Pohjoisen purot

Lappi

Paikka jossa kalastusintoni on alkanut ja missä olen pienenä kaikki kesälomani viettänyt, aivan kuten vieläkin teen on Lappi. Lappi on myös paikka jossa olen "oppinut" perhokalastamaan, näillä taivaallisilla kirkkailla pienillä puroilla. Nimitys puro ei tule ehkä niinkään leveyden puolesta, vaan keskisyvyyden joka on 15-30cm. Puroilla jotka pitävät sisällään äärettömän arkoja, ovelia sekä kauniita, pieniä, mutta sitäkin mukavampia kalastettavia "tammukoita". Tosin perhokalastaja olen kehittynyt vasta parin viimeisen vuoden aikana ja oppinut jo jonkin verran saamaan tulosta. Opettajina on ollutkin suomen parasta kilpaperhokaartia ja varmasti vaikka nuoria, niin erittäin tietoa ja taitoa omaavia miehiä. Itse rauhallisuutta on opettanut kalastaessa Taistopappa ja Esko-eno, joiden monien pettyneiden katseiden alta on paistanut sanat "no turhapa tuossa on tuntiin heittää, kun mennään taas niin ryminällä! Jyväskylästä asti kalat menee piiloon"

Se missä itseä on siunattu, on ollut halu oppia kalastamaan ja suuri mielenkiinto lajia kohtaan, sekä paikka jonne minua viety, aina paskatlahkeessa ikäisestä asti. Taistopappa kun rakensi Ivalon nurkille mökin, pienen kalastajan kämpän. On se ollut ehdottomasti paras mökki ja paikka jossa olen elämästäni suuren osan viettänyt. Olin vielä pikkupoika kun tajusin. Jonain päivänä tänne saa tulla ilman valvovia silmiä, sekä tulla ja mennä kuinka huvittaa. Siitä päivästä lähtien, en odottanut mitään muuta niin paljoa kuin päästä tänne ystävien kanssa. Moni on vastahakoisesti mukaan lähtenyt ja reissun loppusuoralla kysynyt "eikö tänne voisi vain jäädä" joten lapintaika on purrut jokaista siellä kävijäänsä.

Tänäpäivänä kun on kehittynyt vielä kalastajana, on viimeiset kaksi kesää ollut lapissa aivan uskomattomia. Itse en käsitä sitä, miksi ihmiset menee joko Juutualle tai porhaltaa ohi Norjaan tahi ruoattinmaalle. Suomen lappi tarjoaa yhtäpaljon, jos vain osaa nauttia. Itseä se ei niinkään kiinnosta onko siimanpäässä 5kg taimen vai 20cm tammukka, yhtä hienoja hetkiä ne tarjoaa molemmat. Jos vain osaa nauttia jokaisesta kalasta ja kalastuksen laadusta. Tiedän kyllä että tämä tammukka on kyseenalainen ja tätä ei kuulemma ole olemassa, mutta se selvinnee itsellekkin ensivuodenpuolella jossain vaiheessa kunhan tulokset tulevat. Sillä viimekesän ohella avustin RKTL:ää näillä suunnilla dna-tutkimuksissa. Tulosten tultua saamme tietää siis mikä kanta on kyseessä. Ja jos joku nyt alkaa marisemaan tästä että miksi näin pitää tehdä ja "kiduttaa" niin kyseessähän on vain suuri apu ja tiedonkeruu siltä varalta, että näitä on tulevaisuudessakin siellä! Voin myöntää että ennenmuinoin näitä itsekkin ruuaksi otin, mutta vain muutamia kesässä. Harjuksia pistetään kylmäksi sitten enemmän. Niitä kun siellä riittää.


Toki se isokin kala on välillä kiva saada, mutta niitä saa kyllä Keski-Suomen alueeltakin ihan tarpeeksi ja kyllä se tulee pohjoisestakin jos on tullakseen. Mieluiten otan 30cm luonnonkalan kun 60cm istarin. 2000km en viitsi itse sen yhden ison kalan toivossa ajaa. Mielummin menen paikkaan jossa saa olla rauhassa ilman muita ja joenrannalle jonottamista, kauniissa maisemissa, nauttia jokahetkestä ja hakea elämyksiä.

