Leech Eyewear

Leech

Monien mutkien kautta Facebookissa tuli muutamia viikkoja sitten viesti. Viesti oli Leech Eyewearin Suomen edustajalta ja asia ilmaistiin mukavan suoraan. Leechin lasit rantautuivat viime syksynä 2013 Suomen markkinoille ja ensinmäisenä ainakin itselle pisti silmään tuo logo, vihainen mato. Siinä on tyyliä ja rohkeutta mitä tänäpäivänä toisaalta tarvitaan erottautuakseen massasta, se vaati toisaalta taas rohkeutta ja tyhmyyttä haluta erottua massasta.



Jos kuitenkin haluaa markkinoille ja niiden kärkeen ei se logokaan paljoa kannattele jos laatu, käyttäjien vaatimukset ja kestävyys kulje omia polkujaan. Leechin tavaramerkkinä on erityisesti keveys, tyylikkyys ja optiikka. Aurinkolasit kun ovat kevyet ja istuu päähän niinkuin kuuluu, niistä tulee huomaamattomat päässä joka on toisaalta ainakin kalastaessa erityisen tärkeää. Se kun ei ole mukavaa jos niitä joutunee kokoajan korjailemaan ja naamaa vääntelemään että on taas hetken hyvä olla.



Tosiaan se viesti tuli jossa minua pyydettiin mukaan tulevaan Leech Eyewear Team Finland porukkaan. Hetken asiaa mietin, sillä olen monesta asiasta kieltäytynyt ollessani mukana IKONin toiminnassa sekä Ruoto Oy:tä kunnioittaakseni. Tosin on ollut myös asioita jotka eivät vain ole kiinnostaneet. Lupauduin alustavasti lähteä mukaan ja lopullinen päätös tehtäisiin GoExpo messuilla kun pääsen tarkastelemaan lasejä ja kokeilemaan malleja läpi jotka kiinnostaa.



GoExpot tuli ja Leechin ständi kun oli kasattuna kävin juttusilla ja hypistelin monet mallit läpi ja kokeilin istuvuutta, yllättävänkin monet lasit istuivat päähän ja niinkuin olivat puhuneet niin keveys oli havaittavissa. Ainoa ongelma kun naama on mitä on, vaikka lasit istuivatkin hyvin ei se peilin särkyminen kaukana ollut.

Kuitenkin malleja löytyy monenlaisia, leveyksiä ym ja linssejä on vaihtoehtoina paljon. Löytyi tähänkin päähän sekä istuvat ja omasta mielestä sopivat blehat..... Mielenkiintoinen asia minkä huomasin oli tavallisissa tummissa polaroideissa sisempi pinta heijastamatonta "sinertävää" pinnoitetta, tätä ei monissa tämän hintaluokan eikä kalliimmissakaan polaroideissa meinaa löytyä. Se auttaa paljon jos lasit päästävät sivuilta hieman valoa sisään, ne ei kuitenkaan peilaa silmille ns. taustapeilin tavoin.



Vielä tässä vaiheessa en osaa tämän enempää laseista kertoa, mutta kesän aikana tulen tekemään useamman jutun jossa käyttökokemuksia kerron tarkemmin. Positiivista on myös tuo lasien ohella myytävät vaatteet, nykyaikaista "street" tyylistä vaatetta löytyy ja lisää on luvassa enemmänkin, niin naisille kuin miehille.


Joten nykyään minun kalastusreissuilla ja kilpailuissa on myös mukana Leech Eyewear.

Kevät keskella talvea

Kärnänkoski

26.2

Syyskarsintojen jälkeen oli takki todella tyhjä kalastukselle ja kaikki oli ns. annettu.. Alkutalvi on mennyt aika pitkälle putkihommien parissa ja uuden suunnittelussa sekä perhoja tehdessä. Lupasin itselleni syksyllä että kertakaan en saatana lähde pakkasella tai hyvällä tuurilla menee plussalle kelillä kalalle tänä talvena. No talvi on ollut perhokalastajille hyvä, mutta pilkkijät on joutunut vetää niinkuin kesätreeneissäkin eli ravintelin tiskillä aika lahjaakkaasti tämän talven.

En ollut ajatellutkaan koko kalastusta ja mielessä pyörinyt aika lahjakkaasti tuleva Italian matka joka meni kuitenkin puihin töiden johdosta, kun ei kerkiä niin ei vaan perkele kerkeä.... Heräsin talvihorroksesta kun Jussi laitto viestin että - Kärnälle? Hetken mietittyä päätin notta matka alkakoon..

Talvisinhan taimenen kalastus on huomattavasti helpompaa kun kesällä, kesäsin ne voi olla missä vain ja miten vain, talvisin suvannot ja loppuliut. Helpottaa huomattavasti, mutta toisaalta tekee siitä yhtä ankeaa kun järvikalastuksesta. Upposiimat ja liitsit, ehkä koho ja nymfit. 

