maanantai 30. heinäkuuta 2012

Siirto Ounasjohkalle


Ounasjoki ja uudet kalastajat


Ivalosta herättyä pakkailimme veneen ja hörppäsimme vielä pannukahveet jotta jaksaa sitten ajella taas parinsadan kilsan siirtymän.


Matkalla ei oikeastaan tapahtunut mitään muuta mainittavaa kuin ruoka jota söimme, suosittelen pysähtymään Ivalosta Inariin matkaavia tai päin vastoin, pysähtymään syömään todella herkullista käristystä sen nimiseen paikkaan kuin Karhunpesä. Aivan mahtava ruoka ja hintansa väärti! Tässä vaiheessa tiemme erosi Toukohaisen kanssa ja jatkoimme Maijan kanssa kahden, tosin vain seuraavat 200km, sillä Ounasjoelle oli tulossa lisää porukkaa.


Rantaan saavuttuamme huomasin sellaisen pikkupuutteen, airot olivat varastettu! mikä siinä on että varastaa airot? varastaisi kerralla koko saatanan veneen! sillä mikään ei kyrsi niin paljoa kuin huomata että niinkin tärkeät varusteet kuin airot puuttuu. Ei siinä muuten mutta kun joki pitää ylittää ja moottoria emme omista.


No laitoin vahingon kiertoon ja lainasin autuaasti naapurin veneestä airot, jättäen yhteystiedot että jos sattuvat samaan aikaan niin ei ihmettele, vaan soittaa niin vien airot takaisin. Onneksemme eivät tulleet samoihin aikoihin.


Joen yli päästyä tampsimme mökille, laitettiin tulet ja keitettiin kahvit. Silloin puhelin soikin jo ja oli aika painella takaisin toispuoljokkee hakemaan nuita matkaavia turisteja. Fiilikset oli korkealla, sillä olimme lapissa, parahin ystäväiseni, allmost veliseni Taneli "tinke" Kankainen olisi vihdoinkin lapissa!Kesällä! Talvisinhan siellä ollaan käyty viikko törpöttelemässä ja laskettelemassa jo usean vuoden ajan.


Ensimmäisenä mökille päästyä otettiin oluet ja taisi siinä huikka kirkastakin mennä. Tinkellä oli kovat poltteet päästä perhokalaan, joten ei siinä auttanut kuin kasata vehkeet ja mennä opettelemaan heittoa, Tannen perhosettiin laitettiin musta ja pinkki foomi murkku, joten harrin riesaa oli luvassa!






Ja kyllähän niitä herra komiasti muutaman pikkuisen nasautti. Ilta meni siinä mökin rantaa heitellessä, saunoessa ja mökkiä ihmetellessä, kello oli jo paljon ja oli aika painua korvalleen. Seuraavana päivänä Paula ja Maija lähtivät käymään Levin huipulla, ottivat herra romppaisenkin mukaan. Me taaseen jäimme ottaamaan moukkua ja duunailemaan mökin julkisivun maalausta. Kerittiin julkisivu sutaista ja silloin oli jo taas mentävä, kalalle! 


Vehkeet kasaan ja kahluukamat päälle, vastarannalle, samalla odottaen siskosken paluuta. Taneli ottikin tältä puolen muutamasta pikkuharrista ja pikku taimenesta komean erävoiton! Itse taaseen lähdin jallittamaan Toukon kehumaa montussa asuvaa oikeata mulkeroa, jättilohta jonka kanssa Touko kertoi hommat olevan vielä "vähän" kesken. Kahdet siimat ja yhden 7luokan vavankin oli tämä vetänyt kuohuin poikki. Minä taaseen menin tomerana poikana larvakepin ( 10" #3 ) kanssa monttua ronklaamaan, meni tovi, meni toinen, luovutin jo ja silloin! äää jäi pohjaan, vedin pari kertaa ja samalla ihmettelin että miten se menee tonne alavirtaan parimetriä, luulin että siellä on puun pätkä, vedin taas, nyt se meni jo sivulle parin metrin verran ja samalla nousi takaisin ylemmäs, tajusin että siellä on kala, rupesin antamaan painetta kolmosen kepillä sen minkä kehtasin, ei mitään, ei sitten yhtään mihinkään! ja räps! siimat silmille. Jalat oli aika veltot, sydän hakkasi ja kädet täristi, mietin että mikähän TTU! se tuo on! Illan suulla kävin vielä uudemman kerran koittamassa ja tällä kertaa kaveri tempas ekalla syöksyllä vajaat 100m sivulle kuohujen taaksen ja aivan tuosta nuin vaan päästi perhot suustaan jotka valui hyvin avuttomana alavirtaan, ahdisti, kismitti! olsin halunnut edes nähdä tuon mörön, Toukon sanoja lainatakseni jäi sinne vielä "vähän" hommat kesken tämän kanssa!


Samalla puhelin soi ja siskoksen olivat palanneet, oli aika lähteä tekemään ruokaa. Söimme, joimme kahvit ja herkuteltiin siinä vähän jaloistakin viinaa. Aurinko alkoi paistamaan ja tässä vaiheessa oli herra romppaisellakin hyvä olla.








Loppuillan heittelimme mökkirannan niskaa, saamatta sen kummepaa saalista. Joitain pikkuharreja. Saunottiin, pidettiin nuotiota ja teimme muurikkalettuja ja nautittiin olostamme oikein kovasti. 


Seuraavana aamuna siskoksilla oli himo päästä shoppailemaan, sillä viimeistä päivää täällä oltaisiin, joten Maijan ohjeistuksella naiset menivätkin Raattaman kyläkaupalle, matkaan tarttui muistaakseni voita, maitoa ja  sipsiä ja jotain muuta tarpeellista. Minä ja Mr.Tinke jäimme matkalla kyydistä pois ja menimme kalastamaan Kurkkiokoskea, auringon helliessä nahkaamme, oli lämmin n.22-25 astetta ja arno paistoi aivan kirkkaalta taivaalta koko päivän, kalastelimme kurkkio koskea, joista saaliiksi kaikki sai harjusta ja pikkutaimenta, myöskin Maija ja Paula jahka shoppailultaan kerkisi. 







Tässä aikamme kalasteltua päätimme että nyt olisi hyvä aika lähteä syömään, joten kamppeet kantoon ja takaisin mökille. Naiset loihtivat jotain herkkuja jotka maittoi koko poppoolle vallanmainiosti. Arno mollotti vieläkin kirkkaalta taivaalta joten pikku ruokalepoisen jälkeen painelimme taaseen mökin niskalle, joka on niin pirun hyvännäköinen, mutta kalaton, ainakin toistaiseksi.







Heitimme niskan jonka jälkeen lähdimme valumaan jokea alaspäin n. 2km verran. Kalaa tuli mutta ei mitään mistä pitäisi erikseen mainita.


Tähän iltaan oli mahtava lopettaa tämä reissu, niin siinä taisi jäädä ainakin minun ja Maijan lisäksi kova nälkä lappia kohtaan myös Taneli "tinke" Kankaisella. Mökille palattua, pakkasimme, siivoilimme ja kävimme unille. Aamulla olisi lähdettävä takaisin sivistykseen, meinaa kotio, aina jyppikylään saakka.


Kiitokset kaikille matkaa taittaneille! aivan mahtava 3päivän reissu jälleen kerran! 


Tämän jälkeen oli tiedossa tuskaiset 2viikkoa, sillä heinäkuun lopussa starttasi Norjan Finnmarkkiin matka KojamoRallin omien poikien kanssa! Tästäkin turinat kirjoitan ihan lähipäivinä, sillä tätä kirjoittaessa olimme jo Finnmarkin matkan heittäneet.


P.S. JOS SINÄ JOKA VARASTIT AIROMME, NIIN ÄLÄ AINAKAAN MENE MÖKKIIN, SINNE TAISI JÄÄDÄ PIENI OTUS JOLLA ON LUULTAVASTI JO KOVA NÄLKÄ!!



Tai no....Omalla vastuulla......................









Writed By: Atte Valkama

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Koskenpätkiä ylös ja alas



Kolmas kalapäivä ivalossa


Pahoittelen näin alkuun että tekstit ei ole tullut samalla temmolla pihalle kuin edelliseltä reissulta sillä kaikki vapaa-aika on mennyt yhteisten ystäviemme häitä tanssiessa, kiitokset ja onnentoivotukset heille häistä vielä kerran tämänkin kautta, mahtavat häät, huippu tarjoilu ja ennenkaikkea upeat hääparit Niko ja Mia-Mari Saksiset sekä Kati ja Juha nykyjään Kupariset. KIITOS!


Mutta nyt itse asiaan.....

Eilisten miinuspisteiden jälkeen heräsimme uuteen päivään ja keli oli hyvä, +16 ja harmaata, ei vettä eikä tuulta. Tälle päivälle tehtiin jo eilen suunnitelma ja kaava olisi sama kuin Jussi "taimen" Wackliinin kanssa, tosin ilman sitä matkaa tuntemattomaan ja poissaolollaan loistaneeseen koskikohteeseen.


Aamu meni aika peruskauralla elikkäs, kahvia, perhojen kietomista ja aamupalaa a`la Maija. Aamupalan hökäistyä tuli taaseen kauhea paniikki päästä kalalle ja heti! Tässä vaiheessa se ei enään aikaa ottanut pukea kamppeita päällensä ja juosta kilpaa veneelle. Järvelle päästyä uistelimme siirtymät tuttuun tapaan ja tuttuun tapaan Maija myös sai ainoat uistelu taimenet, tänäänkin! Tieto siitä että tämä saattaa olla kesän viimeinen reissu näille kristallin kirkkaille tammukka koskille veti mieltä vähän haikeaksi, koska alunperin piti vielä elokuussa tulla, mutta uuden asunnon oston myötä elokuu menee remonttireiskaa tuuraillessa. Koskelle päästyä otimmekin vain airot kainaloon ja menimme suoriltaan alemmalle veneelle joka alajuoksun suulla meitä odotti, vene ympäri, kamat veneeseen ja eiku soutamaan....


Päästiin seuraavalle koskelle jota kopaisimme ihan 10min session, Touko sai hyviä +40 harreja muutamia ja pienempiä lähes joka heitolla. Maijallakin oli kosken alajuoksulla joku isompi harri kiinni mutta karkasi aivan rantakivikossa, minä taaseen keskityin heittämään pinturia joka tuotti pari ihan hyvää harria. Maija ja Touko sai jatkaa kalastusta kun taas minä nappasin veneen ja laskin kosken alas, näytti kuulemma enemmänkin kaunoluistelijalta kuin hurjalta laskulta. Onhan tuosta jo kymmenkunta kertaa tullut laskettua niin aika hyvin jo osaa pyrähdykset hoitaa.


No tämän laskun jälkeen jatkoimme matkaa kolmannelle koskelle jossa ralli oli samankaltainen kuin edeltävissä, eli minä kalastin muutaman heiton niskalla ja Touko ja Maija paineli kosken kalastellen alajuoksulle onkimaan. Itse otin veneen keulasta kiinni ja tällä kertaa laskin veneen ihan normaalisti narusta kiinnipitäen. Veneen laskettua oli aika soutaa taas ja nyt matkaa oli jo parikilometriä seuraavalle, ns isolle koskelle. Täältä olen saanut yhden kiloisen voimapesän ja katkonut monet siimat, joten täpinöissään olimme tälläkin kertaa. Paikalle päästyä aloitimme homman kahvinkeitolla ja makkaran paistolla, pakko myöntää että tekihän se terää ottaa pikkulepo ennen seuraavaa kunnon kalastus pätkää.


Kahvit nautittua Touko jäi tähän isomuksen kuopalle, jossa alkoikin tapahtua! Touko käveli kaatunutta puutapitkin kuohujen yläpuolella streameri vapa kädessä, nooooo siinähän se jalka lipsahti ja Touko veti vanhankoulun munat tankoon muuvit tähän väliin! Tässä vaiheessa itse en kestänyt katsoa tätä ja lähdin ylemmän larppauskepin kanssa, täältä tuli muutama pikku harri ja tammukka. Lähdin takaisin alaspäin ja Maija tuli jossain vaiheessa vastaan ja sanoi menevänsä kalastamaan pinturilla ylemmäs jossa on heikkoa virtaa, samalla maija kertoi että Toukolla on alempana parit pikku muuttujaa menossa ja nauroi. Munat tankoon muuvin aikana Toukon kela oli iskeytynyt samaiseen puuhun ja parin heiton jälkeen kun iski kiinni! tosin pohja, otti "jokkepappa" tukevan otteen ja nykäisi, nykäisi uudelleen ja vielä kerran, tässä vaiheessa lähti irti, mutta sekin oli tosin kelan puola eikä niinkään pohjassa oleva perho! Puola lenti koskeen ja kuohuihin, päästi kaikki heittosiimat ja pohjat kelalta jotka ihanasti valui sinne kuohujen keskelle kivikkoon, mieli oli varmasti yhtä korkealla kuin aatamin omena hetkeä aiemmin.






Menin auttamaan ja kahlasin Toukon siimat pois kivikosta jotta herra pääsisi jatkamaan kalastusta, sotkuunhan ne meni ja pahasti. Tässä vaiheessa vaihdoin itsellekkin pinturi setin koska tuikkeja näkyi jatkuvasti ja lähdin Maijan perään ylös. Tällä pinturi kalastus jaksolla sain reilut 30 harria ja kymmenkunta tammukkaa ja katkoin kahdet siimat menettäen jälleen kerran 4 caddista! Kalastelin koko kosken pinturilla välillä aina katsellessa kuinka Maija oli kalastaja kehittynyt huimasti viime syksyisestä aloituksesta. Touko jatkoi räyhäämistä riimereiden kanssa alaalla kunnes koitti kahvi hetki ja eväiden poistaminen laukusta.


Välipalan jälkeen jatkoimme vielä puolisen tuntia kalastusta saamatta mitään sen kummempaa, pieniä harreja ja tammukoita muutamia, tämän jälkeen päätimme keräillä kimpsut ja kampsut ja lähteä takaisin päin mökille, tietäen että takaisin mennessä olisi samat reitin, mutta huomattavasti rakemmalla veneen vedolla varustettuna ja myös odotus oli jo ehkä siirtynyt hiukan Ounasjoen kaloihin, sillä huomenna tiesimme matkaavamme Ounasjoelle mökille jonnekka tulisi uusia kasvoja, Maijan sisko Paula ja Tarinoissa vierailevana tähtenä luettu Taneli "Tinke" Kankainen sekä yksi viaton kaiken tuhoava koira Herra Romppainen. Tosin tiesimme että Touko "jokkepappa" Eräjärvi jättää tämän leikin kesken ja starttaa oman autonsa kohti Norwayn tuntureita.


Mökille päästyä kasailimme kamppeet, siivosimme mökin aamua varten ja kävimme pisulla ja pesulla ja menimme korvalleen. Odottaen huomista kalastuspäivää...................








Writed By: Atte Valkama




lauantai 14. heinäkuuta 2012

Tuulta, aaltoja ja miinuspisteitä!


Toinen päivä


Nukkumaan lähtiessämme aurinko se vain paistoi ja paistoi ja pääsimme laittaa korvat tyynylle hyvillä mielin. Otettiin siinä makoisat unet ja herättiin tähän päivään, tai heräsin siihen kun sade hakkasi mökin peltikattoa niin railakkaasti, nousin sängystä ja rupesin aamukahvin keittoon tuossa klo 14:sta huitteilla. Toukokin vanhasta muistista veti sängyssä hupun päähän ja jatkoi hetken unia kunnes muistikin että mehän ollaankin mökissä jossa on katto päällänsä, eikä teltassa!

Kahvit olivat "tippuneen" ja Toukokin siinä samalla nousi sängystä ja tuli pöytään hörppäämään sumpit ja tietenkin siinä samalla aloitettiin suunnittelemaan tulevaa päivää ja jostain kummasta ne sidontavehkeet valtasi pöydän siinä samalla, Maijakin nousi ylös ja alkoi tekemään meille aamupalaa, keitettiin uudet pannukaffit jotta Maijallekkin riittää, syötiin ja ihmeteltiin, samalla sadekkin lakkasi.

Oli mennyt tunti, toinen, kolmas ja neljäskin siinä perhoja sidotessa ja kalavalheita muistellessa. Sitten tuli se hetki että nyt, just nyt oli lähdettävä onkimaan! Otimme suunnaksi tästä järvestä laskevan kosken pätkän ja tämä vaatii siis järven ylityksen veneellä, tuuli oli yltynyt jonnin verran ja aallot vaihtuivat pikkuvaahtopäistä vaahtopäiksi ja hetki tästä ne olivat jo isoja vaahtopäitä, vaikka järvi on pieni ja monen kukkulan keskellä niin jostain kumman syystä tässä järvessä aaltojen korko kasvaa todella suureksi, onneksi ovat pyöreitä aaltoja eikä niinkään teräviä. No jatkoimme matkaa ja tässä vaiheessa vaihtoehtoina oli joko ajaa vastatuuleen tai myötätuuleen, tai toki olisi voinut ajaa sivutuuleenkin jos uida tykkää.

Ajoimme koko porukalla ensin järven keskelle ja siitä seittämännen aallon jälkeen supernopea käännös ja takaisinpäin, tästä jatkettiin tuultasuojaan kahden saaren väliin, josta aukesikin sitten toinen "selkä" jonka yli piti päästä, tässä vaiheessa voi melkein luojaa kiittää että tuuli oli etelän puolelta, ei sillä että siitä olisi ollut hyötyä, vaan sillä että nyt se pääsi puhaltamaan koko järven matkalta, jotenka aatojen korko oli n 70cm. voitte siinä kuvitella kun mennään soutuveneellä jossa 5hp voimanpesä jauhaa perässä, niin ei siinä hyppyennätyksiä aleta tekemään, kyse on enemmänkin selviytymisestä ja siitä että siellä aallokossa osaa ajaa oikein, meinaa jos perä aalto imaisee niin kaikkihan sen tietää että tulos on nokka kohti taivasta ja uimakeikka. Tässä vaiheessa Maija oli jo sen verran kauhuissaan että ajoimme myötätuulessa toiseen suojaan jossa saattiin ylensäkkään käännettyä vene, Maija sanoi että tuohon aaltoon ei enään mennä! Joten vietiin Maija rantaan ja tarkoituksena meilläkin että talutetaan vene rantaa pitkin. Tätä jaksettiin ehkä 20m kun sanottiin Maijalle että kävelee sinne lahukkaan jossa ei tuule niin otetaan sieltä kyytiin, ei jaksa enään pelleillä, Joten Touko hyppäs takaisin veneeseen ja minä rykäisin koneen käyntiin ja sitten sitä mentiin kuin tuulispäät, Toukokin joutui airoilla avustamaan aina välistä, tai sanotaan että joka kolmas veto osu järveen ja loput meni huti, sen verran korkeella kun keula kävi, mutta hitaasti hyvä tulee ja kun ei innostu niin hyvin se menee ja menikin sillä tästäkin tuli tarina, ei muisto, eikä iltasanomien etusivu!

Hetken siinä röykytellessä pääsimme tuulensuojaan josta napattiin Maija takaisin veneeseen ja jatkettiin matkaa, täällä oli taaseen melkein peilityyni järvenpinta.

Vihdoin pääsimme tälle pienimuotoiselle n.2m leveä ja vain 150m pituutta omaava, tästä järvestä laskeva kosken pätkä, tosin omasta mielestä tämä on ehkäpä kalaisin koski täällä päin. Näytin Toukolle nämä muutamat ns. isonkalan paikat josta toisesta saimmekin tammukan, mutta pienen, joten se sotki tämän isomman kaverin kalastuksen omalla pikku rallillansa. Näytin toisen kohdan josta kävi myös se isompi näyttäytymässä, mutta se valitettavasti meni riimeristä ohi jonka jälkeen tätä ei enään tavoitettu.






Maijakin paineli suoraan alajuoksulle harri jahtiin josta tavoitti muutaman isomman, n40cm ja lukuisia pienempiä, Touko meni myös alajuoksulle ja minä jäin koluamaan koskea, koska siinä oli vielä monen monta paikkaa kokeiltavana, mitä moni ei varmaan edes kokeilisi. Itse sain tältä pätkältä koukutettua 4tammukkaa, muutaman harrin ja katkottua yhdet siimat, jälleen tämä tietty kala teki minulle sen mitä joka kerta! ei nappaa, ei nappaa, ei nappaa, pum! ja kun tajuat tilanteen niin siinä vaiheessa on jo siimat poikki kosken päälle kaatuneessa puussa! Mutta niinkuin olen aikaisemmin sanonut niin vielä joskus sen siitä saan...........

Alajuoksulla Toukolla oli ollu hyvä harri kiinni, arviolta 50cm "maagisen" rajan rikkoja, vaan ei se kuitenkaan pysynyt, mutta sitten, sitten se pamahti riimeriin kiinni, otti Toukosta yliotteen ja veti ekalla syöksyllä pohjille asti, vieden niitäkin reilusti, tämä taistelu kesti reilu 10min ja totuus kävi julki, Toukon jo haaveillessa uudesta taulusta kotinsa seinällä! vaan tämä kala kun tuli pintaan niin siinä sai taas yläkerran ja alakerran herra oman osuutensa näistä "riemun" huudoista! sehän meinaa oli kuin olikin HAUKI!!!! joten miinuspisteet tärähti! Tosin hauella oli mittaa reilu 90cm joten ihan hyvänkokoisesta kalasta oli kyse, mutta vain vääränlaisen värin, muodon ja naaman omistava ja tietyn pikkuevän puutteesta johtuen tuli roppakaupalla miinusta!

Tätä "puroa" kolutessa meni useampi tunti kun sen kalastaa tarkaan. Kouluamisen jälkeen päätimme lähteä tuulen tyynnyttyä takaisin mökille pikku uistelun kera, säästää voimia seuraavaan päivään joka piti sisällään muutaman kosken laskun ja huomattavasti enemmän kalastettavaa!

Uistimet olivat vedessä ja siellä körötellessämme sanoin Toukolle että tässä on yksi hyvä paikka saada taimen ja tästä Maija yhden pienemmän taimenen saikin, joka sai vielä toistaiseksi vapautensa. Ei mennyt kuin hetki niin johan Jokkepapan uistinta vietiin jälleen, tämäkin kaveri laittoi kampoihin oikein hyvin ja siinä vaiheessa sammutin koneet ja Maija valmistui haavitsemaan taimenen. Hetki vielä ja taimen oli veneen alla, syvällä, ei hyppinyt, juroi vain. Ammattimiehen elkein Touko painosti kalaa tulemaan veneen alta pois ja niinhän se HAUKI!!! teki. Tässä vaiheessa Maija ja minä nauroimme, taaseen Toukon naamasta huokui epäonnistuminen, vitutus ja miinuspisteet! Ilo oli muuttunut epätodelliseksi turhautuneeksi vitutukseksi, joten hauen kohtalo oli sen mukainen, sanotaan siitä sen verran että ruuaksi meidän pöytään se ei tietä löytänyt. Uistelun lopetimme samalla tähän ja köröttelimme mökille iltapalalle ja saunan lämmitykseen. olihan se kellokin taas jo 04;00 nukkumaan pääsimme. Hyvät yöt koilotti Touko, peläten että tämän päivän hauet tulee uniin.......








Writed By: Atte Valkama


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kesän toinen reissu kaunehimpaan suomeen



Kohti Ivaloa ja pohjoisen valoa



Rävynkosken reissusta oli kulunut vasta 2päivää ja se vielä kovasti ihmetytti ja hymyilytti, mutta nyt oli kuitenkin jatkettava eteenpäin ja ladattava ajatukset tulevaan lapin kalastukseen.


Lähdimme juhannusviikon torstaina Mikkelistä ajelemaan kotia päin klo 14:sta huitteilla ja tarkoituksena oli vielä keskiviikkoiltana että päästäisiin torstai iltana aikaisin matkaan ja majoittuisimme Maijan kanssa Kemissä. Asiaan tuli pari pikku muuttujaa kun aamusella Taneli "tinke" Kankaisen vuoden ikäinen koiranpentu käveli ohitseni kun istuin nollat taulussa sohvalla puhelin kädessä ja Mr.Romppainen päätti puraista Iphonen näyttöni pirstaleiksi. No siitä tuli sitten jo lenkki Pieksämäen kautta puhelinkorjuun merkeissä lisäkilometrejä ja piti sitä käydä vielä ostamassa uusi pukukin Mikkelin keskustasta ennenkuin pääsimme edes matkaan.


No kaiken tuon jälkeen pääsimme kotio, laukut sisälle purkuun ja puhdasta tilalle, kahvit ja tarkistus että kaikki on mukana ja NYT pääsimme lähtemään kohti pohjoista, kello riipi jo tuonne ilta kuuden nurkille, no eihän se mitään haitannut sillä mitä pohjoisempaan sen valoisampaa tiedossa, joten hämärä ajoa ei tarvinnut harrastaa.


Moni varmaan tässä vaiheessa ajattelee että matka Maijan kanssa pohjoiseen tulisi olemaan pariskuntamatkailua parhaillaan, ja sitä se onkin, tosin vain kalastuksen ehdoilla! Joten matkalla otimme puhelun Kojamon Rovaniemien vahvistukselle Touko "jokkepappa" Eräjärvelle ja sovimme aikataulut yhteen jotta herra pääsee mukaan ronklaamaan tammukkaa ja harria ja ehkä sitä isomustakin. Sovimme Toukon kanssa että jäämme Kemiin yöksi ja jatkamme aamulla matkaa. Touko lupasi lähteä jo ennakkoon ajamaan sillä hän päätti rykäistä skootalla mittariin rapiat 80km/h ja napsauttaa vakkarin päälle ja olla tientukkona, jopa karavaanareitakin pahempi, joten saisimme hänet hyvin kiinni juuri ennen Saariselän korkeinta kohtaa jotenka hyvin meni suunnitelmat nappiin.


Tästä matka jatkui kaupan kautta mökille, mökki esittely ja kantovedet saunaan kun oli saatu oli ruuan aika. Ruokailu tapauhtui perinteitä vaalien niin nopeasti kuin mahdollista sillä kalalle oli päästävä heti! Päätimme lähteä käymään tähän järveen laskevalla isolla koskella ja pakkasimmekin reppuun evästä ja kahvivehkeet sekä hiukan puita, sillä vettä oli satanut edellisinä päivinä niin rutkasti jotta polttopuita metästä olisi turha etsiä.


Kasailimme vehkeet ja pääsimme matkaan, Maijan ja minun perinteitä vaalien vaikka sakkoja tästä harrastuksesta pitäisi mielestäni kirjoittaa (tosin olen huomannut että ne taidetaan lähettää kotia jo matkalta näiden peltipoliisien ottaman kuvan kera) niin uistelemme aina siirtymävälit, tosin tällä kertaa itse vain rutkuttelin ja Touko ja Maija sai jalokalojen kunniaa loukaten laittaa uistimet veteen, tosin uistimilla sieltä olemme parhaat kalat taidettu saadakkin. 3,9kg ja 4,2kg taimenet mukaanlukien Maijan 54cm uljas yksilö.


No eihän siinä kauaa mennyt ja Maija otti ensimmäisen taimenen tälle reissulle, reilu 30cm rasvaevää kantava kala pääsi takaisin omiensa joukkoon. Loppumatka kuluikin sitten hiljaiselolla ja ilman tärppejä. Köröttelimme pikkukosken alajuoksulle josta tapana on narrata ekat harjukset ja saada tatsi päällensä, eikä tämäkään kerta poikkeusta tehnyt. Siinä aikamme harreja narraten ja harrit meitä narraten päätin jättää Toukon ja Maijan alajuoksua koplaamaan ja otin itse veneen keulasta kiinni ja vedin veneen koskenpätkästä ylös.


Nyt oli jo mieli korkealla kun aurinko kirkkaalta taivaalta herkutteli meitä ja peilityyni järvi ei ollut ollenkaan paha asia. Jokke ja Maijakin tuli niskalta veneen kyytiin ja jatkettiin tästä isolle koskelle, jonka alajuoksulla päätimme keittää kahvit, no näistä kahveista tuli mielikuvitus kurat kun Touko oli unohtanut pannun mökille STANA! makkarat kuitenkin nykäistiin huiviin ja aloitettiin kalastus, tämä jää hyvin lyhyeksi ison kosken kertomaksi sillä kalaa ei juurikaan koskesta tullut, lieneekö vika viimereissusta 20-30cm nousseesta vedenkorkeudesta johtuvaa, ken tietää? No mutta vaikka kalaa ei montaakaan tullut niin perhoja meni sitäkin enemmän, sain heitettyä 3:lla heitolla 6 pinturia omille teilleen, ekat 2 jäi kalan kitaan vapautuksen yhteydessä, toiset 2 puunoksaan ennenkuin veteen kerkesi ja viimeiset 2 jonnekkin taivaan tuuliin, että tässä voisi vielä mainita Rävystä sen verran että kuten sanoin että reissu oli uskomaton, samoilla perhoilla kaikki kalat ja nyt jumalauta 3 heitolla KUUSI PINTURIA HUKKAAN!!!


Nooo tästä oli hyvä jatkaa samalla katsoen Toukon iloista virnettä rannalla että "jätkä se hommat taitaa"! 


Lähdimme jokea alaspäin takaisin ja lirkimme nopeasti uudelleen kosken, mielessämme alajuoksun pintovat isot taimenet! noooooooooooooooooooooo ei yllätä, mutta eihän niitä siellä näkynyt tänäääänkään! Maija tosin kävi heittämässä pinturia alajuoksulla mutta ei kelvannut kaloille nämä perhot, siltikään ei huolta sillä kyllä se luonto korjasi talteen nämäkin pinturini. Ajatella että jotkut pärjää vuoden 10:llä pinturilla ja minulla niitä oli mennyt ekan päivän aikana vasta 8


Tästä oli hyvä lähteä kohti mökkiä pienellä uistelulla maustettuna jossa Toukolla sitten räikkä huuisikin ja kunnolla, olimme taimenen ottipaikalla ja jännitys oli kova, yhtä kova kuin vitutuskin kalan nähtyä! Herra pitkänaamahan sieltä tulla tupsahti! Touko koki syvän kolauksen ja sai 2 minuuspistettä.


Tässä vaiheessa kun Maijankin vaappu oli jo veneessä ja mökille 200M niin emme viitsineet enään laittaa puukaloja turhaan veteen.


Se oli saunan lämmitys ja iltapala. Kellonkin lähennellessä jo kukonlaulun aikaa.


Täytyi se vaan taas ihailla tätäkin hienoa päivää suomen kauneimassa kolkassa.










Writed By: Atte Valkama

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Elämämme hienointa pinturi jallitusta!



Rävynkoski
part 2




Juhannus oli juhlittu ja koitti maanantai. Loma kun oli alkanut niin jäimme Maijan ja lapsosen kanssa mökille, muiden lähtiessä kotio. Saimme kuitenkin jo samana päivänä seuraamme uutta populaaria kun paikalle saapui tytön kummivanhemmat, Paula (maijan kopiosisko) ja Sunnuntaikalastejia tarinasta tuttu Taneli "tinke" Kankainen ja Kojamon oma poika Jussi "taimen" Wacklin naisystävänsä kera.

Kuten varmaankin olette aikaisemmista tarinoista huomanneet että käyn suurimmaksi osaksi Jussin kanssa kalassa ja muillakin reissuilla, se että miksi näin asia on niin siihen en osaa vastata. Kyllä muidenkin kanssa yritetään aina päiviä sopia yhteen mutta kun ei natsaa niin ei natsaa, mutta kyllähän sitä vielä kerkiää.

No siinä mökkiesittelyn jälkeen tehtiin sapuskaa ja nauttittiin poutapilvisestä säästä, lämmiteltiin sauna ym.
Naiset kävi saunassa ensin jotta saataisiin tyttö suht ajoissa nukkumaan. Miesten saunavuorolla rupesi jo vettä ripsimään ja siinä telttasaunan ikkunasta järveä kattellessa päätimme saunan jälkeen lähteä veneellä yhdelle kallionkielekkeelle säynevä jahtiin, no eihän siinä juurikaan kalasteltu vaan enemmänkin kuunneltiin musiikkia ja nautittiin alkoholilla varustettuja makujuomia, skumppapullokin siinä samalla poksahti kun Jussi sai ensimmäisen kalan, jota juhlitiin kummelin tyyliin. 5cm särki ja se riitti syyksi kilistellä. Aikamme siimoja uitellessa saatiin siinä sitten yksi säynekin. Se riitti ja päätettiin lähteä mökille vetämään unta palloon.