Se fiilis on aivan uskomaton, jonka saa päästyä joen rantaan ja juuri tätä ennen on vedetty vene yhdestä koskesta ylös... Keittelet pannukahvit, katsot rasiaan ja kasaat kaiken valmiiksi.. Menet rantaan oikein kyyrässä ja hiljaa, näet kuinka pari kalaa ottaa hatkat...jäät paikalleen ja siirryt hieman ylöspäin... Heität nymfin tai pinturin ja voit alkaa naaaattimaan... Voimaa näiltä pieniltä kaloilta löytyy yhtäpaljon kuin 40cm istarilta, mutta kestävyys puolet parempi. Koppasen kalan haaviin ja katsot sitä taimenta, kultainen kylki joka täynnä kauniita pilkkuja...Voit ottaa sen kulauksen ja kaataa toisen joelle.... Täällä taas, elämä on parasta! Tätä jatkat muutamantunnin ja tallustelet nuotiopaikalle, keittelet kahvit keskiyön auringonpaisteessa. Heittää kamat veneeseen vaihtaen paikkaa... Seuraavalle purolle, josta voisi veneen laskea alas kalastamisen jälkeen ja vaikka syödä joenrannalla.. Tai syödä niskalla ja miettiä laittaisko yhden vai olisko villi ja heittäis 2:lla perholla tuohon 40cm syvään monttuun....Tämä on mielestäni parhautta mitä perhokalastus ja sen tuomat paikat, sekä tilanteet tuovat elämääsi. Nuo kuuluisat "valokuva hetket"

Toki onhan siellä myös huonojakin hetkiä ja kelejä, mutta ne vain antaa merkitystä ja nostaa ne hienot hetket parempaan muistiin. Huonoista keleistä yksi muistettava on, kun Jussin kanssa olimme "kesälomamatkalla" heti kesäkuun alussa. Oli 2.6 ja päivä hieman harmaa ja kolea. Valoa kuitenkin riitti. Illan tullen nälissämme ja kylmissämme saimme veneen vedettyä joen niskalle, josta matka jatkui järven yli soutamalla toisen joen alajuoksulle. Tässäkin edessä veneen ylösvienti. Vitutti, paleli, väsytti, nälätti, janotti ja kaikki maanvaivat oli tunteissa läsnä, valvottu kun oltiin jo melkein 2vrk... Olimme hiljaa veneessä ja Jussi souti, taivas repesi täysin ja lunta alkoi satamaan.... Tästäkin jäi silti hieno muisto, sillä niin isoja hiutaleita en ole ikään vielä nähnyt. Valehtelematta hiutaleet olivat 3-5cm ja nauru raikasi veneessä Jussin heitto " jos tästä jollekkin sanoo ja väittää että hiutaleet hipoi 5cm, ollaan lapissa ja kalassa. Luuletko että kukaan uskoo ja vastuaksesi saa vain, ootteko montapäivää taas juonu putkeen" vedet valu silmistä ja hetken oli hyvä mieli, kunnes alajuoksu häämötti ja ajatuksiin riipi taas tuo loppumatka.....

Kuitenkin pohjoinen pitää sisällään niin paljon, niin hienoja paikkoja. Joista ei monellakaan ole edes käsitystä, sillä porhalletaan aina rajojen ulkopuolelle kaasupohjassa. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, onhan Norja ja Ruotsikin hienoja paikkoja ja kuulemani mukaan Venäjäkään "ei oo hassumpi paikka kalastella" mutta itsellä veri vetää siltikin jänkhälle. Sen verran vielä, että itsellekkin nuiden paikkojen määrä, laatu  ja käsitys alkaa vasta hahmottua. Paljon on vielä nähtävää ja kalastettavaa edessäpäin. Lappi tarjoaa varmasti yhtä hienoja elämyksiä kun muukin maailma, jokainen on omanlainen, jokainen on erinlainen.

