Läsällä jälleen

Läsäkoski 8.4

Kevät alkaa olemaan jo suhteellisen pitkällä ja korriaika aikalailla ohitse. Kuitenkin oli päästävä hieman liottamaan siimoja ja kokeilemaan uusia liimanymfejä sekä larvoja. Paikaksi valikoitui läsäkoski, sillä läsällä on hyvin hyväkuntoisia taimenia, sekä kahlaamaan pääsee. Nymfikalastus on siis ihan kesään verrattavissa.

Ajelin to iltana jo läsälle luvan alkaen klo 18:00 ja ajattelin heitellä parintunnin setin saunasuvannolla. Tunnin kalastelun jälkeen yhtä syvempää kiventakusmonttua pitkään nymfanneena tuntui hento tärppi. Vastaiskun jälkeen olikin meininki ihan toista, kala lähti kuin natonohjus alavirtaan ja huomasin että kyseessä on hieman vauraampi yksilö. Sen verta oli kaverilla potkua, että kalaa en päässyt kertaakaan näkemään ja n. 5min taistelun jälkeen luultavasti tapsit osui kiveen ja piuhat meni poikki. Aikalailla tämän jälkeen alkoi ollakkin munat jo niin jäässä ja päätin pakkailla kamat ja lähteä morjenstamaan Mattia kartanolle sekä viemään hänelle Ursuitin tuliaset, softsell takin. Tämän pikavisiitin jälkeen nokka kohti Mikkeliä ja kaverini Kimmon luokse syömään ja sohvamajoitukseen.

Aamulla herätyskello soi 7;00. Tosin ei minun kello vaan Kimmon. Siinä aikani pyörittyä ei enään uni tullut silmään joten ajattelin itsekkin nousta aamupalalle ja lähteä pikkuhiljaa valumaan kohteeseen. Aurinko pilkahteli taivaalta pilvien raosta ja siinä aamukahvia hörppiessä tulikin yht´äkkiä hirveä kiire ja puolikuppia meni viemäriin. Kalalle oli päästävä.

Pienen matkan ajeltua saavuin läsälle. Kartanon kautta lupa hakemassa ja eikun palelluttamaan itseä. Parkkipaikalla olikin jo 2autoa ja hetken pälyiltyä katsoin että myllyuoman alasuvannossa ei ole ketään heittämässä joten päätin mennä tänne. Aloittelin kalastuksen ihan perus liitseillä, musta ja pinkki. Tunnin heittelyn jälkeen kyllästyin liitseihin ja ajattelin kokeilla nymfejä. Sen verran matalaa tuo suvanto joten laitoin ihan 0,16 piuhat ja 2kpl 16koon nymfejä, pt ja pt erivärisillä kuulilla. Hetken heiteltyä rantoja ylävirran suuntaan "longnymph" tyylisesti otti kala kiinni. Pienen temuamisen jälkeen eka taimen oli haavissa. 

Tämän jälkeen jatkoin vielä samalla tekniikalla ja noin puolituntia myöhemmin, melkein samoilta paikoilta otti kala kiinni. Tällä riitti energiaa huomattavasti enemmän ja väsyttely kivikkoisessa sekä matalassa kesti hieman kauemmin. Muutaman minuutin päästä kuitenkin haavissa komeili toinen taimen. Aurinkokin hieman pilkisteli ja kieltämättä, kylmästä vedestä huolimatta fiilis oli korkealla. Tällä kalalla olikin jokin pieni vaurio kyljessä ja kuvaa ottaessa se lipsahti takaisin jokeen, mutta GoProlla ottaessa kuvaa älysin työntää sen veteen ja kokeilla osua sinnepäin. 

Tämän jälkeen alkoi olla varpaat jo sen verta tunnottomat ja paikka koluttu läpi, jotta päätin mennä autolle ja sulatella varpaat sekä siirtyä saunasuvannolle. Hetken paikkoja lämmiteltyä kasasin nymfisetin ja kahlasin saunan edestä takaisin veteen. Muutaman minuutin heittelyn jälkeen karkuutin yhden todella varovaisesti otanneen kalan, samoilta paikoilta kuin edellisiltana. Joten liekkö sama peto kävi puraisemassa jäämättä kuitenkaan kunnolla kiinni. 