Oli kuitenkin pitkästä aikaa kiva päästä liottamaan siimoja ja heittämään. Saavuimme Kärnänkoskelle tuossa ennen puoltapäivää ja luvat alkoivat klo 12. Mikään ei ollut muuttunut mihinkään, Itse kun sääteli chestbägin nyörenä niin Jussi paineli jo ongelle... Maija myös viritteli perhot kuntoon ja itte sain lähdettyä kalalle hieman ennen Maijaa. Kävelin keskikosken loppuliukuun ja menin heittokivelle, heitin toisen kunnon heittoni ja sain kalan kiinni.. Se tunne kun vapa niiaa taas ja potkut tuntuu, aivan mahtava fiilis!! Taimenhan sieltä tuli ja mittaa tuo perus kärnän 43cm sekä perkeleen ruma, niinkuin talvikko taimenet yleensä on. Hetken jo luulin että näitähän tulee kunnes seuraavan 2h aikana karkuutin yhden, yhden kanssa meni piuhat poikki, koukku katkesi ja vastaiskuissa olin aivan lästseasonilla. 

Nuotiolle kävi kutsu. Lihapiirakat ja kahvit kun oli hörpitty lähdettiin Jussin kanssa koluamaan ylimmän ja keskimmäisenkosken väliliukua ja täältä tuli n. 25cm kirkkaita taimenoita 5kpl ja yksi vajaa 30cm harjus.



Tämän jälkeen lähdin takaisin keskisuvannolle jossa heiteletiin tunti tyhjää.... Muutama taimeno pintoi ja kun ei osaa/pysty heittää niin kauas niin ei pysty, ei päässy kalojen luokse. Jussi koukutti yhden toiselta puolelta ja itse purin hammasta ja yritin kovasti saada kalaa koukkuun, sitä suamatta..



Muutamia heittoja myöhemmin vaihdon mato-onkimiseen ja heittelin pikku nymferöitä loppuliukuun, hetken heiteltyä sain kalan tarttumaan ja haaviin asti.. Perus nelikymppinen... siis senteissä.. Tämän jälkeen kala lopsautti pari molausta vierellä ja heitin nymfit ja odottelin.... Pienenpieni nypäys ja kala haaviin, tämän jälkeen sitä mentiin nuotiolle ja kamppeet kasaan ja kotio.



Tämäkin reissu kertoi että edelleenkään ei reissua etteikö kainalot kastuisi, ihan pienen kahluun otin ja siinä sitten mutapohja otti otteeseen jolloin siinä käytiin ö-gein melkein kainaloita myöten.



Sellanen kaudenavaus reissu ja homma tuntui olevan hallussa joka karkas monien kalojen kanssa, Sanotaanko näin että pitkästä aikaa oli hyvä fiilis onkia, rentoa, vapautunutta ja mukavaa, ilman niskassa hönkivää valvojaa tai kelloa.. Vapaa-ajan kalastus on vain se mistä meikäläinen tykkää, mutta tilanne vaatii onkimaan kilpaa joten sillä mennään ensivuosikin...



cHears everypody and stay tuned.

Writed By: Atte Valkama

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee..

Vuosi 2014

Ajattelin hieman kirjoittaa erinlaiselta näkökulmalta, verrattaen muiden pitämiin blogeihin. Yleisesti melkein jokainen kirjoittaa ja tiivistää viimekesän kalastuksen, mutta itsellä se oli niin täynnä kaikkea uutta, ihmeellistä ja helvetin monia reissuja joista ei alkuun voinut oikein kertoakkaan Ikonin julkistamisen takia. Joten voin tiivistää viimekesän muutamaan lauseseen tietenkin..

Paljon kalastusta, paljon uuden oppimista, paljon tuotetestaamista, kisoja, pari voittoa joista toinen mestaruus, hienoja kaloja, hienoja hetkiä, 3vkoa lapissa, moottoripyörällä suomenympäri, uintireissuja joella, katkenneita vapoja, rikkoutuneita kahluuhousuja useita. Siinäpä se lyhyesti. Joten ajattelin valoittaa hieman tulevaa vuotta ja sen tuomia kiireitä.

Talventulo tosiaan venyi pitkälle ja monet pääsivät kalastamaan pitkälle ennenkuin pakkaset ja jäät tulivat. Itsellä tuo syyskarsintojen jälkeinen kalastus oli vähäistä. Havulammen karsintojen jälkeen tuli täysi stoppi kalastukselle ja oikeastaan mielessäkään ei käynyt käydä onkimassa joten suosiolla jätin sen väliin. Keskittyminen tulevaan vuoteen alkoi. Finaalien järjestelyt, yhteistyökumppaneiden etsiminen ja siinä sivussa RuotoIceOpenin järkkääminen, joka on 22.2.2014. 