Ottakaa ihmiset ja tehkää se, olen tavannut niin paljon väkeä jotka ovat aina unelmoineet menevänsä kohti pohjoista. Kysyt että no miksi et oo mennyt niin vastausta ei ole oikein tullut. Se ei ole sen ihmeellisempi maailma kun eteläinen suomi, vaan huomattavasti parempi, kauniimpi, karumpi, puhtaampi, hiljaisempi ym. Lappi on paikka jossa ihmislapsen on hyvä olla. Vielä kun se on mahdollista ja siellä elämää on. Tämä kirjoitus juonti juurensa katsottuani Peltsin Lappi ohjelmaa jossa kierrettiin ja kyseltiin aidoilta lappalaisilta, kuinka ihmiset siellä voi ja kuinka hätää kärsimässä Lappi on. Se on katoavaa kansaa, valitettavasti. Kuten myös kuvassa oleva lajike.

Writed By: Atte Valkama

Tylsän päivän kunniaksi

Penkkitesti

Odotin tämän tekstin julkaisua ja tiedän että lupasin sen jo viimeviikolle, mutta tajusin että jouluaaton jälkeen ihmisillä on ehkäpä se vuoden tylsin päivä. Kaikki paikat on kiinni ja telkkarista tulee vanhoja ohjelmia joita ei jaksa katsoa, netti on plärätty miljoonaan kertaan ja kellokin näyttää vasta päivällä kahta....

Sain tämän dubbinglangan kanssa matkaani Ruoto Oy:ltä myös sidontapenkin. Italiassa valmistettu, erittäin laadukkaan oloinen sekä mielenkiintoinen. Kotia päästyä nappasin penkin pöydälle ja tämä kovin pieneen tilaan menevä penkki matkusti matkalaukussa vaivattomasti ja pelkäämättä rikkoutumista sekä 30x30cm tilaa viemättä.

Penkki on hyvinkin yksinkertainen kasattava. Tai ei kasattava vaan kasaan taiteltava ja lisäosana mitä ei nyt välttämättä tarvitse, löytyy aluslevy johonka penkin saa kyllä erittäin tukevasti kiinni. Matkalle mukaan ottaessa en välttämättä lähtisi puulevyä raahaamaan, pelkkä penkki riittänee.. Taittelimpa penkin kasaan ja siinä se oli 20sekunnin kuluttua sidonta valmiina.

Kuusiokoloruuvit tuntuvat olevan mustaa hiiliterästä joten ruostuminen, jumittuminen tai rikkoutuminen ei pitäisi olla kovinkaan ajankohtainen nykymaailmassa. Kuvassa näkyy myös penkin kiinnitys aluslevyyn ja tässäkin on otettu huomioon penkin mahdollisuus kiinnittää monesta erikohdasta.

Penkin kasattua ja sitä hieman pyöriteltyä tulin tulokseen notta tälläiset asentomahdollisuudet pitäisi löytyä jokaisesta sidontapenkistä. Itse ainakin tykkään kovasti kun on penkki mitä käännellä ja väännellä suuntaan jos toiseen, jolloin sidonnasta saa itselleen mieluisen. Sekä asennon, jossa ei tarvitse seuraavalla viikolla marista kun niskat on jumissa. 

Penkkiä hieman enemmän tutkittua kiinnittyi huomio leukoihin. Leuat tuntuvat erittäin laadukkailta ja kestäviltä, sekä koukku kuin koukku pysyy kiinni hyvin. Kokeilin penkissä aina 20 koon pinturista, 12 koon jigikoukkuun ja molemmat pysyi erittäin tiukasti kiinni sekä tilaa sitomiselle oli hyvin. Leukojen kiristys tapahtuu ruuvaus periaatteella jotenka leukojen pilaaminen liikakiristyksellä vaikeutuu ainakin osittain. Kaikenhan tietenkin rikki saa jos niin haluaa. Alku vaikutus oli erittäin positiivinen ja yllättynyt.

Penkin kullatusta materiaalista en päässyt ihan jyvälle mitä se olisi, mutta epäilen vahvasti messinkiä. Ja tuo kuvissa näkyvä kultainen piikki leukojen yläpuolella ei ihan auennut omaan ajatusmaailmaan, mutta silläkin on varmasti jokin tarkoitus. Ehkä lohimiehiä ajatellen sillä voi tauluperhoissa pitää keskilinjan linjassaan? en tiedä... Kuitenkin kuten näette, leuat vaikuttavat erittäin hyviltä. Kaikki materiaali vaikuttaisi erittäin huolella valituilta. Viimeistely sekä työnjälki on enemmänkuin hyvää.! Leukoja saa myös liikutettua ylös ja alas. Siinäkin siis on mahdollisuuksia asettaa leuat mieluiseen kohtaan ja korkoon.

Sidottuani muutamia perhoja jokaisessa kokoluokassa joita itseltäni löytyi, olin vieläkin erittäinkin tyytyväinen penkkiin. Hetken jo haaveilin omistavani tälläisen.... Kunnes mieleen juolahti sidottaa Keski-Suomessa majaansa pitävällä Kuuselan Epulla lohiperhoja, jotta saadaan tuloksia lohimiesten sidonnasta myös. Epun sanat jäivät aika lyhyeksi, mutta kertonee kaiken oleellisen... "On helkkarin hyvä kyllä!!! Hyvä leukojen kiinnitys ja muutenkin asennon säätäminen sekä perhon pyörittely on helppoo ja liikkeet sulavia!"

Otimme myös muutamia kuvia jolloin penkissä on lohimiesten koukku kiinni..

Penkki oli niin monipuolisesti säädettävissä ja asentoja sitojalle löytyy todella, melkeimpä vain mielikuvitus on rajana tämän kanssa. Listaan alle siis hyvät ja huonot puolet.

Hyvät puolet:

- Laatu

- Materiaalit

- Monipuolisuus

- Leuat

- Matkalle helppo ottaa mukaan

- Leuat pitävät erittäin hyvin kiinni niin isot kuin pienimmätkin koukut

Huonot puolet:

- Rotaatio ominaisuus on hieman kateissa jos kaipaa oikein rullaavaa rotaatiota

- Rotaatiossa koukun säde on suuri

Ainoa asia jonka löysin huonoa oli juuri tuo rotaation vaikeus ja se että koukku ei pysy ns. paikallaan vaan pyörintä säde on aika laaja. Toki itseä tämä ei haittaa, koska en niinkään tätä toimintoa tarvite. En ole sitä oikein oppinut käyttämään. Riittänee että saan perhon ylösalaisin jos on tarve. Muuten tykkään, että koukku on jämäkästi paikallaan eikä heilu puolelta toiselle sitoessa.

Sidonta penkki kantaa nimeä FTS joka on todellinen Italian laadun ja taidonnäyte. Hinta penkille tulee olemaan siinä 400€ luokkaa. Se on kova hinta penkistä, mutta uskon että tässä saa todellista vastinetta rahalle ja pitkän ajan sijoituksena varmasti maksaa itsensä takaisin verrattuna moniin puolet halvempiin penkkeihin jossa leukoja joutuu uusiimaan ja muokkailemaan hetken päästä.

Itsellä on tällä hetkellä tuo Danica Innovation Cam ja toiset leuat menossa, kun niistä aika jättää niin uudet leuat tilaukseen ja penkki vaihtaa kotipöydältä joko Ivalon tai Ounasjoen mökille ja korvaajaksi tulee tälläinen FTS:n penkki. Sen verran se jäi mieltä painamaan ja yöunia häiritsemään.

Vielä muutama kuva penkistä.

Ei muuta en voi kuin suositella penkkiä erityisesti niille jotka ovat harkinneet tai etsineet kunnon penkkiä pidemmän sijoituksen tähtäimenä, sekä etsivät penkkiä joka on helppo oottaa reissuun mukaan. 

Hyvää joulua ja railakasta uuttavuotta kaikille!

Writed By: Atte Valkama

Veniard Pro Dub Yarn

Testiä testiä

Ruoto Oy:n kanssa yhteistyö on ollut vallanmainiota ja osa meidän seurasta tekee enemmänkin ja osa vähän vähemmän heidän kanssaan. Omalta osalta on helppoa pitää yllä yhteistyön tuomia välejä sillä reissuhommia kun tekeepi, pääsee useasti käymään liikkeellä. Nykyään toki molemmissa. Kuten aiemminkin Joonas ja JiiPee halusivat kaupan ulkoseinään kyltin joka olisi erinlainen kuin muilla ja ennenkaikkea laadukas ja tyylikäs. Lupasin heille sen toimittaa ja toteuttaa ja sen tein. Nyt kun Ruoto Oy osti ison kirkon sykkeestä Tyrskytaimenen liiketoiminnan itselleen, oli minullekkin tarjolla töitä. Kyltti tilaukseen ja oman firmani turvin sen heille toimitin. Tällä kertaa saimme myös nämä taustavalot asennettua, ensinmäisellä kerralla kun jouduttiin pois jättämään. Nyt saimme olla lopputulokseen tyytyväisiä! 

Seuraavana päivänä olikin aikaa käydä myös Viikin myymälässä ja täältä sainkin testiin taas uutuuksia. Tällä kertaa nymfien sidontaan ja miksei kaikkeen muuhunkin, mutta itselle tuli heti materiaalin nähtyäni olo että johan helpottuu nymfin kietominen.. 10M rullissa myytävää ohutta dubattua lankaa sekä Veniardin Barret Teil Fibbetsejä eli perssiikasia.

Nappasinkin hyllystä jokaista väriä ja kotia päästyä en malttanut olla kokeilematta lankaa heti. Joten ilta menikin muutaman nymfin ja valokuvaamisen merkeissä. Sain myös samalla testiin erittäin mielenkiintoisen ja laadukkaan oloisen sidontapenkin, mutta siitä kirjoitan vasta ensiviikolla kun kaikki mahdolliset, 20 koon pinturista aina Kuuselan Epun käsistä syntyneet lohimöllikät ovat leukojen välissä käyneet. Eli kaikenkokoiset koukut tullaan kopaisemaan läpi.

Aloitin perinteisellä menetelmällä ja otin TMC #12 koon jigikoukun ja pujoitin 3,5mm lovetun kuparisen discokuulan koukkuun ja koukku kiinni penkkiin. Muutama kiepautus langalla..

 Tämän jälkeen perssiikaset kiinni ja takaisin keulille. Vähän matkalla runkoon muotoa ja kuulan juureen päästyä piti ihan miettiä että mitäs sitten? Jäikö jotain välistä?

Hetken mietittyä tulin siihen tulokseen että ei jäänyt. Sen jälkeen pikkuisen oliivia orava dubbingia lisäksi langalle ja parit kiepautukset. Päätös ja se oli siinä.

Hetken siinä ihmettelin ja kiepsautin vielä viisi nymfiä lisää, 2 oliivia ja 3 haresta. Aikaa en ottanut, mutta langan vaihtoineen ja kaikkineen ei varmaan 10min kauempaa mennyt. Materiaali siis helpottaa ja nopeuttaa kummasti sitojaa ja jos mietit nymfin käyttöikää joka on keskimäärin sen 5min. Aikaa valmistukseenkaan ei viitsisi tuhottomasti käyttää. Itseltä näitä perhoja tulee varmasti löytymään ensikesän valikoimasta.

Ruoto osoitti jälleen kerran materiaali valinnoissaan osaamistaan. Kiitokset jälleen kerran tästä testisetistä ja seuraavaksi aloitankin todellisen sidontapenkkitestin, alustavasti voin kertoa että joutunee vissiin joulupukin konttiin laittaa yksi toive lisää jos pikkupikkupinturitkin onnistunee vaivatta niin tämä sidontapenkki ei matkusta takaisin isolle kirkolle. Siitä lisää ensiviikolla....

Writed By: Atte Valkama

Dubbing Brush Marabou

Testipäivä

Pitkästä aikaa oli itselläkin aikaa käydä hieman pidemmän visiitin kera Ruoto Oy:n tiloissa morjenstamassa liikkeessä häärääviä herrasmiehiä. Jutut tietenkin ailahteli laidasta laitaan ja puhuimme jopa yllättävän vähän kalastusjutuista, koska suunnitteilla oli Joonaksen synttärit ja tarjonta mitä miehelle syötetään. Kakuksi päätyi kylmä maksalaatikko kera kynttilöiden ja lasten skumppapullon. Herkkua jos sanoisin. Oli tosin oikeakin kakku, mutta niinhän se vanha sanontakin menee, ei hyvää jos ei jotain pahaa.. Niin ja tais mies saada jotain aikuismaistakin herkkua pullollisen ettei nyt ihan suupielet väärällään tarvinnut tärkeää päivää viettää.

Kuitenkin asiaan. Sen verran jutustelua kalastuksesta ja perhoista tuli, että sain sidottavaksi uuden materiaalin. Tai ei uusi, mutta vähemmän käytetty ja hitusen erikoisempi.

Dubbing Brush Marabou, melkein samaa mitä vuosi sitten testailin. Silti aivan erinlaista, mielenkiintoista. Dubbing Brush Marabou on saman tyylinen kuin edeltäjänsä, mutta huomattavasti eläväisempi, hennompi sekä tuuheampi matsku. 

Aloitin tutkimalla materiaaleja ja en oikein muuta käyttöä itselleni keksinyt, kuin liitsit ja boobyt. Päädyin tekemään boobyn, sillä se on jotenkin ärsyttävä dubbailla niiden mulkosilmien takia. Ajatus heräsi, jospa tässä olisi helpotus.... Eli ei muutakuin testikoukku käyttöön ( siis sellainen epäluotettava, johon voi kokeilla kaikkea uutta ja heittää hyvillä mielin roskiin ) joka osoittautui myöhemmin ehkäpä virheeksi..Mulkosilmät keulaan kiinni ja marabousta kaverille häntä.

Tarkkasilmäinen huomannee heti tämän testikoukun, joka on siis ihan pakasta revitty. Kärki mutkalla jo valmiiksi. En tiedä mikä koukku on kyseessä, mutta sain näitä vuosi sitten Jykältä.


Tässä vaiheessa kun olin sitonut perän kiinni ja aloin ottamaan itse testimatskua huomasin heti miten eläväinen ja ns. tuuhea materiaali oli kyseessä. Varsin mielenkiintoinen ja epäilen että erittäin toimiva vedessä. Monihan tekee boobylle sen silmien takaa lähtevän "takatukan" mutta tällä materiaalilla sen voisi ehkäpä jättää pois. Ainakin niin ajattelin heti. Soiro kiinni hännän varteen ja ihmettelemään..

Kuten kuvista näkee niin erittäinkin mielenkiintoinen, sidontaa helpottava materiaali kyseessä. Kierritin dubbingin rungon ympärille ja tällä voi tehdä halutessaa oikein paksun rungonkin joka tuuheuttaa perhoa entisestään. Itselle toki riitti ihan normi, tiiviis kiertäminen. Olihan se helpotus kuten arvelinkin, ei tarvinnut väistellä mulkosilmiä edessä. Sen verran vankka materiaali kuitenkin, jotta joutuin silmät nöyrtymään ja väistymään.

Rungon loppuun pyörittely ja päättäminen silmien taakse. Ei siinä muuta tarvinnut. Erittäinkin kätevä materiaali mielestäni, tosin sotkua tulee yhtälailla kuin normi maraboun kanssa touhutessa. Sidontaa helpotti kuitenkin mukavasti ja buubseja syntyikin mukavalla tahdilla. Mielestäni perhosta tuli sopivan tuuhea ja varmasti eläväinen veteen päästyään. Suosittelen!! Hinnankaan ei pitäisi olla kummoinen verraten kuinka monta perhoa pussillisesta saa tehtyä ja värimaailma kuten arvaattekin, on laaja!

Kiitokset Ruoto Oy jälleen kerran tästä mielenkiintoisesta testituotteesta!

Writed By: Atte Valkama

Ruoto Havulampi

Viimeiseen vetoon taistelu auki

Hieman jälkijunassa tulee kirjoitus, mutta kiireet painaa edelleen. Havulammella tosiaan kilpailtiin viime lauantaina eli 5.10.2013 ja kisajärjestäjänä oli meidän oma seura. Havun kisat ovat olleet läpi historian tietääkseni se mielenkiintoisin lampikisa ja hakijamäärä sen myös osoitti että haluakkaita riittäisi.

Itse tosiaan hain vain yhteen syyskarsintaan ja se oli Havulampi, jonnekka paikan sain. Kisaa edeltävällä viikolla hankaluuksia löytää intoa kisaamiseen oli vaikea löytää ja aikaa sidoskella perhoja ei oikein ollut. Lähdin siis parin illan sitomisilla ja kasa vihreitä, mustia ja valkoisia liitsejä sekä nymfejä rasia pullollaan (n.25kpl) kaikkiaan kohti Leivonmäkeä.

Aamuisesta tunnin pommiin nukkumisesta huolimatta kerkesimme ihan kenenkään huomaamatta ajoissa paikalle, sillain että lapun B-ryhmään vetäessä kerkesi hyvin kamppeet kasailla ja nostella grillit ym kyydistä pois. Havulammen nuotiopaikka kun on jotenkin ei miellyttävä niin päätimme ottaa meiltä grillin mukaan lounasmakkaroita varten, joka kisamaksuun kuului seuran järjestämänä. Samoin myös pullakahvit ja mehut, joista "Maijan kioski" piti huolen. Mehu ja iso vesikanisteri ei ollut ollenkaan huono, sillä sitä riitti koko päiväksi. Kesä karsinnoissakaan tuo ei olisi ollenkaan huono järjestäjän puolesta, sillä moni unohtaa ostaa sen juomapullon ja sitten ollaan kuivinsuin suurinosa päivästä.

Tampsimme taisteluparini Jari Heikkisen kanssa aloitus poolille, joka sattui olemaan mukavasti kahluupooli. Poolikohtaisia kalamääriä en tarkalleen muista, mutta kahluupooli antoi muistaakseni puolituntisten aikana Jarille 6 ja itselle 4 kalaa. Seuraava puolituntinen kalastetiin Rysän "jäämistöä" ja tästä Jari röyti jo niin perkeleesti lohta että tuloskortti tuli täyteen jolloin sanoinkin, että meidän säännöillä kalastaminen pitää lopettaa jos kortti tulee täyteen.... No eihän siinä auttanut kuin ruveta rustaamaan lapun reunalle. Omalla puolisella muistaakseni sain tarpeeksi kaloja. Vika puolituntinen olikin jo selvästi hiljaisempaa toimintaa kuin aikaisemmat. Jarin haaviin solahti sen verta lohia että plakkarissa ekalta jaksolta lapussa komeili 23lohta ja tällä jaksovoitto. Itsellä lippuseen piirreettin aina 16kalaa jolla olin jakson toinen heti Jykän 23lohen piikipaikan takana. Kalaa siis lammessa oli..

Toiselle jaksolle pääsimme lähtemään mahat täynnä makkaraa, kahvia, mehua ja pullaa. Seuran naisvahvistun Maija piti tästä huolen. Toisella jaksolla pääsin aloittamaan kalastuksen ja ekalta poolilta sain 4kalaa ja Jari nouti yhden lohen. Tokan biitin, eli parkkipaikkapoolin molemmat odotettavasti nyhtäsi tyhjää. Tokan jakson viimeisenä poolina kalastimme pooli 1:sen joka oli antanut kalaa kokopäivän loistavasti ja tämä olikin yhtä hullunmyllyä. Jokaisella heitolla oli jokin tapahtuma ja ihan kunnon karkuutuksia tuli muistaakseni viisi ja pikkutärppikarkuutuksia tuli ainakin samanverran. Sain kuitenkin lappuun kerättyä kaikesta huolimatta 11kalaa ja Heikkinen röyti tismalleen samoilta jalansijoilta vielä 9 ja karkuutti ainakin samanverran. Hauskaa tuntui olevan ja nauroimmekin melkein koko tunnin siellä päädyssä heittäen hetulaa Pietun ja Jarin kanssa. Yksi hauskimmista tapahtumista tällä jaksolla oli kun nakkasin Jarin saaman lohen takaisin lampeen, kala lipsahti käsistä ja lensi pääedellä rantamutaan jonne jäi jumiin. Pyrstö vain melskasi pinnalla pää oli kirjaimellisesti korvia myöten paskassa, mutta ai juma se oli hauska näky siihen asti kun osuin siihen haavilla ja sain lohen irtautumaan ja jatkamaan matkaansa. Mutta siis itselle tuli jaksovoitto kuin myös Jarille.

Vikalle jaksolle lähdettiin aivan samalla kaavalla kuin muillekkin, eli koitetaan jos sais kalaa ja katsotaan mihin se riittää. Ekalta poolilta taisin muistaakseni saada kaksi kalaa ja karkuutin saman määrän. Jari nöyryytti jälleen ja nappasi perässä 3kalaa. Tokalla poolilla joka oli lammen toinen pääty sain 3kalaa ja myös samanverran karkuutin täältäkin. Jari otti 2kalaa joten tasoissa oltiin viimeiselle biitille lähtiessä, periaatteessa tilanne oli että kumpivain tästä kalaa saa niin on voittaja. Emme antaneet sen häiritä vaan jatkoimme samalla tyylillä kun aikaisemminkin, rennosti ja rempseällä otteella. Jari kyllä pariin kertaan tokaisi että voisin jo lopetella kalastuksen ja antaa hänen jatkaa.. Tällä poolilla minulla oli kaksi tapahtumaa ja molemmat kämmäsin. Oli aivan loppuajat kyseessä ja Pietu sanoi että ota nyt yks kala ja varmista voittosi, tein työtä käskettyä ja silloin pärähti kiinni. Tosin se oli pakollinen kisahauki. Tämän jälkeen pilli soi ja Jari kouli yhden lohen aivan jakson lopulla ja näin ollen otti kirkkaimman kotiaan.

Päivä oli oikein mahtava kaikesta huolimatta ja mukaan mahtui erittäinkin hauskoja hetkiä, kuten yksi rumimmista kirjolohista mitä olen kuunaan nähnyt taikka saanut. Sekä se yksi takaisinlasku joka jäi mutaan kiinni ym. Huomasin toki toisen jakson ekalla poolilla kuinka Jarilla alkoi paineet kasaantumaan ja stressi rupesi ottamaan valtaa, varsinkin kun mies huomasi että kaikki mustat liitsit ovat loppu. Ojensin Jarille auttavan käden ja tarjosin hänelle avaimet voittoon antamalla liitsin johon oli purrut kokopäivän. Sekä laitoin omista kuulokkeista muutaman biisin soimaan ja seisoin Jarissa kiinni toinen kuulloke hänen korvassaan ja siinä sitä sitten jammailtiin hetki ja homma rentoutui ja tulosta alkoi taas tulla. Reilu peli loppuun asti. Tarkoitus ei ollut häiritä vaan nimenomaan saada ne paineet pois ja mies takaisin ruotuun ja röytämään, se onnistui. Mutta tässä kuva sekä rumasta kirjolohesta, että päivän yleisfiiliksestä ainakin meidän kohdallamme. Sekä kasa kuvia mitallikolmikosta, onse kummaa ettei ryhmäkuva onnistu koskaan kerralla eikä ole koskaan hyvä vaikka kuinka yrittää..

Ja ei, emme ole humalassa vaikkakin kuvissa saatamme näyttää siltä ja haaveissamme se taisi ollakkin.

TOP 3:

1. Jari Heikkinen

2. Atte Valkama

3. Jyrki Hiltunen

Käy tsekkaa tarkemmat tulokset täältä ja todella iso kiitos Ruoto Oy:lle joka piti huolen tälläkin kertaa mahtavista palkinnoista. 

Writed By: Atte Valkama