Heittelin saunasuvannossa pitkään tyhjää, paikat alkoi olla jo todella jäässä ja varpaita ei juurikaan enään tuntenut. Pakko oli kuitenkin jatkaa ja saada vielä yksi taimen haaviin. Aloin vaihtamaan perhoja ja kävin melkoisen kattauksen läpi, kuitenkaan saamatta tulosta. Tämän jälkeen vaihdoin 0,16:sta piuhat 0,14:sta ja laitoin nymfien tilalle 2larvaa ja jatkoin samoista paikoista. Muutaman heiton jälkeen tuntuikin nypytystä siiman päästä ja taimen oli kiinni. Samassa puhelinkin soi. Tämäkin kaveri tuli nopeasti haaviin ja kerkesin siinä vielä vastata puhelimeenkin. Matti soitti ja pyysi pientä palvelusta, oli unohtanut laittaa seuraaville asiakkaille WillaTaimenen avaimet. Kuitenkin ilmoitin kalan olevan haavissa joten puhelu loppui kuin seinään ja lupasin soitella takaisin kun kalastuksen olen lopettanut. Päivän kolmas taimen oli kuitenkin haavissa vailla vapautta ja sen hänelle myös soin. 

Tämän kalan jälkeen päätin heittää vielä max 20heittoa tai yksi kala. Kauaa ei tarvinnu tätä haavetta odottaa kun jo toisella heitolla puras. Tämä kaveri vetäs suoraan pinnan alla piilevään uppotukkiin ja piuhat poikki. Ollut vissiin ennenkin kiinni kun tiesi tasantarkkaan minnepäin mennä jotta saa nopeasti vapauden. Hieman jopa vitutti, larvaan tuntu hyvin purevan ja kokopäivän olin melkeimpä heitellyt nymfejä.....

Tein vielä yhden perukkeen ja laitoin samanlaisen setin. Ajatuksena heitellä samalla kun kahlailee takaisin autollepäin. Heitin samaan kohtaan mistä edellinen kala otti kiinni, eka heitto ja taas siimoja vietiin. Nyt löin liinat kiinni ja painostin väkisin kalan tulemaan toiselle puolelle itseäni jolloin uppotukki ei koidu kohtaloksi. Kala kun alkoi uimaan minua kohti ja huomasin sen uivan todella läheltä päätin kokeilla onnea ja työntää haavi summassa pinnan alle. Haavissa alkoi tuntua painoa ja huomasin onnekseni kalan uineen suoraan haaviin, joten tämä oli päivän helpoin väsytys. Tämäkin vain äkkiä takaisin kasvamaan sillä virtaa tuntui riittävän, luultavasti sama kala mikä oli vetänyt uppotukkiin. Sillä tämän jälkeen rantaan kahlattua ja heiteltyä koko matka, ei enään tärppejä tullut. Tämäkin kaveri pääsi lipsahtamaan käsistä sillä kädet olivat jo niin turtana kylmästä sekä märät. Mutta sain kuitenkin pari kuvaa napattua ja jos oikein tarkaan katsotte kuvia niin toisessa kuvassa pinnan yllä näkyy pyrstö ja toisessa pinnan alla loput kalasta.

Tästä oli hyvä lähteä hakemaan WillaTaimenen avaimia ja toimittaa ne sovittuun paikkaan seuraavia tulokkaita varten. Oli taivaallinen tunne kun auto alkoi lämpenemään, puhaltamaan kuumaa ilmaa ja varpaisiin tunto palaamaan. Lähtiessä piti vielä ottaa se yksi aurinkoinenkin kuva. 

Tuli vielä huomattua näin kylmän veden aikaan että viimevuoden finaaleiden viimeisen jokijakson rantakivi johon kaaduin joka helvetin kerta kalaa mittaukseen vietäessä, koitui sittenkin simmsien kohtaloksi. Sääressä toki muistona 2cm halkaisijaltaan komeileva pyöreä arpi, sekä verinen lahje sisältä ja nyt löydetty reikä. Syksyllä sitä ei huomannut vaan luuli vain veren kastelleen toisen jalan. Kuitenkin tällä vedenlämmöllä sen huomasi hyvinkin äkkiä, notta vuotaahan se sittenkin perkale. Nyt siis odotellaan housujen kuivumista jotta pääsöö liiman kanssa läträämään, sekä tulevaa kesää!! Läsä kun tulee olemaan itselle isossa roolissa ensikesänä, niin vapaa-ajalla kuin kurssien puolesta.

Writed By: Atte Valkama

Kauden avaus

Kauden avaus Läsäkoskella.

Joka syksy sitä tärisee viimeisillä reissuillaan kalassa ja vannoo viimeiseen asti, ettei mene talvella kalaan. Ei ennenkuin kelit ovat oikeasti plussalla ja se on edes jollain tasolla mielekästä puuhaa. Kevään tullessa ja auringon alkaessa taas paistaa, sekä teiden sulamisen myötä sitä jostain syystä alkaa haaveilemaan siitä ekasta tärpistä josta on aikaa jo kuukausia. Poltteet kalalle nousevat ja äkkiä huomaa olevansa vaihtamassa kahluuvehkeitä lumihangessa. Näin kävi tänäkin vuonna.

Ajatus lähti siitä kun soittelimme Matin kanssa ja puheeksi tuli korrikalastus, sekä samalla houkuttelu tulla kalalle tulevana vkonloppuna. Puhelun jälkeen laittelin muutaman viestin ja paketti alkoi hahmottua. Lauantaina Läsäkoskella kalalla tulisivat olemaan minä, Heikki, Maija ja Jugipoika. Kuitenkin ihan loppumetreillä tuli perus pari muuttujaa matkalle ja olimme loppujenlopuksi Heikin kanssa kahdestaaan. 

Reissu oli ihan vain muutamantunnin mittainen ja tarkoituksellakin. Lähdettiin nauttimaan enemmänkin auringosta tietenkin kalankiilto silmissä. Hyvin äkkiä selvisi kuitenkin sen olevan enemmänkuin helppoa. Itse menin saunasuvantoon saunan kohdalta kalalle, Heikin jäädessä suvantoa noin puoleenväliin aloittaen siitä. Aikamme kalastettua alkoi jo tuntua ettei kaloja taida tällä reissulla haaviin solahtaa. Tosin haavikin oli kotona, joten sen puoleen ei paineta. Aikamme kalastettua ja Matin tullessa ihmettelemään rantaan, tuntui kuin tuntuikin se kauden eka tärppi ja sitä mukaan kauden ensimmäinen taimen oli käsissä ja fiilis kieltämättä aika korkealla. 

Kuva: Matti Huitila, muokkaus: Atte Valkama

Tämän jälkeen kalastelin koko suvannon melkein myllyuoman niskalle asti. Heikki meni tässä vaiheessa myllyuoman alasuvannolle ja itse lähdin takaisin ylöspäin. Nyt kalastin vain ainoastaan muutaman potentiaalisen montun ja syvemmän uoman. Tässä vaiheessa rannan lähettyvillä kuuluikin ensimmäinen kunnon pintamolaus ja pasmat meni aivan sekaisin äänestä jonka oli jo unohtanut kunnes se kantautu tuttuna korville taas. KESÄ TULEE!!! 

Aikani kalastettua näitä kohtia sain ensin hennon tärpin ja muutaman heiton jälkeen sainkin kalan ottamaan ja hetken temuamisen jälkeen myöskin kuvaankin. Reissu oli kaikenkaikkiaan erittäinkin loistava, keli oli todella hyvä ja kalojakin tuli pari. Heikin epäonniksi ei tällä kertaa läsä tarjonnut kuin muutaman sumukorennon ja kuolleen myyrän polulla, sekä päänsäryn. Muuten ihan hyvä reissu tietääkseni myös Heikiltä.

Samalla sain kosketuksen uusiin kahluukenkiini, simmsin G3 jotka tuntuivat jo alkuminuuteilla erittäin hyviltä ja tukevilta. Näiden kanssa kun päästään tosissaan sinuiksi niin joessa mennään kuin tuulispää sen jälkeen. Ei pyöri enään nilkat ympäri.......toivottavasti ainakaan. Sekä samalla koitin tämän vuoden leechin street malliston laseja ja sanotaanko että mukavuus ja parantuvuus paranee entisestään ja tyylikkyyttäkään laseista ei puutu!

T: Atte Valkama

Läsäkoski

Läsäkosken nymfikurssit

Edelliskautena tuli kalastettua melkeimpä omat kalastuspäiväni pelkästään läsällä, niin treenatessa naisten kisoihin, kurssitettua ja ne pari hassua vapaa-ajan reissua. Läsä alkaakin pikkuhiljaa käymään tutuksi ja tälle kaudelle on suunnitteilla useampi reissu tuonne isomusten kotipesälle. 

Juttelimme viimekesänä Matti Huitilan kanssa useaan otteeseen tästä nykyajan nymfikalastuksesta ja sen tehokkuudesta, sekä mahdollisuuksista pitää 2-3kpl kursseja juuri tätä tekniikkaa opettaen. Saimme pienen suunnittelun jälkeen sovittua alustavasti 2 kurssipäivää, toinen kesäkuun 16:sta ja toinen hieman vaikeampaan aikaan 7.8.2016 

Kursseilla tullaan käymään läpi monia asioita. Esim: välineet, siimat, perukkeet, perhot, kahlaaminen, heittäminen ja muutamia pieniä kikkaykkösiä. Sekä illalla majoituksessa halutessaan voidaan sitoa perhoja ym. Kurssin sisällöstä saatiin erittäin hyvä. Paikalle saavutaan klo 12--> mutta kalastus alkaa vasta klo 15:sta. Tällä ajalla käydään läpi itse kohdetta, sen menneisyyttä sekä tulevaisuutta, joko itse Matin esittelemänä tai minun. Sekä kalojen oletettuja paikkoja ja mistä ja kuinka niitä lähestyä, välineet, perhot ym. 

Kalastus aloitetaan ja jokainen menee itsenäisesti kalalle, kokeilemaan ja saamaan esipoltteen pois. Tässä vaiheessa alan itse kiertämään ja käyn opettamassa jokaista henkilökohtaisesti jolloin paras hyöty saadaan irti. Muutaman kalastustunnin jälkeen vuorossa on lounas joka kuuluu kurssin hintaan. Lounaan lomassa voidaan käydä teoriassa asioita läpi. Tämän jälkeen vapaakalastus jatkuu ja itse käyn opastamassa jokaista taas vuorollaan. Hämärän saapuessa halukkaan saa jäädä tahkomaan koskea niin halutessaan ja loput menevät majoitukseen jossa käydään läpi päivän tapahtumia ym. Syödään ja kerrotaan kalajuttuja, sidotaan perhoja ym.

Aamulla kurssi jatkuu sitä mukaan kun kalastajat heräilevät ja saapuvat joelle. Itse menen sinne tietenkin sen ensinmäisen heränneen mukana. Aamun kalastus päättyy klo 12;00 jonka jälkeen on majoituksen siivous ja kamojen pakkaaminen, sekä kotia lähtö.

Kurssilla tulee olemaan testattavana Ikon Fishing Productsin kaikki vavat, siimat, perukkeet ym. Tämä toteutetaan siis yhteistyössä Läsäkosken ja Ikonin kanssa. Kurssilaiset saavat sitten tarvittaessaan pienen alennuksen IKON vavoista sekä tarvikkeista. Kurssin jälkeen alkaa ns. IKONdemo viikko, jossa on kaikki vavat kokeiltavana Matilta niitä pyytäessä.

Kurssin hinta tulee olemaan 165€/hlö, sisältäen opastuksen, luvat, ruuan sekä majoituksen. Ja ilmoittautuminen tapahtuu suoraan Läsäkosken kautta.

Tervetuloa kurssille, sekä jahtaamaan isoja, voimakkaita luonnontaimenia.

T: Atte Valkama sekä Läsäkoski

Pitkästä aikaa sorvin äärellä.

...Olihan se jo aikakin...

Täytynee taas pahoitella tätä lievää ja luovaa taukoa kirjoittelusta. Tosiasiassa ei ole ollut aikaa, eikä viimekesänä tullu juurikaan käytyä kalalla vapaa-aikana kuin muutamia kertoja ja nämäkin niin lyhyitä visiittejä jotta paljoa kirjoittamista ei reissuista jäänyt. En tarkalleen muista mutta ihan realivapaakalastus reissuja taisi tulla alle 5kpl ja niistäkin yksi rahoituksen jälkeen. Viimevuosi meni enimmäkseen kurssittaessa ja kisaillessa enemmän ja vähemmän menestyksellä. Hammonjoelta keväällä voitto ja syksyltä sija 2. Sekä kotalankoskilta harvinainen sija 4 jaksopisteiden ollessa tasan myös voittajan kanssa. Eli sijat 1-4 olivat samoilla jaksopisteillä. Liekkö ensinmäinen kerta historiassaan.Sekä kymiopen voitto 2015.

Läsäkoski kuitenkin antoi viimekesänä paljon, niin kurssittaessa kuin treenatessa sekä paikkaa tutkiessa. Läsäkoskella tuli vietettyä paljonkin aikaa, mm. valvoessa naisten kisoja ja valokuvaillessa. Sekä naistenkisoihin Maijaa treenatessa ja alustavaa tutkimusta tehdessä tuleviin 2016 kevään karsintoihin. Läsältä nousi kuluneen kesän aikana omalle kohdalle mahtavia saaliita. Muutamia 60 ylityksiä, sekä useita 50 ylityksiä. 50cm alituksia tuli todellatodella paljon, mikä kertoo lupaavasta läsän tulevaisuudesta. 

Vuosi meni aikalailla kolmessa osassa. Messukausi, kisakausi ja finaalit, sekä EM-kisareissu. Itse en ollut kilpailevana jäsenenä vaan joukkueen mänätserinä sekä pienenä henkisenä tukena ja testaajana. Italian reissu oli erittäin hyvä ja onnistunut, eikä mitallikaan kauas jäänyt. Reissusta iso kiitos koko joukkueelle, Sandro Soldarinille, sekä kaikille yhteistyökumppaneille ja sponsoreille jotka tämän kisamatkan meille mahdollisti.

Nyt kuitenkin puhaltaa uudet tuulet vähän jokasuunnasta. Putkihommat alkaa olla taakse jäänyttä aikaa, uusia juttuja kehitellään jatkuvasti ja koitetaan löytää uutta puhtia niin työhön kun kalastukseen ja sen ympärillä pyörivään hulabaloon. Tänävuonna en toimi enään EM-joukkueen managerina, vaan aloitimme uuden aluevaltauksen ja ensikertaa suomen historiassa naisten joukkue lähtee edustamaan suomea puolaan EM-kisoihin syksyllä 2016 ja toimin tämän porukan managerina ja puuhamiehenä tämän vuoden. Alustavasti homma näyttää erittäin lupaavalta ja mielenkiintoiselta. Aiheesta tuleekin somemaailmaan jossain vaiheessa lisää infoa ja hölinää joten jätetään se vielä siltäosin auki.

Ensikesänä tulen myös vetämään Läsäkoskella ainakin 3 kurssia nymfikalastuksesta. Kesäkuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Vaikeusaste nousee sitä mukaan mitä myöhemmäksi kausi menee, joten suosittelen varaamaan paikan kuukauden mukaan mitä haastavampaa kalastusta ja opastusta haluaa. Kursseista tulee enemmän tietoa niin facebookkii läsän sivuille, kuin läsän nettisivuille sekä tänne. Kursseilla tullaan käymään aina välineistä solmuihin ja perhoista tekniikoihin, uitoista vippaskikkoihin asti kaikki läpi. Kurssit tulee kestämään 24h. 

Ensikesä myös menee varmasti aika lahjakkaasti naistenjoukkueen kanssa reenaillessa mahd.paljon porukalla. Joten mielenkiintoinen kesä on tulossa.

Kilpailun osalta ajattelin tänävuonna myös panostaa siihenkin hommaa. Viimevuosi meni vähän penkin alle ja uupumuksen, sekä työasioiden vuoksi en puoliakaan kisoista muista edes käyneeni. Tänävuonna ajatus on panostaa ja reenata, sekä kilpailla tosissaan ja toivottavasti yltää sille tasolle missä tietää että on mahdollista olla. Se ei ollut viimekesänä siellä. Myöskin blogin osalta ajattelin ryhdistäytyä ja alkaa kirjoittamaan taas kunnolla, sekä päivittämään useammin.

Tänävuonna myöskin olisi tarkoitus päästä lappiin, sekin viimekesänä jäi ihan parinpäivän kopaisuksi, syy tällekkin reissulle oli selkeä ja tarkoitus oli vain päästä hälinän keskeltä pois ja lataamaan hieman paristoja ennen finaaleita jotta ne kulkisi ja keskittyminen pysyisi kasassa eikä puoliteholla kuten suurinosa vuodesta kului. Muistakaahan muutkin levätä välillä ennenkun  se on liian myöhäistä.

Mutta tästä on hyvä lähteä vuoteen 2016 uusin kujein ja uusin asentein. Olkaa kuulolla, sillä taas alkaa tapahtua niin blogissa kuin netissä ja naamakirjan ihmeellisessä maailmassa. Muistakaa käydä pilkillä ja pilkkikää munkin puolesta sillä meikäläisen juttu se ei ole... Ja kuten tiedän niin kaikki haluaa nähdä kuvia enemmän kun lukea tekstiä niin tässä muutama "onnistunut" otos viimevuodelta.

Writed by: Atte Valkama

Läsäkoski

Läsällä "kurssittamassa"

Suomen perhokalastusmaajoukkue teki alkuvuodesta pääyhteistyösopimuksen Ruoto Oy:n kanssa, jolloin kurssien vetovastuu siirtyi maajoukkueen jäsenille. Itse olen ollut pitämässä kursseja Vanhankaupunginkoskella 2krt, sekä Läsäkoskella kerran ja tässä välissä pidimme vielä yhdelle majuporukan sponsorille Stig Wahlström Oy:lle Hiltusen Jyrkin kanssa Muuramenjokikurssin.

Läsäkosken kurssi oli jostain syystä pienoinen pettymys osallistujalistan puolesta. Paikalla oli minun lisäksi kurssia vetämässä Kallion Kai ja kurssilaisia oli peräti 1kpl. Tämähän ei tietenkään harmittanut kurssilaista tai meitäkään, sillä tiesimme pääsevämme myös itse kalastamaan tuota toistaiseksi tuntematonta isojen kalojen kotia. Läsäkoski on paikkana varmasti yksi suomen ainutlaatuisempia luonnonkalalla varustettuja kohteita, lisäksi kalat ovat vielä erittäin voimakkaita ja vauraita yksilöitä. 

Kurssi aloitettiin heittoharjoituksilla ja käytiin läpi perusheitot, sekä tekniikat ja tarvittavat solmut. Tämän jälkeen siirryimme viemään tavaramme VillaTaimen nimiseen majoitukseen. Itse jäin tekemään ruokaa ja Kaitsu lähti jo opastamaan kurssilaista tositoimissa. Syötyäni kasailin kamppeet ja lähdin itsekkin joelle. Erittäin mukavan näköinen paikka ja kuulemma vaikeasti olisivat kalat saatavilla. Näin meille Liljeroosin herra kertoi parkkipaikalla tavattua. Joten vaikeaa siis tulisi olemaan kalan saanti.

Heittelin hetken ja sain 2kpl taimenen penikoita. Kolusimme tämän VillaTaimenen eduspoolit ja totesimme joko kalojen olevan hukassa tai kalastajat. Päätimme lähteä ylemmälle, paljon puhutulle myllypoolille. Kaitsu jatkoi kurssilaisen opastusta ja itse sain kalastella ihan normaalisti. Sain myllypoolista kaikenkaikkiaan 3isompaa kalaa. n. 50-60cm sekä täältä poolin takana virtaavalla osiolla vielä yhden n.60cm taimenen. Pakko sanoa että mahtavia kaloja! ja vapana itsellä toimi Ikonin Optima 10´6 2-3# skeba. Vääntää sai, mutta en sanoisi että vapa liian heikko olisi näillekkään kaloille, päinvastoin. Sen verran kauniisti vapa niiaa että löysiä ei kauheasti tarvinnut antaa vaan antoi vavan tehdä työn.

Myllypoolissa oli myös kurssilaisen juhlaa. Hänkin koukutti jo ekana iltana komeasti 2kpl taimenia suuremman ollessa 45-50cm välillä, muistaakseni 48cm. Varmasti upea kokemus, muutamia tunteja taaksepäin oltiin vielä harjoittelemassa heittämistä, nyt jo paimennettiin taimenta. Kaitsun kaloja en muista, mutta pari hänellekkin kuitenkin nousi. Eli ensinmäisen päivän saldo oli mielestäni erittäin hyvä. 

Seuraavana aamuna menimme klo 9 ongelle ja tällä kertaa oli Kaitsun vuoro kalastaa, itse otin vetovastuun kurssilaisesta. Kalastelimme kahdestaan niin että kurssilainen kalasti edellä ja itse tulin perässä. Kalastin tarkoituksella tismalleet samat alueet. Sain perässä kalasteltuani 4kalaa siimanpäähän ja mahtavat taistelut, mutta yksikään näistä ei noussut haaviin asti. Kurssilainen sanoin saavansa opetuksen seurattuaan kuinka itse kalastin samat kohdat ja kuinka sain kalat. Hieno kuulla! Myllypoolin toisen reunan ronklattuamme oli kurssilaisen aika lähteä ajelemaan takaisin Vantaalle päin. Tässä vaiheessa oli tyrkättävä Ikonin käyntikortti mukaan, sillä Optiman 3-4 kalastettuaan koko vuorokauden oli mies enemmänkuin vakuuttunut vavasta, joten kauppoihin päästiin. 

Kurssilaisen lähdettyä oli aika suunnata vielä pariksi tunniksi itse kalalle. Myllypoolia koluamaan tosissaan. Kerkesin saamaan vielä 3isompaa kalaa haaviin asti kunnes kello lähenteli 12 ja oli aika lopettaa. Tosin jalkakin oli sen verta hellä edellis illan uintijaksosta ettei tosikaan. Vedin lipat jokeen ja menin nämä kaksi kivikkorytöä sääret edellä kivia kolistellen ennenkuin pääsin sen verta syvään pooliin jossa sain käännettyä itseni ja uitua sammakkoa takaisin rantaan. Siinä samalla meni muuten pariviikkoa vanha Iphone ja ei varmaan yllätä, mutta kuvat myös. Tilasin siihen jo uuden akun ja jos vain saisin kaivettua kuvat pois niin olisin erittäin tyytyväinen, voisi lisätä tännekkin. 

Läsäkoski on todellakin käymisen arvoinen paikka. Kalastus voi olla todella hankalaa ja huonolla otilla, mutta siimanpäähän saatua taimenen on taistelu varma ja kova. Itsellä ainakin tavoitteena päästä vielä tänäkesänä kerran koluamaan Läsän montut sekä kuohut uudelleen. 

Suuri kiitos Kaitsulle, sekä kurssilaiselle että Ruoto Oy:lle. Oli hieno vuorokausi isomusten parissa.

Writed By: Atte Valkama