Ensivuodesta ei tule yhtään sen kiireettömämpi kuin edeltävästäkään, syksy ja talvikin on ollut aikamoista kiirettä vaikka kiireet ovat vasta alkamassa. Ikonin uusien tuotteiden lisäksi paljon muutakin on tapahtunut, Ikon ja Ikon Crew aloittaa pikkuhiljaa maailmanvalloituksen. Ensimmäinen tulokas löydettiin monien mutkien kautta ja Crew sai joukkoihinsa Italialaisen Alessandro Benussin. Arvatenkin se tietää siis kalastusmatkaa pohjois-italian vuoripuroille huhtikuussa 3.4-10.4.2014. Joten oma kalastuskausi alkanee sieltä. Sitä ennen on kuitenkin GoExpo messut 7.3-9.3.2014 jossa olenkin Ruoto Oy:n ständillä, sekä maajoukkeen ständillä että myöskin Ikonin tuotteita esittelemässä. Ei näitäkään messuja liian helpoksi saa päästää...

Italiasta palattua 10.4 onkin laukkujen purkamisen vuoro ja puhtaiden kamojen pakkaaminen ja suunnaksi Tampere ja Perhomessut2014. Joten kauan ei tämä poika kotona kerkiä olemaan. Messuilta palattua on toivottavasti kotona keritty purkamaan laukut ja puhtaita vaatteita olisi taas likaisten tilalle, sillä heti messujen jälkeisenä maanantaina iltajuna jkl-tre. Tampereella vaihto yöjunan makuuhyttiin ja perinteinen viikonreissu Leville voikin alkaa...No sillä viikolla onneksi "saa ja kerkiää levätä", eli muki huulilla koko viikko ja siinä sivussa hieman lautaillen afterskiistä toiseen. Näinhän se menee ja turhaa te muutkaan siitä yritätte valehdella...

Leviltä palauduttua onkin pariviikkoa tyhjää ennenkuin karsintarumba alkaa.. Toukokuu menee siis karsintoja kierrellessä, sekä yhden kalastuspäivän merkeissä, KymiOpenia unohtamatta. Kesäkuu alkaakin pikkuisella reissulla heti karsintojen jälkeen joko Länsi-Suomen kautta Ikonin nymfikalastusopastuspäivällä tai suoraan kohti pohjoista Italian vahvistuksen kanssa. Tarkoitus olisi alustavasti mennä Ivaloon, sieltä pikkusetti Norjaan ja takaisin kotikoskia koluamaan. Täältä palattua onkin vuorossa jo Muuramenjoen karsinnat, joko kisaavana tai valvovana osapuolena, kesäkuu olikin sitten siinä.

Heinäkuussa olisi alustavasti tarkoitus järjestää Muuramenjoelle Ikonin junnupäivä, jonnekka toivottaisiin paljon väkeä ja kaikki alle 18vuotiaat saavat kokeilla perhokalastusta opastuksen kera. Tästä tulee vielä paljon lisätietoa kunhan saamme asiat sille mallille, että kaikki on valmista. Toki jo saa nyt alkaa varautumaan tapahtumaan ja tietenkin myös yli 18vuotiaat ovat tervetulleita, mutta lakipykälien loistossa kalastaminen ilman lupaa on kielletty. Heinäkuussa olisi tarkoitus myös lähteä pienelle reissulle pohjoisiin, kuvailemaan ja kontti täynnä Ikonin tuotteita eli ns. " Ikon Crew Lapland Tour" olisi kyseessä. Ensikesänä olisi tarkoitus kuvata erittäin paljon materiaalia ja tehdä loppukesälle pikku pätkä elävää kuvaa, kera nykyaikaisten efektien.

Täältä palattua otetaan hetki happea, ennenkuin alkaa EFFC 2014 matka. Kuten arvaatte niin moottoripyöräily jääneen erityisen vähälle tulevana kesänä. Tästä sain ajatuksen että heitän romut auton kyytiin, otan itselle pyörän alle ja suuntaan perhokalastuksen EM-kisoihin Ruotsiin siis kaksipyöräisellä. Perse hellänä alkanee meikäläisen reenipäivät siellä, toivonmukaan ei kaksimielisen ajattelun kannalta vaan pyöränpäällä istumisesta johtuen. Tai jos enteet ja menneisyys pitää paikkaansa, niin saatan myös tulla ilman pyörää ja ajokorttia takaisinkin. Sitä kun ei koskaan voi tietää miten innostuu.

EM-kisoista kun joukkue palaa mitallit kaulassa, pienten voitonjuhlien jälkeen kotio. Alkaakin jo valmistautuminen SM-finaaleihin... Finaaleiden jälkeen onkin joukkue äsÄmmät jos niihin seuralta kutsu käy. Jokatapauksessa joukkuekisat, jonka jälkeen onkin syyskarsintojen vuoro ja voin kuvitella, että haen taas tasan yhteen kisaan. Tämän jälkeen on luultavasti takki niin tyhjä ja kaikki annettu, että on aika keskittyä takomaan rahaa tulevaa vuotta varten. Putkihommiin siis takaisin lompsis.

