Slovenia 25.5.2014

Day 3.

Edellispäivän pikkukalojen onginta sai väistyä ja illalla tekemämme gameplään seuraavalle päivälle tiesi hieman näin suomalaiselle erikoisempaa. Kello soi klo 7;00 ja samaan tapaan kamppeet oli niskassa jo viim. 7;05 ja matkalla.

Hyppäsimmekin junatrailerin kyytiin ja matka toiselle joelle alkoi. Auto ajettiin Junatrailerin kyytiin jolla on erittäinkin helppo, nopea ja vaivaton tapa siirtyä toispuol vuorta. Hieman toki ajatukset heräsivät perille pääsystä sillä juna johon itse on tottunut, on ravintolavaunua ja nukkumakoppia ja vaikka ja mitä. Tämä ruosteinen, laho, nirskuva ja narskuva kapistus oli hitusen totuttua karumpi. Toisaalta ainoana suurena erona suomalaiseen veeärrään verrattuna, tämä juna oli aikataulussaan.....

Alue josta matkaan lähdimme oli aamulla sateinen ja sadetta luvattu koko päiväksi. Alessandro katsoi säätiedotusta ja totesi toispuol vuorta olevan parempi keli. Juna kun pyyhkäsi ekan kukkulan toiselle puolelle ja n.15min matka tunnelin pimeydestä valkeni, oli auringonpaiste todellista. Kuuma päivä oli luvassa.

Junamatka kesti kaikkiaan n.40min ja perille päästyä oli aika rientää lupakauppaan, aamupalalle sekä eväiden ostoon...

Kaikki tämä kun oli suoritettu alkoi metsästys ensinmäiselle kalastuspätkälle, luvat siis ostimme Idrijca nimiselle joelle ja tarkemmin sanottuna Tolminin alueelle. Joen siis omistaa 2perhettä ja toinen näistä alueista oli siis kyseinen Tolminin perheen alue.

Kalastuksemme alkoi pinturoinnilla. Tunnin tyhjää heittämisen, useiden kalojen näkemisen, pienen uinnin ja tuskaisen kuuman auringonpaisteen jälkeen lähdimme etsimään hitusen varjoisempaa sekä nopeampaa vettä. Tämä löytyikin hyvin äkkiä, sillä Alessandrolle paikka oli ennestäänkin jo tuttu. Saavuimme tälläiselle pienelle välisuvannolle jossa näkyi useampi 2-5kg kala. Tosin ne vain uiskenteli ja olivat hyvinkin ottihaluttomalla päällä. Pinturin heittäminen oli turhauttavaa kalojen vain lähinnä väistellessä perhoja. 

Päätimme lähteä jokea ylemmäs ja etsimään kuohkeampaa kohtaa, jossa kala voisi olla otillaan paremmin. Tälläinen paikka löytyi, tosin hieman hankalan pääsyn takana. Jouduimme suorittamaan ns. Cliffhanger toimintaa ja kapuamaan kallion seinämää pitkin alas, ylös ja sivusuunnassa usean kymmentä metriä. Toisaalta erittäin typerää, mutta toisaalta erittäin hienoa ja uskoisin että kovinkaan moni ei kyseiseen paikkaa viitsi edes mennä. Tämä oli tuloksenkin puolesta hyvä, sillä saimme kyseiseltä pätkältä useamman kirjolohen, sekä muutaman kultaisenkeltaisen taimenen ja yhden paremman marmorin, toki pienihän marmori on siihen nähden mitä kyseisellä joella näimme viimeisenä iltana...

Päivä kului todella vauhdilla ja oikeastaan tämän alueen koluamisen jälkeen lähdimme takaisinpäin. Edessähän oli siis samanmoinen kalliokiipeily, sekä muutaman kilometrin kävely. Toki matkallahan oli pakko onkia potentiaaliset paikat ja muutaman kalankin vielä haaviin saimme.

Päivä oli todella mahtava, upeiden kalojen ja maisemoiden kera.....

Autolle takaisin päästyä huomasimme pienoisen ongelman.. Auton mittari ilmoitti että diisseli määrällä jonka sillä hetkellä omistimme. Matkaa taittuisi 80km ja matkaa jäljellä olisi n.120km. Puolet ylämäkeä, tiesimme pääsevämme todellisuudessa n.40km. Päätimme kuitenkin ensin hoitaa suuremman ongelman, älytön jano ja nälkä. Eli murkinaa oli saatava! Jäimmekin suoraan parkkipaikanläheisyydessä olevaan moottoripyöräravintolaan ja päätimme samalla ruuan tilauksen yhteydessä mainita meidän polttoaine ongelmasta ja ravintolan omistajat ottivat ongelmamme vakavasti.. 

Hetken siinä toisilleen mökätessä ja käsiä heilutellessaan, saimme huonolla englannilla vastauksen FOLOU MIII!! Hetken siinä ihmeteltiin ja lähdimme lompsimaan nuoremman herran perään. Tovin kuluttua ymmärsimme mistä on kyse, kun toveri kaivoi kanisterin, letkua ja suppilon. Matka jatkui viereiseen latoon jossa komeili kutakuinkin 50-luvun raktori.. Kaveri tempas korkin auki ja letkua tankkiin, imua ja avot! "Diisseliä" virtasi kanisteriin. Tämän jälkeen porukalla autolle, tankinkorkki auki ja täyttöä! 

Äärettömän iso kiitos tälle ravintolalle, erittäin hienoa ja mukavaa henkilöstöä, sekä avuliaisuus ensiluokkaista. Tästä voisi ottaa jokainen itselleen mallia. Nämäkin henkilöt joutuvat sitten itse tekemään suuren työn saadakseen meille antaman polttoaineen takaisin, tankkauspisteitä kun ei näillämain ihan kauheasti ollut. 

Tämän jälkeen oli hieno mennä valmiiseen pöytään joka oli katettu vimosenpäälle. Oli salaattia, erimakuisia vissyjä, oluita, gordon plööt, ranskalaisia, maalaisperunoita, eri dippejä ja laskun loppusummakin huimat 24€....... Sen verran annoimme takaisinpäin tälle väelle ja jätimme molemmat 50€ setelit lähtiessämme. Autolle päästyä nuorimies juoksi luoksemme toisen 50€ setelin ja kuitin kanssa. Hetken väittelyn jälkeen saimme hänet pitämään setelin ja ymmärtämään että se oli vain hienosta palvelusta ja polttoaineesta korvausta. Mies juoksi takaisin ja huuti meille englannilla joka muistutti ihan finish rälly länguitsia että Veit ö sekönd gais!!! Muovipussi kädessä palatessaan mies kätteli molemmat, otti valokuvan ja sanoi laittavansa sen seinälle ja törkkäsi muovipussin käteen.

Autoon päästyä katsoimme pussiin... Suolapähkinöitä, pullo viiniä sekä 4olutta..

Uskomattomia ihmisiä ja varmasti kun tänne vielä joskus palaan, syön ja juon itseni kylläiseksi aina kun mahdollista heidän ravintolassaan!

Writed By: Atte Valkama