Tuulta, aaltoja ja miinuspisteitä!

Toinen päivä

Nukkumaan lähtiessämme aurinko se vain paistoi ja paistoi ja pääsimme laittaa korvat tyynylle hyvillä mielin. Otettiin siinä makoisat unet ja herättiin tähän päivään, tai heräsin siihen kun sade hakkasi mökin peltikattoa niin railakkaasti, nousin sängystä ja rupesin aamukahvin keittoon tuossa klo 14:sta huitteilla. Toukokin vanhasta muistista veti sängyssä hupun päähän ja jatkoi hetken unia kunnes muistikin että mehän ollaankin mökissä jossa on katto päällänsä, eikä teltassa!

Kahvit olivat "tippuneen" ja Toukokin siinä samalla nousi sängystä ja tuli pöytään hörppäämään sumpit ja tietenkin siinä samalla aloitettiin suunnittelemaan tulevaa päivää ja jostain kummasta ne sidontavehkeet valtasi pöydän siinä samalla, Maijakin nousi ylös ja alkoi tekemään meille aamupalaa, keitettiin uudet pannukaffit jotta Maijallekkin riittää, syötiin ja ihmeteltiin, samalla sadekkin lakkasi.

Oli mennyt tunti, toinen, kolmas ja neljäskin siinä perhoja sidotessa ja kalavalheita muistellessa. Sitten tuli se hetki että nyt, just nyt oli lähdettävä onkimaan! Otimme suunnaksi tästä järvestä laskevan kosken pätkän ja tämä vaatii siis järven ylityksen veneellä, tuuli oli yltynyt jonnin verran ja aallot vaihtuivat pikkuvaahtopäistä vaahtopäiksi ja hetki tästä ne olivat jo isoja vaahtopäitä, vaikka järvi on pieni ja monen kukkulan keskellä niin jostain kumman syystä tässä järvessä aaltojen korko kasvaa todella suureksi, onneksi ovat pyöreitä aaltoja eikä niinkään teräviä. No jatkoimme matkaa ja tässä vaiheessa vaihtoehtoina oli joko ajaa vastatuuleen tai myötätuuleen, tai toki olisi voinut ajaa sivutuuleenkin jos uida tykkää.

Ajoimme koko porukalla ensin järven keskelle ja siitä seittämännen aallon jälkeen supernopea käännös ja takaisinpäin, tästä jatkettiin tuultasuojaan kahden saaren väliin, josta aukesikin sitten toinen "selkä" jonka yli piti päästä, tässä vaiheessa voi melkein luojaa kiittää että tuuli oli etelän puolelta, ei sillä että siitä olisi ollut hyötyä, vaan sillä että nyt se pääsi puhaltamaan koko järven matkalta, jotenka aatojen korko oli n 70cm. voitte siinä kuvitella kun mennään soutuveneellä jossa 5hp voimanpesä jauhaa perässä, niin ei siinä hyppyennätyksiä aleta tekemään, kyse on enemmänkin selviytymisestä ja siitä että siellä aallokossa osaa ajaa oikein, meinaa jos perä aalto imaisee niin kaikkihan sen tietää että tulos on nokka kohti taivasta ja uimakeikka. Tässä vaiheessa Maija oli jo sen verran kauhuissaan että ajoimme myötätuulessa toiseen suojaan jossa saattiin ylensäkkään käännettyä vene, Maija sanoi että tuohon aaltoon ei enään mennä! Joten vietiin Maija rantaan ja tarkoituksena meilläkin että talutetaan vene rantaa pitkin. Tätä jaksettiin ehkä 20m kun sanottiin Maijalle että kävelee sinne lahukkaan jossa ei tuule niin otetaan sieltä kyytiin, ei jaksa enään pelleillä, Joten Touko hyppäs takaisin veneeseen ja minä rykäisin koneen käyntiin ja sitten sitä mentiin kuin tuulispäät, Toukokin joutui airoilla avustamaan aina välistä, tai sanotaan että joka kolmas veto osu järveen ja loput meni huti, sen verran korkeella kun keula kävi, mutta hitaasti hyvä tulee ja kun ei innostu niin hyvin se menee ja menikin sillä tästäkin tuli tarina, ei muisto, eikä iltasanomien etusivu!

Hetken siinä röykytellessä pääsimme tuulensuojaan josta napattiin Maija takaisin veneeseen ja jatkettiin matkaa, täällä oli taaseen melkein peilityyni järvenpinta.

Vihdoin pääsimme tälle pienimuotoiselle n.2m leveä ja vain 150m pituutta omaava, tästä järvestä laskeva kosken pätkä, tosin omasta mielestä tämä on ehkäpä kalaisin koski täällä päin. Näytin Toukolle nämä muutamat ns. isonkalan paikat josta toisesta saimmekin tammukan, mutta pienen, joten se sotki tämän isomman kaverin kalastuksen omalla pikku rallillansa. Näytin toisen kohdan josta kävi myös se isompi näyttäytymässä, mutta se valitettavasti meni riimeristä ohi jonka jälkeen tätä ei enään tavoitettu.

Maijakin paineli suoraan alajuoksulle harri jahtiin josta tavoitti muutaman isomman, n40cm ja lukuisia pienempiä, Touko meni myös alajuoksulle ja minä jäin koluamaan koskea, koska siinä oli vielä monen monta paikkaa kokeiltavana, mitä moni ei varmaan edes kokeilisi. Itse sain tältä pätkältä koukutettua 4tammukkaa, muutaman harrin ja katkottua yhdet siimat, jälleen tämä tietty kala teki minulle sen mitä joka kerta! ei nappaa, ei nappaa, ei nappaa, pum! ja kun tajuat tilanteen niin siinä vaiheessa on jo siimat poikki kosken päälle kaatuneessa puussa! Mutta niinkuin olen aikaisemmin sanonut niin vielä joskus sen siitä saan...........

Alajuoksulla Toukolla oli ollu hyvä harri kiinni, arviolta 50cm "maagisen" rajan rikkoja, vaan ei se kuitenkaan pysynyt, mutta sitten, sitten se pamahti riimeriin kiinni, otti Toukosta yliotteen ja veti ekalla syöksyllä pohjille asti, vieden niitäkin reilusti, tämä taistelu kesti reilu 10min ja totuus kävi julki, Toukon jo haaveillessa uudesta taulusta kotinsa seinällä! vaan tämä kala kun tuli pintaan niin siinä sai taas yläkerran ja alakerran herra oman osuutensa näistä "riemun" huudoista! sehän meinaa oli kuin olikin HAUKI!!!! joten miinuspisteet tärähti! Tosin hauella oli mittaa reilu 90cm joten ihan hyvänkokoisesta kalasta oli kyse, mutta vain vääränlaisen värin, muodon ja naaman omistava ja tietyn pikkuevän puutteesta johtuen tuli roppakaupalla miinusta!

Tätä "puroa" kolutessa meni useampi tunti kun sen kalastaa tarkaan. Kouluamisen jälkeen päätimme lähteä tuulen tyynnyttyä takaisin mökille pikku uistelun kera, säästää voimia seuraavaan päivään joka piti sisällään muutaman kosken laskun ja huomattavasti enemmän kalastettavaa!

Uistimet olivat vedessä ja siellä körötellessämme sanoin Toukolle että tässä on yksi hyvä paikka saada taimen ja tästä Maija yhden pienemmän taimenen saikin, joka sai vielä toistaiseksi vapautensa. Ei mennyt kuin hetki niin johan Jokkepapan uistinta vietiin jälleen, tämäkin kaveri laittoi kampoihin oikein hyvin ja siinä vaiheessa sammutin koneet ja Maija valmistui haavitsemaan taimenen. Hetki vielä ja taimen oli veneen alla, syvällä, ei hyppinyt, juroi vain. Ammattimiehen elkein Touko painosti kalaa tulemaan veneen alta pois ja niinhän se HAUKI!!! teki. Tässä vaiheessa Maija ja minä nauroimme, taaseen Toukon naamasta huokui epäonnistuminen, vitutus ja miinuspisteet! Ilo oli muuttunut epätodelliseksi turhautuneeksi vitutukseksi, joten hauen kohtalo oli sen mukainen, sanotaan siitä sen verran että ruuaksi meidän pöytään se ei tietä löytänyt. Uistelun lopetimme samalla tähän ja köröttelimme mökille iltapalalle ja saunan lämmitykseen. olihan se kellokin taas jo 04;00 nukkumaan pääsimme. Hyvät yöt koilotti Touko, peläten että tämän päivän hauet tulee uniin.......

Writed By: Atte Valkama