Tälläinen on minun tuleva vuosi alustavasti. Toki jokin reissu voi vielä muuttua tai jäädä välistä, mutta eiköhän siihen tilalle jotain muuta keksitä.

Pohjoisen purot

Lappi

Paikka jossa kalastusintoni on alkanut ja missä olen pienenä kaikki kesälomani viettänyt, aivan kuten vieläkin teen on Lappi. Lappi on myös paikka jossa olen "oppinut" perhokalastamaan, näillä taivaallisilla kirkkailla pienillä puroilla. Nimitys puro ei tule ehkä niinkään leveyden puolesta, vaan keskisyvyyden joka on 15-30cm. Puroilla jotka pitävät sisällään äärettömän arkoja, ovelia sekä kauniita, pieniä, mutta sitäkin mukavampia kalastettavia "tammukoita". Tosin perhokalastaja olen kehittynyt vasta parin viimeisen vuoden aikana ja oppinut jo jonkin verran saamaan tulosta. Opettajina on ollutkin suomen parasta kilpaperhokaartia ja varmasti vaikka nuoria, niin erittäin tietoa ja taitoa omaavia miehiä. Itse rauhallisuutta on opettanut kalastaessa Taistopappa ja Esko-eno, joiden monien pettyneiden katseiden alta on paistanut sanat "no turhapa tuossa on tuntiin heittää, kun mennään taas niin ryminällä! Jyväskylästä asti kalat menee piiloon"

Se missä itseä on siunattu, on ollut halu oppia kalastamaan ja suuri mielenkiinto lajia kohtaan, sekä paikka jonne minua viety, aina paskatlahkeessa ikäisestä asti. Taistopappa kun rakensi Ivalon nurkille mökin, pienen kalastajan kämpän. On se ollut ehdottomasti paras mökki ja paikka jossa olen elämästäni suuren osan viettänyt. Olin vielä pikkupoika kun tajusin. Jonain päivänä tänne saa tulla ilman valvovia silmiä, sekä tulla ja mennä kuinka huvittaa. Siitä päivästä lähtien, en odottanut mitään muuta niin paljoa kuin päästä tänne ystävien kanssa. Moni on vastahakoisesti mukaan lähtenyt ja reissun loppusuoralla kysynyt "eikö tänne voisi vain jäädä" joten lapintaika on purrut jokaista siellä kävijäänsä.

Tänäpäivänä kun on kehittynyt vielä kalastajana, on viimeiset kaksi kesää ollut lapissa aivan uskomattomia. Itse en käsitä sitä, miksi ihmiset menee joko Juutualle tai porhaltaa ohi Norjaan tahi ruoattinmaalle. Suomen lappi tarjoaa yhtäpaljon, jos vain osaa nauttia. Itseä se ei niinkään kiinnosta onko siimanpäässä 5kg taimen vai 20cm tammukka, yhtä hienoja hetkiä ne tarjoaa molemmat. Jos vain osaa nauttia jokaisesta kalasta ja kalastuksen laadusta. Tiedän kyllä että tämä tammukka on kyseenalainen ja tätä ei kuulemma ole olemassa, mutta se selvinnee itsellekkin ensivuodenpuolella jossain vaiheessa kunhan tulokset tulevat. Sillä viimekesän ohella avustin RKTL:ää näillä suunnilla dna-tutkimuksissa. Tulosten tultua saamme tietää siis mikä kanta on kyseessä. Ja jos joku nyt alkaa marisemaan tästä että miksi näin pitää tehdä ja "kiduttaa" niin kyseessähän on vain suuri apu ja tiedonkeruu siltä varalta, että näitä on tulevaisuudessakin siellä! Voin myöntää että ennenmuinoin näitä itsekkin ruuaksi otin, mutta vain muutamia kesässä. Harjuksia pistetään kylmäksi sitten enemmän. Niitä kun siellä riittää.


Toki se isokin kala on välillä kiva saada, mutta niitä saa kyllä Keski-Suomen alueeltakin ihan tarpeeksi ja kyllä se tulee pohjoisestakin jos on tullakseen. Mieluiten otan 30cm luonnonkalan kun 60cm istarin. 2000km en viitsi itse sen yhden ison kalan toivossa ajaa. Mielummin menen paikkaan jossa saa olla rauhassa ilman muita ja joenrannalle jonottamista, kauniissa maisemissa, nauttia jokahetkestä ja hakea elämyksiä.

Se fiilis on aivan uskomaton, jonka saa päästyä joen rantaan ja juuri tätä ennen on vedetty vene yhdestä koskesta ylös... Keittelet pannukahvit, katsot rasiaan ja kasaat kaiken valmiiksi.. Menet rantaan oikein kyyrässä ja hiljaa, näet kuinka pari kalaa ottaa hatkat...jäät paikalleen ja siirryt hieman ylöspäin... Heität nymfin tai pinturin ja voit alkaa naaaattimaan... Voimaa näiltä pieniltä kaloilta löytyy yhtäpaljon kuin 40cm istarilta, mutta kestävyys puolet parempi. Koppasen kalan haaviin ja katsot sitä taimenta, kultainen kylki joka täynnä kauniita pilkkuja...Voit ottaa sen kulauksen ja kaataa toisen joelle.... Täällä taas, elämä on parasta! Tätä jatkat muutamantunnin ja tallustelet nuotiopaikalle, keittelet kahvit keskiyön auringonpaisteessa. Heittää kamat veneeseen vaihtaen paikkaa... Seuraavalle purolle, josta voisi veneen laskea alas kalastamisen jälkeen ja vaikka syödä joenrannalla.. Tai syödä niskalla ja miettiä laittaisko yhden vai olisko villi ja heittäis 2:lla perholla tuohon 40cm syvään monttuun....Tämä on mielestäni parhautta mitä perhokalastus ja sen tuomat paikat, sekä tilanteet tuovat elämääsi. Nuo kuuluisat "valokuva hetket"

Toki onhan siellä myös huonojakin hetkiä ja kelejä, mutta ne vain antaa merkitystä ja nostaa ne hienot hetket parempaan muistiin. Huonoista keleistä yksi muistettava on, kun Jussin kanssa olimme "kesälomamatkalla" heti kesäkuun alussa. Oli 2.6 ja päivä hieman harmaa ja kolea. Valoa kuitenkin riitti. Illan tullen nälissämme ja kylmissämme saimme veneen vedettyä joen niskalle, josta matka jatkui järven yli soutamalla toisen joen alajuoksulle. Tässäkin edessä veneen ylösvienti. Vitutti, paleli, väsytti, nälätti, janotti ja kaikki maanvaivat oli tunteissa läsnä, valvottu kun oltiin jo melkein 2vrk... Olimme hiljaa veneessä ja Jussi souti, taivas repesi täysin ja lunta alkoi satamaan.... Tästäkin jäi silti hieno muisto, sillä niin isoja hiutaleita en ole ikään vielä nähnyt. Valehtelematta hiutaleet olivat 3-5cm ja nauru raikasi veneessä Jussin heitto " jos tästä jollekkin sanoo ja väittää että hiutaleet hipoi 5cm, ollaan lapissa ja kalassa. Luuletko että kukaan uskoo ja vastuaksesi saa vain, ootteko montapäivää taas juonu putkeen" vedet valu silmistä ja hetken oli hyvä mieli, kunnes alajuoksu häämötti ja ajatuksiin riipi taas tuo loppumatka.....

Kuitenkin pohjoinen pitää sisällään niin paljon, niin hienoja paikkoja. Joista ei monellakaan ole edes käsitystä, sillä porhalletaan aina rajojen ulkopuolelle kaasupohjassa. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, onhan Norja ja Ruotsikin hienoja paikkoja ja kuulemani mukaan Venäjäkään "ei oo hassumpi paikka kalastella" mutta itsellä veri vetää siltikin jänkhälle. Sen verran vielä, että itsellekkin nuiden paikkojen määrä, laatu  ja käsitys alkaa vasta hahmottua. Paljon on vielä nähtävää ja kalastettavaa edessäpäin. Lappi tarjoaa varmasti yhtä hienoja elämyksiä kun muukin maailma, jokainen on omanlainen, jokainen on erinlainen.

Ottakaa ihmiset ja tehkää se, olen tavannut niin paljon väkeä jotka ovat aina unelmoineet menevänsä kohti pohjoista. Kysyt että no miksi et oo mennyt niin vastausta ei ole oikein tullut. Se ei ole sen ihmeellisempi maailma kun eteläinen suomi, vaan huomattavasti parempi, kauniimpi, karumpi, puhtaampi, hiljaisempi ym. Lappi on paikka jossa ihmislapsen on hyvä olla. Vielä kun se on mahdollista ja siellä elämää on. Tämä kirjoitus juonti juurensa katsottuani Peltsin Lappi ohjelmaa jossa kierrettiin ja kyseltiin aidoilta lappalaisilta, kuinka ihmiset siellä voi ja kuinka hätää kärsimässä Lappi on. Se on katoavaa kansaa, valitettavasti. Kuten myös kuvassa oleva lajike.

Writed By: Atte Valkama

Tylsän päivän kunniaksi

Penkkitesti

Odotin tämän tekstin julkaisua ja tiedän että lupasin sen jo viimeviikolle, mutta tajusin että jouluaaton jälkeen ihmisillä on ehkäpä se vuoden tylsin päivä. Kaikki paikat on kiinni ja telkkarista tulee vanhoja ohjelmia joita ei jaksa katsoa, netti on plärätty miljoonaan kertaan ja kellokin näyttää vasta päivällä kahta....

Sain tämän dubbinglangan kanssa matkaani Ruoto Oy:ltä myös sidontapenkin. Italiassa valmistettu, erittäin laadukkaan oloinen sekä mielenkiintoinen. Kotia päästyä nappasin penkin pöydälle ja tämä kovin pieneen tilaan menevä penkki matkusti matkalaukussa vaivattomasti ja pelkäämättä rikkoutumista sekä 30x30cm tilaa viemättä.

Penkki on hyvinkin yksinkertainen kasattava. Tai ei kasattava vaan kasaan taiteltava ja lisäosana mitä ei nyt välttämättä tarvitse, löytyy aluslevy johonka penkin saa kyllä erittäin tukevasti kiinni. Matkalle mukaan ottaessa en välttämättä lähtisi puulevyä raahaamaan, pelkkä penkki riittänee.. Taittelimpa penkin kasaan ja siinä se oli 20sekunnin kuluttua sidonta valmiina.

Kuusiokoloruuvit tuntuvat olevan mustaa hiiliterästä joten ruostuminen, jumittuminen tai rikkoutuminen ei pitäisi olla kovinkaan ajankohtainen nykymaailmassa. Kuvassa näkyy myös penkin kiinnitys aluslevyyn ja tässäkin on otettu huomioon penkin mahdollisuus kiinnittää monesta erikohdasta.

Penkin kasattua ja sitä hieman pyöriteltyä tulin tulokseen notta tälläiset asentomahdollisuudet pitäisi löytyä jokaisesta sidontapenkistä. Itse ainakin tykkään kovasti kun on penkki mitä käännellä ja väännellä suuntaan jos toiseen, jolloin sidonnasta saa itselleen mieluisen. Sekä asennon, jossa ei tarvitse seuraavalla viikolla marista kun niskat on jumissa. 

Penkkiä hieman enemmän tutkittua kiinnittyi huomio leukoihin. Leuat tuntuvat erittäin laadukkailta ja kestäviltä, sekä koukku kuin koukku pysyy kiinni hyvin. Kokeilin penkissä aina 20 koon pinturista, 12 koon jigikoukkuun ja molemmat pysyi erittäin tiukasti kiinni sekä tilaa sitomiselle oli hyvin. Leukojen kiristys tapahtuu ruuvaus periaatteella jotenka leukojen pilaaminen liikakiristyksellä vaikeutuu ainakin osittain. Kaikenhan tietenkin rikki saa jos niin haluaa. Alku vaikutus oli erittäin positiivinen ja yllättynyt.

Penkin kullatusta materiaalista en päässyt ihan jyvälle mitä se olisi, mutta epäilen vahvasti messinkiä. Ja tuo kuvissa näkyvä kultainen piikki leukojen yläpuolella ei ihan auennut omaan ajatusmaailmaan, mutta silläkin on varmasti jokin tarkoitus. Ehkä lohimiehiä ajatellen sillä voi tauluperhoissa pitää keskilinjan linjassaan? en tiedä... Kuitenkin kuten näette, leuat vaikuttavat erittäin hyviltä. Kaikki materiaali vaikuttaisi erittäin huolella valituilta. Viimeistely sekä työnjälki on enemmänkuin hyvää.! Leukoja saa myös liikutettua ylös ja alas. Siinäkin siis on mahdollisuuksia asettaa leuat mieluiseen kohtaan ja korkoon.

Sidottuani muutamia perhoja jokaisessa kokoluokassa joita itseltäni löytyi, olin vieläkin erittäinkin tyytyväinen penkkiin. Hetken jo haaveilin omistavani tälläisen.... Kunnes mieleen juolahti sidottaa Keski-Suomessa majaansa pitävällä Kuuselan Epulla lohiperhoja, jotta saadaan tuloksia lohimiesten sidonnasta myös. Epun sanat jäivät aika lyhyeksi, mutta kertonee kaiken oleellisen... "On helkkarin hyvä kyllä!!! Hyvä leukojen kiinnitys ja muutenkin asennon säätäminen sekä perhon pyörittely on helppoo ja liikkeet sulavia!"

Otimme myös muutamia kuvia jolloin penkissä on lohimiesten koukku kiinni..

Penkki oli niin monipuolisesti säädettävissä ja asentoja sitojalle löytyy todella, melkeimpä vain mielikuvitus on rajana tämän kanssa. Listaan alle siis hyvät ja huonot puolet.

Hyvät puolet:

- Laatu

- Materiaalit

- Monipuolisuus

- Leuat

- Matkalle helppo ottaa mukaan

- Leuat pitävät erittäin hyvin kiinni niin isot kuin pienimmätkin koukut

Huonot puolet:

- Rotaatio ominaisuus on hieman kateissa jos kaipaa oikein rullaavaa rotaatiota

- Rotaatiossa koukun säde on suuri

Ainoa asia jonka löysin huonoa oli juuri tuo rotaation vaikeus ja se että koukku ei pysy ns. paikallaan vaan pyörintä säde on aika laaja. Toki itseä tämä ei haittaa, koska en niinkään tätä toimintoa tarvite. En ole sitä oikein oppinut käyttämään. Riittänee että saan perhon ylösalaisin jos on tarve. Muuten tykkään, että koukku on jämäkästi paikallaan eikä heilu puolelta toiselle sitoessa.