Koitti Tiistai päivä ja aurinko paistoi, fiilis oli todella hyvä. Oli hienon päivän aika, vähän väliä joku seisoi laiturilla ja yritti jallitella pintovia pikku salakoita ja harjoiteltiin heittoja. Päivä kului ja Jussin kanssa juteltiin tästä Rävynkoskesta ja päätettiin lähteä illalla kolistelemaan jahka saadaan lapsi onnellisesti unille.

Kello koitti ilta 9 ja Jussi ei enään pysynyt housuissaan, makselin luvat taas nettiin samalla kun lukaisen lapselle iltasadun. Päivä oli ollut muutenkin jo niin hiukea ja hyvällä fiiliksellä varustettu joten tulevasta iltakalastuksesta ei osannut odottaa että siitä tulisikin tähän asti elämämme hienoin kalastusilta!

Pääsimme Rävynkosken parkkipaikalle ja perinteiseen tyyliin minä kasasin vielä vehkeitä kun Jussi lähti jo kokea koluamaan, Jussi tampsi sillan ohi ja huomasi että niskalla jokin parempi kala kävi pintomassa. Tästä johtuen Jussi löi liinat kiinni meni rantaan, kala kävi toisen kerran pinnassa ja Jussi otti pinturin käteen ja heitti, odotti ja PUM!!! paska valahti lahkeseen sillä sekunnilla! se on meinaa iso kala! minä onnesta soikeena kasailin vielä autolla vehkeitä tietämättä tästä asiasta mitään kunnes Jussi sai kalan haaviin ja huuti/rääkäisi minun nimen. No siinä vaiheessa minullakin valahti paskahousuun sillä se kuullosti enemmänkin siltä että olisi kaverilla jalkapoikki ja meinaa hukkua yms. Heitin vavat tontiin ja lähdin juoksemaan, onneksi kamera niskassa! juoksin sillalle ja katsoin että 2 ukkoa seisoo sillalla joten tiesin että joko sillä on kala ja ei hätää tai sitten se oli jo hukkunut. Menin rantaan ja ja ja ja ja ja huutohan siinä itselläkin pääsi ja taisi taivas saada myös oman osansa näistä. 

Jussi oli pitkään jo puhunut että hänen haave olisi saada pinturilla mitta taimen, ja tässä se nyt oli, haavissa! sykkeet joku 400 ja tärinä 8 rihteeriä. Jussi oli aivan hukassa ja ajatuksen jossain missä lie. Saatiin pienen säädön jälkeen kuitenkin kalasta niitä kuviakin!



Kalalle mitattiin pituutta 62cm ja 2,8kg



Tässä vaiheessa iltaa olimme aika hukassa. Jussi lähti alajuoksulle ja minä jäin niskalle vähäksi aikaa katsomaan olisiko siellä toinenkin pintova isomus, no mitä luulette? eipä siinä näkynyt kuin pikkukalojen räpiköintiä, joten lähdin larvastamaan ja kokeilemaan sitä edellisen reissun jurojaa, sitäkään en saanut koukkuun, koskiosuudelta sain vain 2kpl 10cm poikasta ja päätin lähteä takaisin ylemmäs. Larvastus rupesi vihdoin tuottamaan tärppejä sillä jokaisella neljällä heitolla sain 3perhon litkan jäämään pohjaan! Viimeisimmän litkan pohjaan jättäminen sai tunteeni kuumentumaan larvastusta kohtaan ja kelasin siimat kelalle ja päätin kalastaa loppuajan pinnasta!


Tampsin niskalle ja rupesin katselemaan niskan elämää, pientä kalaa niin pirusti! no laittelin perhot kiinni ja kunnon rasvauksen jälkeen kuivattelin perhoja hetkisen, siinä samalla Jussikin pyrähti paikalle ja totesi itsekkin kalastelevan pinnasta loppuajan.

Vaihdoin puolta ja aloin heittämään, 20min päästä katsoin kun Jussin siimoja taas vietiin, toinen iso taimen pinturilla! olikahan sitä sittenkin nukahtanut lasta nukuttaessa, meinaa tämä oli jo niin uutta ja ihmeellistä meille! Tässä oli tämä siimojen vetelijä jolle mittaa oli n.55cm







Tässä vaiheessa oltiin jo niin haltoissamme ja jatkoimme kalastusta, sillä nyt niskan imussa kävi joku todella iso möyrähtämässä, sitä heitettiin ja kaikkemme tehtiin mutta tälle kalalle ei mikään kelvannut, pärskäytti vain perhon vieressä ikään kuin heittäen perhon pois.

Tässä vaiheessa niskalla näkyi muutama muukin isomman kalan pintakäynti ja olimme osuneet luultavasti siihen paljon puhuttuun megahätsiin! Heitin pinturia ja itselläkin rupesi tapahtumaan, Meinaa siimoja vietiin ja kovalla vauhdilla. Tajusin itsekkin siinä vaiheessa että taitaa itselläkin paukkua rajat rikki mennen tullen!

Hetken taistelun jälkeen Jussi kaappasi kalan haaviin, koska itsellä se oli unohtunut mökille. Jumankauta, taimenhan se oli ja isoin mitä olen tähän menessä perholla saanut! 55-57cm kultainen kimpale oli käsissäni! hymyä oli todella vaikea hillitä ja sisällä kuohui ja kovasti. Ai ai ai ai tuota adrenaliinia kun se virtaa kehossa!!




