Iltapisto
Siimojen katkailua kun oli eilen Hammonjoella ekalla jaksolla harrastettu, sai sama jatkua myös Kuusaankoskella Laukaassa. Lähdin ystäväiseni Saksisen Nikon kanssa parintunnin iltapistolle ja kyseessä oli siis ihan muutamantunnin kopaisu. Vettä kuusaassa menee tällä hetkellä huomattavasti enemmän kuin viimekesänä tai alkukeväästä, keskelle siis ei kovin paljoa asiaa ollut. Sauvan kanssa varmasti olisi ollut mahdollista, mutta kesän ensikahlauksilla ei oikein vielä luottoa löytynyt. Eeämmätkin alkaa olemaan sen verta mielessä, notta ei sitä henkeäkään vielä viihti riistää kahlaamalla.
Kalastelin niskaa nymfeillä ekan puolituntia ja täältä en saanut perhoihin kuin pohjaliejua ja kivenreunoja. Aikani tätä tehdessä päätin lähteä Varjolan puoleiselle rannalle. Otin kepiksi Ikonin 11´3 kinttusen ja kyseinen vapa jolla kalastin käytännössä koko viimevuoden oli jotenkin todella hankala hallittava Hammon pikkutikkujen jälkeen. En saanut oikeastaan kovinkaan hyvää kontaktia jostain kumman syystä vaikka viimekesänä oli kyseinen kepukka mieluiseni.
Päätin lähteä autolle ja hakea Ikonin 10´6 3/4 luokkasen jolla sopii piiskata nopeatempoista vettä lyhyillä uitoilla. Tämä tuntui tähän hommaan paljon luontevammalta kuin pitkä keppi. Kolusin sillan alusta ja tästä sain yhden todella voimakkaan tällin ja oikeastaan siimat paukku poikki miltein tärpistä. Tietenkin unohdin ottaa mukaani paksummat piuhat ja ainoana järkevänä rullana oli 0,18 joten sillä mentiin. Haavinkin taisin unohtaa...
Uuden perukkeen tekemisen jälkeen oli aika siirtyä alaspäin. n. 15m sillan alapuolella paukkui kiinni todella hyvä kala. Hetken temuamisen jälkeen sain kalan jo jalkoihin, mutta toveri päätti pysyä pohjassa vaikka kaksin käsin kampesin ylöspäin.. Tästähän tämä suuttui ja ampui kovaan virtaan ja tiesin olevani kuseessa. Tällä yksilöllä virtaa riitti ja huomatakseni oli ollut ehkä joskus aiemminkin koukussa, sillä sellaisista kivien väliköistä paineli ja kierteli että käytännössä siimojen olisi pitänyt mennä jo alkumetreillä poikki. Kuitenkin sain jollain ihmeellä siimat ja kalan pysymään kiinni ja eihän siinä auttanut kuin painella alaspäin perässä. Menin käytännössä koko sillan alusen koskiosuuden alas kalan kanssa ja merkkiäkään väsymisestä ei ollut. Kuitenkin juuri ennen alajuoksua kyseinen veti kahden kiven välistä luultavasti pohjaa myöten ja silloin napsahti siimat poikki.. Olin aika myyty tämän suorituksesta, sillä todella harvoin joudun kyllä kalan perässä juoksemaan. Parempi hauki taisi olla siis kyseessä............
Noooooooo, uutta litkaa tekemään ja nymfaamaan. Aloitin sitten täältä alhaalta uudelleen kalastamisen ja muutaman heiton jälkeen otti kala kiinni, veti aivan suoraan tämän "arkku" kiven väärältä puolelta ja uskokaa tai älkää, mutta olipa aika tehdä uusi litka. Hetken jo ajattelin kala-Ahtin taas vittuilevan tosissaan ja kuluttavan muutenkin jo huvennutta perhorasiaa sekä peruke varastoa.
Litka nro 3. Olisinko kerinnyt ehkä 6heittoa heittämään kun jäipi pohjaan kiinni ja sinnehän se saatana jäi...
Uuuuuuudestaaaaaan....... Olen joskus kuullut tuollaisen äärettömän rasittavan huudon telkkarista aamupiirrettyjä katsoessa. Tunne oli kutakuinkin sama... Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja kolusin kivien reunoja, laitoja ja takusia. ehkä n. 15min jälkeen siimoja vietiin taas. Olin jo ihan fiiliksissä jälleen kerran, että nyt se tuloo... Juroi ja juroi ja ei mihinkään, kunnes tempasin kunnolla! sivutapsi oli luultavasti jäänyt johonkin kiinni ja vasta tämän jälkeen tajusinkin että pienempi kala on kiinni. Hetken temuamisen jälkeen tuli hyppy ja innosta piukeena tajusin sen olevan kirjolohi.... Fuck! Taimentahan tänne onkimaan tultiin. No ei siinä hätää, karkuun se pääsi tämäkin yksilö..
Tämän jälkeen olin valmista kauraa lähtemään kotio. Turha se oli nuilla piuhoilla kyseisessä paikassa ainankin kyseisenä päivänä onkia. Uskallan väittää että eniten vika oli miehessä. Tästä sitten parkkipaikalle, kamat nippuun ja haavoja nuolemaan..
Writed By: Atte Valkama
