lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kevät keskella talvea



Kärnänkoski
26.2



Syyskarsintojen jälkeen oli takki todella tyhjä kalastukselle ja kaikki oli ns. annettu.. Alkutalvi on mennyt aika pitkälle putkihommien parissa ja uuden suunnittelussa sekä perhoja tehdessä. Lupasin itselleni syksyllä että kertakaan en saatana lähde pakkasella tai hyvällä tuurilla menee plussalle kelillä kalalle tänä talvena. No talvi on ollut perhokalastajille hyvä, mutta pilkkijät on joutunut vetää niinkuin kesätreeneissäkin eli ravintelin tiskillä aika lahjaakkaasti tämän talven.



En ollut ajatellutkaan koko kalastusta ja mielessä pyörinyt aika lahjakkaasti tuleva Italian matka joka meni kuitenkin puihin töiden johdosta, kun ei kerkiä niin ei vaan perkele kerkeä.... Heräsin talvihorroksesta kun Jussi laitto viestin että - Kärnälle? Hetken mietittyä päätin notta matka alkakoon..



Talvisinhan taimenen kalastus on huomattavasti helpompaa kun kesällä, kesäsin ne voi olla missä vain ja miten vain, talvisin suvannot ja loppuliut. Helpottaa huomattavasti, mutta toisaalta tekee siitä yhtä ankeaa kun järvikalastuksesta. Upposiimat ja liitsit, ehkä koho ja nymfit. 



Oli kuitenkin pitkästä aikaa kiva päästä liottamaan siimoja ja heittämään. Saavuimme Kärnänkoskelle tuossa ennen puoltapäivää ja luvat alkoivat klo 12. Mikään ei ollut muuttunut mihinkään, Itse kun sääteli chestbägin nyörenä niin Jussi paineli jo ongelle... Maija myös viritteli perhot kuntoon ja itte sain lähdettyä kalalle hieman ennen Maijaa. Kävelin keskikosken loppuliukuun ja menin heittokivelle, heitin toisen kunnon heittoni ja sain kalan kiinni.. Se tunne kun vapa niiaa taas ja potkut tuntuu, aivan mahtava fiilis!! Taimenhan sieltä tuli ja mittaa tuo perus kärnän 43cm sekä perkeleen ruma, niinkuin talvikko taimenet yleensä on. Hetken jo luulin että näitähän tulee kunnes seuraavan 2h aikana karkuutin yhden, yhden kanssa meni piuhat poikki, koukku katkesi ja vastaiskuissa olin aivan lästseasonilla. 



Nuotiolle kävi kutsu. Lihapiirakat ja kahvit kun oli hörpitty lähdettiin Jussin kanssa koluamaan ylimmän ja keskimmäisenkosken väliliukua ja täältä tuli n. 25cm kirkkaita taimenoita 5kpl ja yksi vajaa 30cm harjus.



Tämän jälkeen lähdin takaisin keskisuvannolle jossa heiteletiin tunti tyhjää.... Muutama taimeno pintoi ja kun ei osaa/pysty heittää niin kauas niin ei pysty, ei päässy kalojen luokse. Jussi koukutti yhden toiselta puolelta ja itse purin hammasta ja yritin kovasti saada kalaa koukkuun, sitä suamatta..



Muutamia heittoja myöhemmin vaihdon mato-onkimiseen ja heittelin pikku nymferöitä loppuliukuun, hetken heiteltyä sain kalan tarttumaan ja haaviin asti.. Perus nelikymppinen... siis senteissä.. Tämän jälkeen kala lopsautti pari molausta vierellä ja heitin nymfit ja odottelin.... Pienenpieni nypäys ja kala haaviin, tämän jälkeen sitä mentiin nuotiolle ja kamppeet kasaan ja kotio.



Tämäkin reissu kertoi että edelleenkään ei reissua etteikö kainalot kastuisi, ihan pienen kahluun otin ja siinä sitten mutapohja otti otteeseen jolloin siinä käytiin ö-gein melkein kainaloita myöten.



Sellanen kaudenavaus reissu ja homma tuntui olevan hallussa joka karkas monien kalojen kanssa, Sanotaanko näin että pitkästä aikaa oli hyvä fiilis onkia, rentoa, vapautunutta ja mukavaa, ilman niskassa hönkivää valvojaa tai kelloa.. Vapaa-ajan kalastus on vain se mistä meikäläinen tykkää, mutta tilanne vaatii onkimaan kilpaa joten sillä mennään ensivuosikin...



cHears everypody and stay tuned.










Writed By: Atte Valkama

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti