Läsäkoski 8.4
Kevät alkaa olemaan jo suhteellisen pitkällä ja korriaika aikalailla ohitse. Kuitenkin oli päästävä hieman liottamaan siimoja ja kokeilemaan uusia liimanymfejä sekä larvoja. Paikaksi valikoitui läsäkoski, sillä läsällä on hyvin hyväkuntoisia taimenia, sekä kahlaamaan pääsee. Nymfikalastus on siis ihan kesään verrattavissa.
Ajelin to iltana jo läsälle luvan alkaen klo 18:00 ja ajattelin heitellä parintunnin setin saunasuvannolla. Tunnin kalastelun jälkeen yhtä syvempää kiventakusmonttua pitkään nymfanneena tuntui hento tärppi. Vastaiskun jälkeen olikin meininki ihan toista, kala lähti kuin natonohjus alavirtaan ja huomasin että kyseessä on hieman vauraampi yksilö. Sen verta oli kaverilla potkua, että kalaa en päässyt kertaakaan näkemään ja n. 5min taistelun jälkeen luultavasti tapsit osui kiveen ja piuhat meni poikki. Aikalailla tämän jälkeen alkoi ollakkin munat jo niin jäässä ja päätin pakkailla kamat ja lähteä morjenstamaan Mattia kartanolle sekä viemään hänelle Ursuitin tuliaset, softsell takin. Tämän pikavisiitin jälkeen nokka kohti Mikkeliä ja kaverini Kimmon luokse syömään ja sohvamajoitukseen.
Aamulla herätyskello soi 7;00. Tosin ei minun kello vaan Kimmon. Siinä aikani pyörittyä ei enään uni tullut silmään joten ajattelin itsekkin nousta aamupalalle ja lähteä pikkuhiljaa valumaan kohteeseen. Aurinko pilkahteli taivaalta pilvien raosta ja siinä aamukahvia hörppiessä tulikin yht´äkkiä hirveä kiire ja puolikuppia meni viemäriin. Kalalle oli päästävä.
Pienen matkan ajeltua saavuin läsälle. Kartanon kautta lupa hakemassa ja eikun palelluttamaan itseä. Parkkipaikalla olikin jo 2autoa ja hetken pälyiltyä katsoin että myllyuoman alasuvannossa ei ole ketään heittämässä joten päätin mennä tänne. Aloittelin kalastuksen ihan perus liitseillä, musta ja pinkki. Tunnin heittelyn jälkeen kyllästyin liitseihin ja ajattelin kokeilla nymfejä. Sen verran matalaa tuo suvanto joten laitoin ihan 0,16 piuhat ja 2kpl 16koon nymfejä, pt ja pt erivärisillä kuulilla. Hetken heiteltyä rantoja ylävirran suuntaan "longnymph" tyylisesti otti kala kiinni. Pienen temuamisen jälkeen eka taimen oli haavissa.
Tämän jälkeen jatkoin vielä samalla tekniikalla ja noin puolituntia myöhemmin, melkein samoilta paikoilta otti kala kiinni. Tällä riitti energiaa huomattavasti enemmän ja väsyttely kivikkoisessa sekä matalassa kesti hieman kauemmin. Muutaman minuutin päästä kuitenkin haavissa komeili toinen taimen. Aurinkokin hieman pilkisteli ja kieltämättä, kylmästä vedestä huolimatta fiilis oli korkealla. Tällä kalalla olikin jokin pieni vaurio kyljessä ja kuvaa ottaessa se lipsahti takaisin jokeen, mutta GoProlla ottaessa kuvaa älysin työntää sen veteen ja kokeilla osua sinnepäin.
Tämän jälkeen alkoi olla varpaat jo sen verta tunnottomat ja paikka koluttu läpi, jotta päätin mennä autolle ja sulatella varpaat sekä siirtyä saunasuvannolle. Hetken paikkoja lämmiteltyä kasasin nymfisetin ja kahlasin saunan edestä takaisin veteen. Muutaman minuutin heittelyn jälkeen karkuutin yhden todella varovaisesti otanneen kalan, samoilta paikoilta kuin edellisiltana. Joten liekkö sama peto kävi puraisemassa jäämättä kuitenkaan kunnolla kiinni.
Heittelin saunasuvannossa pitkään tyhjää, paikat alkoi olla jo todella jäässä ja varpaita ei juurikaan enään tuntenut. Pakko oli kuitenkin jatkaa ja saada vielä yksi taimen haaviin. Aloin vaihtamaan perhoja ja kävin melkoisen kattauksen läpi, kuitenkaan saamatta tulosta. Tämän jälkeen vaihdoin 0,16:sta piuhat 0,14:sta ja laitoin nymfien tilalle 2larvaa ja jatkoin samoista paikoista. Muutaman heiton jälkeen tuntuikin nypytystä siiman päästä ja taimen oli kiinni. Samassa puhelinkin soi. Tämäkin kaveri tuli nopeasti haaviin ja kerkesin siinä vielä vastata puhelimeenkin. Matti soitti ja pyysi pientä palvelusta, oli unohtanut laittaa seuraaville asiakkaille WillaTaimenen avaimet. Kuitenkin ilmoitin kalan olevan haavissa joten puhelu loppui kuin seinään ja lupasin soitella takaisin kun kalastuksen olen lopettanut. Päivän kolmas taimen oli kuitenkin haavissa vailla vapautta ja sen hänelle myös soin.
Tämän kalan jälkeen päätin heittää vielä max 20heittoa tai yksi kala. Kauaa ei tarvinnu tätä haavetta odottaa kun jo toisella heitolla puras. Tämä kaveri vetäs suoraan pinnan alla piilevään uppotukkiin ja piuhat poikki. Ollut vissiin ennenkin kiinni kun tiesi tasantarkkaan minnepäin mennä jotta saa nopeasti vapauden. Hieman jopa vitutti, larvaan tuntu hyvin purevan ja kokopäivän olin melkeimpä heitellyt nymfejä.....
Tein vielä yhden perukkeen ja laitoin samanlaisen setin. Ajatuksena heitellä samalla kun kahlailee takaisin autollepäin. Heitin samaan kohtaan mistä edellinen kala otti kiinni, eka heitto ja taas siimoja vietiin. Nyt löin liinat kiinni ja painostin väkisin kalan tulemaan toiselle puolelle itseäni jolloin uppotukki ei koidu kohtaloksi. Kala kun alkoi uimaan minua kohti ja huomasin sen uivan todella läheltä päätin kokeilla onnea ja työntää haavi summassa pinnan alle. Haavissa alkoi tuntua painoa ja huomasin onnekseni kalan uineen suoraan haaviin, joten tämä oli päivän helpoin väsytys. Tämäkin vain äkkiä takaisin kasvamaan sillä virtaa tuntui riittävän, luultavasti sama kala mikä oli vetänyt uppotukkiin. Sillä tämän jälkeen rantaan kahlattua ja heiteltyä koko matka, ei enään tärppejä tullut. Tämäkin kaveri pääsi lipsahtamaan käsistä sillä kädet olivat jo niin turtana kylmästä sekä märät. Mutta sain kuitenkin pari kuvaa napattua ja jos oikein tarkaan katsotte kuvia niin toisessa kuvassa pinnan yllä näkyy pyrstö ja toisessa pinnan alla loput kalasta.
Tästä oli hyvä lähteä hakemaan WillaTaimenen avaimia ja toimittaa ne sovittuun paikkaan seuraavia tulokkaita varten. Oli taivaallinen tunne kun auto alkoi lämpenemään, puhaltamaan kuumaa ilmaa ja varpaisiin tunto palaamaan. Lähtiessä piti vielä ottaa se yksi aurinkoinenkin kuva.
Tuli vielä huomattua näin kylmän veden aikaan että viimevuoden finaaleiden viimeisen jokijakson rantakivi johon kaaduin joka helvetin kerta kalaa mittaukseen vietäessä, koitui sittenkin simmsien kohtaloksi. Sääressä toki muistona 2cm halkaisijaltaan komeileva pyöreä arpi, sekä verinen lahje sisältä ja nyt löydetty reikä. Syksyllä sitä ei huomannut vaan luuli vain veren kastelleen toisen jalan. Kuitenkin tällä vedenlämmöllä sen huomasi hyvinkin äkkiä, notta vuotaahan se sittenkin perkale. Nyt siis odotellaan housujen kuivumista jotta pääsöö liiman kanssa läträämään, sekä tulevaa kesää!! Läsä kun tulee olemaan itselle isossa roolissa ensikesänä, niin vapaa-ajalla kuin kurssien puolesta.
Writed By: Atte Valkama