Sidonta penkki kantaa nimeä FTS joka on todellinen Italian laadun ja taidonnäyte. Hinta penkille tulee olemaan siinä 400€ luokkaa. Se on kova hinta penkistä, mutta uskon että tässä saa todellista vastinetta rahalle ja pitkän ajan sijoituksena varmasti maksaa itsensä takaisin verrattuna moniin puolet halvempiin penkkeihin jossa leukoja joutuu uusiimaan ja muokkailemaan hetken päästä.

Itsellä on tällä hetkellä tuo Danica Innovation Cam ja toiset leuat menossa, kun niistä aika jättää niin uudet leuat tilaukseen ja penkki vaihtaa kotipöydältä joko Ivalon tai Ounasjoen mökille ja korvaajaksi tulee tälläinen FTS:n penkki. Sen verran se jäi mieltä painamaan ja yöunia häiritsemään.

Vielä muutama kuva penkistä.

Ei muuta en voi kuin suositella penkkiä erityisesti niille jotka ovat harkinneet tai etsineet kunnon penkkiä pidemmän sijoituksen tähtäimenä, sekä etsivät penkkiä joka on helppo oottaa reissuun mukaan. 

Hyvää joulua ja railakasta uuttavuotta kaikille!

Writed By: Atte Valkama

Veniard Pro Dub Yarn

Testiä testiä

Ruoto Oy:n kanssa yhteistyö on ollut vallanmainiota ja osa meidän seurasta tekee enemmänkin ja osa vähän vähemmän heidän kanssaan. Omalta osalta on helppoa pitää yllä yhteistyön tuomia välejä sillä reissuhommia kun tekeepi, pääsee useasti käymään liikkeellä. Nykyään toki molemmissa. Kuten aiemminkin Joonas ja JiiPee halusivat kaupan ulkoseinään kyltin joka olisi erinlainen kuin muilla ja ennenkaikkea laadukas ja tyylikäs. Lupasin heille sen toimittaa ja toteuttaa ja sen tein. Nyt kun Ruoto Oy osti ison kirkon sykkeestä Tyrskytaimenen liiketoiminnan itselleen, oli minullekkin tarjolla töitä. Kyltti tilaukseen ja oman firmani turvin sen heille toimitin. Tällä kertaa saimme myös nämä taustavalot asennettua, ensinmäisellä kerralla kun jouduttiin pois jättämään. Nyt saimme olla lopputulokseen tyytyväisiä! 

Seuraavana päivänä olikin aikaa käydä myös Viikin myymälässä ja täältä sainkin testiin taas uutuuksia. Tällä kertaa nymfien sidontaan ja miksei kaikkeen muuhunkin, mutta itselle tuli heti materiaalin nähtyäni olo että johan helpottuu nymfin kietominen.. 10M rullissa myytävää ohutta dubattua lankaa sekä Veniardin Barret Teil Fibbetsejä eli perssiikasia.

Nappasinkin hyllystä jokaista väriä ja kotia päästyä en malttanut olla kokeilematta lankaa heti. Joten ilta menikin muutaman nymfin ja valokuvaamisen merkeissä. Sain myös samalla testiin erittäin mielenkiintoisen ja laadukkaan oloisen sidontapenkin, mutta siitä kirjoitan vasta ensiviikolla kun kaikki mahdolliset, 20 koon pinturista aina Kuuselan Epun käsistä syntyneet lohimöllikät ovat leukojen välissä käyneet. Eli kaikenkokoiset koukut tullaan kopaisemaan läpi.

Aloitin perinteisellä menetelmällä ja otin TMC #12 koon jigikoukun ja pujoitin 3,5mm lovetun kuparisen discokuulan koukkuun ja koukku kiinni penkkiin. Muutama kiepautus langalla..

 Tämän jälkeen perssiikaset kiinni ja takaisin keulille. Vähän matkalla runkoon muotoa ja kuulan juureen päästyä piti ihan miettiä että mitäs sitten? Jäikö jotain välistä?

Hetken mietittyä tulin siihen tulokseen että ei jäänyt. Sen jälkeen pikkuisen oliivia orava dubbingia lisäksi langalle ja parit kiepautukset. Päätös ja se oli siinä.

Hetken siinä ihmettelin ja kiepsautin vielä viisi nymfiä lisää, 2 oliivia ja 3 haresta. Aikaa en ottanut, mutta langan vaihtoineen ja kaikkineen ei varmaan 10min kauempaa mennyt. Materiaali siis helpottaa ja nopeuttaa kummasti sitojaa ja jos mietit nymfin käyttöikää joka on keskimäärin sen 5min. Aikaa valmistukseenkaan ei viitsisi tuhottomasti käyttää. Itseltä näitä perhoja tulee varmasti löytymään ensikesän valikoimasta.

