Pohjoisen purot

Lappi

Paikka jossa kalastusintoni on alkanut ja missä olen pienenä kaikki kesälomani viettänyt, aivan kuten vieläkin teen on Lappi. Lappi on myös paikka jossa olen "oppinut" perhokalastamaan, näillä taivaallisilla kirkkailla pienillä puroilla. Nimitys puro ei tule ehkä niinkään leveyden puolesta, vaan keskisyvyyden joka on 15-30cm. Puroilla jotka pitävät sisällään äärettömän arkoja, ovelia sekä kauniita, pieniä, mutta sitäkin mukavampia kalastettavia "tammukoita". Tosin perhokalastaja olen kehittynyt vasta parin viimeisen vuoden aikana ja oppinut jo jonkin verran saamaan tulosta. Opettajina on ollutkin suomen parasta kilpaperhokaartia ja varmasti vaikka nuoria, niin erittäin tietoa ja taitoa omaavia miehiä. Itse rauhallisuutta on opettanut kalastaessa Taistopappa ja Esko-eno, joiden monien pettyneiden katseiden alta on paistanut sanat "no turhapa tuossa on tuntiin heittää, kun mennään taas niin ryminällä! Jyväskylästä asti kalat menee piiloon"

Se missä itseä on siunattu, on ollut halu oppia kalastamaan ja suuri mielenkiinto lajia kohtaan, sekä paikka jonne minua viety, aina paskatlahkeessa ikäisestä asti. Taistopappa kun rakensi Ivalon nurkille mökin, pienen kalastajan kämpän. On se ollut ehdottomasti paras mökki ja paikka jossa olen elämästäni suuren osan viettänyt. Olin vielä pikkupoika kun tajusin. Jonain päivänä tänne saa tulla ilman valvovia silmiä, sekä tulla ja mennä kuinka huvittaa. Siitä päivästä lähtien, en odottanut mitään muuta niin paljoa kuin päästä tänne ystävien kanssa. Moni on vastahakoisesti mukaan lähtenyt ja reissun loppusuoralla kysynyt "eikö tänne voisi vain jäädä" joten lapintaika on purrut jokaista siellä kävijäänsä.

Tänäpäivänä kun on kehittynyt vielä kalastajana, on viimeiset kaksi kesää ollut lapissa aivan uskomattomia. Itse en käsitä sitä, miksi ihmiset menee joko Juutualle tai porhaltaa ohi Norjaan tahi ruoattinmaalle. Suomen lappi tarjoaa yhtäpaljon, jos vain osaa nauttia. Itseä se ei niinkään kiinnosta onko siimanpäässä 5kg taimen vai 20cm tammukka, yhtä hienoja hetkiä ne tarjoaa molemmat. Jos vain osaa nauttia jokaisesta kalasta ja kalastuksen laadusta. Tiedän kyllä että tämä tammukka on kyseenalainen ja tätä ei kuulemma ole olemassa, mutta se selvinnee itsellekkin ensivuodenpuolella jossain vaiheessa kunhan tulokset tulevat. Sillä viimekesän ohella avustin RKTL:ää näillä suunnilla dna-tutkimuksissa. Tulosten tultua saamme tietää siis mikä kanta on kyseessä. Ja jos joku nyt alkaa marisemaan tästä että miksi näin pitää tehdä ja "kiduttaa" niin kyseessähän on vain suuri apu ja tiedonkeruu siltä varalta, että näitä on tulevaisuudessakin siellä! Voin myöntää että ennenmuinoin näitä itsekkin ruuaksi otin, mutta vain muutamia kesässä. Harjuksia pistetään kylmäksi sitten enemmän. Niitä kun siellä riittää.


Toki se isokin kala on välillä kiva saada, mutta niitä saa kyllä Keski-Suomen alueeltakin ihan tarpeeksi ja kyllä se tulee pohjoisestakin jos on tullakseen. Mieluiten otan 30cm luonnonkalan kun 60cm istarin. 2000km en viitsi itse sen yhden ison kalan toivossa ajaa. Mielummin menen paikkaan jossa saa olla rauhassa ilman muita ja joenrannalle jonottamista, kauniissa maisemissa, nauttia jokahetkestä ja hakea elämyksiä.

Se fiilis on aivan uskomaton, jonka saa päästyä joen rantaan ja juuri tätä ennen on vedetty vene yhdestä koskesta ylös... Keittelet pannukahvit, katsot rasiaan ja kasaat kaiken valmiiksi.. Menet rantaan oikein kyyrässä ja hiljaa, näet kuinka pari kalaa ottaa hatkat...jäät paikalleen ja siirryt hieman ylöspäin... Heität nymfin tai pinturin ja voit alkaa naaaattimaan... Voimaa näiltä pieniltä kaloilta löytyy yhtäpaljon kuin 40cm istarilta, mutta kestävyys puolet parempi. Koppasen kalan haaviin ja katsot sitä taimenta, kultainen kylki joka täynnä kauniita pilkkuja...Voit ottaa sen kulauksen ja kaataa toisen joelle.... Täällä taas, elämä on parasta! Tätä jatkat muutamantunnin ja tallustelet nuotiopaikalle, keittelet kahvit keskiyön auringonpaisteessa. Heittää kamat veneeseen vaihtaen paikkaa... Seuraavalle purolle, josta voisi veneen laskea alas kalastamisen jälkeen ja vaikka syödä joenrannalla.. Tai syödä niskalla ja miettiä laittaisko yhden vai olisko villi ja heittäis 2:lla perholla tuohon 40cm syvään monttuun....Tämä on mielestäni parhautta mitä perhokalastus ja sen tuomat paikat, sekä tilanteet tuovat elämääsi. Nuo kuuluisat "valokuva hetket"

Toki onhan siellä myös huonojakin hetkiä ja kelejä, mutta ne vain antaa merkitystä ja nostaa ne hienot hetket parempaan muistiin. Huonoista keleistä yksi muistettava on, kun Jussin kanssa olimme "kesälomamatkalla" heti kesäkuun alussa. Oli 2.6 ja päivä hieman harmaa ja kolea. Valoa kuitenkin riitti. Illan tullen nälissämme ja kylmissämme saimme veneen vedettyä joen niskalle, josta matka jatkui järven yli soutamalla toisen joen alajuoksulle. Tässäkin edessä veneen ylösvienti. Vitutti, paleli, väsytti, nälätti, janotti ja kaikki maanvaivat oli tunteissa läsnä, valvottu kun oltiin jo melkein 2vrk... Olimme hiljaa veneessä ja Jussi souti, taivas repesi täysin ja lunta alkoi satamaan.... Tästäkin jäi silti hieno muisto, sillä niin isoja hiutaleita en ole ikään vielä nähnyt. Valehtelematta hiutaleet olivat 3-5cm ja nauru raikasi veneessä Jussin heitto " jos tästä jollekkin sanoo ja väittää että hiutaleet hipoi 5cm, ollaan lapissa ja kalassa. Luuletko että kukaan uskoo ja vastuaksesi saa vain, ootteko montapäivää taas juonu putkeen" vedet valu silmistä ja hetken oli hyvä mieli, kunnes alajuoksu häämötti ja ajatuksiin riipi taas tuo loppumatka.....

Kuitenkin pohjoinen pitää sisällään niin paljon, niin hienoja paikkoja. Joista ei monellakaan ole edes käsitystä, sillä porhalletaan aina rajojen ulkopuolelle kaasupohjassa. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, onhan Norja ja Ruotsikin hienoja paikkoja ja kuulemani mukaan Venäjäkään "ei oo hassumpi paikka kalastella" mutta itsellä veri vetää siltikin jänkhälle. Sen verran vielä, että itsellekkin nuiden paikkojen määrä, laatu  ja käsitys alkaa vasta hahmottua. Paljon on vielä nähtävää ja kalastettavaa edessäpäin. Lappi tarjoaa varmasti yhtä hienoja elämyksiä kun muukin maailma, jokainen on omanlainen, jokainen on erinlainen.

Ottakaa ihmiset ja tehkää se, olen tavannut niin paljon väkeä jotka ovat aina unelmoineet menevänsä kohti pohjoista. Kysyt että no miksi et oo mennyt niin vastausta ei ole oikein tullut. Se ei ole sen ihmeellisempi maailma kun eteläinen suomi, vaan huomattavasti parempi, kauniimpi, karumpi, puhtaampi, hiljaisempi ym. Lappi on paikka jossa ihmislapsen on hyvä olla. Vielä kun se on mahdollista ja siellä elämää on. Tämä kirjoitus juonti juurensa katsottuani Peltsin Lappi ohjelmaa jossa kierrettiin ja kyseltiin aidoilta lappalaisilta, kuinka ihmiset siellä voi ja kuinka hätää kärsimässä Lappi on. Se on katoavaa kansaa, valitettavasti. Kuten myös kuvassa oleva lajike.

Writed By: Atte Valkama