Day 4.
Leppoisan iltakalastelun jälkeinen aamu alkoi aivan kuten kaikki muutkin, kello 7 ylös ja äkkiä kalalle. Matka kohti Idrijcan yläosia alkoi samaisella pelottavalla junatraileri vekottimella ja kutakuinkin samanlaisella aamurulianssilla kuin muutkin aamut. Aamupalalle, luvan ostoon ja joelle.
Kuulimme monilta että joen yläosa olisi huomattavasti vaikeampaa kalastusta kuin alaosa, sillä luonnonkantaista kalaa olisi huomattavasti enemmän. Ajelimme autolla yläosille ja katselimme hyvänoloisia spotteja matkalla. Tämä itse täydellinen paikka kun löytyi pinturikalastukselle, aloittelimme kalastuksen. Pinnan alaisia kaloja näkyi useita, mutta pinturiin eivät jostain syystä nousseet, ei kelvannut nymfitkään. Parin tunnin tyhjän pyytämisen jälkeen aloimme uskomaan jo kalastuksen olevan vaikeampaa täällä...
Jatkoimme autolla ylöspäin ja näin sillalta oivallisen loppuliukukuohun jossa virta hakkasi kallionkielekettä, ja toisella reunalla rauhallista hyvin syvää virtaa.. Nymfit kontista ja sinne siis... Ei kauaakaan mennyt kun perhoja puraisi toistaiseksi reissumme paras marmori, laiha yksilö mutta mittaa oli ihan mukavasti. Hetken heittelyn jälkeen kuitenkin siimoja vietiin taas ja äärettömän pirteä kirjo pyyhelti suvantoa edestakaisin kauhiata vauhtia. Tämän haavittua Alessandro huuti jo täyttä häkää kun jokin junttasi kiinni ja jäi vain juromaan. Alessandro tuli alemmas josta haavitsimen olisi mahdollista, minä tietenniin väistin ja annoin herran touhuta rauhassa.. Todellakin...
Hetken miehen suorittamista seurattuani toveri huutaa minua apuun.. Kala siimanpäässä ja käärme kahluukengässä kiinni.. Huutoa kuului että auta nyt jumalauta, ota jompikumpi!! Kala tai käärme... No itsehän nauroin rannalla ja keskityin enemmänkin vain ottamaan käärmeestä kuvia. Sen verran vispasi jalka vinhaa vauhtia että tarkkaa kuvaa en kengässä kiinni ollessaan saanut, mutta myöhemmin kuitenkin bongasin saman veijarin pintaan noustessaan ja sain muutaman kuvan.
Tästä paikasta nousi arviolta 15 kalaa, keskikoko samaa kuin muuallakin ja merkki aikapitkälti kirjoa. Pari taimenta ja yksi marmori. Tämän jälkeen kävin tietenkin pulahtamassa jälleen kerran, jonka jälkeen matka jatkui ylöspäin. Löysimme syvästä kanjonista ns. koskipätkän jota halusimme hetken heittää. Täältä ainoaksi saaliiksi jäi erittäin nätti ja kauniin värinen taimen. Itsekkin keskityin lähinnä videokamerointiin. Mutta parit kuvatkin kyllä kalasta toki otettiin.
Tästä sitten matka jatkui taas ja oikeastaan emme juurikaan enään kaloja löytäneet. Ukkonen joka tuli puskista päälle ja vesisade luultavasti hieman sekoitti pakkaa. Päätimme tässä vaiheessa mennä syömään ja käydä kahvilla, odottelemassa samalla sateen laantumista. Vettä meinaan riitti! Kunnes pilvet väistyivät..
Sateen jälkeen joka kesti tuskallisen pitkään, jatkoimme takaisin alas samaiselle hotspotille josta olimme saaneet hyvin kalaa, mielessä loppuliun sekä virranreunan kalastus, iltahämärän pinturi hätsi. Kumpaakaan ei oikeastaan tapahtunut. Tai emme oikeastaan jaksaneet jäädä odottamaan pintovia kaloja kun ei näitä näkynyt koko aikana muutenkaan, joten paikanvaihto oli taas edessä.
