Kesän toinen reissu kaunehimpaan suomeen

Kohti Ivaloa ja pohjoisen valoa

Rävynkosken reissusta oli kulunut vasta 2päivää ja se vielä kovasti ihmetytti ja hymyilytti, mutta nyt oli kuitenkin jatkettava eteenpäin ja ladattava ajatukset tulevaan lapin kalastukseen.

Lähdimme juhannusviikon torstaina Mikkelistä ajelemaan kotia päin klo 14:sta huitteilla ja tarkoituksena oli vielä keskiviikkoiltana että päästäisiin torstai iltana aikaisin matkaan ja majoittuisimme Maijan kanssa Kemissä. Asiaan tuli pari pikku muuttujaa kun aamusella Taneli "tinke" Kankaisen vuoden ikäinen koiranpentu käveli ohitseni kun istuin nollat taulussa sohvalla puhelin kädessä ja Mr.Romppainen päätti puraista Iphonen näyttöni pirstaleiksi. No siitä tuli sitten jo lenkki Pieksämäen kautta puhelinkorjuun merkeissä lisäkilometrejä ja piti sitä käydä vielä ostamassa uusi pukukin Mikkelin keskustasta ennenkuin pääsimme edes matkaan.

No kaiken tuon jälkeen pääsimme kotio, laukut sisälle purkuun ja puhdasta tilalle, kahvit ja tarkistus että kaikki on mukana ja NYT pääsimme lähtemään kohti pohjoista, kello riipi jo tuonne ilta kuuden nurkille, no eihän se mitään haitannut sillä mitä pohjoisempaan sen valoisampaa tiedossa, joten hämärä ajoa ei tarvinnut harrastaa.

Moni varmaan tässä vaiheessa ajattelee että matka Maijan kanssa pohjoiseen tulisi olemaan pariskuntamatkailua parhaillaan, ja sitä se onkin, tosin vain kalastuksen ehdoilla! Joten matkalla otimme puhelun Kojamon Rovaniemien vahvistukselle Touko "jokkepappa" Eräjärvelle ja sovimme aikataulut yhteen jotta herra pääsee mukaan ronklaamaan tammukkaa ja harria ja ehkä sitä isomustakin. Sovimme Toukon kanssa että jäämme Kemiin yöksi ja jatkamme aamulla matkaa. Touko lupasi lähteä jo ennakkoon ajamaan sillä hän päätti rykäistä skootalla mittariin rapiat 80km/h ja napsauttaa vakkarin päälle ja olla tientukkona, jopa karavaanareitakin pahempi, joten saisimme hänet hyvin kiinni juuri ennen Saariselän korkeinta kohtaa jotenka hyvin meni suunnitelmat nappiin.

Tästä matka jatkui kaupan kautta mökille, mökki esittely ja kantovedet saunaan kun oli saatu oli ruuan aika. Ruokailu tapauhtui perinteitä vaalien niin nopeasti kuin mahdollista sillä kalalle oli päästävä heti! Päätimme lähteä käymään tähän järveen laskevalla isolla koskella ja pakkasimmekin reppuun evästä ja kahvivehkeet sekä hiukan puita, sillä vettä oli satanut edellisinä päivinä niin rutkasti jotta polttopuita metästä olisi turha etsiä.

Kasailimme vehkeet ja pääsimme matkaan, Maijan ja minun perinteitä vaalien vaikka sakkoja tästä harrastuksesta pitäisi mielestäni kirjoittaa (tosin olen huomannut että ne taidetaan lähettää kotia jo matkalta näiden peltipoliisien ottaman kuvan kera) niin uistelemme aina siirtymävälit, tosin tällä kertaa itse vain rutkuttelin ja Touko ja Maija sai jalokalojen kunniaa loukaten laittaa uistimet veteen, tosin uistimilla sieltä olemme parhaat kalat taidettu saadakkin. 3,9kg ja 4,2kg taimenet mukaanlukien Maijan 54cm uljas yksilö.

No eihän siinä kauaa mennyt ja Maija otti ensimmäisen taimenen tälle reissulle, reilu 30cm rasvaevää kantava kala pääsi takaisin omiensa joukkoon. Loppumatka kuluikin sitten hiljaiselolla ja ilman tärppejä. Köröttelimme pikkukosken alajuoksulle josta tapana on narrata ekat harjukset ja saada tatsi päällensä, eikä tämäkään kerta poikkeusta tehnyt. Siinä aikamme harreja narraten ja harrit meitä narraten päätin jättää Toukon ja Maijan alajuoksua koplaamaan ja otin itse veneen keulasta kiinni ja vedin veneen koskenpätkästä ylös.

Nyt oli jo mieli korkealla kun aurinko kirkkaalta taivaalta herkutteli meitä ja peilityyni järvi ei ollut ollenkaan paha asia. Jokke ja Maijakin tuli niskalta veneen kyytiin ja jatkettiin tästä isolle koskelle, jonka alajuoksulla päätimme keittää kahvit, no näistä kahveista tuli mielikuvitus kurat kun Touko oli unohtanut pannun mökille STANA! makkarat kuitenkin nykäistiin huiviin ja aloitettiin kalastus, tämä jää hyvin lyhyeksi ison kosken kertomaksi sillä kalaa ei juurikaan koskesta tullut, lieneekö vika viimereissusta 20-30cm nousseesta vedenkorkeudesta johtuvaa, ken tietää? No mutta vaikka kalaa ei montaakaan tullut niin perhoja meni sitäkin enemmän, sain heitettyä 3:lla heitolla 6 pinturia omille teilleen, ekat 2 jäi kalan kitaan vapautuksen yhteydessä, toiset 2 puunoksaan ennenkuin veteen kerkesi ja viimeiset 2 jonnekkin taivaan tuuliin, että tässä voisi vielä mainita Rävystä sen verran että kuten sanoin että reissu oli uskomaton, samoilla perhoilla kaikki kalat ja nyt jumalauta 3 heitolla KUUSI PINTURIA HUKKAAN!!!

Nooo tästä oli hyvä jatkaa samalla katsoen Toukon iloista virnettä rannalla että "jätkä se hommat taitaa"! 

Lähdimme jokea alaspäin takaisin ja lirkimme nopeasti uudelleen kosken, mielessämme alajuoksun pintovat isot taimenet! noooooooooooooooooooooo ei yllätä, mutta eihän niitä siellä näkynyt tänäääänkään! Maija tosin kävi heittämässä pinturia alajuoksulla mutta ei kelvannut kaloille nämä perhot, siltikään ei huolta sillä kyllä se luonto korjasi talteen nämäkin pinturini. Ajatella että jotkut pärjää vuoden 10:llä pinturilla ja minulla niitä oli mennyt ekan päivän aikana vasta 8

Tästä oli hyvä lähteä kohti mökkiä pienellä uistelulla maustettuna jossa Toukolla sitten räikkä huuisikin ja kunnolla, olimme taimenen ottipaikalla ja jännitys oli kova, yhtä kova kuin vitutuskin kalan nähtyä! Herra pitkänaamahan sieltä tulla tupsahti! Touko koki syvän kolauksen ja sai 2 minuuspistettä.


Tässä vaiheessa kun Maijankin vaappu oli jo veneessä ja mökille 200M niin emme viitsineet enään laittaa puukaloja turhaan veteen.

Se oli saunan lämmitys ja iltapala. Kellonkin lähennellessä jo kukonlaulun aikaa.


Täytyi se vaan taas ihailla tätäkin hienoa päivää suomen kauneimassa kolkassa.

Writed By: Atte Valkama