Ruoto osoitti jälleen kerran materiaali valinnoissaan osaamistaan. Kiitokset jälleen kerran tästä testisetistä ja seuraavaksi aloitankin todellisen sidontapenkkitestin, alustavasti voin kertoa että joutunee vissiin joulupukin konttiin laittaa yksi toive lisää jos pikkupikkupinturitkin onnistunee vaivatta niin tämä sidontapenkki ei matkusta takaisin isolle kirkolle. Siitä lisää ensiviikolla....

Writed By: Atte Valkama

Dubbing Brush Marabou

Testipäivä

Pitkästä aikaa oli itselläkin aikaa käydä hieman pidemmän visiitin kera Ruoto Oy:n tiloissa morjenstamassa liikkeessä häärääviä herrasmiehiä. Jutut tietenkin ailahteli laidasta laitaan ja puhuimme jopa yllättävän vähän kalastusjutuista, koska suunnitteilla oli Joonaksen synttärit ja tarjonta mitä miehelle syötetään. Kakuksi päätyi kylmä maksalaatikko kera kynttilöiden ja lasten skumppapullon. Herkkua jos sanoisin. Oli tosin oikeakin kakku, mutta niinhän se vanha sanontakin menee, ei hyvää jos ei jotain pahaa.. Niin ja tais mies saada jotain aikuismaistakin herkkua pullollisen ettei nyt ihan suupielet väärällään tarvinnut tärkeää päivää viettää.

Kuitenkin asiaan. Sen verran jutustelua kalastuksesta ja perhoista tuli, että sain sidottavaksi uuden materiaalin. Tai ei uusi, mutta vähemmän käytetty ja hitusen erikoisempi.

Dubbing Brush Marabou, melkein samaa mitä vuosi sitten testailin. Silti aivan erinlaista, mielenkiintoista. Dubbing Brush Marabou on saman tyylinen kuin edeltäjänsä, mutta huomattavasti eläväisempi, hennompi sekä tuuheampi matsku. 

Aloitin tutkimalla materiaaleja ja en oikein muuta käyttöä itselleni keksinyt, kuin liitsit ja boobyt. Päädyin tekemään boobyn, sillä se on jotenkin ärsyttävä dubbailla niiden mulkosilmien takia. Ajatus heräsi, jospa tässä olisi helpotus.... Eli ei muutakuin testikoukku käyttöön ( siis sellainen epäluotettava, johon voi kokeilla kaikkea uutta ja heittää hyvillä mielin roskiin ) joka osoittautui myöhemmin ehkäpä virheeksi..Mulkosilmät keulaan kiinni ja marabousta kaverille häntä.

Tarkkasilmäinen huomannee heti tämän testikoukun, joka on siis ihan pakasta revitty. Kärki mutkalla jo valmiiksi. En tiedä mikä koukku on kyseessä, mutta sain näitä vuosi sitten Jykältä.


Tässä vaiheessa kun olin sitonut perän kiinni ja aloin ottamaan itse testimatskua huomasin heti miten eläväinen ja ns. tuuhea materiaali oli kyseessä. Varsin mielenkiintoinen ja epäilen että erittäin toimiva vedessä. Monihan tekee boobylle sen silmien takaa lähtevän "takatukan" mutta tällä materiaalilla sen voisi ehkäpä jättää pois. Ainakin niin ajattelin heti. Soiro kiinni hännän varteen ja ihmettelemään..

Kuten kuvista näkee niin erittäinkin mielenkiintoinen, sidontaa helpottava materiaali kyseessä. Kierritin dubbingin rungon ympärille ja tällä voi tehdä halutessaa oikein paksun rungonkin joka tuuheuttaa perhoa entisestään. Itselle toki riitti ihan normi, tiiviis kiertäminen. Olihan se helpotus kuten arvelinkin, ei tarvinnut väistellä mulkosilmiä edessä. Sen verran vankka materiaali kuitenkin, jotta joutuin silmät nöyrtymään ja väistymään.

Rungon loppuun pyörittely ja päättäminen silmien taakse. Ei siinä muuta tarvinnut. Erittäinkin kätevä materiaali mielestäni, tosin sotkua tulee yhtälailla kuin normi maraboun kanssa touhutessa. Sidontaa helpotti kuitenkin mukavasti ja buubseja syntyikin mukavalla tahdilla. Mielestäni perhosta tuli sopivan tuuhea ja varmasti eläväinen veteen päästyään. Suosittelen!! Hinnankaan ei pitäisi olla kummoinen verraten kuinka monta perhoa pussillisesta saa tehtyä ja värimaailma kuten arvaattekin, on laaja!

Kiitokset Ruoto Oy jälleen kerran tästä mielenkiintoisesta testituotteesta!

Writed By: Atte Valkama