Team KojamoRalli @ Finnmark

Finnmarkin valloitus 

päivä 1

Taaseen on tullut luvattoman pitkä tauko kirjoituksista, sillä Norjan reissun jälkeen oli päivä väliä ja sen jälkeen alkoi uuden asunnon remontointi ja muuttohässäkkä joten nyt on pitkästä aikaa aikaa keskittyä tähänkin. Jotenka.......

Olimme koko talven ja kevään puhunut matkasta Finnmarkin mahtavaan maailmaan, ikimuistoisesta telttaretkestä. Kevään tullen puheet vain lisääntyi ja kuumoitus alkoi tästä matkasta. Tuli kesä ja saatiin lyötyä päivät lukkoot, heinäkuun 21.päivä aloittaisimme matkan. 

Mukana oli Kojamon porukasta tutut Pietari "sipe" Sipponen, JussiPekka "jugipoika" Myllymäki, Jussi "taimen" Wacklin, Touko "jokkepappa" Eräjärvi ja minä. Vierailevana tähtenä matkaa taittoi myös Vili Laajisto ja jossain määrin sipen veli Hannu.

No vihdoin se viikko koitti että lähtö alkoi olemaan todella lähellä, sovittu 21.päivä tuntui silti niin kaukaiselta haaveelta että päätimme Jussin ja Sipen kanssa että lähdemmekin jo 20.päivä perjantaina, muiden tullessa toisella autolla lauantaina perästä. 

Vihdoin koitti se Perjantai ja matka alkoi meidän pihasta klo 10 joka pitkän ja tuskallisen ajomatkan jälkeen päätyi Ounasjoen mökille, ilta saunan ja muutaman olusen ja siimojen liottelun merkeissä. Tässä illalla siimoja suoristellessa saimme taas nähdä miten se ammattimies Sipponen hommaa toteuttaa, itse en meinaa saanut mitään vaikka oli ns. "kotikenttä" etu ja ei se Jussin saalis sen kummoisempi tainnut olla, Sipen väsytellessä toinen toistaan komeampia LOHIA! ihan aitoja oikeita poikaslohia ja muutamia pienempiä harjuksia. Kello tuli sen verran että päätimme lähteä saunomaan ja nukkumaan jotta jaksamme aamulla olla hyvissä ajoin liikkeellä ja taivaltaa kohti Norjan huikeita mestoja.

Laitoimme kellot soimaan aamusella ja aamupalan syötyämme pakkailtiin vehkeet ja soudeltiin toispuol jokkee, josta aloitimme matkaamaan ehkä ne tuskaisimmat kilometrit, kaikki reissukalastajat tietänee nämä matelevat viimeiset 200km.... Ajeltiin Enontekiölle jossa pysähdyttiin kauppaan ja tankkaamaan auto vielä täällä persaukisten maassa, sillä rahaa meillä ei tulisi olemaan Norjan "hieman" parempaan elintasohinnoitteluun. Kaupassa käynti oli hyvin perinteinen mitä Jussin kanssa olemme matkoilla tottuneet tekemään, ei päätä ei häntää, molemmat paniikissa rempoo kamaa kärryyn yhtään sen enempää ajattelematta ja puolia ostoksia "unohtamatta" sillä aina on niin perkeleen kiire kalastamaan.

Tässä vaiheessa liityimme Kojamon loppupoppoon ja vierailevien tähtien joukkoon. Tästä lähdimme sitten konepelti toisen takavaloissa kiinni kohti rajaa. Rajan ylitys hoitui ja puhelimen kenttä vaihtui ja hinnat pomppas het 100 kertaiseksi. No vielä olisi jäljellä kalakamojen desifiointi ja taival kohti tuntematonta.

Taival kohti tuntematonta tuli ehkäpä sillä että tämä ensimmäinen paikka jossa kalastimme on vieläkin itselle mysteeri, sillä ei mitään hajua missä oltiin tai mikä paikan nimi oli, jätkät kun oli suunnitellu reissun jo valmiiksi niin mitä sitä kyselemään sen enempää, mennään sinne minne muut vie. Desifiointi torpalta alkoi vasta sittenkin ne tuskaiset metrit, vielä PUOLTOISTA tuntia auton kyydissä! ei mitään järkeä kiusata itteensä tällä tavalla, tai niin luulin kunnes auto pysähtyi ja sain kuulla että parinkymmenen minuutin patikointi olikin vaihtunut useamman tunnin lompsimiseen, ja mikä parasta, kahluukamat päällä!

No ei siinä auttanut kuin ottaa voimalaitos työmään asenne, eli leuka rintaan ja töppöstä toisen eteen, eteen tai taakse sen kummemin katsomatta. Vihdoin pysähdyttiin, olin jo hetken onnellinen että nyt! paskanmarjat, Sipe sano että nyt ollaan puolessa välissä että pidetään vaan tauko. No syvään henkeä ja töppöstä toisen eteen rakkojen raastavan jokaisen kantapäitä, meinaa se että kahluukengät kastuu ensimmäisen 100m matkalla ja et malta kiristää nauhoja niin siinä on lopputulos. Patikointia oli takana reilusti yli 10km ja tässä vaiheessa näin kun Sipe laski rinkan, katsoin hetken että tasainen maasto ja joki virtaa vieressä, tajusin että nyt ollaan perillä, en kuitenkaan uskaltanut uskoa siihen ennenkuin kuulin että myö leiriytään tähän! AHHAHHH! höllii! Rinkka pois selästä ja sitähän meinas olla heti naamallaan kun hävis paino harteilta, olihan sitä rinkkaa raahattu jo ihan tarpeeksi monta tuntia.

Leiri laitettiin kasaan alle 15min ja ruokakin oli jo vedetty napaan alle tunnissa, ja sillä aikaa kun murkinat valmistui laitettin tietysti kalavehkeet reilaan että pääsee mahd nopeasti kalaan, tässä vaiheessa Sipe oli kerinnyt jo jallittamaan muutaman Harrin. Kalastelimme tämän illan leirin läheisyydessä jokaisen saavan tasaiseen tahtiin hyvänkokoista harria, 40-52cm ja Vilikin otti erävoittoja elämänsä ensimmäisistä harreista! Muutamia tunteja tässä meni ja jossain vaiheessa vetäydyimme iltapalan merkeissä teltalle istuskelemaan. Tehtiin tietenkin yhteenveto päivän kaloista ja paikasta ja rakoista ja paikasta ja vedestä yms. Taisi siinä sivussa lirvahtaa muutama huikka jostain teltan eteen eksyneestä yksinäisen oloisesta konjakkipullostakin.

Näiden jorinoiden jälkeen oli aika käydä vahaamassa leegot suusta ja painaa pää siihen vaateläjään mitä tyynyksi kutsuttiin, Jussin toruessa unohtunutta makuualustaa.....

Written By: Atte Valkama