Ilta alkoi olla jo hämärä mutta heittämään näki hyvin joten eihän se kuin kala takaisin jokeen ja uutta heittoa vaan! Tästä meni noin 15min kun siimoja vietiin taas, olin aivan intopiukeena että taas tulee iso kala!! Hetken siinä heiluessa ja haavia hamutessa muistin että sitä ei ole! ja Jussikin oli toisella puolella joten ei muuta kuin hihat kastumaan ja kalaa halaamaan! pienen teutaroinnin jälkeen sain kuitenkin kalan syliin ja mittaa tällä oli n.61cm joten kuuluisa 60:n raja oli rikki!! tästä en saanut kuin yhden kuvan, koska mittauksen jälkeen otin perhot suusta pois niin samalla kaveri hyppäs jo takaisin jokeen.



No ei se mitään! olihan tämä muutenkin jo aivan uskomatonta! Samalla kun kuivattelin perhoja niin näin kun Jussin vavan kärki oli kohti joen pohjaa ja kala veti siimoja, katsoin shown loppuun joka valitettavasti päätyi kalan voittoon ja Jussin pieneen perinteiseen ääneen että, karkas! TTU!!

No ei muutakuin uutta heittoa vain ja muutaman heiton päästä Jussin Vapa taipui taas!! tämä setti ei kestänyt kuin pienen hetken ja Jussin äänet kaikuivat taas tyynellä niskalla. Samalla kun Jussilla karkasi kala niin itsellä murahti jälleen! Otin rauhassa ja sain kalan taas kovaan syleilyyn ja hihat kastumaan. Kolmas pinturi tane oli hopeakylkinen ja luultavasti järven asukkaita. mittaa oli reilut 55cm! 

Tästä en valitettavasti saanut kuin yhden huonon kuvan, koska kameran lissi oli aivan huurussa, joten sensurointi oli taattu! 

Tämän jälkeen päätimme lähteä vaikka luultavasti kalaa olisi vielä tullut, kello oli kuitenkin jo 3yöllä ja nukkumaan oli mukava lähteä! Koko matkan mökille takaisin hehkutimme vain että taisi olla elämämme hienoin kalastuspäivä, ja sitä se tosiaan olikin! Seuraava samanlainen megahätsi osunee kohdalle ehkä joskus, jos osuu.....

Tämän jälkeen olikin vuorossa matka kohti kauneinta suomea Maijan ja Toukon kera. Ensin vielä muutaman päivä mikkelissä ja sen jälkeen kohti pohjoista! siitä kirjoittelen myös!



Kojamon Jussi "TAIMEN" Wacklin ja Atte Valkama kiittää todella tästä haaveiden toteutumisesta Mikko "rysä" Räsäsen mainostamaa Rävynkoskea.






Writed by: Atte Valkama

Uusia kohteita koluamassa



Rävynkoski



Pitkästä aikaa on aikaa istahtaa sohvalle koneen ääreen ja rustailla muutamat jorinat, kalalla on tullut käytyä sillä 2vkon loma käytettiin ahkerasti tähän hommaan.


Juhannus juhlinnan jälkeen aamulla herätessä olo oli poikkeuksellinen ehkä suurimpaan suomen kansaan verrattuna, sillä heräilimme Mikkelin mökiltä ilman krapulaa. Paikalla oli Kojamon poppoosta Maija ja Minä, Appivanhemmat, tytär ja Maijan siskot "herrasmiehineen"

Lauantaina mietimme aamulla että kävisimmekö iltapäivällä katsomassa Mikko "Rysä" Räsäsen kehuman Rävynkosken ja vähän liottamassa siimoja, olihan se pitkästä aikaa päästävä kalastamaan, varsinkin Maijan. Iltäpäivä koitti ja hyppäsimme autoon ja otimme suunnaksi Rävynkosken, luvat netistä ja eikun menoksi.

Paikalle päästyämme kasailtiin vermeet ja aloiteltiin kalastamaan, ajateltiin jo että paikalla ei ole muita, mutta kuinkas ollakkaan olihan siellä olonkorjuut menossa ja kalastajia oli kymmenkunta. Rävy kun on kaksi pientä koskea omistava muutaman sadan metrin mittainen pätkä, tiesimme että kalaa tuskin tulisi.




No ei se, olihan se mukava päästä pitkästä aikaa Maijan kanssa uutta paikkaa koluamaan ja katsomaan.


Maija meni loppuliukua heittämään ja itse jäin larvastamaan tuota kuohuvaa, koska se näytti siltä että siellä ei kukaan kalasta, aikani koluttua sain kalan kiinni ja se jäi suoriltaan juromaan pohjaan, minuutin verran sitä kesti ja sen jälkeen ei tullut kuin siimat ylös.

Menin ylemmäs ja kalastelin koko kosken, vaihdoin sieltä tähän toiseen "ränniin" josta ei tullut muuta kuin pohja limaa!

Tämä edellinen kala jäi sen verran mietityttää että laitoin perhot vaihtoon ja menin samalle paikalle uudelleen, ja sain kuin sainkin härnättyä kaverin uudelleen koukkuun, tai niin ainakin luulin. Tämä oli niitä kuuluisia 30cm tärisijöitä jonka sain haavissa käymään kuitenkin, kaunis pilkkukylkihän se oli.




Tämän kalan jälkeen lähdin takaisin ylös jossa oli niskan jälkeen kuohujen vieressä laavu josta löysin Maijan istuskelemassa, Päätimme n.2h kalastelun jälkeen että eiköhän tämä riitä ja tullaan takaisin jokin kerta kalastamaan kunnolla kun näitä olonkorjaajia olisi vähemmän. 




Tähän oli hyvä lopettaa tämä kaunis kesäinen päivä ja lähteä takaisin mökille makkaranpaistoon, saunaan ja muutaman oluen luokse.







Writed By: Atte Valkama