Yökyöpeli ja kunnianosoitus

MustaSurma --> Yökyöpeli

MustaSurma nimellä esitetty musta nymfi, jolla myös Iijoen finaaleissa kaikki kalani sain. Saa kantaa uutta nimeä 1.9.2013 lähtien. Palkintogaalan jälkeen mökille palattua kysyi elävä legenda Markku Ilves minulta, notta millä perholla kalani sain. Vastasin että MustallaSurmalla, eli siis ihan 12kokoon sidottu musta nymfi, jossa kuparidisco, hopea kierre ja pinkki iskupiste sekä pinturihäkilästä tehty kaulus.

Se että saimme viettää aikaa tuollaisen miehen kanssa kuin Markku, oli äärettömän hienoa. Mies on yksi suomen legendaarisimmista perhokalastuksen edistäjistä suomessa. Hän on mies joka on kehittänyt monta, erittäin monta perhoa koskikalastukseen, sekä järvikalastukseen suomessa. Nämä perhot ovat suurimmalle osalle tänäpäivänä itsestäänselvyys. Näitä perhoja löytyy jokaisen rasiasta, muistamatta tai tietämättä että joku on tehnyt suurtakin suuremman työn sen eteen.

Se kun mies avasi suunsa mökillä, oli havaittavissa suurta kunnioitusta vanhaa miestä kohtaan. Mökki hiljeni ja olimme kuin pikkupoikia partiotulen äärellä, korvat tarkkana kuuntelimme mitä miehen suusta tulee. Tässä on perhokalastaja, joka ei omilla saalillaan kersku. Tykkää enemmänkin vain puhua muiden saavutuksista ja kavereiden uskomattomista saaliista. Itsestään kun kertoo niin perkeleet pärisee sekä vavat, siimat, koukut ja kaik katkeilee ja kalat karkailee. Vaikka mies vaatimattomasti meidän kysyttyämme kertoi joskus saaneensa sellaisen "nelejä, mitä tuo ois ollu ku se tuosa käsillä ol. Sitä se ol jottai nelejä viiva viije kilon vällii se taaaime" Huikee!

Jutuissa oli myös paljon asioita, mikä sai miettimään omaa tekemistä ja sitä kuinka helppoa nykyään on oppia sitomaan perhoja ym. Silloin ei puuttunut kuin materiaalit, hyvät sidontapenkit, spigotit, nettikaupat, rahat, kuulat, huippukoukut ym kaikki ei niin tarpeellinen. Silti miehet vain jaksoivat tehdä uutta ja kokeilla ja uurtaa sen eteen, että tuloksia syntyi.

Kaikki tämä äärettömän tärkeä työ mitä mies on perhokalastuksen eteen täällä tehnyt, on kuitenkin omalla tavallaan saanut liikkeelle myös paljon katkeruutta ja kunnianhimoa. 

Tämä on siis ihan silkka kunnianosoitus miestä kohtaan ja jos ei muut niin ainakin meidän mökkiläiset tietävät mistä ja miksi tämän tein. Ehkä juuri samanlainen mustanymfi on jo keksitty, en tiedä. 

MustanSurman kuultua pääsi Ilveksen suusta, "kuullostaa kusipäiseltä" jolloin pyysin häntä keksimään nymfille uuden nimen, jota se saa kantaa eteenpäin aina 1.9.2013 alkaen.

MustaSurma on nykyään siis Yökyöpeli

Yökyöpeli

Writed By: Atte Valkama

SM 2013 @ Iijoki / Syöte

Finaali

Pitkään taistelin itteni kanssa finaaleihin lähdöstä. Kesän aikana kun tuli kalastettua paljon ja todella paljon jolloin tuo kilpakalastuksen motivaatio oli aika poissa. Reissu Iijoelle kiinnosti kyllä, mutta motivaatio ja kiinnostus kilpailla oli totaalisen hukassa, samoin myös kahluuhousut. Reissu Helsinkiin vei Ruoto kaupalle ja sieltä tarttui mukaan Simmsin Goret. Voin muuten kertoa että toimii ja pitää veden yhtähyvin sekä ulkona että sisällä!

Jos Mikko "rysä" Räsänen ei olisi tavallaan pakottanut minua lähtemään, olisin luultavasti paikkani peruuttanut. 

Matkaan lähdin jo Keskiviikkona ja suuntana oli Ruka. Siellä oli sovittu isäukkosen kanssa iltapalaverit ja yhteinen yöpyminen Rukahovi hotellissa. Matkaan lähdin ennen puoltapäivää ja olin paikalla hyvissä ajoin. Huoneeseen vain pikaiseen vaatteiden vaihtoon ja äkkiä syömään, sekä juttelemaan mukavia. Illastamisen jälkeen oli vuorossa perinteinen Youtube hetki ja perinnettä kunnioittaen kattottiin standUppia ja naurettiin niin perkeleesti. 

Illan tullen Youtube katselun keskeytti yksi kauneimmista ja ihmeellisimmistä luonnonilmiöistä mitä olen nähnyt. Rukatunturin ylitse meni sateenkaari. Sateenkaaren alla paistoi ilta-aurinko ja yläpuolella satoi vettä, sekä oli kirkasta taivasta. Mystinen tilanne....

Aamulla isukki jatkoi matkaansa kohti pohjoista ja ivalon mökkiä. Minä taaseen lähdin Iso-Syötteen suuntaan. Matkalla oli tarkoitus viettää reenisetti Taivalkosken alueella, jossa olikin jo muut meidän mökkiläiset onkimassa. Pienten selvittelyiden jälkeen olin kuitenkin yhden koskipätkän ylempänä muita, kalastin yksin koko setin. Sen mitä jaksoin flunssaisena ja räkää pää täynnä onkia. Oikeastaan minua kiinnosti vain yksi asia tältä reenihetkeltä. Tämä kun oli selvinnyt, olin valmis lähtemään Iso-Syötteelle mökille Tuomaksen kanssa sairastamaan.

Perjantaina oli tarkoitus alustavasti lähteä Tuomaksen kanssa heittämään vielä pieni reenisetti, mutta Tuomaksen olo oli todella huono, päätti hän jättää reenit väliin ja skarpata itse kisaan. Itse kuitenkin lähdin Taivalkosken Saarikoskelle takaisin. Sillä Kalle Hakkari ja Niko Saksinen olivat saapuneet myös Iijoelle viikonloppukalalle. Täällä olikin aivan mainio päivä. Finaalit unohtui kyllä totaalisesti kun nautimme naurusta ja pikku vitsailusta, auringosta ja upeista jokimaisemista. 

Illalla olikin sitten kisakeskus ja arvonta, jossa käväisin nostamassa lapun C4. Joka tarkoootti aloitusta venejärveltä... En tiedä oliko hyvä vai huono asia jättää näin ekaksi venekisaksi tuo finaali, mutta kiinnostusta kun ei kesällä finaaleita kohtaan ollut, niin esim liitoankkurin käyttö katsottiin läpi Rysän parkkipaikalla...

Venejaksosta ei paljoa kerrottavaa ole. Siellä sitä soudellaan ja lillutaan rantojen lähellä ja koitetaan löytää kalaa. Toisaalta sain kyllä elämäni hienoimman kalan järvestä perholla, Fluorikeltaista liitsiä puraisi erittäin nätti 53cm kirkas taimen. Kuvan olisi halunnut ottaa, mutta venekaveri Huhtaniska kerkesi nakkaamaan kalan takaisin järveen. Sain lisäksi vielä 2kpl 46cm kirjolohia, jolla rantaan päästyä sain jaksosijoituksen 2. Oli kieltämättä pienoinen yllätys. Vain Miettisen Janne nappasi jaksolta myös 3kalaa ja homma ei monesta sentistä ollut kiinni piikkipaikalle. Tästä oli hyvä lähteä pitämään lounastaukoa mökille ja kietaisemaan muutamat sutturat vielä lampijaksolle.

Lammelle päästyä alkoikin melkoinen hässäkkä, haavi hukassa ja Pölöki Esakin kovasti vapaansa etsiskeli.. PrkleenPerkele! Nehän jäi Kovalammelle. Hyppy autoon takaisin ja toyotalle kyytiä. Haavi ja vapa mukaan ja hihnat vinkuen paineltiin lammelle takaisin. Setit kasaan ja kantoon, 4min jäi jakson alkuun ollessani omalla paikalla valmiina. Heitin ekat 50min liitsejä fäst ja slow interi siimoilla. Sain ekalta  50minuutilta 1kirren ja 3:n kanssa oli kontaktia. Pölkin röytäessä pari pykälää oikeammalla. Seuraavat 50min toi fast interillä yhden killen myös ja ainakin 4 tälliä oli, tosin jäämättä kiinni. Seuraavalle 50minuutille tein ratkaisun ja vaihdoin nymfit fast interiin kiinni ja tämä ratkaisu toi 3kirjoa ja jaksosijoitus 3.

Ekan päivän jälkeen taisin olla 6.s ja tiesin että joella mahdollisuudet ovat hyvät. Sinne suunnitelma oli valmis jo ennenkuin olin päättänyt lähdenkö edes finaaleihin ja reenipäivä vahvisti suunnitelmaa.

Paljoa en jaksanut sijoituksia tai muutakaan miettiä, yritin jopa vähän rauhoitella tunnelmaa mökillä ja ainakin itse otin erittäin rennosti, juoden olutta ja syöden chilipähkinöitä.

Jaksolla 3, eli joelle päästyä oli ehkäpä joen koko hienoinen yllätys. Rannassa seistessä tuli olo, että lohikeppi ja putkiperhot vain puuttuu. Muuten kaikki on ihan hyvin... No pidättäydyin suunnitelmassa ja keskityin omaan tekemiseen. Aloitin kalastuksen pinturilla ja jo 15min jälkeen minulle selvisi että sillä ei tulisi ainakaan ekalla jaksolla kummoista tulosta ja vaihdoin nymfeihin. Jaksoa oli mennyt jo tunti ja minulla ei tainnut olla yhtään kalaa taulussa. Kuitenkin pian tämän jälkeen löytyi kohta, josta alkoikin kaloja löytymään ja sain jopa harvinaisemman tuplatärpin. Siiman päässä oli harjus sekä taimen. Harri oli alamittainen, mutta taimen pääsi tuloslappuun. Käytin mittauksessa n.30kalaa ja n.15kpl heitin suoriltaan takaisin. Jakso kun oli loppunut niin minulle ilmoitettiin, että 9kalaa oli lapussa ja hetken taukospekuloinnin ja lounaan jälkeen kuulin juorun että olisin ollut jaksosijalla 2. Olisihan tuo äkkiseltään selvinnyt kun olisi netistä käynyt katsomassa, mutta annoin asian olla ja menin jortaaniaan korvalleen odottamaan jakson alkua ja nauttimaan olosta.

Jakson 4 alkuun oli 35min ja aloitin kasaamaan setit, pinturin jätin suosiolla rantaan, enkä ottanut sitä haitaksi jokeen mukaan.. Se että tältä biitiltä oli noussut parhaillaan 2kalaa ja edellinen, joka saman poolin oli kalastanut sattui olemaan Pietari "sipe" Sipponen. Sipe kertoi saaneensa tältä poolilta yhden. Fuck!! heleppoa ei siis ollut tiedossa....

Jakso alkoi ja ensinmäinen kunnon heitto joka meni sinne minne sen suunnittelin toi mittaukseen harjuksen joka päätyi myös tuloslappuun. Apina oli heitetty näköjään ekalla heitolla selästä pois ja ajatus olikin jo että no prkl, näitähän tulee!!! Seuraava kala olikin jo heti haavissa n. 1,5h kalastuksen jälkeen, että eipä niitä nyt ihan noin vaan röydetty. Vähän ennen tätä kalaa pysähdyin hetkeksi isolle kivelle ja pistin tupakaksi sekä katsoin rauhassa jokea. Ajatuksiin tuli että paikka vastasi aikatavalla Ounasjoen mökin edessä virtaavaa Puksukoskea, joten olin kalastanut ehkäpä aivan vääristä paikoista. Aloitin kalastamaan aivan kuten Ounasjoella ja tulosta alkoi tulla. Sain viimeisen tunnin aikana vielä 3mittakalaa ja 1alamittainenkin kävi kaukalossa. Karkuutuksia tälle jaksolle tuli pari, tai sellaasia parin potkun tällejä. Jakson lopulla vielä tyyliini uskollisena vedin jokeen totaaliset lipat ja valuin naama alaspäin pää edellä jokea alas. Tämän reissun jälkeen pääsin isolle kivelle vaivoin ja katsoin että tuosta pääsee hyvin rantaan ja ekalla askeleella kivi pyörähti alta ja taas mentiin. Nyt tosin perinteiseen tapaan selällään jalat edellä. Sen huomasin että Iijoella alkoi vesi olemaan jo aika viileää ja paluusta kisakeskukselle tuli aika tärisevä sekä kylmä. Eli 5 kalaa ja jaksosijoitus 2.

Kisakeskukselle päästyä oli jo epävirallinen tieto, että olin voittanut SM-kultaa!!!!!!!!!! se tosin sillähetkellä ei kiinnostanut juurikaan. Päällimmäisenä mielessä oli vain lämmin suihku ja kuivat vaatteet. Pölökin kanssa hypättiin autoon ja käytiin pikaisesti mökillä vaihtelemassa vaatteet ja juomassa kupit kaffia. Tämän jälkeen takaisin kisakeskukselle jossa minulle 39 eri ihmistä ilmoitti että olin Suomenmestari 2013. Kuseethan siinä meinas tulla housuun, mutta kerkesin kuitenkin vessaan kaikelta kättelyltä. Hotellilta nappasin vielä kupin kahvia ja jatkoin tärinää joka tuntui olevan luissa ja ytimissä asti. Pihalla oli sitten palkintojen jako ja oli se vaan pirulainen totta. Korkeimmalle korokkeelle sitä noustiin ja paikka maajoukkueseen olisi myös.

Mutta muuta ei voi tässä vaiheessa sanoa kuin että OLIPAHAN KESÄ!!! 

Voittoon tuli kalastettua keskiviikkona saapuneilla Ikonin vavoilla jotka tulivat minulle Iso-Syötteelle perässä sillä kerkesin jo lähteä kun vavat tulivat varastolle. Superlong ja Optima olivat vahvasti mukana.

Writed By: Atte Valkama

Hilmon kautta Huopanalle

Hilmo

Jokakesäinen pakollinen Hilmonreissukin kun meinasi unohtua tässä kaiken muun ohella. Päätin kuitenkin lähteä tiistaina 13.8 onkimaan ensin Hilmolle 6h luvat ja siitä iltalupa Huopanalle. Hilmosta ei paljoa kerrottavaa ole, sillä päivä meni aurinkoisissa merkeissä enemmänkin uutta hankintaani GoPro Hero Blackiä testaillen ja käyttöä harjoitellen. 

Hilmo on itselle ainakin kohde josta tuloo pohjooonen mielehen. Pieni, kapea, "kirkas" ja rauhallinen. Paitsi viikonloppuisin kun Raimon lupapisteellä sattuu disco kohdalleen, ni silloin Hilmolla raikaa. Kaloja näin reilut kymmenkunta, suht hyvänkokoisia 40-50cm perus joen "omaa" istukasta... Koukun päähän näistä löyti 3 ja koko vaihteli siinä 43-47cm välillä. 

Kohde on sellainen missä mielellään viettää kokopäivän. Nuotiopaikka on aina hyvin hoidettu, siisti ja yleensä aina juttukaverikin löytynee jos sellaiselle on tarvetta. Itse pidän juuri siitä kun lupahinta on sopiva ja paikan taika saa aina rauhoittumaan ja rentoutumaan, kahlata ei tarvitse henkensä uhalla ja kalaakin siellä yleisesti on. Pystyy kalastamaan niin pinnasta, pohjasta kuin streamereillä jos niitä joku käyttää. 

Kalastelin aktviivisesti ehkä reilu 2h ja loppuaika meni istuskellessa ja naattiessa elokuisesta kesäpäivästä.

Kello löi ilta kuusi ja punainen pösön paku kurvasi pihaan, Raimo siis saapui. Eikuin kopille maksamaan kulutetusta ajasta hilmolla ja 6h luvan kuittasin. Luvan oston jälkeen päräytin Huopanan kuohuihin ja toiveissa oli löytää jokin parempi luonnonkala. 

Kalastuksen aloitin kuninkaanväylän niskalta, sillä itse väylää näytti hakkaavan jo 4ukkoa. Ei siinä kuin nymfit kiinni ja koplaamaan kolosia. Tartutin niskalta ensin reilu 45cm evättömän taimenen joka oli kuitenkin hyvässä lihassa ja jopa ruokapöytäkelpoinen, mutta takaisin sen kuitenkin laitoin. Kahlailin niskan yli niemenkärkeen ja heittelelin aikani kärjen kivikkoon. Täältä ei kuitenkaan löytynyt kuin yksi lottolippa ja ranteenpaksuista siimaa reilu 20m. 

Jatkoin heittämistä virran keskelle ja vedenalaisen kiven edestä tuntui hento tärppi ja oletin sen jäävän kiven alle kiinni, siimat kuitenkin lähti liikeelle ja hyvin rauhallisin liikkein tuli ensin veto ylöspäin, kiven toiselle puolelle jossa jurominen alkoi. Annoin painetta ja käskin kalan pois kolostaan, siitähän se riemastu ja yritti päästä koskeen. Edellisen isomuksen kanssa tein sen virheen ja päästin kuninkaanväylään ja vituiksihan se meni että heilahti. Päätin että jos siimat kestää niin koskeen en päästä. 5min temuamisen jälkeen täplätakki oli haavissa ja nyt se se makasi havaksen pohjalla. Evällinen isompi kala...

Kuvaaminen yksin on helvetin hankalaa, varsinkin puhelimella, märillä käsillä adrenaliinin virratessa kehossa. Hämäräkin alkoi jo vaikuttaa kuvien laatuun. 

Sen sanon että seuraavaksi aion harjoitella järkkärillä itselaukaisijan käyttöä ja jalustaa. Tämän kalan jälkeen päätin lähteä koluamaan itse väylää ja jo ensimmäisestä poterosta löytyi yksi reilu 40cm evätön kaveri, jolloin rannalta raikasi huuto... Hei poika, millä helvetillä sää oikein kalastat!!?? ja huomasin virvelin heiluvan, joten näsäviisaana ja uskoni virppamiehiin Naarakoskella menetettyäni huusin takaisin että perhoilla tietenkin!

Jatkoin väylän koluamista ja löysin jo luultavasti paljon hakatusta väylästä 2 reilua 40 eväleikattua ja muutaman pienemmän pullukaisen. Kampesin itseni takaisin ylös, jossa sitten hämärä alkoi taittua jo pahasti pimeän puolelle. Kalastusaikaa oli reilu puolituntia jäljellä ja tästä kulutin aikaani rannalla Ikonin tuotteita esitellen ja kysymyksiin vastaillen, mutta sillähän siellä oltiin ja oikein mukava herra oli jonka kanssa juttua vaihdettiin. Hänellä oli ollut karkuutusten päivä ja muistaakseni kolme oli jo ottanut hatkat.. 

Aikamme joristua lähdimme molemmat niskalle, ajatuksena itsellä heittää vielä pinturia ja kokeilla jospa sieltä jokin rouhaisisi.. Tämä toveri myös paineli niskalle josta raikui hetken kuluttua huuto.. 60 RIKKI ETTÄ HEILAHTI!!! JA HAUKI!!! mutta positiivista oli kuitenkin ylös saaminen......hauki.....ai juma että vituttais itteenikin. 

Heittelin aikani pinturia ja sain vajaa 40cm harjuksen. Ihme ettei kosken liruista ole enempää harjusta noussut. Pohjoisessa kun ne tuppaavat valtaamaan kaikki paikat. 

Tämä olikin sitten tässä. Mukava aurinkoinenpäivä kahdessa kohteessa. Muuta ei voi edelleenkään sanoa kuin elämäni kesää olen viettämässä.. Huomatakseni kun tätä kirjoitan niin kirjoittamatta olisi sitten Kuusaa ja Havulammen reissu, unohtamatta Kerman ja Vihovuonteen koskia.. Kiirettä siis pitää...

Writed By: Atte Valkama

Kusaankoski

Kuusaan kuohut

Yht´äkkiä sitä huomasi olevansa Kuusaankosken nuotiopaikalla peruketta tekemässä. Oli siis aika kalastaa taas ja sehän vain passasi. Tämä reissu oli enemmänkin sellainen välillä isoa kalaa kokeillen meininki. Tytär ja hänen serkkunsa, sekä Maija ja  Nikon pesue oli paikalla. Aaltosen Miikan röytäessä niskalta taimenta, sekä Kuusaan kuuluisaa kirjolohta, josta jopa lupatarkastajakaan ei tiennyt.

Tämä on todellinen pikakirjoitus sillä tätä rustatessa Hilmonjoen/Huopanan päivä retki puskee päästä ulos aivoista. 

Kävin useamman kerran niskalla pinturin kanssa illan aikana. Kaksi kertaa sain tämän isomuksen nousemaan pinkkiin murkkuun. Parit potkut ja ei vain tarttunut paremmin. Toisaalta pitkän heittämisen jälkeen kala huoli vasta 0,14 perukkeen ja 16 kokosen murkun. Alavirtaan lähtiessä peli olisi heti vihelletty poikki, mutta ei se anna jos ei yritä.?

Sillan alapuolelta kuohuista sain 1taimenen. Varjolan tilan puolelta sillan alta yhden sekä hieman ylemmistä poteroista yhden. Kävin keskellä kahlaamassa, mutta tuloksetta. Ei märkiä kalsareita eikä kyllä kalaakaan. Etenin potero kerrallaan ylöspäin ja vaihdoin kokoajan pienempään nymfiin. Jotenkin olivat krantulla päällä tänään.. 

Niskanimua alemapa sijaitsevasta poterosta sitten osui! Taistelu kesti muutamia sekuntteja ja kala oli haavissa... Upea, pilkkukylkinen jokseenkin säälittävä tapaus oli käsissä ja kameramiehen oltua valmiudessa saimme kuvankin tästä. 

Tämän taimen jälkeen sain niskan imusta vielä yhden sellainen kutakuinkin mitallisen luirun joka pääsi vapauteen ehkä liiankin nopeasti tai sitten kameramies oli aivan liian hidas, tarkkuuttakin täytynee vielä vähän harjooootella. Mutta hyvä siitä vielä tuloo ku vähän keskittyy.

Writed By: Atte Valkama

Naarakoski

Iltapisto naaralle

Olin Laajavuoressa nauttimassa kaverin synttärikahvia kun puhelin soi. Pyyntö ongelle ja kohteena hetki sitten kalastettu Naarakoski. Paikka oli mukava ja kalaa nousi erittäin hyvin, luvat tilaukseen ja kamppeet autoon.

Paikalle päästiin n.klo 19;00 ja kalastus pääsi alkamaan 19;30. Laavulla olikin tukku moottorionkimiehiä. Kyselin oliko taimen ollut otillaan. Kuulemma yksi mitallinen taimen oli noussut ja se kuuluisa iso oli ollut kiinni. Ajattelin pienessä mielessä, kun katsoin virveliä joka makasi pöydällä. Jos tuohon kilon painoiseen pinkkiin jigiin taimen on ottanut, niin nälkäisellä päällä täytynee niiden olla. Tampsin rantaan ja muutamien heittojen jälkeen ensimmäinen taimen oli haavissa, alle 40cm eväleikattu. Kahlasin niskalle josta sain n.30min aikana käytettyä haavissa 4 mitallista täplikästä istaria.

Tämän kuvan jälkeen tapahtui asia jota en olisi ikinä uskonut itselleni käyvän... Virvelimiehet olivat sitä mieltä että "lupapisteestä" soittivat ja käskivät sen harmaata takkia pitävän jätkän vittuun sieltä niskalta. Saa aivan liikaa kalaa.....WTF?? itse olisin ottanut toisenlaisen kannan, kysynyt millä ja miten niitä kaloja saa. En häätäisi pois... 

No eipähän siinä... Otin asian käsittelyyn ja tulin niskalta pois. Nauroin ja painelin kosken toiselle puolelle, vittuillessani niskalle. Täällä olikin kaveri heittänyt aikansa perhoa ja manasi, ei pure niin ei pure. Hänen nymfaamista seuranneena lupasin kertoa muutaman asian, jolla voisi olla kalan saantiin vaikutusta. Näytin nämä asiat ja käskin kaverin niskalle! Lasse kahlasi niskalle ja koukutti 15min aikana kolme kalaa ja virvelimiehet tärisivät riemusta vastarannalla..

Menin itse alemmaksi ja kolusin kiven takusia. Sain melkeimpä jokaisen kiven takaisesta isommasta peilistä taimenen ottamaan ja näitä nousi tältäpuolelta yhteensä 4kpl. Sen huomasi, kuinka virppamiehet olivat kukkia lähettämässä ja onnittelukorttia kirjoittamassa....

Sain kiusani tehtyä ja päätin lähteä ylemmälle koskelle. Täältä sain yhden reilu 30cm luonnonkalan joka oli oikein nätti. Hetken kuluttua kuohusta pamahti ja kunnolla. Kala otti ekalla spurtilla alavirtaan n.40m ja olin aivan kuseessa, en pystynyt mitään tekemään... Käsi puolalla yritin jarruttaa menoa. Aivan turhaa tuntui olevan, kala meni miten halusi ja juuri sinne minne halusi. Alajuoksulla on iso kivi. jonka taakse kala paineli katkoen siimat kiven reunaan. Se tunne oli mahtava! Huikee spurtti ja isonkalan karkumatka. Parempi taas voitti ja eikun uutta peruketta tekemään.

Toiselle puolelle päästyä heitin isonvirran yli nymfit ja tästä virranreunasta nousi vielä 2taimenta. Päivä oli taas enemmänkuin onnistunut ja omaan tekemiseen pystyi olemaan todella tyytyväinen. Aina jää parannettavaa toki, 2 karkuutusta tälle illalle kuitenkin, mutta minkäs teet?

Ilta ja hämärä alkoi häiritä rankasti kalastusta ja oli aika mennä popsimaan loput eväät, sekä tekemään nuotiospekulointi muiden kanssa...

Writed By: Atte Valkama

Siikakoski, rahamiesten puro.

Siikakoski 

Olin puoliltaöin ajamassa kotio, puhelin soi ja Ylirukan poika soitti. Miehet olivat edustusmatkalla Konneveden Siikakoskella ja kohde oli vuokrattu kalastuksen merkeissä. Kuitenkin tästä neljästä mitä joella saa kalastaa samaanaikaan, olikin yksi jättänyt kokonaan tulematta ja toinen oli hermot poltettua lähtenyt illalla kotia. Yliruka siis soitti kysyäkseen kiinnostaako kalastus Siikakoskella klo 05-12. Hetken mietin ja lupasin ilmoittaa miehelle kuinka teemme, sillä olimme sopineet Hytösen Harrin kanssa kalastuspäivän Huopanalle klo 06---> 

Laitoin Harrille viestin että vaihdetaanko Huopana Siikakoskeen ja herralla ei ollut mitään tätä vastaan. Soitin Ylirukalle että tulossa ollaan ja nähdään aamulla parkkipaikalla.

Kotia päästyä tajusin että minulla ei ole perhoja tarpeeksi, joten kahvit tippumaan ja sitomaan muutamaksi tunniksi ottipelejä ja ilman nukkumista ajattelin tämän reissun heittää. Lähdin ajelemaan kohteeseen neljän huitteilla aamuyöllä ja olin parkkipaikalla hitusen yli 5. Kamppeet kasaan ja koluaminen alkoi.

Siikakoski on erittäin kirkasvetinen ja kahlaaminen on lapinomaista, HUPS! olipa sittenkin syvää...OHO siinäkin.. Mutta kalastus on huomattavasti mukavampaa kun useimmissa Keski-Suomen kohteissa.

Aloitin kalastuksen sillan alapuolelta ja sain muutamia pieniä +/- 20cm kirjolohia, pirulaiset olivat ottaneet hatkat vieressä olevasta kasvatusaltaasta ja lähtenyt kohti uusia seikkailuja. Näitä siellä on sitten ihan riesaksi asti, mutta todella nättejä ja hyväkuntoisia kaloja on kyseessä. Paikka oli yllättävänki vaikea kalastettava ja kovavirtainen aina pohjaa myöten, jolloin syväkahlaaminen on erittäin haastavaa ja vaarallista.

Kolistelin sillan alusen saamatta sen kummempaa. Positiivistä oli nämä poikaistaimenet joita tuli myös todella paljon, niin kultaisen värisiä pikku pullukoita. Ihan kuin itteensä peilistä kattois, tosin sillä erolla että itse yleensä punottaa tai on komia kananvalkoinen. Lähdin tämän alapuolen koluttua ylemmäs ja täältä keskelle kahlaamisen jälkeen näin aivan jäätävän möräyksen pinnassa.....en tiedä kumpi valu lahkeseen, perinteisesti vettä vai paniikinomaista kusta.?

Heitin kalalle monenmonta kertaa sitä kuitenkaan koukkuun saamatta, tätä kalaa yrittäessä sain yhden n.40cm sekä hitusen vajaa 48cm taimenet. Tajusin vasta jälkeenpäin että nämä olisivat olleet komeaa kuvattavaa, mutta paniikki ja hysteria isosta kalasta takoi aivoja ja jostain syystä nämä olivat ns. uitonsotkeneita kaloja... Heitin ja heitin ja kulutin varmaan tunnin etsiessäni tätä mörökölliä, kuitenkaan sitä löytämättä.

Tässä vaiheessa oli aika huitaista leipee ja suklaapatukka naamariin sekä tölkki redbullia. Mietiskelin siinä samalla mistä kalastusta jatkaisi. Huomasin olevani niskan tuntumassa nymfailemassa ja ronkkimassa näitä niskanimuja ja virranmurtumia. Tässä minua kiusasi taaseen nämä pienet ja pippuriset nysäkirjot. Jatkoin koluamista ja keskeltä sain pari sellaista 30-35cm taimenta, isompaa kuitenkaan löytämättä... Takaisinpäin rantaan kahlatessa virranreunasta otti parempi kala kiinni ja hyvin rauhalliset elkeet antoivat olettaa notta taimen olisi kyseessä. Kalan nähtyä se osoittautui hyvänkokoiseksi harjukseksi. Haavin kautta kameranmuistikortille josta elämä jatkui.

Harjuksen jälkeen päätin käydä syömässä hitusen lisää, sekä vaihtamassa pinturit ja lähteä niskalle kokeilemaan onnea. Kerkesin pinturia heittämään viimeisen tunnin ja tilanteita oli paljon, valitettavasti vain joko ohilyöntejä tai omia alisuorituksia. Yhden paremman sain pysymään muutaman potkun kiinni, mutta parempi voitti. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt keskittyä enemmän kalastamaan pinnasta, olisi voinut olla kalaisampi päivä isomusten puolesta. 

Siikakoski on kohde jossa voi kalastaa mielellään, mutta mielestäni ei kuitenkaan rahansa arvoinen paikka. Toki voisin tuon 500€ vuorokausi vuokran maksaa jos sillä olisi jokin muukin tarkoitus, esim. jonkun synttärit tai edustustehtäviä tai jotain vastaavaa. Pelkästään sen takia jos kalalle haluan niin paikan jätän suunnitelmista pois. Ei hintansa väärti. Toki äärettömän hieno paikka ja kalaa on paljon, isoja ja pieniä ja on hienoa että kohde on ns. ylihinnoiteltu ja kalastajakiintiö pidetty pienenä niin saavat kalatkin olla suhteellisen rauhassa vaikka kalastuspaine on Siikakoskessa kova. 

Täytynee kiittää tätä tilaisuuden tuojaa, hän kyllä tietää jos blogiini eksynee.

Writes By: Atte Valkama

Kärnänkoski

Iltapisto Kärnälle

Hellettä pukkasi niskaan ja puhelin soi, Kymönruokapuodin mummu soitti ja kertoi kärnälle olevan pari peruutusta tälle illalle ja hommahan oli sillä selvä. Viimekesänä kun ei kerrinyt kärnällä vierailemaan kuin kerran ja tänäkin kesänä se meinasi jäädä väliin. Otin luvat vastaan ja eikun kahlurit kuivamaan edellispäivän Ikonin kuvausten takia. Jos kalastaja ui, niin kameramieskin ui, pitäähän se elää hetkessä mukana.

Kärnänkosken niskamaisema avautui näköpiiriin n.klo 19;02, kauniiltahan se näytti niinkuin aina. Kärnänkoski on paikka, jossa on isonkalan mahdollisuus. Istareita on paljon, mutta myös niitä isomuksia rasvaevää kantavia on ihan hyvissä määrin. Kamppeet niskaan, kamat kasaan ja tampsis rantaan. Aloitin kalastuksen tältä keskikoskelta ja parin heiton jälkeen sain taimenenpoikasen. Jatkoin nymfisetillä koluamista ja kävin aina täällä niskalla saakka saamatta särkiä kummempaa. Takaisin alas valuttua tähän alaosan niskalle, josta olen saanut aikaisemminkin pari hyvääkin kalaa. Eipä paikka pettänyt taaskaan, ensin oli kiven etusalla parin potkun tärppi, muutama uitto lisäää ja hyväkuntoinen rasvaevällinen n. 45cm taimen solahti haaviin. Perho irti ja takaisin kasvamaan.

Tämän jälkeen menin kuuluisalle sillan alustalle ja matkalla näin pinturia vatkaavan Hytösen Harrin niskalla, jäin hetkeksi kivelle istumaan ja katsomaan tuota taiturimaista heittämistä. Onse ilo silmälle nähdä kuinka siima suoristuu ja perho laskeutuu auringon säteillä maustetulle niskalle. 

Tämä kuva kun oli tallennettu omaan pysähdy hetkeen galleriaan tuonne takaraivoon, jatkoin kalastusta samalta rannalta. Hetken päästä joku parempi kala roimaisi niskalla, valitettavasti juuri ennenkuin Harrin perho laskeutui hieman yläpuolelle, kala tuskin kerkeäsi pinturia noutamaan sellaisen roimaisun jälkeen... Kolusin kiventakusia hetken, kunnes katsoin niskalle ja Hytösen vapa niiasi, molaus ja näytös oli alkanut! Ajattelin kelata siimat pois ja siirtyä rannalle katsomaan, ihan sillä jospa kala päättäisi koskeen lähteä, olisin ainakin poissa tieltä. Harri ei kuitenkaan antanut kalan mennä koskeen, vaan piti sen niskalle ja parin haavitsimisen jälkeen haavin pohjalla lepäsi n.60cm evällinen kala ja onnistumisen hymyä oli havaittavissa. Kävin nappaamassa Hytösen autosta paremman kameran ja räpäsin muutaman kuvan. 

Tämän jälkeen painelin sinne sillan alle. Muutaman heiton jälkeen oli ensimmäinen kala kiinni, tämä kuitenkin pääsi pienen temuamisen jälkeen irti. Ei muutakuin uutta heittoa ja nymfiä koskeen, muuten on vaikea saada kalaa jos ei perhot ole vedessä. Hetken heitettyä kiven takaa iski lujasti! Huomasin heti että nyt on parempi kala siimanpäässä. Taimen puski suoraan minuapäin ja pohjaan juromaan, nousi pintaan ja näki luultavasti naamani jolloin se lähti ja lujaa. Yritin pitää kalan siltapilarin tällä puolen, mutta sellainen juna oli kyseessä jottei oikein mitään ollut tehtävissä. Perään ei päässyt, perässä ei pysynyt kun kala veti pilarin toiselle puolelle siimat poikki. Tässä vaiheessa tuli sillalle mies joka seuraavilla sanoilla yritti kääntää veistä haavassa.

" Oli iso, huomasin heti, et sitten ottanut ylös? ja pakko kysyä? VITUTTAAKO??? " 

Minä: miksi se vituttaisi? Tällä kertaa kala oli parempi, voimakkaampi, viisaampi, taitavampi ja antoi minulle selkäsaunan. Tälläinen joka pääsee karkuu, ansaitsee sen. Olen iloinen että tuollainen juna löytyi ja sain sen ottamaan. Parempi voittaa, ei se sen kummempaa ole.

" naurua " josta pystyi havaitsemaan sellaisen vitutuksen että oksat pois.

Tämän menetyksen jälkeen kolusin vielä hieman löytämättä yhtään kalaa. Nousin rannalle ja menin juttelemaan lähtöä tekevälle Hytöselle. Kyseli mikä vapa oli kun niin komiasti niiasi ja annoin hänelle Ikonin 11´3 proton käsiin ja hetkutteluiden jälkeen kehuja tuli. Hetken juteltua Harri lähti saunomaan ja syömään ja minä painelin takaisin sillan alle. Kahlasin keskelle ja jatkoin koluamista. Kalastelin ja kahlailin aina niskalle asti tätä keskiosaa ja sain täältä 4 eväleikattua ja yhden evällisen n.35cm taimenen. Karkuutin myös koko päivän aikana melkeimpä yhtä monta kun sain ylös. Kokeilin näitä Wizardin jigikoukkuun sidottuja nymfejä ja selvästi liian ohutlankainen koukku, vähänkin kun antoi painetta niin se vain irtosi. Ei selitystä tälle, ne vain irtosi aivan ihmeellisesti. Heitin siis kaikki nämä pois ja laitoin TMC:n koukkuun tehdyt, aivan kuten tähänkin asti olevat nymfit kiinni ja tämän jälkeen kaikki nämä 5kalaa tuli ylös ongelmitta. 

Eli en voi suositella tätä Wizardin koukkua kenellekkään, tai varmasti pienten kalojen onkimiseen hyvä koukku. Muuten aivan paska!

Tämä oli tälläinen reissu. Kalaa Kärnänkoskessa tuntuisi riittävän ja myös parempia kaloja oli hyvin. Itsellä yksi kiinni, Hytösen pinturikala ja illalla parkkipaikalla jutellessa oli kaverin tinselistä harvennettu peräpää ja hetken kiinni ollut isomus oli mennyt menojaan.

Tänä kesänä täytyy yrittää vielä kerran päästä tuonne julmetun kauniiseen paikkaan kalaan. Saa nähdä onnistunko siinä.

Kiitokset kuvista Hytösen herralle. Ehkäpä tässä joella vielä törmätään tänäkesänä, ken tietää.

Writed By: Atte Valkama