopa kaikki entisetkin pois....

Menin tämän jälkeen Varjolan puoleiselle rannalle ja lähdin etsimään tätä meidän Jugipoikaa monia kertoja kiusannutta isomusta. Tätä en piuhojen perään saanut ja jatkoin ylemmälle kiven takuselle. Tältä reunalta löysin yhden taimenen joka olikin illan ainoa evällinen toveri ja kiva yllätys. Mittaa oli n.40cm ja kännykällä kuvaa ottaessani, päätti täplätakki hypätä takas koskeen ja jatkaa eloaan siellä missä kuuluukin. Jatkoin ylöspäin ja tämä seuraava paikka joka on naksuttanut viimekesästä lähtien, oli nyt mahdollista kalastaa. Tosin pienen pieni riski siinä ja kuolemanuhalla kahlausta oli luvassa, mutta tietääpähän kahlanneensa. Roimin ja rämmin läpi kuohujen ja vaikka tällä kertaa en uimassa käynyt, ei silti paitakaan kuivana säilynyt. Sen verran kova virtaus ja kuohut olivat, notta naamakin siinä roiskeessa kastui. MUTTA VIHDOIN olin tällä paikalla josta olin haaveillut pitkään. Parin heiton jälkeen iski kiinni ja minuutin taistelun jälkeen päätti taimen kuitenkin ottaa ja lähteä omille teilleen. Vaikka kohta on iso ja oletin siellä olevan enemmänkin kaloja, en saanut muutakuin nöyhtää ja paskaa koukkuihin, muutamat tapsit poikki ja märät vaatteet. Tietääpähän ensikerralla käydä kokeilemassa uudestaan.

Hämärä alkoi painaa ja kahlasin takaisin rantaan Tässä vaiheessa jo lupatarkastaja kävi sanomassa, ettei millään haluaisi minua huomenna alasuvannosta ettiä kellumasta.... Jatkoin kuitenkin rannantuntumassa kalastusta ja sain yhden eväleikatun taimenen ja mitäpäs muutakaan suunpielestä löytyi kuin salalarva, aivan kuten kaikilla muillakin tähän mennessä. Menin vielä yhden kuohun ylemmäs ja n. 5minuuttia heitettyäni puri salalarvaa seuraava uhri. Taimenhan se siellä ja kokoa reilu 40cm. Kuvia kaloista ei ole. Tai on, mutta ne eivät ole tietyistä syistä julkaisukelpoisia. Tämäkin teille selvinnee jossain vaiheessa jos olet tarkka silmäinen.

Pimeä ja vesisade painoi päälle, tässä vaiheessa oli vain mukava istuskella ja katsella noita kuusaan kuuluisia lojauksia niskan imun tuntumassa. Keräilin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin kotio. Matkalla ajattelin että elän elämäni kesää, monista asioista huolimatta olen kalastanut tänäkesänä todella paljon ja sama tahti näyttäisi jatkuvan, kaikesta en ole voinut kirjoittaa sillä pitäähän sitä olla muutakin salaista kuin yksi larva. Eikä sen puoleen, en ole kerinnyt ja reissuja tulee tehtyä kokoajan joten jotkut unohtuu väkisinkin. Senkin takia elän elämäni kesää kalastuksen kannalta sillä pääsy ekana kunnon kisavuotena vei aina finaaleihin saakka ja kalojakin on noussut äärimmäisen hyvin.

Mainittakoon vielä Kuusaankoskesta sen verran, että voimia kiipeilijälle joka loukkaantui lähipäivinä tapahtuneessa onnettomuudessa ja pikaisia paranemisia. Onnettomuudessa menehtyneen nuoren pojan perheelle myös erittäin paljon voimia ja jaksamista.

Writed By: Atte Valkama