Day 3.
Edellis illan pikku diisseli härdellin jälkeen oli taas aika herätä klo 7;00 ihan kuin edellisaamutkin. Saavuimme yöllä majoitukseen n. 02, joten unet jäivät hitusen vähäiseksi, mutta toisaalta kukapa sitä viitsii tälläisellä reissulla nukkuakkaan. Tämänpäivän plääni oli olla majoituksen takapihalla virtaavan joen Sava Bohinjka armoilla ja ottaa sellainen hieman rauhallisempi päivä. Taivaskin näytti harmaalta ja vettä tihutti, joten passasi vallan mainiosti tämä idea. Ajelimme aamupalalle kylälle ja Herra Goldien luokse ostamaan luvat...
Goldie oli taas virtuoosissaan kusettamassa norjasta ja ruotsista tulleita turisteja. Näytti jopa meillekkin käsimerkein että ollaampa pojat ihan hiljaa... Itseä se ei niinkään kiinnostanut mitä paskaa se heille syötti, vaan keskityin enemmänkin omaan aamukahviin ja Goldien tarjoamaan paloviinamyrkyn tuhoamiseen.. Suomalaiset kun aloittaa päivän aina juomalla viinaa, niin auton pihaan ajaessa herra oli jo kaatanut mukin täyteen... Eihän sitä taas viitti maamiesten mainetta pilata ja tehdä itsestään ihan pelleä niin juotavahan se oli.
Muista turisteista eroon päästyä oli meidän vuoro ostaa luvat. Ostimme kyseiselle joen yläosalle luvat, joka alkaa järven suulta. Luvat kirjoiteltua painelimme takaisin autoon ja pikapuolin joelle. Pysähdyimme melko pian levikkeelle ja menimme kalastamaan kovasti virtaavaa vettä, mutta rantoihin tuli hyviä akanvirtoja jossa kalat pitivät majapaikkaansa. Tästä Alessandro aloitti päivän hyvällä kirjolohella ja muutamien heittojen jälkeen totesimme kalan vetäneen sen verta rallia, notta muut olivat lähteneen karkuun tai laittaneet suut suppuun.. Paikanvaihto oli edessä..
Jatkoimme ylöspäin paikkaa jota olimme ihailleet jo monta kertaa ohi ajaessa. Auto sivuun ja rantaan. Herra Benussi jäi kouluamaan autonläheistä suvainto-osuutta pintureilla pienestä sateesta huolimatta ja itse painelin suhteellisen kovan virran läpi tälläiselle joen keskellä olevalle särkälle, josta pystyi kalastamaan joen molemmat rannat. Pitäen sisällään melkoisen syviä monttuja ja virran reunoja. Sainkin tältä parintunnin kestäneeltä kalastukselta toistakymmentä kirjolohta ja muutaman harjuksen. Sateen vuoksi jätin kameran autoon ja mukana oli onneksi goPro, jonka polarisuodin valitetettavasti jäi Jyväskylään pakettiauton penkille. Sain kuitenkin muutaman kuvan..
Tämän jälkeen painelimme autolla lounaalle ja paikaksi valikoitui täällä järven rannalla oleva ravintola, josta joki saa alkunsa. Terassilta katselimme kuinka kalat pintoi niskalla aika tiuhaan tahtiin ja välillä näkyi huomattavasti parempien kalojenkin pintakäyntejä.... Luvat siis myös järvelle ja pinturit kehiin, kelikin alkoi pikkuhiljaa selkiintyä ja aurinko näytti välillä myös paikkaansa taivaalla. Järvelle päästyä ja ensinmäiset kalat haavittua tajusimme että kyseessä ei ollutkaan kirjot, taimenet tai harjukset vaan jonninsortin särkikala. Sen verta oksettava tapaus, että ilman tongeja ei kyseiseen kaveriin viitsinyt koskea. Vertauskuvana voisi sanoa 500-800gramman särki joka olisi koiran kuolan ja ihmisen syljen peitossa... Jotain visvakerroksen omaavista paskakaloista oli kyse. hyi helevetti... Päätimme paremmaksi ideaksi mennä ottamaan ruokapeijaiset läheisen rantabaarin kivipatiolle ja jatkaa tämän jälkeen kalastusta joella...
Tässä vaiheessa aika kukuikin todella vauhdilla ja yhtä-äkkiä kello riensi jo lähemmän viittä. Äkkiä joen niskalle ja siitä alaspäin kilometrin verran kalastellen. Saaliiksi tuli vain muutama pieni harjus, sekä yksi kirjo. Parintunnin setti vierähti tässäkin ja nyt oli aika lähteä majoituspaikalle, ottaa pullo viiniä, pari olutta ja mennä odottamaan majatalon takana olevalle suvantobiitille pintomisten alkua. Sielu lepäsi jälleen.. Istuskelimme pienen tovin rannalla ja kunnes itse olin juonut oluen ja Alessandro kumonnu pullon viiniä, oli aika lähteä kokeilemaan pintovia kaloja. Itse en jostain syystä saanut nousemaan kaloista yhtään pinturiin ja eipä tuo toverikaan saanut kuin pari. Vaihto siis nymfeihin ja johan alkoi taas tulosta tulla. Sain illan aikana vielä rapiat 30kirjoa, kokoluokassaan puolikiloa-kilon, yhden ehkä about puolentoistakilon kalan. Kuvat kaloista on Alessandron kameralla, mutta jahka saaneen ne suomeen niin lupaan laittaa tänne vielä paljon lisää kuvia reissusta.
Ilta oli erinomainen ja vallassaan mainio. Tai kokopäivä oli oikeastaan erittäin mukava ja leppoisa, sillä ajatuksena oli kerätä hieman pattereita viimeiselle päivälle, joka veisi takaisin Idrijca joelle ja sen yläosille. Paljon siis kävelyä edessä ja hellettä luvassa... Sen verran pimeä hiipi että takaisin majoitukseen johon oli 15-20m ei olisi reittiä löytynyt ilman taskulamppua... Suihkun kautta nukkumaan... Fiilis aivan huikea!!
Writed By: Atte Valkama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti