Ruoto Havulampi

Viimeiseen vetoon taistelu auki

Hieman jälkijunassa tulee kirjoitus, mutta kiireet painaa edelleen. Havulammella tosiaan kilpailtiin viime lauantaina eli 5.10.2013 ja kisajärjestäjänä oli meidän oma seura. Havun kisat ovat olleet läpi historian tietääkseni se mielenkiintoisin lampikisa ja hakijamäärä sen myös osoitti että haluakkaita riittäisi.

Itse tosiaan hain vain yhteen syyskarsintaan ja se oli Havulampi, jonnekka paikan sain. Kisaa edeltävällä viikolla hankaluuksia löytää intoa kisaamiseen oli vaikea löytää ja aikaa sidoskella perhoja ei oikein ollut. Lähdin siis parin illan sitomisilla ja kasa vihreitä, mustia ja valkoisia liitsejä sekä nymfejä rasia pullollaan (n.25kpl) kaikkiaan kohti Leivonmäkeä.

Aamuisesta tunnin pommiin nukkumisesta huolimatta kerkesimme ihan kenenkään huomaamatta ajoissa paikalle, sillain että lapun B-ryhmään vetäessä kerkesi hyvin kamppeet kasailla ja nostella grillit ym kyydistä pois. Havulammen nuotiopaikka kun on jotenkin ei miellyttävä niin päätimme ottaa meiltä grillin mukaan lounasmakkaroita varten, joka kisamaksuun kuului seuran järjestämänä. Samoin myös pullakahvit ja mehut, joista "Maijan kioski" piti huolen. Mehu ja iso vesikanisteri ei ollut ollenkaan huono, sillä sitä riitti koko päiväksi. Kesä karsinnoissakaan tuo ei olisi ollenkaan huono järjestäjän puolesta, sillä moni unohtaa ostaa sen juomapullon ja sitten ollaan kuivinsuin suurinosa päivästä.

Tampsimme taisteluparini Jari Heikkisen kanssa aloitus poolille, joka sattui olemaan mukavasti kahluupooli. Poolikohtaisia kalamääriä en tarkalleen muista, mutta kahluupooli antoi muistaakseni puolituntisten aikana Jarille 6 ja itselle 4 kalaa. Seuraava puolituntinen kalastetiin Rysän "jäämistöä" ja tästä Jari röyti jo niin perkeleesti lohta että tuloskortti tuli täyteen jolloin sanoinkin, että meidän säännöillä kalastaminen pitää lopettaa jos kortti tulee täyteen.... No eihän siinä auttanut kuin ruveta rustaamaan lapun reunalle. Omalla puolisella muistaakseni sain tarpeeksi kaloja. Vika puolituntinen olikin jo selvästi hiljaisempaa toimintaa kuin aikaisemmat. Jarin haaviin solahti sen verta lohia että plakkarissa ekalta jaksolta lapussa komeili 23lohta ja tällä jaksovoitto. Itsellä lippuseen piirreettin aina 16kalaa jolla olin jakson toinen heti Jykän 23lohen piikipaikan takana. Kalaa siis lammessa oli..

Toiselle jaksolle pääsimme lähtemään mahat täynnä makkaraa, kahvia, mehua ja pullaa. Seuran naisvahvistun Maija piti tästä huolen. Toisella jaksolla pääsin aloittamaan kalastuksen ja ekalta poolilta sain 4kalaa ja Jari nouti yhden lohen. Tokan biitin, eli parkkipaikkapoolin molemmat odotettavasti nyhtäsi tyhjää. Tokan jakson viimeisenä poolina kalastimme pooli 1:sen joka oli antanut kalaa kokopäivän loistavasti ja tämä olikin yhtä hullunmyllyä. Jokaisella heitolla oli jokin tapahtuma ja ihan kunnon karkuutuksia tuli muistaakseni viisi ja pikkutärppikarkuutuksia tuli ainakin samanverran. Sain kuitenkin lappuun kerättyä kaikesta huolimatta 11kalaa ja Heikkinen röyti tismalleen samoilta jalansijoilta vielä 9 ja karkuutti ainakin samanverran. Hauskaa tuntui olevan ja nauroimmekin melkein koko tunnin siellä päädyssä heittäen hetulaa Pietun ja Jarin kanssa. Yksi hauskimmista tapahtumista tällä jaksolla oli kun nakkasin Jarin saaman lohen takaisin lampeen, kala lipsahti käsistä ja lensi pääedellä rantamutaan jonne jäi jumiin. Pyrstö vain melskasi pinnalla pää oli kirjaimellisesti korvia myöten paskassa, mutta ai juma se oli hauska näky siihen asti kun osuin siihen haavilla ja sain lohen irtautumaan ja jatkamaan matkaansa. Mutta siis itselle tuli jaksovoitto kuin myös Jarille.

Vikalle jaksolle lähdettiin aivan samalla kaavalla kuin muillekkin, eli koitetaan jos sais kalaa ja katsotaan mihin se riittää. Ekalta poolilta taisin muistaakseni saada kaksi kalaa ja karkuutin saman määrän. Jari nöyryytti jälleen ja nappasi perässä 3kalaa. Tokalla poolilla joka oli lammen toinen pääty sain 3kalaa ja myös samanverran karkuutin täältäkin. Jari otti 2kalaa joten tasoissa oltiin viimeiselle biitille lähtiessä, periaatteessa tilanne oli että kumpivain tästä kalaa saa niin on voittaja. Emme antaneet sen häiritä vaan jatkoimme samalla tyylillä kun aikaisemminkin, rennosti ja rempseällä otteella. Jari kyllä pariin kertaan tokaisi että voisin jo lopetella kalastuksen ja antaa hänen jatkaa.. Tällä poolilla minulla oli kaksi tapahtumaa ja molemmat kämmäsin. Oli aivan loppuajat kyseessä ja Pietu sanoi että ota nyt yks kala ja varmista voittosi, tein työtä käskettyä ja silloin pärähti kiinni. Tosin se oli pakollinen kisahauki. Tämän jälkeen pilli soi ja Jari kouli yhden lohen aivan jakson lopulla ja näin ollen otti kirkkaimman kotiaan.

Päivä oli oikein mahtava kaikesta huolimatta ja mukaan mahtui erittäinkin hauskoja hetkiä, kuten yksi rumimmista kirjolohista mitä olen kuunaan nähnyt taikka saanut. Sekä se yksi takaisinlasku joka jäi mutaan kiinni ym. Huomasin toki toisen jakson ekalla poolilla kuinka Jarilla alkoi paineet kasaantumaan ja stressi rupesi ottamaan valtaa, varsinkin kun mies huomasi että kaikki mustat liitsit ovat loppu. Ojensin Jarille auttavan käden ja tarjosin hänelle avaimet voittoon antamalla liitsin johon oli purrut kokopäivän. Sekä laitoin omista kuulokkeista muutaman biisin soimaan ja seisoin Jarissa kiinni toinen kuulloke hänen korvassaan ja siinä sitä sitten jammailtiin hetki ja homma rentoutui ja tulosta alkoi taas tulla. Reilu peli loppuun asti. Tarkoitus ei ollut häiritä vaan nimenomaan saada ne paineet pois ja mies takaisin ruotuun ja röytämään, se onnistui. Mutta tässä kuva sekä rumasta kirjolohesta, että päivän yleisfiiliksestä ainakin meidän kohdallamme. Sekä kasa kuvia mitallikolmikosta, onse kummaa ettei ryhmäkuva onnistu koskaan kerralla eikä ole koskaan hyvä vaikka kuinka yrittää..

Ja ei, emme ole humalassa vaikkakin kuvissa saatamme näyttää siltä ja haaveissamme se taisi ollakkin.

TOP 3:

1. Jari Heikkinen

2. Atte Valkama

3. Jyrki Hiltunen

Käy tsekkaa tarkemmat tulokset täältä ja todella iso kiitos Ruoto Oy:lle joka piti huolen tälläkin kertaa mahtavista palkinnoista. 

Writed By: Atte Valkama

Näin minä sen näen.

MM / EM

vai mitä se nyt sitten on.

On taas aika kirjoittaa välillä vähän vakavampaa tekstiä. Joka luultavasti ottaa vähän ajatuksia ilmoille, niin tietämättömillä kuin varsinkin tietävillä. Jotkut sanovat että on uskaliasta "nostaa kissa pöydälle" jotkut taas kannustivat että asiasta kirjoittaisin. Mutta samapa se oikeastaan on, itsehän näitä tänne rustailen niinkuin tämänkin. Omasta tahdosta.

Ihmiset jotka minut tuntevat. Ainakin suurinosa heistä pitävät minua leppoisana, sosiaalisena ja sellaisena joka tykkää naurattaa ihmisiä eikä turhia stressaa. Tosin he myös tuntevat minut ihmisenä, joka jos jotain haluaa saavuttaa ja jotain lupaan. Kaikkeni sen eteen teen, että nämä asiat myös pitävät. Ja jos jostain asiasta tulee väittelyä tai selkeässä asiassa näen vääryyttä ym, niin osaan kyllä olla äärettömän vaativa ja vittumainen jos tarve niin vaatii, sekä uskallan tuoda ääneni esiin.. Saas nähdä, mikä näistä nyt sitten olen.

Voitin tosiaan sm-kultaa ja siitä alkaa olemaan aikalailla tasan 1kk. Oletin että se voisi olla ihan hienokin asia ja iloinen, mutta tähän saakka se on ollut melko haastavaa ja vittumaista. Olen kuitenkin persoona joka ei niinkään välitä, mitä muut ihmiset puhuvat tai ajattelevat. Tykkään enemmän siitä, että sanotaan suoraan ja päin naamaa jos jokin vaivaa. Jos ihminen ei sitä kestä itse, niin silloin ei mielestäni voi myöskään marista muille seläntakana. Sen mitä olen kuullut, nähnyt ja osannut vain arvata millaisen sorinan tämä voitto on kilpamaailmaan tehnyt, on ollut aikamoista. Ja mitäpä sitä peittelemään, kaikkihan sen tietää.

Se kenelle mestaruus tänävuonna meni, oli varmasti koko kilpakalastukselle yllätys. Tosiaan ensimmäistä oikeaa kisakautta vietin ja en ole kilpamaailmassa tunnettu, enkä sitä ennakkosuokikki kermaa johon siellä ollaan totuttu. Ihmiset jotka oikeasti ovat olleen iloisia ja mielissään että voitto tuli minulle on laskettavissa ihan omilla sormilla, eikä tarvii edes mennä toiselle kierrokselle, mutta kaikki vaan osu kohdalleen ja sain hyvän suorituksen tehtyä ja tuuri oli mukana, sitä en kiellä.

Oikeastaan syy miksi tätä teksiä aloin kirjoittamaan, on ollut suuri hämmästys ja sitäkautta noussut ihmetys joka on välistä nostanut vitutus käyrät kattoon. Olen kuullut paljon näistä maajoukkueen touhuista. Mitä milloinkin ja millaista se on, kuka mitäkin ja mitenkin. Ne on tosin osa varmasti ihan pelkkää kateellisten paskapuheita ja osa varmasti täyttä totta. Sain kuitenkin alle viikko voitosta puhelun, jossa minulle tarjottiin suoraan MM-joukkueeseen varamiehen paikkaa. Asiasta ei niinkään keskusteltu tai sen enempää puhuttu, vaan sanottiin aika suoranaisesti, että joko majuporukkaan penkille tai EM-joukkueeseen kisaamaan, koska kokemusta ei arvokisoista ole. Sääntömuutokset jotka tulevat ensivuodelle vaikuttavat myös, tässä ei ole mitään henkilökohtaista eikä Juhonkaan tulokaskausi vaikuta tähän asiaan..... Siis mitä vi%&¤a?? Miksi? Nyt oli vuoden 2013 kisat eikä vuoden 2015:sta äm-ämmät joten miten ne sääntömuutokset voi vaikuttaa.  Mielipidettäni asiaan kysyttiin ja varmasti odotettiin iloista vastausta että tottahan toki varamiehenpenkki kelpaa... Ei millään pahalla, mutta keksin näille kahdelle viikolle parempaakin tekemistä kun lämmittää vilttiä... olla vaikka oikeasti kalassa? joten peruin siis paikkani. Eikä siinä, eihän se mestaruus kisapaikkaa tarjoakkaan suoraan vaan paikan joukkueessa, mutta ymmärsin kyllä.

Olisivat vähän aikaa odottaneet, niin olisin perunut maajoukkue paikkani muutenkin. Sillä asiat on aika viturallaan sillä saralla ja muutenkin ensikesä on aika työpainotteinen. Aikaa tälläiselle reissulle ei olisi ollut. Tämä puhelu kuitenkin sai ajatuksen vähän toiselle saralle ja rivienvälistä osasin lukea paljonkin asioita, jotka tekivät tästä mielenkiintoisen ja hitusen jopa henkilökohtaisen. 

Miettikääpäs seuraavaa...

EM-joukkueen jäsenet ottavat ensinnäkin omaa lomaa töistä tai käyttävät omat kesälomat tähän reissuun, saamatta siitä mitään korvausta. Kun se ei riitä niin joudutaan laittamaan vielä omasta lompakosta rahaa matkakuluihin ym että päästään edustamaan omaa isänmaata? mitä järkeä? Reissu kestää n.2vkoa joka on jo puolet normaalin duunarin kesälomista, pienyrittäjän lomista tuossa on jo 13pvä liikaa.. Perheellisille 4vkon lomat yleensä pidetään just tasan silloin kun lapsillakin on kesäloma. Tai nekin joudutaan jaksottamaan että toinen on kesäkuun ja toinen heinäkuun ettei lasten tarvitsisi olla yksin kotona. Tästä kun repästään pariviikkoa pois + otetaan tililtä 1000€ niin pääset edustamaan suomea........wtf? 

Vaikka maajoukkueporukalla asiat on rosentin, ehkä kaks paremmin niin eipä tuo nuillakaan ruusuilla tanssimista ole. Esim sen mitä kuulin, jätkät olivat joutuneen maksamaan jopa itse näistä edustuspaidoista joita pitää pitää päällä sitten kaikenmaailman karsinnoissa, kisoissa ja kuvissa ja ties missä. miksi? ehkä pitäisin sen tähden kun siitä joutu itse maksamaan? ei ku sen takia kun niin vaaditaan.. kuka sen voi vaatia jos se maksetaan itse? silloinhan se on sun oma, eikä maajoukkueen....vai olenko väärässä?

Sen mitä kuulin jo kauan sitten, ennenkuin kilpailemaan itse lähdin. Saman kuulleena myös tämän tulleen puhelun aikana ihmetytti suuresti. Että joukkueille on kauhea vaikea löytää rahallisia sponsoreita, joka on varmasti totta jos kumpikaan joukkue ei tarjoa sponsoreille vastaan mitään muuta kun pikku mainoksen jostain. Raha kun ei tässä maailmassa ilmaista ole. Tässä vaiheessa kaikki kyselevät vain henkilökohtaisia sponsoreita jokainen itselleen. Silloinhan se menee siihen, että kukaan ei kysy joukkueelle vaan yrittänee pelastaa oman lompakon rahareijän, joka tälläisestä reissusta syntyy. Sehän taas katkeroittaa porukan yhteishenkeä ku sillä on se ja tolla on tuo ja ja ja ja.....

Se miksi itse päätin kuitenkin lähteä mukaan tähän EM-joukkueeseen, syy on että pääsen kisaamaan ja ajattelin tehdä sen ilmaiseksi. Kaikkeni ainakin sen eteen teen. Kovin vaikeaa sen ei pitäisi olla, kunhan vain saa kaikki mukaan ja tekemään sen asian eteen töitä kunnolla. Näin ollen reissu maksettaisiin kokonaan. Ehkä tuurilla voisi vielä jäädäkkin jotain? Mutta niinkauan kun siellä on 1 tai 2 henkilöä jotka yrittävät niin homma ei vain toimi. Vaan siellä pitää olla jokaikinen joukkueen jäsen laittamassa Pasi Nurmisen tyyliin roppansa likoon. Ihan niinkuin kisoissakin, mutta myös sen ulkopuolella. Olipa se sitten 15kertainen mestari tai ei, joukkue on joukkue. 

Se mitä äkkiseltään tuossa muutamasta paikasta kysäisin niin ainakin EM-joukkueen paidat, edustus ja kisapaidat olisi tuloillaan, myös hieman rahallista tukea, ehkä myös matkakulut.. Mutta se vaatii takaisinpäin tekemistä ja jos joukkueen jokainen jäsen ei laita aikaansa tähän, niin perun myös paikkani tästäkin. Sitten se ei kannatan edes yrittää. Ei tämä niin tärkeä asia minulle ole, tää o vaan harrastus. Kuten aikaisemmin sanoin niin valmis olen tekemään, jos vain muutkin.



Ja tämän edeltävän asian kun päästin ilmoille, että saattaisi löytyä isojakin torppia sponsoreiksi. Tässä vaiheessa tuli ilmi seuraavanlainen asia. Joukkueet voisi tietenkin yhdistää ja sponsorit jakaa joukkueiden kesken..? niin tietenkin....Miksi näitä joukkueita ei sitten yhdistetä kokoaan, on vain MM-joukkue ja 10kisaaja + yksi kapteeni/manageri, josta lähtee sitten edustajat molempiin karkeloihin? Koska eihän tuollaisessa kun riitauta molemmat toisistaan. Jos esim EM-joukkue joka ei saa yhtäpaljoa rahallista tukea SVK:lta kuin MM-joukkue ja he tekevät kovan työn hommatakseen sponsoreita ja rahaa. Niin niistä vietäisiin puolet pois?



Tiedän sen itsekkin ja sen tietää myös moni muukin, millaiset saumat minulla olisi saada sponsoreita. Paljon on suhteita kertynyt vuosien aikana ja se mikä helpottaa, on työni puolesta pääseminen puhumaan näissä yrityksissä juuri sen piäällikön kanssa. Joka helpottaa kummasti tälläisissä asioissa.



Haluaisin että ihmiset kommentoisivat tätä asiaa ja puhuisivat siitä, sillä ei sen pitäisi mennä näin. Se vaikka minulle ilmoitettaisiin että maajoukkueeseen pääsisi kisaamaan vielä kaiken jälkeen, niin sanotaanko että aika paskamaku jäi ja ei niinkään tervetullut olo. Moni pitää varmaan minua hulluna kun tälläisen tekstin julkaisin, mutta mitä sitä totuutta kiertämään? vai?



Otin lähinnä haasteena saada potkua tähänkin touhuun. Ihan kuten FFCJKL:n perustaminen. Uskalsi ottaa asian puheeksi niin ei kauaakaan ja poppoo oli kasassa. Näin se vain menee ja tästä se nyt taas alkaa taistelu kohti parempaa huomista.

Writed By: Atte Valkama