Päivät täällä meni liian nopeasti ja kello taaseen ilmoitteli parin tunnin valoisan jäljellä olosta. Päätimme ottaa aikaa löytääksemme toisen ja paremman paikan iltapinturointiin.. Löysimme sillalta katsoen muutaman paremman kalan ja Alessandro halusi kokeilla pinturia, itse löin nymfit kiinni ja menin kalastamaan erittäin syvää loppuliukua. Tästä tuloksena taimen, marmori ja kille... Huusin myös Alessandron heittämään kyseistä liukua ja mies koukuttikin hyvään tahtiin kaloja, itse jäin taustalle kuvailemaan.. Tässä vaiheessa kun miehellä oli erittäin pirteä n. 50cm kille kiinni, joka veti kallion kielekkeen alta, hehkutimme pirteää ja ok kokoista kalaa, toivoen ettei komistus irtoa.. Kallion alla pyörähtäessä perässä tuli iso marmoritaimen ja aloitti kirjolohen jahtaamisen. Tätä jatkui parin minuutin ajan kunnes kirjo ja marmori oli vierekkäin, mittaeroa sen verran että 50cm kirjolohi ei paljon marmorin eturäpylöiden yli mennyt.. Eli siis ihan oikeasti ja ihan jumalattoman iso kala. Itsekkin olen nähnyt isoja kaloja paljon ja hyvällä omallatunnolla voin sanoa että kyseessä oli isoin kala mitä olen nähnyt. Alessandron kanssa arveltiin pituutta olevan 1,2m --> ja painoa n. 10-15kg..
Marmori ei kuitenkaan jostain syystä käynyt kirjoon kiinni ja paineli pikkuhiljaa takaisin kielekkeen alle. Tämän jälkeen kun kirjo käytettiin haavissa, ei tullut enään vetoakaan perhoihin, liekkö mennyt kaikki kalat piiloon ja ei sen puoleen. Jos vastaan juoksisi samankokoinen ihminen itseensä suhteutettuna, joka tunnetaan tappajana. Olisin itsekkin ottanut jalat alle.
Tämän jälkeen yritimme kovasti saada hieman pienempää kirjoa ja uittaa hänetkin kielekkeen alta, jolla marmori oltaisiiin hyvällä tuurilla saada ottamaan se. Tuloksetta kuitenkin. Tästä oli hyvä ajella paikkaan, josta meille myytiin diisseliä ym. Hyvillä mielin saimme olla taas kaikki, hyvää ruokaa, ihmisiä, kaloja ja kelikin helli. Ainut pieni miinus oli kotialähdön aika seuraavana päivänä. Lento takaisin lähti 10:40 Ljubljanan kentältä..
Täytyy sanoa vaikka visiitti Sloveniaan jäi kovin lyhyeksi niin varmasti palaan takaisin, jos en jo tänävuonna niin viimeistään ensikeväänä aloittamaan kalastuskauden hieman aikaisemmin. Mieleeni ei jäänyt kuin todella hyviä asioita ja ennenkaikkea ihmiset joita matkalla tavattiin. Ystävällisiä, humoristisiä, auttavaisia. Ruoka, juoma ja majoitus erittäin halpaa. Kalastusluvat hieman kalliita 35-100€/vrk, mutta kalastuksen laatu ja kalojen laatu oli jotain aivan uskomatonta. En voi kuin suositella kaikille kyseistä maata kalastuksen puitteissa. Toki sen verta hienonnäköistä maisemaa ja kukkulaa notta myöskin ajatuksen valloittaa Levin sijasta Slovenian alpit ei kuullosta yhtään huonolta....
Writed By: Atte Valkama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti